Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Nimeltään Grace

Nimeltään Grace

Nimeltään Grace

13.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 18.11.1939) on tänä vuonna ollut esillä erityisesti romaaniinsa perustuvan Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä, ja itse kirjakin on osoittautunut jälleen ikävän ajankohtaiseksi. Tällä hetkellä katsojia koukuttaa uusi Alias Grace -sarja, joka perustuu Atwoodin romaaniin Nimeltään Grace (Otava 1997, suom. Kristiina Drews). Tositapahtumiin perustuvassa teoksessa Grace Marks -niminen piikatyttö tuomitaan elinkautiseen vuonna 1843 tapahtuneesta kaksoismurhasta. Hän on viettänyt telkien takana kuusitoista vuotta, kun englantilainen psykiatri Simon Jordan haastattelee häntä ja kiinnostuu syyttömyyttään vakuuttelevasta naisesta niin, että haluaa selvittää totuuden psykoanalyysin keinoin. Gracen menneisyyttä, oikeudenkäynnin pöytäkirjoja ja nykyhetkeä vankeudessa sekoittava kerronta luo kiistellystä päähenkilöstään moniulotteisen kuvan. "Minä hämmästyin kun luin sen ensimmäisen kerran – sanotaanhan sitä että joku on maineikas laulaja tai maineikas runoilijatar tai maineikas spritualisti tai maineikas näyttelijätär, mutta mitä maineikasta on murhaamisessa? Oli miten oli, murhaajatar on raju määritelmä ihmiselle. Sillä sanalla on ominainen tuoksu – tunkkainen ja masentava, niin kuin kuolleilla kukkasilla maljakossa."

Pussikaljaromaani

Pussikaljaromaani

Pussikaljaromaani

10.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2004 kotimainen kirjavalinta on Mikko Rimmisen (s. 8.5.1975) Pussikaljaromaani (Teos). Helsinkiin Kallion kaupunginosaan sijoittuva yhdenpäivänromaani kuvaa kolmen miehen, Marsalkan, Lihin ja Hennisen, hortoilua kaupungilla. Päämäärättömän vaeltelun tunnelmaa tehostaa teoksen kieli ja jahkaileva, paikoin junnaava dialogi. Myös huumori nousee kirjassa kielenkäytöstä, ja kerronta on tarkasti havainnoivaa, kaunistakin. "Pussikaljaromaania on kiitelty muun muassa Kallio-kuvan näköisyydestä ja verbalistiikan suvereeniudesta. Rimmisen varsinainen taikatemppu on mielestäni kuitenkin vasta se, että hän onnistuu rakentamaan lohduttomista aineksista valoisan romaanin, josta puuttuu lähes tyystin postmoderniksi ironiaksikin luonnehdittu katkera kalkki", kirjoitti Tuomo Karhu Kiiltomato-verkkolehden arviossaan. Pussikaljaromaani on sovitettu myös Pussikaljaelokuvaksi. Teos oli Finlandia-ehdokkaana ja sille myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto. "Äkkiä oltiin kerätty tyhjät pullot joita siinä lojui läjä jo edellisten istujien jäljiltä niin että niistä kertyi täysi kassillinen, haudattu tupakantumpit kuumaan hienojakoiseen hiekkaan joka siinä auringonpaahteessa näytti melkein läpikuultavalta, noustu seisomaan, seisty, ja sitten seisty vielä vähän."

Punainen erokirja

Punainen erokirja

Punainen erokirja

8.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2003 kotimaisena kirjana on Pirkko Saision romaani Punainen erokirja (WSOY). Teos päättää Saision omaelämäkerrallisen trilogian, ja Saisio sai romaanista Finlandia-palkinnon. Kirja kulkee aikatasosta toiseen eikä etene kronologisesti, ja tarinaa kerrotaan Saisiolle tunnusmerkiksi muodostuneeseen tyyliin lyhyinä fragmentteina, jotka ajoittain jakautuvat myös runon tapaan säkeisiin. Tapahtumat kuvaavat mm. 1970-luvun opiskelijaelämää, vasemmistolaista liikehdintää, teatterikoulutusta, kirjailijuutta, seksuaalivähemmistöjen elämää eri vuosikymmenillä, rikollisena pitämistä ja salaisia kohtaamisia. "Punainen erokirja on nimensä mukaisesti kirja eroista: erosta Havvaan, erosta omaan äitiin naissuhteiden takia, irtautumisesta kommunistisesta politikoinnista ja lopuksi eroamisesta omasta tyttärestä, joka kirjan lopussa lähtee kotoa", kirjoittaa Päivi Koivisto väitöskirjassaan Elämästä autofiktioksi – lajitradition jäljillä Pirkko Saision romaanisarjassa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo, Punainen erokirja. "Minäkään en puhu nilkastani, en siihen pesiytyneestä, alati itsestään muistuttavasta kukinnosta, en harmaasilmäisestä rakastetustani, joka levottomana liekkinä lepattaa jossakin Helsingin yössä; olen uskollinen äidilleni."

Sokrateen kuolema

Sokrateen kuolema

Sokrateen kuolema

6.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Tämä viikko alkaa 6.11. vietettävällä ruotsalaisuuden päivällä. Lars Gyllensten (12.11.1921 – 25.5.2006) oli arvostettu kirjailija ja Ruotsin akatemian jäsen, jonka teoksia on käännetty suomeksi kuitenkin vain pari. Filosofinen ja historiallinen romaani Sokrateen kuolema (Otava 1965, suom. Kyllikki Hämäläinen) käsittelee suhdetta kuolemaan Sokrateen itsemurhan kautta. Asiaa peilataan filosofin lähimpien omaisten ja ystävien näkökulmista, ja eri keskustelijoiden teemat tuntuvat yhtä tärkeiltä mutta kumoavat samalla toisiaan, jolloin lukija jää epävarmaksi. Kirjailija pidättäytyy kannanotoista, mutta asettaa kyseenalaiseksi Sokrateen valinnan oikeutuksen – olisiko elämän jatkaminen perheen piirissä ollut rakastavampi ja epäitsekkäämpi ratkaisu kuin kuolema aatteen vuoksi maineen säilyttämiseksi jälkimaailmalle? "Hänen valtakuntansa oli muiston maastoa, hänen keinonsa olivat sanansaattajan – mutta kaikki tämä, mikä erotti hänet toisista valtiomiehistä tai seikkailijoista, ei saanut peittää sitä tosiasiaa, että hän seisoi samalla perustalla kuin hekin! Vallanhimo, luoda historiaa, painaa leimansa maailmaan! Se oli armoton intohimo."

Auringon asema

Auringon asema

Auringon asema

3.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2002 kotimaisena kirjavalintana on Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen, s. 9.1.1974) esikoisromaani Auringon asema (Otava). Kieleltään ja kerronnaltaan moniulotteinen, runollinen teos kuvaa kertojan lapsuutta, kasvua, tämän vanhempien rakkaustarinaa ja kulttuurien erilaisia tapoja. Tapahtumat sijoittuvat Egyptiin, Libyaan, Intiaan ja Suomeen. Kertomus kulkee ajatuksenvirtana ja ympyrän muodossa palaten yhä uudelleen minäkertojan vanhempien kohtaamiseen junassa. Eroavaisuuksia symboloi appelsiinin kuoriminen. "Auringon asema ei julista, ei saarnaa, ei vakuuttele, ei pakota katsomaan valokuva-albumin kaikkia kuvia vaan pysäyttää hetkiä, laajentaa niitä, viipyilee ja lainaa lukijalle kaleidoskooppisilmät", toteaa Niina Hakalahti Kiiltomato-lehden arviossaan. Teokselle myönnettiin Runeberg-palkinto, Kalevi Jäntin palkinto ja Kiitos kirjasta -mitali. Siitä on tehty vuosien varrella useita tutkimuksia eri näkökulmista. "Me ajoimme puistoon, jossa oli tekojärvi, ja me näimme miten ravut tappelivat mustassa vedessä. Me joimme kokista paperisilla pilleillä, jotka vettyivät ja hajosivat ennen kuin olimme juoneet loppuun. Minun äitini joi Stella-olutta suuresta ruskeasta pullosta. Oli pimeää, ja puita koristivat punaiset ja vihreät ja keltaiset lamput, joista puolet on rikki, tietenkin."

Siivekkäät ja hännäkkäät

Siivekkäät ja hännäkkäät

Siivekkäät ja hännäkkäät

1.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2001 kotimainen kirja on Saila Susiluodon runokokoelma Siivekkäät ja hännäkkäät (Otava). Kokoelma on Susiluodon esikoisteos, joka toi tekijälleen Kalevi Jäntin palkinnon ja tunnustusta uuden polven proosarunoilijana. Teos lainaa saduista ja legendoista yhdistellen myyttisiä naishahmoja lähiötodellisuuden arkisiin ja lihallisiin naisiin. Kokoelman runoissa kuvataan aistilliseen tapaan naisten luonnonläheistä maailmaa erotuksena älyllisestä ja jäsentävästä miesmaailmasta. Huumori keventää teosta, joka muodostaa myös kasvutarinan. Näkökulma vaihtelee tytöstä naiseen ja takaisin usein saman runonkin sisällä havainnollistaen vuoropuhelua sisäisen lapsen ja aikuisen välillä. Tarinallisuus tekee kokoelmasta helposti lähestyttävän. "Susiluodon teksti vilisee oivalluksia, jotka lukija voi asettaa peiliksi eteensä", toteaa Juha Siro Kiiltomato-arviossaan. "Yhtenä yönä hän tuli luokseni, hänen hiuksensa olivat hujan hajan. Hän sanoi: minun täytyi lähteä sillä minä olen tyttö, ymmärrätkö. Sitten hän itki ja nojasi seinää vasten. Hän itki tällä tavoin kolme päivää, kolme yötä, kunnes lakkasi ja sanoi: tästä lähtien näen aina unta vedestä. Joka yö vesi nousee kuin itku, kunnes keksin jonkin keinon."

Kharonin lautalla

Kharonin lautalla

Kharonin lautalla

30.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Unkarilainen kirjailija Gyula Illyés (2.11.1902 - 5.4.1983) oli aikanaan myös poliittisesti aktiivinen toimija, joka runoillaan ja proosateoksillaan asettui vähäosaisten ja kotimaansa maattoman talonpoikaiston puolelle. Hänen teoksensa Kharonin lautalla (WSOY 1979, suom. Olavi Metsistö) on puolestaan esseeromaani vanhenemisesta. Sekä lämpimällä että armottomalla tavalla kirjailija kuvaa biologisia muutoksia, ongelmia jotka aiheutuvat ihmisen ja ympäristön muuttuneesta suhteesta, ja hän kertoo myös lapsuutensa talonpoikaisesta elämästä hahmoineen. Illyés ottaa kantaa moniin suurten ajattelijoiden sanoihin vanhenemisesta ja vanhuudesta. "Kirjan aikoihin 67-vuotias Illyes ei ole yrittänytkään johdonmukaisuuteen, vaan ottaa vanhuuden vastaan milloin antiikin, milloin kristinuskon, milloin Shakespearen, milloin nykyajan yhteiskunnan vaikuttaessa", kertoo aikalaisarvio. "Tiedostan että aika kuluu uskomattoman nopeasti, ettei se pidä voimassa entisiä sopimuksia. Olen kyllästynyt sen oikkuihin, mutta en välitä niistä, sen nopeista laskutempuista; en tarkasta laskuttavan tarjoilijan salamannopeita kynänpyörähtelyjäkään."

Teo

Teo

Teo

27.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2000 kotimaisena kirjavalintana on Sami Parkkisen (s. 17.9.1962) romaani Teo (Gummerus). Lämminhenkinen tarina kertoo Teosta, jonka äiti kertoo hänelle pienenä, että hänen nimensä tarkoittaa Tuomittu Elämään Oikein. Tämä ajatus jää elämään Teon päässä ja hänestä tulee hyvin avulias muita kohtaan, eikä hän siedä kilpailua tai oman edun tavoittelua. Auttamisellakin on kuitenkin rajansa, ja Teon läheisille asiasta tulee jopa riesa. Aikuisiällä Teo on yksinäinen ja vain hänen sisarensa Arja jaksaa kuunnella häntä. Arjan mies, työnarkomaani Poju, päätyy Teon "pelastettavaksi", ja mies saa opetusta pysähtymiseen, hiljentymiseen ja kuuntelemiseen mm. lukemalla kaunokirjallisuutta kontulalaisessa miesporukassa. Poju itse menee auttamisesta lähinnä pyörälle päästään, ja samanaikaisesti vaimolla on Hollannissa omat kuvionsa... Sydämellisen valoisa romaani pääsi vuoden 2000 Finlandia-ehdokkaaksi. "Valo huoneessa oli oranssisen rusehtavan hämyistä. Pari kertaa Poju oli nukahtanutkin kesken luennan, ja sitä pidettiin jo parempana saavutuksena kuin hermostunutta pyöriskelyä. Itse asiassa sitä pidettiin valtaisana saavutuksena. Olisiko niin, ettei tää saisi olla mikään suoritus, Poju ajatteli."

Miehen tehtävä

Miehen tehtävä

Miehen tehtävä

25.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1999 kotimaisena kirjana on Marko Leinon (s. 8.9.1967) esikoisteos, novellikokoelma Miehen tehtävä (Tammi). Teoksen yksitoista novellia kertovat suomalaisista miehistä, heidän ongelmistaan ja hetkistä, jolloin elämä suistuu raiteiltaan. Henkilöiden reagointi tapahtumiin riippuu pienistä eleistä, ja usein asiat kärjistyvät äärimmäiseen pisteeseen. Kertomusten ilmassa leijuu väkivallan uhkaa, joka joskus myös toteutuu. Tyypillisiin käsityksiin miehisyydestä suhtaudutaan kokoelmassa kriittisesti. "Miehen tehtävä ei poikkea yleislinjasta. Silti Leino kirjoittaa komean omaäänistä proosaa, jossa inhot, pelot ja epäonnistumiset taipuvat mustan naurun loputtomiin kerroksiin", kirjoitti Antti Majander HS:n arviossaan. Leino sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon. "Jos hän huomenna ottaisi ja ajaisi vaimon kanssa tänne, pysäyttäisi sillan alle ja osoittaisi seinää. Siinä sinulle aitoa miehekästä vallankumouksellisuutta eikä mitään käärmetyttöhöpinää, jota on helppo lasketella omassa kodissa kullan kalliissa nahkasohvalla röhnöttäen Nestlén cappuccino nenän alla."

Kerro minulle, Zorbas

Kerro minulle, Zorbas

Kerro minulle, Zorbas

23.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kreikkalainen Nikos Kazantzakis (Suomessa on käytetty etunimestä myös muotoa Niko) oli kotimaansa tunnetuimpia kirjailijoita. Kazantzakis (18.2.1883 – 26.10.1957) muistetaan erityisesti romaanistaan Kerro minulle, Zorbas (Tammi 1954, suom. Vappu Roos). Kirjassa nuorehko filosofi-kirjailija saa seurakseen ja työmieheksi vanhemman kreikkalaismiehen, Alexis Zorbaksen. Heittäytyvä, elämäniloinen ja räväkkä Zorbas muuttuu hiljalleen isäntänsä opettajaksi heidän käydessään pitkiä keskusteluja elämästä. Zorbas ei jätä suorine mielipiteineen ketään kylmäksi, ja lukijat ovat pitäneet häntä vuoroin raivostuttavana ja rakastettavana hahmona. Teoksen tunnelma jää lukemisen jälkeen mieleen lämpimänä. "Milloin on sota, milloin nainen, milloin viini, milloin santouri; kuinka minulle jäisi aikaa jaaritella kynällä? Kun asiat ovat näin, kirjoittaminen on joutunut kirjatoukkien käsiin. Katsos ei kenelläkään, joka elää näitä mysteereitä, ole aikaa kirjoittamiseen, eikä kukaan, jolla on aikaa kirjoittaa, elä mysteereitä."

Kiltin yön lahjat

Kiltin yön lahjat

Kiltin yön lahjat

20.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1998 kotimaisena kirjavalintana on Mari Mörön (s. 1963) romaani Kiltin yön lahjat (WSOY). 90-luvun lähiöelämää kuvaava teos sai ilmestyttyään paljon huomiota. Tarinan keskiössä on kuusivuotias Siia, jonka maailma koostuu televisiosarjoista, ostoparatiisin tavaramaailmasta ja lähiön pikkurikollisten piiristä. Naapuriin kotiutuvat Pietarista tragikoominen luuseri Pöyhönen ja epämääräisiä bisneksiä pyörittävä Viikki, eivätkä nämä pysty katsomaan sivullisina tytön yksinäistä elämää samalla kun tämän äiti tanssii Sinisessä Sakiirissa. ”Mörön kirja etenee tehokkaasti. Turhanpäiväisiä ei märehditä, ketään ei säälitä eikä lauseeseen jäädä makaamaan. Kiltin yön lahjat antaa tunteen kokonaisesta, yhteisestä ja jopa ymmärrettävästä maailmasta, mikä on enemmän kuin muilta ilmaisun ja tiedotuksen välineiltä – usein jopa kirjoilta uskaltaa vaatia", sanottiin Runeberg-palkinnon perusteluissa. Teos oli ehdolla myös Finlandia-, Savonia- ja Olvi-palkintojen saajaksi. "Lahtisen pojat ja muut olivat kaapelihallin ovella. Ne mätti pulloja koneeseen ja mankka soi. Emppu seisoi isossa laatikossa ja haroi pulloja. Hillopurkit antaa rahaa, ja Kimmo kokeilee kaikki läpi. Kulmakorvaisen pojan käsi on parantunut. Se näytti tikkejä silloin, ne oli kuin itikoita."

Mesimarjani, pulmuni, pääskyni

Mesimarjani, pulmuni, pääskyni

Mesimarjani, pulmuni, pääskyni

18.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1997 kotimaisena kirjana on Hilkka Ravilon (s. 18.11.1940) romaani Mesimarjani, pulmuni, pääskyni (Atena). Rankka teos kuvaa keski-ikäisten Sepon ja Soilikin viilennyttä avioliittoa ja heidän menneisyyttään körttikylän pappilassa. Lapsuudesta asti toisensa tunteneen pariskunnan elämää varjostaa rovastin isäjumalainen auktoriteetti ja pappilan kammottava salaisuus. Insestiä, hyväksikäyttöä ja välinpitämättömyyttä kuvataan raadollisen rehellisesti. Lapsena koettu pahuus vaikuttaa tuhoisasti pitkälle myöhempään elämään ja aiheuttaa ahdistusta myös läheisissä. Teos sai ilmestyttyään hyvin negatiivisen kritiikin Helsingin Sanomissa, mutta se valittiin samana vuonna Finlandia-ehdokkaaksi. 2010-luvullakin romaani on saanut näkyvyyttä ja kehuja kirjablogimaailmassa löytäen uusia lukijoita. "Teltan päätyseinän taivaankokoinen monitori näytti Soilikkia, ääni, jota olin kuullut niin kauan kuin muistin, puhui armon autuudesta. Valomestarin löydyttyä Soilikin läpikuultaviin väreihin ja aineettomuuteen sopivan sävyn sen hento olemus erottui puvun läpi. Siivet sen selässä näyttivät todellisilta ja ihmisten huojuessa nyyhkivänä massana hetken melkein luulin, että lavalla hohti eteerinen yliluonnollinen olento, muualta tullut."

Rottarouva

Rottarouva

Rottarouva

16.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1999 saanut saksalainen Günter Grass (16.10.1927 – 13.4.2015) visioi maailmanloppua romaanissaan Rottarouva (Tammi 1987, suom. Oili Suominen). Monitasoisessa teoksessa kertojan joululahjaksi saama aivan tavallinen rotta saapuu hänen uniinsa ja siitä tulee rottarouva, joka tuntee maailmanhistorian ja väittää näkevänsä tulevaisuuden. Siinä ihmiskunta tuhoaa itsensä rottien varoituksista piittaamatta. Tämän lisäksi Grass herättää kirjassa henkiin Peltirumpu-romaaninsa Oskarin, nostattaa Grimmin satuhahmoja metsäntuhoajia vastaan ja kertoo viiden naisen tutkimusmatkasta Itämerelle tutkimaan alueen meduusakantoja. "Rottarouva on vertautumaton, täysin grassmainen kollektiivisen tuhon varoitus, ennustus ja herätys", totesi Kari Vaijärvi teoksesta Arvostelevassa kirjaluettelossa. Oili Suominen sai romaanin suomennoksesta kääntäjien valtionpalkinnon. "Olivathan nämä humaanit aiemmin pystyneet kehittämään kauaskantoisia, jos kohta useinkin omituisia ideoita, mutta ultimon, viimeisen päivän lähestyessä he alkoivat höpöttää ihan kummista ajatuksista, ikivanhoista päähänpistoista: avaruuslaivoista jotka rakennettaisiin ja miehitettäisiin vanhan arkki- ja karsintaperiaatteen mukaan. Ilmeistä oli että ihminen aikoi luovuttaa."

Leijat Helsingin yllä

Leijat Helsingin yllä

Leijat Helsingin yllä

13.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1996 kotimainen kirjavalinta on Kjell Westön (s. 6.8.1961) romaani Drakarna över Helsingfors (Söderströms), joka ilmestyi suomeksi samana vuonna nimellä Leijat Helsingin yllä (Otava). 1960-luvulta 1990-luvulle kulkeva kertomus kuvaa vahvasti tuon ajanjakson kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Päähenkilö Riku Bexaria seurataan lapsuudesta aikuisuuteen ja perheenisäksi maailmassa, joka on muuttunut. Kaipuu ja paikkansa hakeminen kuitenkin pysyvät, ja kerrontaa sävyttää haikea nostalgia. Myös Rikun perheenjäsenten ja tuttavien tarinoita seurataan. Helsinki elää kirjan miljöönä vahvasti mukana. Teos palkittiin Kiitos kirjasta -mitalilla ja se on sovitettu myös elokuvaksi. "Kaupungin yö on aavemainen, autio ja merkillinen, heidän toveruutensa on kovasuista mutta lämmintä. Sinä yönä kukaan ei pane merkille seikkaa, josta kaikki neljä ovat jo saaneet aavistuksen viime kuukausina baarissa poltellessaan ja pelatessaan pajatsoa loputtomasti: he ovat ajautumassa erilleen. Jacke ja Kimpo ovat edelleen raggareita ja työläismodseja nahkatakkeineen, buutseineen ja karskeine töksäytyksineen. Sekä Benno Ceder että Dani Bexar ovat sen sijaan alkaneet pukeutua pehmeisiin, väriltään maanläheisiin paitoihin joissa on psykedeelisiä kuvioita."

Liian paksu perhoseksi

Liian paksu perhoseksi

Liian paksu perhoseksi

11.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1995 kotimaisena kirjana on Sisko Istanmäen (s. 16.11.1927) romaani Liian paksu perhoseksi (Kirjayhtymä). 60-luvun Pohjanmaalle sijoittuva tragikoominen kehitys- ja rakkaustarina kertoo sekatavarakauppaan työskentelemään lähtevästä Kaisusta ja kauppias Ernistä. Kaisu on isokokoinen ja romuluinen, hänellä on suuret voimat mutta ei useinkaan kärsivällisyyttä. Pienikokoinen ja hintelä Erni on äitinsä ja sisarensa talutusnuorassa, ja Kaisu pyrkii puolustautumaan Ernin sukulaisten taholta kokemiaan vääryyksiä vastaan. Kaupanpitokaan tyhjenevässä kylässä ei ole helppoa. Istanmäki sai teoksestaan Kiitos kirjasta -mitalin, ja romaani oli myös Finlandia-ehdokkaana. Kirjasta on tehty useita dramatisointeja ja tv-sarja. "Mies tekee jotakin tiskillä, yrittää siivota, Kaisu huomaa. Kaisu istuu laukkunsa päällä ja katsoo tämän käsiä. Minä olen hullu, Kaisu ajattelee. Mutta nuo kädet... ja ääni. Varsinkin ääni, jo puhelimessa ja äsken maantiellä. Niin mitä niistä, kysyy pieni pilkallinen ääni Kaisun sisuksissa. Ei kuulu sulle, Kaisu ajattelee ja liikahtaa kiivaasti."

Helioskatastrofi

Helioskatastrofi

Helioskatastrofi

9.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
10.10. vietetään maailman mielenterveyspäivää. Ruotsalaisen Linda Boström Knausgårdin (s. 15.10.1972) ensimmäinen romaani Helioskatastrofi (Like 2013, suom. Petri Stenman) kertoo Annasta, jonka isä viedään mielisairaalaan tämän sairastuttua skitsofreniaan. Anna puolestaan lähetetään helluntailaiseen perheeseen Pohjois-Ruotsiin. Hän kirjoittaa kirjeitä isälleen ja alkaa ottoveljiensä vaikutuksesta puhua kielillä paikkakunnan kirkossa sunnuntaisin, jolloin ihmiset tulevat kuulemaan häntä. Kielillä puhuminen on uuvuttavaa, ja lopulta Annakin päätyy mielisairaalaan haluten kuolla. Boström Knausgårdin runollinen kieli kannattelee surullisen kaunista pienoisromaania, joka sisältää suuren kertomuksen. "En huomannut kylmyyttä ja tähtiä siellä missä kävelin. Hengitys höyrysi joka henkäyksellä. Lumi hohti pimeydessä. Miten kaunis elämä onkaan, juolahti mieleeni enkä minä tiennyt oliko se virsi, jonka olin kuullut, vai oliko se vain jotain, mitä ajattelin. Minä en halua kuolla, pälkähti seuraavaksi päähäni, ja minä en tiennyt sitä. Että minä olin halunnut kuolla, mutta tajusin nyt että niin se oli ollut."

Ihanat naiset rannalla

Ihanat naiset rannalla

Ihanat naiset rannalla

6.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1994 kotimaisena kirjavalintana on Monika Fagerholmin (s. 26.2.1961) romaani Underbara kvinnor vid vatten (Söderströms), joka ilmestyi samana vuonna suomeksi käännettynä nimellä Ihanat naiset rannalla (Otava, suom. Arja Tuomari). Kirja kertoo kahdeksanvuotiaasta Thomasista ja hänen kesänvietostaan vanhempien kanssa 1960-luvulla meren rannan paratiisissa. Harmonia rikkoutuu, kun naapuriin muuttavat Enkelit, Amerikassa asunut perhe, joka tuo mukanaan suorastaan uuden elämänmuodon. "Fagerholmin romaani selaa 1960-luvun räikeää, viatonta viehätystä. Fagerholmin äänenpaino on niin vangitseva, että kirjallinen läpimurto on selviö", kirjoitti Putte Wilhelmsson teoksesta Suomen Kuvalehdessä. Romaani toi Fagerholmille seuraavana vuonna Kiitos kirjasta -mitalin ja Runeberg-palkinnon. Kirjan pohjalta tehtiin myös Claes Olssonin ohjaama menestyselokuva. "Mutta vain muutama päivä sen jälkeen, kun Enkelin perhe on aloittanut toisen kesänsä kesäparatiisissa vuonna 1963, Rosa seisoo taas keittiön ovella. Isabella ja Thomas istuvat aamiaispöydässä. He syövät viiliä. Nostavat lusikkansa korkealle lautasen yläpuolelle ja antavat viilin valua takaisin lautaselle sitkaana pylväänä."

Tanssisalitaivaan alla

Tanssisalitaivaan alla

Tanssisalitaivaan alla

4.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1993 kotimaisena kirjana on Tomi Kontion (s. 16.2.1966) esikoisteos, runokokoelma Tanssisalitaivaan alla (Tammi). Kokoelmassa lyyrinen herkkyys ja myyttiset elementit yhdistyvät rujoon arkitodellisuuteen. Luonto herää henkiin ja kuvasto on rikasta, ilmavaa ja romanttistakin, vaikka myös elämän nurjia puolia käsitellään. Myös terävää ironiaa teoksessa paikoin viljellään. "Kontion runot ovat viimeisteltyjä ja muodollisesti hallittuja. Hän sommittelee paralleelista kuvastoa ja rytmisiä kehitelmiä. Proosarunot hän useimmiten kirjoittaa roolihahmojen läpi ja antaa tilaa groteskille surrealismille", kirjoitti Tero Liukkonen HS:n arviossaan. Kontio sai kokoelmastaan vuoden parhaan esikoisteoksen J. H. Erkon palkinnon. "Silloin kun vanha maailma / tämän märän puheen alla / sulkee sateenvarjonsa / ja työntää sen pilvien läpi / kuun sydämeen / minä haluan että unet / ja rautaiset haaveet / sormieni seipäissä / tuntuisivat karkeammilta kuin yö / sadetta suuremmilta."

Kulta-aika

Kulta-aika

Kulta-aika

2.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Bangladeshilainen Tahmima Anam (s. 8.10.1975) sai vuonna 2008 Commonwealth Writers Prize -palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Romaani Kulta-aika (Basam Books 2010, suom. Heikki Salojärvi) kuvaa Itä-Pakistanina aiemmin tunnetun maan itsenäistymistaistelua vuonna 1971. Sotaisaa aikaa katsotaan yhden perheen näkökulmasta, ja perheenjäsenten kohtaloissa näkyvät toivo, toivottomuus, intohimo, odottamaton sankarillisuus, raskaat valinnat ja kaiken voittava äidinrakkaus. Kirjan tapahtumat etenevät kronologisesti kuvaten itsenäistymissodan eri vaiheita. Äiti Rehana ja hänen lapsensa Sohail ja Maya lähtevät kaikki mukaan vastarintaan, ja erityisesti Rehana kasvaa yli rajojensa kyetessään pelottomiin tekoihin. "Ei, Rehanalla ei ollut kurinalaisuutta, jota edellytetään todelliselta vallankumoukselliselta. Hän oli kuitenkin oivaltanut kauan sitten, että vaikka lapset pysyisivät aina hänen elämänsä keskipisteenä, hän itse vähitellen siirtyisi syrjemmälle heidän elämässään. Sitä ennen hän halusi pitää heistä kiinni niin pitkään kuin kykeni, varsinkin nyt kun heidän unelmansa olivat äkkiä kasvaneet niin suuriksi."

Metallin maku

Metallin maku

Metallin maku

29.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1992 kotimainen kirjavalinta on Raija Siekkisen (11.2.1953 – 7.2.2004) novellikokoelma Metallin maku (Otava). Siekkinen oli arvostettu kirjailija erityisesti novellien tekijänä: hänen tiiviit tekstinsä ja niiden vähäeleisen intiimi tunnelma loivat omintakeisen, tunnistettavan äänen. Siekkisen novelleissa keskushenkilönä on usein nainen, joka ulkopuolisena tarkkailee tapahtumia ja itseään. "Raija Siekkisen proosaa voi luonnehtia vivahteiden taiteeksi", kirjoittaa Martti Anhava Kansallisbiografian artikkelissa kirjailijasta ja toteaa tämän novellistiikan näyttäytyvän yksittäisten teosten sijaan kokonaisuutena, joka kuuluu kirjallisuutemme viime vuosikymmenten tärkeimpiin ilmiöihin. Novellien lisäksi Siekkinen kirjoitti pienoisromaaneja, näytelmiä ja lastenkirjoja. "Raija Siekkinen kehittää intensiivisesti sisäistyneen novellin traditiota tässä ajassa. Metallin maku kertoo lujasta herkkyydestä", kirjoitetaan HS:n arviossa teoksesta, jolla Siekkinen sai Runeberg-palkinnon 1993. "Sen, joka haluaa nähdä kauniita näkymiä, kuten minun, ajattelin tullessani muovisesta käytävästä laivaan, on kuljettava rumien halki perille päästäkseen. Siitäkö johtuu kauneuden surumielinen hohde. Siksikö me häissä itkemme, ja kun lapsi syntyy."

Sivut