Tule takaisin, pikku Sheba

Lauantaina kuolleen runoilija Sirkka Turkan (1939-2021) tunnetuin teos lienee Finlandialla palkittu runokokoelma Tule takaisin, pikku Sheba (Tammi 1986). Se oli hänen kolmetoista runokokoelmaa käsittäneen tuotantonsa kahdeksas teos. Tallimestarinakin työskennellyt Turkka hahmotti runoissaan maailmaa monesti luonnon ja eläinten kautta. Tule takaisin, pikku Shebassa on mukana hevosia ja erityisesti rakas koira, jonka poissaolo värittää kokoelman rakkauden ja kaipauksen täyteisiä runoja. Elämän syklinen luonne, vuodenkierto ja kuolema ovat Turkan runoissa läsnä, mutta hänen kielensä yllätyksellinen ironia ja arkinen kuvasto keventävät runojen sävyjä ja tuovat ne lähelle lukijaa. Turkka kertoi Helsingin Sanomissa julkaistussa Sirpa Pääkkösen haastattelussa: ”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän hämmästelen maailman kauneutta ja sitä mitä ihminen tekee sille. Elämän mielekkyyttä ei tarvitse kysellä. Tehtävänä on jatkaa sukua, hoitaa jälkeläiset ja sitten väistyä. Tunnen itseni pieneksi tämän suuren ihmeen edessä.”

”Ja minä tahdon, että sinä
lopultakin vavahdat,
kun sateesta märkä järvi
nostaa siivilleen kesän,
sen joutsenet.
Kun ne vielä hetken viipyvät
puiston puiden yllä, kaiken
rakastetun kullan yllä.
Kun niiden väri on
jo valkoisempi lunta,
valkoisempi eron väriä.”