Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Veripunainen ruusu

Veripunainen ruusu

Veripunainen ruusu

23.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Marja Salmelan (1875–1924) teos Veripunainen ruusu (WSOY 1921) liikkuu novellikokoelman ja episodiromaanin rajoilla. Kirjan kertomuksia ja ihmiskohtaloita sitoo yhteen veripunainen, paperinen ruusu, joka koristaa pienen roomalaisen kirkon Ristiinnaulitun ristiä. Henkilöt pyrkivät hyvään ja oikeaan, vaikka se ei aina ole helppoa. Elämän eri puolet näkyvät: ilo, suru, sairaudet, kuolema, uskollisuus, petokset... Tapahtumat sijoittuvat Italiaan, Saksaan ja Suomeen. Teos on luettavissa vapaasti e-kirjana Klassikkokirjaston ja Project Gutenbergin kautta, niihin on linkit Kirjasammon teostietosivulla. Kirjasta on ilmestynyt myös uusi painos vuonna 2018. "Portailla istuessaan ajattelee hän aniharvoin muuta kuin rahaa tai ruokaa. Joskus vain — jos joku asettuu juttelemaan hänen kanssaan — tai jos joku kirkossa kävijä kertoo siitä pienestä punaisesta ruususta, joka on kuin vereen kastettu, tuntuu hänestä siltä kuin armoton käsi tarttuisi häneen pakottaakseen häntä jonnekin, jonne hän itse ei tahdo."

Kirjoittamaton

Kirjoittamaton

15.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Jouni Inkalan runokokoelma Kirjoittamaton (WSOY 2002) pitää sisällään kirjoituksia legendojen takaa. Jalustoilta laskettujen merkittävien nimien ja heidän varjoonsa jääneiden ajatuksiin syvennytään runon keinoin. Mitä paljastuu pintojen alta? "Kirjoittamaton ei ole ohjelmallinen teos. Näkökulma on pikemminkin taiteenrakastajan ja esteetikon, joka tekee merkintöjä rakkaan kirjan sivulle. Kenties sen vuoksi Kirjoittamattoman runot hehkuvat sydämellisyyttä ja lämpöä", kirjoitti Miia Toivio teoksesta Kiiltomadon arviossa. Inkala sai kokoelmasta Einari Vuorela -runopalkinnon 2005. "Monien mielestä hänen olisi hyvä pysytellä kehyksissään / eikä kahlata helmojaan nostellen joessa keskellä / suomalaista kesäpäivää. Kirkonkylällä, missä asukkaista / kaikki pitävät naista lähes pyhimyksenä, Pyhän Agathan / tai Monican veroisena pahan karkottajana. Vähän hänen / elämästään voidaan sanoa. Vähän siitä tiedetään..." (Runosta "Mona Lisa II")

Mikrokosmoksia

Mikrokosmoksia

11.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Millaisen mikrokosmoksen keskipisteen voi muodostaa kahvila ihmisineen? Italialaisen Claudio Magrisin (s. 10.4.1939) romaani Mikrokosmoksia (WSOY 2002, suom. Hannimari Heino) alkaa San Marcon kahvilasta ja etenee sieltä lähiseuduille: laguuneille, saarille, kukkuloille ja vuoristokyliin. Magrisille historia on sekä tavallisten ihmisten elämää että merkkihenkilöiden suuria tekoja. Teosten perustan muodostaa valtava lukeneisuus, joka sitoo yhteen suurempaa kokonaisuutta. "Magris kutoo samaan kudelmaan antiikin taruja, filosofiaa, historiallisten henkilöiden tekoja ja tavallisten ihmisten elämää. Ne kietoutuvat yhteen meren, virtojen, vuorten ja laaksojen lumovoiman kanssa", kirjoitti Elli Leskelä Kiiltomadon arviossa. Magris sai kirjasta Premio Strega -palkinnon 1997.  "San Marco on ihka aito Kahvila, Historian esikaupunki jota leimaavat asiakkaiden konservatiivinen uskollisuus ja vapaamielinen moninaisuus. Pseudokahviloita ovat sellaiset joihin leiriytyy vain yksi ainut heimo, muodostuu se sitten hyvin toimeentulevista rouvashenkilöistä, kirkasotsaisista nuorukaisista, vaihtoehtoryhmistä taikka ajan hermoilla olevista älyköistä."

Memesa-trilogia

Memesa-trilogia

Memesa-trilogia

8.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
8.4. vietetään romanien kansallispäivää. Kiba Lumberg on kirjoittanut ensimmäisen suomalaisen romaninaisen näkökulmasta kerrotun romanikulttuurin kuvauksen, Memesa-trilogian, joka on julkaistu myös yhteisniteenä (Sammakko 2011). Teokset kertovat Memesan kasvusta ja pyrkimisestä vapauteen. Hän syntyy suureen romaniperheeseen, mutta ei kestä käskytystä, suuria joukkoja ja uhkaavia tilanteita. Teini-ikäisenä Memesa etsii itseään rajusti ja joutuu huonoon seuraan, mutta piirtäminen pitää pinnalla, ja aikuisena hän aloittelee uraa taiteilijana työskennellen myös lastenkodissa. "Lumberg kirjoittaa hyvin: teksti on avointa, melkein vereslihalla, kuitenkin siinä on lämmin ja elämää eteenpäin vievä pohjavire. – – Memesa joutuu kamppailemaan paitsi perheensä tahtoa, myös koko mustalaisyhteisöä vastaan halutessaan elää omalla tavallaan", kuvaa Salla Brunou teoksia Sallan lukupäiväkirja -blogissa. Trilogia sisältää romaanit Musta perhonen (2004), Repaleiset siivet (2006) ja Samettiyö (2008). "Joskus isä pelkää pimeää ja sanoo näkevänsä yön läpi toiseen maailmaan. Hän sanoo, että pimeydessä piilee hengen voimia, jotka saattavat olla vaarallisia. Kun vainajat haluavat kertoa viestejä omaisilleen, isä näkee kuolleitten henkiä." (Musta perhonen, s. 16).

Olemisen sietämätön keveys

Olemisen sietämätön keveys

Olemisen sietämätön keveys

5.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tšekkiläis-ranskalainen Milan Kundera (s. 1.4.1929) on kirjailijana tunnettu fiktion ja filosofisten sivuhyppäysten yhdistämisestä. Tätä tyyliä edustaa myös hänen maineikas romaaninsa Olemisen sietämätön keveys (WSOY 1985, suom. Kirsti Siraste). Neljä ihmistä etsii sijaansa, ja hullu vuosi 1968 viskoo heidät maailmalle. Päähenkilöt eivät toimi tematiikan äänitorvina, vaan he ovat eläessään ja tuntiessaan itse tematiikka. "Näiden neljän suhde linkkiytyy toisiinsa väliin kiintein väliin haurain sitein. Kundera kuvaa idealismin tuhoa ideologioiden puristuksessa", todettiin Arvostelevan kirjaluettelon arviossa. "Ihminen elää kaiken heti ensi kerralla ja valmistautumatta. Ikään kuin näyttelijä joka esiintyy harjoittelematta osaansa. Mutta minkä arvoista elämä voi olla, jos sen ensi harjoitus on elämä itse? Siksi se muistuttaa aina luonnosta. Ilmaus ei kuitenkaan ole täsmällinen, sillä luonnos on aina jonkin hahmotelma, maalauksen esiaste, mutta meidän elämämme luonnos ei ole minkään hahmotelma, siitä ei synny minkäänlaista maalausta."

Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen

Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen

Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen

1.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Suomenruotsalainen runoilija Tua Forsström (s. 2.4.1947) valittiin helmikuussa Ruotsin akatemiaan ensimmäisenä Suomen kansalaisena. Hänen runokokoelmansa Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen (Tammi 1998, suom. Caj Westerberg) viittaa moniin muihin taideteoksiin, erityisesti Andrei Tarkovskin elokuviin. Teoksessa liikutaan ympäri maailmaa, ja eläimet edustavat vapautta mutta myös elämän haurautta. Tunnelma on surumielinen, toisaalta mukana on huumoria. "Kokoelma on puhuttelevaisuudessaan tuttavallinen, havainnoissaan arkinen. Forsströmin runo on paitsi pitkä myös syvä, kokoelmasta kokoelmaan siirtyvä prosessi, joka jatkuu hänen lukijassaan", kuvasi Timo Hämäläinen Helsingin Sanomissa 30.1.1998. Forsström sai teoksesta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. "Käännyin katsomaan, joku itki, en voinut / ottaa sitä huomioon. Kaupunki oli läpinäkyvää lasia. / Siinä minä seisoin. Näin hallitsevan rakkauteni. / Helmenhohteisen. Mustat joutsenet. Kalsedonin. / Yritin kutsua pikku kissaa. Kaikki kimmelsi. / Epäröin, minä tiesin kaiken, minä en / tulisi takaisin."

Pikku teurastaja

Pikku teurastaja

Pikku teurastaja

29.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Irlantilaisen Patrick McCaben romaanissa Pikku teurastaja (Otava 1998, suom. Markku Päkkilä) Francie-poika ei saa hyviä lähtökohtia elämälleen. Hänen isänsä on alkoholisti ja äidillä on mielenterveysongelmia. Lapsena Francie lähinnä nauraa muille, mutta ajan mittaan hänestä tulee järjiltään kiusattu. Viha ja kauna täyttävät mielen, ja teurastajan apulaisena Francie alkaa hautoa kostoa. "Kirjan kerronta etenee Francien hurjana, kiihtyvänä tajunnanvirtaa muistuttavana monologina, joka ei tee juuri eroa dialogin ja ajatusten välillä. Kertoja on epäluotettava ja epävakaa", kuvattiin teosta Nipvet-blogissa. Pikku teurastaja oli Booker-ehdokkaana ja sai Irish Timesin kirjallisuuspalkinnon. "Minua pelotti koska minä en ollut suunnitellut mitään enkä karannut kotoa vielä kertaakaan. Olisi pitänyt ottaa mukaan edes kassi tai jotain. Mutta ei. Minä lähdin kävelemään heti kun pääsin ovesta ulos. Minä halusin kävellä ja kävellä niin kauan että kengistä kuluu pohjat puhki ja käveleminen loppuu siihen."

Murattikaide

Murattikaide

Murattikaide

25.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kirsti Simonsuuren runokokoelman Murattikaide (Kirjayhtymä 1980) tekstit sijoittuvat eri puolille maailmaa. Kokoelma sisältää italialaisen, ranskalaisen, suomalaisen ja kreikkalaisen sarjan sekä sonetteja. Runoissa matkustetaan myös maisemissa, tunteissa, minuudessa, uusissa kulttuuriympäristöissä ja kuljetaan vuodenajasta toiseen. "Luonto, eläimen ja tunteen kesyttömyys, tarjoaa ratkaisua ristiriitaan, joka tässä kokoelmassa jää laukeamatta. Tavoite nähdä maailma uusin silmin tuntuu ahdistuksena", kuvasi Pertti Lassila teosta Helsingin Sanomien arvostelussa 8.1.1981. Simonsuuri sai kokoelmasta J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaana esikoisteoksena. "Menkäämme paimeniksi valkeaan laaksoon / sinäkarjani minälampaasi / lumiporoista nietokseksi paisukaamme / sulakaamme toistemme säteilyyn. / Kohiskaamme koskena keväällä varhain / veden voimasta valaiskaamme huone." (Runosta "Lumityö")

Rakkauden tuolla puolen

Rakkauden tuolla puolen

Rakkauden tuolla puolen

22.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Saksalaisen Martin Walserin (s. 24.3.1927) romaani Rakkauden tuolla puolen (Tammi 1982, suom. Raija Jänicke) on kertomus tekohampaita myyvästä Franz Hornista. Pelkistetyin lausein etenevässä teoksessa tulevat esiin taloudellisen kilpajuoksun murtama identiteetti, mielenterveyden menettäminen ja työlleen omistautuneen ihmisen elämän raadollisuus. Muitakin kulmia romaanin lukemiseen on. "Mielenkiintoisempaa minusta on lukea kirjaa Franzin jatkuvan isähahmon kaipauksen dokumenttina, jatkuvasti itseään nöyryyttävän ja johtajansa kautta taivaaseen tai helvettiin siirtyvän ihmisen etsimisen kuvauksena", kirjoitti Kari Vaijärvi Arvostelevassa kirjaluettelossa. Walser on palkittu arvostetulla Georg Büchner -palkinnolla vuonna 1981. "Rouva Liszt oli kerran sanonut Hornille. Horst pitää teistä. Näiden kolmen sanan takaa Horn saattoi aivan selvästi kuulla: Olkaa hyvä ja pitäkää tätä tunteenpurkauksena meidän taholtamme ja yrittäkää parhaanne mukaan tulla tämän kiihkeän ystävyydenvakuutuksen arvoiseksi."

Mykkä tytär

Mykkä tytär

Mykkä tytär

18.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Marja-Leena Mikkola (s. 18.3.1939) on kirjailija, kääntäjä ja käsikirjoittaja, jonka monipuolinen kirjallinen ura on kestänyt 60-luvulta näihin päiviin asti. Novellikokoelma Mykkä tytär (Tammi 2001) kuvaa tarkkanäköisesti muistamista, menneisyyden murtautumista huolellisesti rakennettujen suojausten läpi. Viipyilevä kerronta on latautunutta. Kokoelman päättävä, pienoisromaanin laajuinen niminovelli ylittää rajan fantasian puolelle. "Marja-Leena Mikkolan novellikokoelman lukeminen on kuin sukellus syvään, kirkkaaseen veteen. Mykässä tyttäressä tärkeintä on tunnelma: unimaisen vangitseva, haparoiva, kuulas ja syvällinen. Ilmassa on yhtä aikaa ahdistusta ja lohtua", kirjoitti Niina Mäkeläinen Kiiltomadon arvostelussa. "Ei. Lopeta, peili sanoo. Vieras sielu on kuin tiheä metsä, toisen sisintä on vaikea lukea, ja jos ei ole edellytyksiä, yrityksestä tulee pelkkää hämärää sepitelmää. Sinun on varottava ettet tee hänestä linnunpelätintä. Elotonta räikeää riepunukkea. Lasisilmät ja hampputukka. Ihminen hänkin on." (Novellista "Peilejä")

Eloonjääneen muistelmat

Eloonjääneen muistelmat

Eloonjääneen muistelmat

15.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Brittiläisen Nobel-kirjailija Doris Lessingin (1919–2013) romaani Eloonjääneen muistelmat (Otava 1988, suom. Kyllikki Villa) kertoo kaupungista katastrofin jälkeen. Ihmiset pakenevat sankoin joukoin, ruuasta ja vedestä on pulaa. Autioituneessa kaupungissa asuva kertoja saa yllättäen huollettavakseen 13-vuotiaan tytön. Hajoavan yhteiskunnan vaiheita realistisesti kuvaavan kertomuksen rinnalla kulkee unenomainen taso: kertoja näkee "toiselle puolelle" ja pystyy astumaan sinne seinän läpi. "Lessingin kertoja elää ja on elänyt kauheuksia ja on ehkä siitä syystä poikkeuksellisen avoin ja vapaa kertomaan – samoin kuin toimimaan: huolehtimaan ja auttamaan, avaamaan toisille elämisen mahdollisuuksia", kirjoitti Päivi Kosonen Kiiltomato-verkkolehdessä. Kirjan ensimmäisten painosten alaotsikkona oli yritys omaelämäkerraksi, ja kirjan tapahtumissa on mukana myös Lessingin omia kokemuksia. "Yhtäkkiä kaikki sitten kääntyi toisin päin. Ei se tietenkään silloin vaikuttanut äkilliseltä. Nyt jälkeenpäin ajatellen kaikki on niin selvää; ja pelkään että kaikki tuntuu myös lattealta ja mekaaniselta niin kuin menneitä muistellessa väistämättä käy."

Puolarmetsän puut

Puolarmetsän puut

Puolarmetsän puut

11.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Viime perjantaina kuollut Juha Vakkuri tunnettiin monipuolisesta kirjallisesta tuotannostaan, johon kuuluu sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Monet teokset käsittelevät Vakkurin laajasti tuntemaa Afrikkaa. Runokokoelman Puolarmetsän puut (Johnny Kniga 2003) nimi puolestaan viittaa Espoossa sijaitsevaan sairaalaan. Teos sisältää runomuotoisia pienoiselämäkertoja, joiden puhujina ovat ihmiset sairaalassa, lähellä elämänsä loppua. "Kuolevan ajatus on yhden elämän läpileikkaus: lause lähtee viemään lukijaa odottamattomiin suuntiin, mieli askaroi menneessä ja tulevassa, kapinoi, herkistyy, lamaantuu tai vain kohtaa nykyhetken kaikessa karuudessaan", kirjoitti Annukka Peura kokoelmasta Turun Sanomien arvostelussa. "Uneksin aina eläkkeelle pääsemisestä. / Ajattelin että kävisin pilkillä joka päivä. / Voisin nytkin istua repputuolissa jäällä / ja saisin taatusti kalaa, / vaan kuka työntäisi minut paikkakunnan kahvilaan / kehuskelemaan saaliillani."

Herland

Herland

Herland

8.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Charlotte Perkins Gilmanin (1868–1935) romaania Herland (Savukeidas 2009, suom. Ville-Juhani Sutinen) pidetään maailman ensimmäisenä feministisenä utopiaromaanina. Teos ilmestyi alun perin 1915, ja se kertoo tutkimusmatkailijoiden löytämästä naisten asuttamasta syrjäisestä maasta, josta miehet ovat kuolleet sukupuuttoon. Kertomuksessa korkealle järjestynyt yhteiskunta elää luonnon kanssa harmoniassa. "Lukija saa seurata tätä kahden maailman, Herlandin naisten ja meidän eli miesten maailman vertailua välillä naurua pidätellen ja välillä kuvattua kauhistellen. Paikoin ei voi olla tuntematta suoranaista pahoinvointia ja masennusta siitä, miten huonosti meidän maailmassamme monet asiat on edelleenkin järjestetty", kuvaa Päivi Kosonen Kiiltomato-lehden arviossa. Suomennokseen sisältyy liitteenä myös bengalilaisen feministin Begum Rokeya Sakhawat Hossainin (1880–1932) novelliklassikko Sulttaanittaren uni (1901). "Mutta tämä paikka! Se oli pääosin rakennettu jonkinlaisesta sameasta ruusunvärisestä kivestä, joskin siellä täällä oli kirkkaan valkeita taloja. Kaupunki oli ympärille levittyvien laajojen ja vehreiden lehtojen ja puutarhojen keskellä kuin vaaleanpunaisesta korallista valmistettu rikkoutunut rukousnauha."

En tunne sinua vierelläni

En tunne sinua vierelläni

En tunne sinua vierelläni

4.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tiina Raevaaran novellikokoelma En tunne sinua vierelläni (Teos 2010) sisältää surrealismiin ja fantasiaankin kallistuvia kertomuksia. Ihmisten ja eläinten maailmat risteävät, reaalitodellisuuteen tunkeutuu jotakin kummaa, vinksahtanutta. Varsinkin eläinten ja erilaisten outojen olioiden kuvaus luo tarkkuudessaan uudenlaisia maailmoja. "Novellien taitavasti luotu jännite syntyy mysteerin tunnusta, lukija ei lainkaan aavista mitä on tulossa. Erityisesti painostavien tunnelmien luomisessa Raevaara näyttää kyntensä. Hän kirjoittaa tiiviisti ja ilmaisee paljon tarkkojen yksityiskohtien kautta", kirjoittaa teoksesta Ville Ropponen Kiiltomato-verkkolehden arvostelussa. Raevaara sai teoksesta Runeberg-palkinnon 2011. "Näin tänään vallan muuta. Siivosimme taistelun jälkiä suurella ihmisten rakentamalla aukiolla, jota reunustivat teidän talonne, teidän tienne; se paikka oli selvästi teidän, mutta nyt se oli täynnä lintujen ruumiita. Sellaiseksi minut on alennettu: ruumiiden keräilijäksi, vaikka voisin lentääkin." (Novellista Gordonin tarina)

Siipirikko mies

Siipirikko mies

Siipirikko mies

1.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Libanonilais-ranskalainen Amin Maalouf (s. 25.2.1949) tunnetaan merkittävänä ajattelijana ja kulttuurivaikuttajana. Hänen romaaninsa Siipirikko mies (Gummerus 2015, suom. Lotta Toivanen) sijoittuu 1800-luvun Libanoniin. Tanios kasvaa syntymäänsä verhoavan salaisuuden varjostamana, ja lopulta hän joutuu maanpakoon, kun Ottomaanien valtakunta, Egypti ja Englanti taistelevat Libanonin herruudesta. Myös Maalouf päätti lähteä Libanonista sisällissodan aikana 1976, jolloin hän muutti Ranskaan. "Sotiminen ei Siipirikko mies -romaanissa näyttäydy ratkaisuna, joka helpottaisi tavallisen kyläläisen elämää. Jokaista väkivaltaista konfliktia seuraavat uudet johtajat ja uudet ristiriidat. Maalouf korostaa humaanisti kulttuurien ja ihmisten samankaltaisuutta pinnallisten erojen alla", kirjoittaa Päivi Brink Turun Sanomien arvostelussaan. Maalouf sai teoksesta Goncourt-palkinnon 1993. "Siihen aikaan taivas oli niin matalalla, että kukaan ei uskaltanut oikaista selkäänsä suoraksi. Elettiin sitä silti silloinkin, oli haluja ja juhlia. Ja vaikka maan päälle ei koskaan odotettu parasta, toivottiin joka päivä, että vältyttäisiin kaikkein pahimmalta."

Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia

Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia

Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia

25.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Leena Krohnin novellikokoelma Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia (WSOY 1983) sisältää miniatyyreja, jotka tallentavat täsmällisesti kaupunkitunnelmaa. Runon ja esseenkin lajityyppejä lähestyviä tekstejä yhdistää Donna Quijoten hahmo, jonka esikuvana Krohnille oli runoilija Mirkka Rekola. "Kaupunki ihmisineen elää monella tasolla. Kertomuksesta toiseen kulkeva Donna Quijote on hiukan arvoituksellinen ja kuitenkin avoin hahmo, äiti, ystävä, profeetta. Kirjaa lukee kuin runoa", kuvasi Vappu Karjalainen Arvostelevassa kirjaluettelossa. "Kiersimme tornin. Se oli kahdeksankulmainen ja kolmikerroksinen eikä siinä ollut kuin yksi tiukasti salvattu ovi. Kuka sen oli rakentanut ja mihin tarkoitukseen? Emme tienneet. Mutta se oli osa maisemaa kuin se olisi kasvanut siihen, kuin sillä olisi juuret. Donna Quijote harppaili edelläni pitkänä ja ankarana, itsekin tornin kaltaisena." (Novellista "Torni")

Jazz

Jazz

Jazz

22.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Toni Morrisonin (s. 18.2.1931) romaani Jazz (Tammi 1993, suom. Seppo Loponen) sijoittuu New Yorkin Harlemiin 1920-luvulla. Viisikymppinen Joe on kokenut kiihkeän rakkaustarinan 18-vuotiaan Dorcasin kanssa, ja tämä sekoittaa Joen ja hänen vaimonsa Violetin elämän. Salaperäinen ääni kertoo heidän tarinaansa aistillisen musiikin tahtiin, vaikka jazzia ei romaanissa suoraan mainita. Kerronta tavoittaa sanoinkuvaamattoman tunnelman, joka yhdistyy mustien elämään suurkaupungissa. "Morrison limittää eri aikatasoja, nostaa väliin avainhetken taas pintaan ja paljastaa, miten Joen ja Violetin elämä oli luisunut sivuraitelle jo ennen lopullista räjähdystä. Tässä mielessä Jazz myös keskustelee itsensä kanssa", kirjoitti Jukka Petäjä HS:n arviossa. Jazz ilmestyi Yhdysvalloissa 1992, ja seuraavana vuonna Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. "Violet ei aluksi tiennyt tytöstä muuta kuin nimen ja iän ja että hänestä pidettiin kovasti siinä laillisella luvalla toimivassa kauneussalongissa. Siispä hän ryhtyi keräämään lisää tietoja. Ehkä hän luuli siten ratkaisevansa rakkauden mysteerin. Onnea vain ja kertokaa minullekin."

Säädyttömät

Säädyttömät

Säädyttömät

18.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tomi Kontio tunnettaneen parhaiten runoistaan, mutta myös hänen proosateoksensa ovat keränneet kiitosta. Novellikokoelma Säädyttömät (Tammi 1994) kuvaa "lihansa pauloissa" olevia ihmisiä. Sukupuolisuus riivaa, ajatukset ja himo aiheuttavat ristiriitoja. "Tomi Kontion Säädyttömät on imuvoimainen kirja. Novellit ovat ilkikurisia ja absurdeja, välistä surrealistisia. Silti niihin kummasti uskoo, sen säätää jo tiukka kertojanääni", kuvasi Kaija Valkonen Helsingin Sanomissa teosta. "Kiistämättömiä ansioita ovat paikoitellen jopa virtuoosimainen kielenkäyttö, aiheitten yllättävyys ja ennakkoluulottomuus, tunteitten viiltävyys ja ehdoton herkkyys", luonnehti puolestaan Runeberg-palkinnon valitsijalautakunta teoksen päästyä ehdokkaaksi. "Oliko se eilen? En kuolemaksenikaan muista. Se joka laskee tunteja ja päiviä, merkitsee muistiin kuukaudet, arkipyhät, lomailujaksot ja pienet ja suuret saavutuksensa, kulkee risti selässään eikä näe hevosen silmien takana liikkuvaa avaruutta, solujen outoa eripuraa ja yhteistyötä, eikä maailmaa, jota tähtikaviot rummuttavat tahdittomasti." (Novellista "Koiranelämää")

Valasratsastaja

Valasratsastaja

Valasratsastaja

8.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Uusiseelantilaisen Witi Ihimaeran (s. 7.2.1944) romaani Valasratsastaja (Like 2003, suom. Mervi Hangasmäki) kertoo maorien mytologiaan perustuvan tarinan valaista ja ihmisistä. Kahu-tyttö kasvaa isänsä ja setiensä parissa, mutta hänen isoisoisänsä Koro ei hyväksy häntä, koska on toivonut suvun jatkajaksi poikaa. Kahu yrittää opetella maorien vanhoja tapoja, ja kun valaita alkaa kokoontua kylän rannoille kuolemaan, hän tuntee hetkensä koittaneen. "Tarinaa kertoo pääasiassa Kahun setä Rawiri, nuori mies joka tasapainottelee maailman kutsun ja perinteiden välimaastossa. Rawiri myös rakastaa pientä Kahua varauksetta ja ihailee tämän sinnikkyyttä mutta kummastelee tytön erikoisuutta", kerrotaan kirjasta Kujerruksia-blogissa. Valasratsastaja tunnetaan myös menestyneenä elokuvana. "Kultainen isäntä oli opettanut valasta harjaannuttamaan lihaksiaan ja jänteitään niin, että sen iholle muodostui kädensijat, joiden avulla ratsastaja voi nousta valaan pään päälle. Siellä lihakset muodostivat satulan ja kannukset. Ja kun valas sukelsi, se lukitsi isäntänsä nilkat vahvoilla lihaksillaan ja avasi pienen hengityskammion aivan hengitysaukon taakse."

Sielun veli

Sielun veli

Sielun veli

4.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Runoilija Sirkka Turkka täytti viime lauantaina 80 vuotta. Useita palkintoja saaneen ja monille kielille käännetyn Turkan esikoisteos julkaistiin 1973. Vuonna 1994 hän sai Tanssiva karhu -palkinnon kokoelmastaan Sielun veli (Tammi 1993). "Sielun veli on kuin yhtä runoelmaa. Säkeet tulevat voimalla, sanoissa on törmäysenergiaa. Ja tätä riittää: pitkää, karheaa ja kulmikasta puhetta. – – Myös ihminen saa eläimen piirteitä. Runoilijan roolihahmoksi jolkottelee vanha harmaa susi pohjoisesta", kuvasi Tero Liukkonen Helsingin Sanomien arviossa kokoelmaa. "Joku vääntää runoa: sataa, lintu hyppii / rannan ruusussa, ja kauempana jo ukkonen / kokoaa voimiaan. / Että vielä on ilo kuin ainut tuikkiva tähti: / pudota läpi yön, väsyä, hajota, kiitää / kovaa vauhtia ilman turvavyötä / loppuelämänsä lyhyin matka, selkä edellä / kohti itseään, takaisin omaan syntymäänsä."

Sivut