Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Patagonia, Patagonia

Patagonia, Patagonia

13.5.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Olisiko nyt nojatuolimatkailun aika? Englantilaiskirjailija Bruce Chatwinin (13.5.1940 – 18.1.1989) teos Patagonia, Patagonia (Tammi 1987, suom. Leena Tamminen) on matkakertomus "maailman äärestä". Chatwin lähtee metsästämään lapsuutensa romanttisia kuvitelmia Patagoniasta ja löytää jotakin hurjempaa kuin osasi kuvitellakaan. Tekstissä tarut ja tiedot sekoittuvat. "Luonteenomaista hänen tyylilleen on nopea liikkuvuus ja tavaton helppous, jolla hän käsittelee aiheitaan – tai paremminkin vaihtelee niitä. Hän on kirjailija, joka on kaiken aikaa matkalla, myös ja varsinkin oman teoksensa puitteissa", kirjoittaa Jan Blomstedt Chatwinista Helsingin Sanomien arvostelussa. "Patagonian autiomaa ei ole hiekkainen eikä sorainen autiomaa vaan matalaa piikkipensastiheikköä, josta lähtee kitkerä haju kun se murtuu. Toisin kuin Arabian autiomaat se ei ole tuottanut mitään väkevää hengen lentoa, mutta sillä on paikkansa inhimillisten kokemusten historiassa. Charles Darwinin mielestä sen kielteiset ominaisuudet olivat vastustamattomia."

Herra Darwinin puutarhuri

Herra Darwinin puutarhuri

6.5.2020 | Jaa täky | Teostiedot
On kevät, ja ihmiset alkavat työskennellä puutarhojen parissa. Kristina Carlsonin romaani Herra Darwinin puutarhuri (Otava 2009) kuvaa kyläyhteisöä, joka tasapainoilee uskon ja tieteen rajalla. Keskiössä on Thomas Davies, kuuluisan Darwinin puutarhuri, jonka ympärillä kiertävät huhut ja juorut. Mies ei usko jumalaan, ja "jumalattomuuden nimi on tiede", sanovat kyläläiset. "Herra Darwinin puutarhurissa huomio ohjataan historiallisen tietämisen sijaan tieteen ja uskonnon yhteensovittamisesta nouseviin ristiriitoihin, ja oikeastaan teoksen moninaiset kerronnalliset ja kielelliset keinot problematisoivat kaikenlaisen tietämisen mahdollisuuksia", kirjoittaa Noora Vaakanainen Avain-lehden artikkelissaan "Me-metelöintiä: Yhteisöllisyyden poetiikka Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhurissa". Carlson sai romaanista valtionpalkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin. "Minä hyppään mielikuvituksen kiskoille ja kivihiileltä haiseva lämmin ilmavirta pyyhkii päätä ja kiidän iltakylmän nostamaan usvapilveen joka erottuu vaaleana pimeässäkin, mutta muuta en näe vaikka pinnistän kuinka, minä tiedän että tulevaisuudessa kaikki on toisin, en tiedä miten."

Blanche ja Marie

Blanche ja Marie

27.4.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Ruotsalainen kirjailija Per Olov Enquist on kuollut 25. huhtikuuta. Pitkällä urallaan useita palkintoja ja tunnustuksia saaneen Enquistin romaani Blanche ja Marie (Gummerus 2005, suom. Antero Tiusanen) kertoo Blanche Wittmanista, joka "eli kolme elämää", yhden niistä sairaalassa ja maailmankuulun neurologin rakastajana, yhden Marie Curien apulaisena, ja yhden amputoituna joka kartoittaa rakkauden tutkimatonta ydintä. Mikä on dokumenttia, mikä fiktiota? "Kirjailija kirjoittaa kuin salapoliisi, joka yrittää selvittää Blanchen identiteetin salaisuutta ja Marien rakkauden mysteeriä", kuvaa Kirjanurkkaus-blogi teosta. Enquist sai romaanistaan ehdokkuudet August-palkinnon ja IMPAC Dublin -palkinnon saajaksi. "Kun Blanche myöhemmin vastaa kysymykseensä Milloin Mariesta tuli taiteilija?, hän puhuu Marien ja itsensä välille syntyneestä vahvasta luottamuksesta, miltei rakkaudesta, jota vahvistivat 'radiumin' salaperäisen ja värikylläisen säteilyn tarjoamat kauneuselämykset."

Kaikki naiset näkevät unia

Kaikki naiset näkevät unia

21.4.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Marja-Liisa Vartion romaanin Kaikki naiset näkevät unia (Otava 1961) päähenkilö on rouva Pyy, tyytymätön keski-ikäistyvä kotirouva, joka kaipaa uutta sisältöä elämäänsä. Asioiden muuttajaksi tai toteuttajaksi hänestä ei kuitenkaan tunnu olevan. Naisen rooli on liian ahdas, ja rouva Pyy syyttää aviomiestään vaikeasta olostaan. "Rouva Pyyn vieraantumisen syy ei ole niinkään aviomiehen toiminnassa vaan 1950-luvun sukupuolijärjestelmässä, joka sitoo rouva Pyyn kodin piiriin, kaventaa hänen olemisensa mahdollisuuksia ja tekee hänestä turhautuneen ihmisen", kirjoittaa Elise Nykänen niin & näin -lehdessä 4/19 julkaistussa artikkelissaan "Muukalaisena maailmassa". "Vaikka saatiin tämä asunto... eihän tässä voi ajatella edes apulaisen pitoa. Mihin sen tässä panisi? Äitisi asuu siinä huoneessa, joka lasten piti saada, ja lapset ovat siinä mihin voisi panna apulaisen. Ja äitisi asuu juuri sen huoneen päällä, jossa sitten itse täytyy nukkua. Eikä täällä uskalla puhua, kun kaikki kuuluu lävitse, hengityskin."

Kertomus sokeudesta

Kertomus sokeudesta

14.4.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Portugalilaisen José Saramagon (1922–2010) romaanissa Kertomus sokeudesta (Tammi 1997, suom. Erkki Kirjalainen) toimenpiteet epidemian hillitsemiseksi menevät pahasti yli. Kaupungissa alkaa levitä outo sairaus: ihmiset näkevät äkkiä pelkkää valkoista. Sairastuneet päätetään eristää muista täysin, ja tällaiseen suljettuun laitokseen joutuu myös silmälääkäri – ja hänen vaimonsa joka näkee, vaikka hänenkin luullaan sokeutuneen. Tapahtumat muuttuvat brutaaleiksi; onko kaaoksesta ulospääsyä? "Saramago kirjoittaa vimmaisella tyylillä, johon tottuminen vie aikansa. Virkkeet ovat pitkiä, välimerkit yliarvostettuja, kuvailu laajaa. Lukemiseen saa keskittyä, mutta kun rytmin mukaan pääsee, se vie", kirjoittaa Suketus blogissaan Eniten minua kiinnostaa tie. Saramago sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1998. "– – Tuon olion syytä on koko tämä meidän onnettomuus, jos minulla vain olisi silmät, niin minä tekisin hänestä selvää nyt heti, hän karjui ja osoitti samalla sinne missä luuli toisen olevan. Poikkeama ei ollut suuri, mutta dramaattinen ele näytti hullunkuriselta, koska syyttävästi sojottava sormi osoitti viatonta yöpöytää."

Kudottujen kujien kaupunki

Kudottujen kujien kaupunki

7.4.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Emmi Itärannan fantasiaromaani Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015) kertoo elämästä toistuvien tulvien piinaamalla saarella, jossa unien näkeminen on kiellettyä. Kutoja Eliana kohtaa puhekyvyttömän nuoren naisen, jonka ihoon on kirjoitettu Elianan nimi. He tutustuvat toisiinsa, ja samalla tuntematon sairaus vaivaa ihmisiä, eläimiä ja kasveja. Eliana koettaa pitää piilossa salaisuutensa: hän on unennäkijä. Tulvat pahenevat, ja koko saari on vaarassa. "Menneisyyteen kurkottavat arvoitukset, mielikuvitukselliset maisemat ja valheiden verkot ovat lopulta vain yksi elementti tarinassa, jonka ytimessä hehkuu rakkaus ja ihmiselon hauraus", kirjoittaa Toni Jerrman romaanista Helsingin Sanomien arvostelussa. Itäranta sai teoksesta Kuvastaja-palkinnon ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. "Kun vuoroni lopulta tulee, näytän vartijalle syntymätatuointini. Kylmä ilmavirta pyyhkäisee niskavillojani. Vaikka tarkastin ihoni aamulla, hengitykseni kulkee kireänä, kun vedän hihat ylös ja odotan. Joka vuosi pelkään, että vartija löytää iholtani muutakin kuin käsivarteen tatuoidut viivat."

Seuraaja

Seuraaja

30.3.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Albanialaiskirjailija Ismail Kadaren romaani Seuraaja (Into 2012, suom. Tuula Nevala) on trilleri suljetun järjestelmän paranoiasta ja absurdiudesta. Diktaattorin nimetty seuraaja löydetään kuolleena kotoaan. Onko kyse itsemurhasta, kuten ensin annetaan ymmärtää, vai murhattiinko seuraaja? Kadare tuo keskeisten henkilöiden näkökulmat esiin sisäisillä monologeilla. "On dekkarimaisen intensiivistä valtapelien ja kommunististen hovijuonittelujen kuvausta, kolkommanpuoleista poliittista satiiria, pohdintoja vallan patologiasta ja menneen läsnäolosta nykypäivässä, jopa eroottista kolmiodraamaa", kirjoittaa Jani Saxell teoksesta Kiiltomato-lehden arvostelussaan. Kadare (s. 1936) on saanut urallaan useita palkintoja, ja hänen nimensä on noussut esiin Nobel-veikkauksissa. "Suljetusta kaupunginosasta, jota kutsuttiin nimellä Blokki, kantautui lisää uutisia. Vaikka yö oli ollut sateinen ja tuulinen, autojen epätavallinen liikkuminen oli herättänyt huomiota. Kummallisinta oli se, että puolenyön tienoilla, ehkä hieman sen jälkeen, varjon oli nähty astuvan sisään vainajan taloon."

Antisankari

Antisankari

23.3.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Alexandra Salmelan romaani Antisankari (Teos 2015) on kokeileva jännityskertomus vaihtoehtoisista yhteiskunnista. Utopia on ekovaltio, jossa ei kuluteta eikä omisteta, KoroNovo kaiken sen vastakohta. Päähenkilö, lehtikuvaaja Antti Sankari, on utopialainen orpolapsi, luonnon oikku (tai sitten ei), ja hänet lähetetään matkalle KoroNovoon. Mukana kulkee kirjava joukko henkilöitä ja Hän, kertoja, joka pyrkii seuraamaan Antin liikkeitä. "Vaikka Antisankarin ihmiskuva ei herätä toiveikkuutta, Salmelan kirjoitustapa kaataa muurin, joka eristää meidät toimimasta sen puolesta, mihin haluan uskoa meidän sisimmässämme uskovamme, jos rohkenemme raottaa kyynisyytemme verhoa", kuvaa teosta Reader, why did I marry him -blogi. "Hän odottaisi hetken, pitäisi dramaattisen tauon. Aloittaisi uuden kappaleen, omistaisi sen seuraavalle kysymykselle, seuraavalle syytteelle mätää utopialaista yhteiskuntakokeilua vastaan: onko laiskojen ylistämisessä pätevien ja ahkerien kustannuksella mitään tasa-arvoisuutta? Tzal on tuntevinaan sielussaan hurraavan yleisön taputuksen huumaavia vibraatioita."

Rutto

Rutto

18.3.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Seuraavien viikkojen ajan Kirjasammon täkykirjat valikoidaan toimittajan kotihyllyjen kirjoista! Hyllyssä tuli vastaan Albert Camus'n (1913–1960) romaani Rutto (Otava 1948, suom. Juha Mannerkorpi), joka kuvaa kulkutaudin eristämän algerialaisen pikkukaupungin kamppailua. Osa asukkaista koettaa uhmata liikkumiskieltoa ja paeta muurien toiselle puolelle, mutta hekin alkavat vähitellen ymmärtää solidaarisuuden merkityksen. Kirjailija Toivo Pekkanen kirjoitti Arvostelevassa kirjaluettelossa 1949: "Tapahtuma kaikkine seurauksineen on kuitenkin käsitettävä kokonaan symbooliseksi, ja tekijän päätarkoitus onkin osoittaa, miten tällaisessa pahuuden voimien valtaan joutuneessa yhdyskunnassa sekä ihmisten hyvät että huonot ominaisuudet paljastuvat tavallista voimakkaampina." Camus sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1957. "Talonmies ei tietenkään voinut myöntää voivansa huonosti. Hän ei vain oikein tuntenut olevansa nahoissaan. Mieliala oli maassa. Syy oli kai rottien. Ne olivat järkyttäneet häntä pahasti, mutta niiden kadottua hän voisi kyllä paremmin."

Kotikaivolla

Kotikaivolla

9.3.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Sylvi Kekkosen (1900–1974) syntymästä tulee 12.3. kuluneeksi 120 vuotta. Hänen ensimmäinen kirjansa julkaistiin 1949, ja vuonna 1952 ilmestyi novellikokoelma Kotikaivolla (Otava). Teoksen kirjoitukset ovat lyhyitä, impressionomaisia muistikuvia kirjailijan lapsuudesta Karjalankannaksella. Aikalaiskritiikki ei yleisesti ottaen ollut kovin suopeaa Sylvi Kekkosen kirjallista tuotantoa kohtaan, vaan hänen teoksiaan pidettiin 50-lukulaisen kotimaisen modernismin aikakaudella vanhahtavina. Kotikaivolla sai kuitenkin Arvostelevan kirjaluettelon Kyllikki Nohrströmiltä positiivisen luonnehdinnan lämpimänä, älykkäänä ja kaikesta turhasta painolastista vapaana kirjana. "Ei sellaista kylää enää olekaan, se elää vain kuvaajansa mielessä. Monen talven lumet ovat jo sataneet sen harmaitten kattojen päälle ja vinoaidoilla jaettu laakea viljelysaukeama on joutunut toisen valtakunnan hallintaan." (Novellista "Kylä")

Kevään valoa

Kevään valoa

3.3.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Maaliskuussa valon määrä kasvaa vähitellen. Ruotsalaiskirjailija Agneta Pleijel (s. 26.2.1940) kertoo romaanissaan Kevään valoa (Otava 1990, suom. Saara Villa) Ingertistä ja hänen perheestään, jossa on paljon näkymätöntä ja puhumatonta. Nuori tyttö yrittää ymmärtää aikuisten maailmaa, edellisten sukupolvien tekoja, rakkauden kiemuroita. "Kirja on maalailevan runsas. Siinä annetaan lukijalle monenlaisia kielikuvia ja vertauksia, tarinoita ja johtolankoja. Silti teos on myös äärimmäisen tiheä: kaikki kytkeytyy toisiinsa", kuvataan romaania Nono-blogissa. "Parhaat tarinat käsittelevät alkamista. Tarinaa siitä miten minä synnyin en ollut kuullut aikaisemmin. Joskus oli vaikea käsittää mitä Siiri oikein halusi sanoa, sillä hän vuoroon huusi, vuoroon kuiskaili ja sitten hän itki."

Kirjava lehmä

Kirjava lehmä

25.2.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Filosofi ja kirjailija Tuomas Nevanlinna täyttää 25. helmikuuta 60 vuotta. Hänen Kari Kontion kanssa kirjoittamansa romaani Kirjava lehmä (Tammi 1988) on historiankirjoitusta kommentoivaa ja karnevalisoivaa vaihtoehtohistoriaa. 80-luvun ilmiöt näkyvät teoksessa, mutta ajankuvan ohella siitä voi löytää nykyajassakin tunnistettavia teemoja; monet asiat ovat muuttuneet uusista ja erikoisista arkisiksi. "Historian voimalla kääntyvät rattaat varmasti mahdollistivat tämän kirjan syntymisen. Teos symboloi uutta aikaa ja ajan murtumista. Uudesta vapaudesta huumaantuneena kirjailijat tykittävät ja kaatavat jumalankuvia", pohdiskelee Amman lukuhetki -blogi. "Ja kai sinä tiedät miten siinä käy kun joku alkaa väkijoukossa huutaa. Seuraavaksi paikalla ovat poliisi ja armeija, siitä syntyy anarkiaa, lakkoja ja levottomuuksia; ulkovaltojen luottamus menee tietenkin, sitten pysähtyvät investoinnit, tulee työttömyys, lamasta tulee pysyvä, valuutta romahtaa, inflaatio suututtaa pikkuporvarin – –"

Tahtamaa

Tahtamaa

18.2.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Virolaiskirjailija Jaan Krossin (1920–2007) syntymästä tulee 19.2. kuluneeksi sata vuotta. Krossin viimeiseksi jäänyt romaani on vuonna 2001 ilmestynyt Tahtamaa (Moreeni 2012, suom. Jouko Vanhanen). Teoksen päähenkilö Aabel Haljand alkaa hankkia takaisin omistukseensa isoisänsä Saarenmaalla sijaitsevaa maatilaa. Ruotsinvirolainen liikemies koettaa ostaa tilan oikeuksia pilkkahintaan, ja selviää, että merenrannalla sijaitsevalla alueella onkin suuri esiintymä merimutaa, jota voi käyttää lääkinnällisiin tarkoituksiin. "Koska johtokuntaan ja osakkeenomistajiksi tulee luonnollisesti henkilöitä, jotka muutenkin kuuluvat Haljandin elämän tärkeisiin ihmisiin, kokonaisuus limittyy kaiken aikaa sekä minäkertojan psykologisiin pohdintoihin että liikevoittoa koskeviin kaavailuihin", kirjoittaa Jouko Grönholm Turun Sanomissa. Tahtamaa on Krossin romaaneista ainoa, jossa hän käsittelee Viron uutta itsenäisyyden aikaa 1990-luvulla. "Hän piteli kynää ilmassa oikean käteni edessä. Ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että tarttuisin siihen ja kirjoittaisin nimeni odottavaan paperiin. Mutta jokin säie tuossa erinomaisesti lavastetussa tilanteessa oli ilmeisesti liian kireällä."

Wenla Männistö

Wenla Männistö

4.2.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Riina Katajavuori versioi Seitsemää veljestä nykypäivän ja naisten näkökulmista romaanissaan Wenla Männistö (Tammi 2014). Keskiössä on 17-vuotias Wenla, jota kaikki piirittävät. Oman äänensä saa myös Jukolan veljesten äiti, joka katsoo maailmaa pilvenreunalta. Huonomaineiset pojat katsovat televisiosta sotasarjoja ja ovat sosiaalitoimen silmätikkuja. "Pikemminkin Wenla Männistön alaa on suvaitseva, suhteellistava nauru ja suorastaan hävytön humanismi. Kirja juhlii arkea ja impivaaralaisuutta kaikissa meissä: maailmanomistajan rehvakkaita elkeitä, jotka voivat hetkessä muuttua pelokkaaksi käpertymiseksi", kirjoittaa Jani Saxell Kiiltomato-lehden arvostelussa. "WENLA. Kaikkialla tulee yyteet tasaisin väliajoin. Me valmistutaan korkeintaan pätkätyöläisiksi. Todennäköisesti me työllistetään itse itsemme. Eikä todellakaan saada mitään eläkkeitä mistään. Se kerrottiin jo koulussa yhteiskuntaopissa. Me ollaan puhuttu tää homma Anskun kanssa. Nuoruus on hyvä ikä. Siitä pitää ottaa kaikki irti. Sitä pitää tiätsä silleen vaalia."

Tomun taikuri

Tomun taikuri

27.1.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Syyrialainen runoilija Adonis (s. 1.1.1930) on jo vuosien ajan tullut mainituksi Nobel-vedonlyöntilistoilla. Hänen runoistaan on julkaistu suomennosvalikoima Tomun taikuri (Otava 2007, suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Adonis ammentaa teksteissään sekä arabilyriikan klassikoista että länsimaisesta runoudesta. Kreikkalainen mytologiakin on tarjonnut paljon vaikutteita. Uskonnolliset aiheet tuovat mukaan profeetallista poljentoa, jonka kanssa ajankohtaiset aiheet risteävät. "Adonis suhtautuu kriittisesti islamilaisiin ääriliikkeisiin mutta tuntee omakseen islamilaisen mystiikan, erityisesti suufilaisuuden. Mystiikassa arkiset sanat kuvaavat arkitodellisuuden yläpuolella olevaa Jumalan maailmaa", kirjoitti Annukka Peura Kiiltomato-lehden arvostelussa. "Eksynein kasvoin rukoilen tomua, / laulan sieluni vierailla mailla. // Täyttymättömän ihmeen luokse / astelen halki maailman, jota polttavat / lauluni. Levitän kynnyksen." (Eksynein kasvoin)

Ketunkivi

Ketunkivi

20.1.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Harmaan talven keskeltä voi loikata kesäisiin maalaiskylän tunnelmiin. Helvi Hämäläisen (16.6.1907 – 17.1.1998) romaani Ketunkivi (WSOY 1948) kuvaa vanhapoika Paavon ja ompelija Lailan erikoista yritystä päästä käsiksi unessa nähtyyn varallisuuteen. Teoksen kerronnassa on rehevää sadunomaisuutta ja paljon huumoria. Toden ja unen rajat häilyvät. "Paavon henkilöhahmossa tekijä on päässyt kauniiseen tulokseen", kirjoitti Ilmari Havu Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. "Ja kykkiessään mättäittensä syrjässä vanhapoika ja hänen ompelijatar ystävättärensä juttelivat asioita usein vilkaisten ympärilleen, ettei vain kukaan heitä kuunnellut. Silloin tällöin he sanoivat toisilleen: Metsällä on aina silmät ja korvat tähän aikaan vuodesta."

New Yorkin lentävä suomalainen

New Yorkin lentävä suomalainen

7.1.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Tammikuut ovat alkujen aikaa. Vuoden 1921 alussa juoksija Hannes Kolehmainen saa Yhdysvaltain kansalaisuuden, ja tästä alkaa Jouni Tossavaisen romaani New Yorkin lentävä suomalainen (Like 2014). Teos kertoo Suomen maailmankartalle juosseen Kolehmaisen kohtalonkeväästä. Miksi "The Flying Finn" palasi Suomeen perheineen vain muutama kuukausi kansalaisuuden saamisen jälkeen? Minkälaisia treenejä vaatii maailmanvalloitus? "Tossavainen on löytänyt aiheeseen kiinnostavan näkökulman ja välttää karikot. Kuva ristiriitojen keskellä elävästä Kolehmaisesta hengittää, ja koskettaa", kirjoittaa Kimmo Rantanen Turun Sanomien arvostelussa. Tossavainen sai romaanista Savonia-palkinnon 2015. "Rannassa Hannes tuijotti harmaita aaltoja niitä näkemättä. Tammikuun viima hyräytti kävellessä hiestynyttä selkää, villapaita olisi ollut tarpeen haalarin alla. Tuulen tuoman New Yorkin huminan peittäessä meren äänet hän tajusi yllätyksensä valuvan hukkaan. Alman isä soittaisi luettuaan aamulehtensä ja kertoisi hyvät uutiset vaimolle."

Vaeltajia ja muita kertomuksia

Vaeltajia ja muita kertomuksia

20.12.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Amerikkalaiskirjailija Bobbie Ann Masonin novellikokoelman Vaeltajia ja muita kertomuksia (Otava 1986, suom. Antero Helasvuo) novellissa "Nimien arpomista" Carolyn päättää tuoda lapsuudenperheensä joulunviettoon uuden miesystävänsä. Kuten arvata saattaa, perheenjäsenten väliset suhteet ovat jännitteisiä, eivätkä vanhemmat suo hyväksyntää lastensa puolisoille helposti. Novellikokoelmassa on tavallisten ihmisten tarinoita tunnistettavista kohtauksista, joissa elämä muuttuu ja ajatusmaailman on seurattava perässä. "Masonin kieli on selkeää ja yksinkertaista, mutta rivien väliin jää paljon, oikeastaan juuri se, mikä on näiden novellien ydintä. Tiivistunnelmaisia, moneen kertaan luettavia novelleja", kirjoitti Vappu Karjalainen Arvostelevassa kirjaluettelossa. "Kukaan ei maininnut Kentin puuttumista, mutta lasten jaettua lahjat Carolyn kieltäytyi kertomasta heille mitä kuusen alle jääneessä yksinäisessä paketissa oli. Se oli lahjoista kaikkein ylellisimmin suljettu mahtavalla nauhalla, ei tarrarusetilla. Sen päälle oli pudonnut jääkide, ja se toi Carolynin mieleen hyljätyn paraativaunun."

Laulu Sipirjan lapsista

Laulu Sipirjan lapsista

16.12.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Timo K. Mukan (1944–1973) syntymästä tulee 17.12. kuluneeksi 75 vuotta. Hänen romaaninsa Laulu Sipirjan lapsista (Gummerus 1966) kuvaa pientä pohjoista kylähteisöä. Kertojana on kirjailija, joka pohtii kylän asukkaiden elämänvaiheita painiskellessaan kirjoittamisensa kanssa. Mennyt sota vaikuttaa ihmisten olemiseen edelleen vahvasti. Kuvatuissa kohtaloissa on kritiikkiä normeja kohtaan. "Mukka tahtoo näin maailman uudistuvan tähänastista järkevämmäksi ja hänen oikeudenmukaisessa maailmassaan on oleva oikeus myös tunteisiin, saa tunnustaa reilusti pelkonsa ja rakkautensa", luonnehti Aarne Laurila Arvostelevassa kirjaluettelossa. "Kesän keltaisesta auringosta maan eläviin rakeisiin valuva valo kasvattaa hietevimmät ja parhaimmat perunat: missään muualla ei perunan laatu ole kuin Sipirjassa, joka muuten on jumalankin hylkäämä kylä kaukana kaikista teistä joita kulkevat ne, joille annettiin matkaa varten paljon vaatetta ja ruokaa ja tavaroita."

Omenat omasta puusta

Omenat omasta puusta

9.12.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Pohjois-Pohjanmaalla asuva Eeva Heilala (s. 13.12.1934) on ollut runoilijana aiheillaan marginaalissa – päivätyönsä hän teki maatalon emäntänä. Heilalan runokokoelma Omenat omasta puusta (Tammi 2006) tuo näkyviin vanhenevan ihmisen, joka hakee muuttuvassa maailmassa turvaa kodin maisemasta, muistoista ja menneisyydestä. Rakkaus luontoon, maaseutuun ja kanssaihmisiin kantaa. "Hänen lyriikkaansa luonnehtivat helppotajuisuus, omanarvontunto ja huumorilla ryyditetty kriittinen särmä. Epäilemättä ainakin hänen oman sukupolvensa maaseudun naiset, vakaiden traditioiden ja nopean modernisoitumisen ristivedossa eläneet, ovat voineet tunnistaa itsensä ja työstää paineenalaista identiteettiään Heilalan runojen avulla", kirjoittaa Lauri Oino kokoomateoksen Punaposkipuolukoita arviossa Turun Sanomissa. Heilala on palkittu mm. Oulun läänin taidepalkinnolla 2005. "Ruska alkaa olla ohi, / sanomme kuin yhdestä suusta, / syksyn läpi näkyy kevät / kuin lapsuus pitkän matkan takaa. // Koivujen valkoiset varret hehkuvat / tämän maiseman kädet ovat pitkät / paljon koskettaneet / paljon hyvästelleet."

Sivut