Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Kesä

Kesä

20.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Keskikesää juhliessa voi esimerkiksi matkustaa kirjan kanssa Etelä-Afrikkaan. J. M. Coetzeen romaani Kesä (Otava 2011, suom. Markku Päkkilä) leikittelee elämäkerran tyylilajilla. Teoksessa nuori elämäkerturi kirjoittaa kirjaa edesmenneestä John Coetzeesta, ja haastatteluista muodostuu kuva tämän vaiheista 1970-luvun Etelä-Afrikassa. Coetzee välittyy puheenvuoroista ujona lukutoukkana, perheensä ulkopuolisena ja epäluuloja herättäneenä. Erkki Kanerva kirjoitti Turun Sanomien arvostelussa: "Kaiken aikaa Coetzee yrittää saada lukijan pohtimaan kirjallisuuden merkitystä. Miksi me haluamme uskoa kerrottua tarinaa? Mitä merkitystä voi olla sillä, kuka sanoo mitäkin? Eikö tärkeämpää olisi se, mitä kirjassa kerrotaan?" Coetzee on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2003 ja Booker-palkinnon kahdesti. "En tiedä kauanko sitä jatkui, mutta minä tulkitsin vegetaristiksi ryhtymisen osaksi laajempaa itsensä uudistamisen hanketta. Hän oli päättänyt poistaa kaikenlaiset julmat ja väkivaltaiset impulssit elämänsä kaikilta areenoilta – rakkauselämä mukaan luettuna, sanoisin minä – ja kanavoida ne kirjoittamiseensa, josta muodostui tämän seurauksena eräänlainen loputon katarttinen harjoitus."

Voimattomuus

Voimattomuus

17.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Juhannus saa aikaan monenlaista. Pirkko Saision romaanissa Voimattomuus (WSOY 2005) tuloksena on aviokriisi, kun yli 30 vuotta yhdessä olleen pariskunnan mökille saapuu juhannuksena kutsumaton vieras, heidän poikansa kaveri. Elävätkö suuret ikäluokat paradokseista, kuten kesävieras toteaa? Jännitteet purkautuvat, eivätkä asiat enää ole ennallaan. Pappi Jaakko ajautuu vaimonsa Harrietin syrjähypyn seurauksena syvään kriisiin. Saisio yhdistää romaanin kerronnassa proosaa ja draamatekstiä. "Tarina syntyy oikeastaan saumakohdista, leikkauksista näkökulmasta ja kertojasta toiseen, ei niinkään sanoista ja kuvista. Siksi kerronta kulkee, toimii ja puhuttelee", kirjoitti Hannu Marttila Helsingin Sanomien arvostelussa. Romaani oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-ehdokkaana. "Juhannus nousee ikkunoiden takana kuin pärskivä koski, ja minä seison säleverhojen takana naurettavissa partiopojan shortseissani jauhamassa itseni ja poikani ominaisuuksia niin kuin tukisukkainen, puolivillainen perheterapeutti."

Kämmenenkokoisia tarinoita

Kämmenenkokoisia tarinoita

14.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Vaikka olisi kiireistä, kämmenenkokoiset tarinat mahtuvat luettavaksi vaikka yksi kerrallaan. Japanilaisen Nobel-kirjailija Yasunari Kawabatan syntymästä on tänään 120 vuotta. Hänen novellikokoelmansa Kämmenenkokoisia tarinoita (Tammi 1998, suom. Kai Nieminen) sisältää 58 lyhyttä novellia. Nämä ehyet ja elinvoimaiset miniatyyrit kuvaavat pienessä tilassa kokonaisia ihmiskohtaloita, ja tyylit vaihtelevat tunnustuksellisesta omaelämäkerrallisuudesta surrealistisiin uniin. "Lukijalle välittyy lämmin, välittävä tunnelma, kun Kawabata kuvaa monenlaisia ihmisiä. – – Koska tarinat on järjestetty aikajärjestykseen, lukija voi seurata Kawabatan kehitystä kirjailijana ja toisaalta japanilaisen elämänmenon muutosta", kuvataan Kirjavinkit-blogissa. Kawabata sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1968, neljä vuotta ennen kuolemaansa. "Sillan kaiteilla oli vilvoittelijoita kuin helmiä rukousnauhassa. Tuuli etelästä. Kadunvarsien jäätelöpuotien keveät oviverhot roikkuivat liikkumattomina, mutta täällä tuuli puhalsi nytkin sen verran että lammesta kuvastuvat kuutamo näytti parin jalan mittaiselta kultasuomuiselta kalalta. Tuuli ei kuitenkaan jaksanut käännellä raskaita lootuksenlehtiä." (Kertomuksesta "Olkihattu")

Ei valoa tunnelissa

Ei valoa tunnelissa

10.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Hyvää dekkariviikkoa! Marianne Peltomaan rikosromaanissa Ei valoa tunnelissa (Schildt 2005, suom. Tarja Teva) vietetään kuumia loppukesän päiviä, kun Helsingin keskustasta löytyy ruumis. Johtolankoja on vähän, ja poliisien on kamppailtava aikaa vastaan siltä varalta, että murhaaja iskee uudestaan. Teos esittelee lukijalle komisario Heimo Partasen ja vanhemman rikoskonstaapeli Vera Gröhnin, jotka esiintyvät myös Peltomaan myöhemmissä dekkareissa. "Teos kehkeytyy hitaasti mutta jatkuvan jännitteen ylläpitäen lähemmäksi ratkaisuaan. Psykologisen rikosromaanin keinoin sen palaset loksahtavat paikoilleen", luonnehti Kaisa Kurikka Turun Sanomien arvostelussa. "Hän kääntyi kohti Sanomataloa ja siristi silmiään yläviistoon. Rouva oli oikeassa, varhaisimmat olivat jo tulleet töihin ja kirjoittivat huomisten lehtien juttuja, jotka pelottaisivat yhä useammat öiseen aikaan kotiinsa ja välttelemään kaikkiin vuorokauden aikoihin kaikkea mitä voisi kutsua tunneleiksi, alikulkutunneleiksi ja puistoiksi. Sillä missä oli yksi ruumis, voisi pian olla useampikin."

Varoitus tukalasta helteestä

Varoitus tukalasta helteestä

7.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Hellevaroituksia on voimassa seuraavat pari päivää. Pohjois-Irlannissa syntyneen brittikirjailija Maggie O'Farrellin romaani Varoitus tukalasta helteestä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Maija Kauhanen) sopii hyvin kesäpäivän lukemiseksi. Helleaallon lamauttamaan Lontooseen vuonna 1976 sijoittuva kertomus on tarkka kuva perheestä. Tapahtumat alkavat klassisella katoamisella, kun mies lähtee ostamaan sanomalehteä, eikä palaa ostoksiltaan kotiin. "Tiivis tapahtuma-aika haaroittuu muistojen kautta pitkälle menneisyyteen. O’Farrell kuvaa mainiosti sisarussuhteita ja sitä, kuinka eri perheenjäsenet kokevat ja muistavat perheen historian eri tavalla ajatellen kukin, että heidän muistikuvansa ovat oikeat", kuvaa Kirsin kirjanurkka -blogi romaania. "Hän valitsee lyhyimmän reitin, suoraan kulottuneen nurmen poikki, halki varjottoman aukean, jolla valo on tasainen ja armoton, ohi suljetun kahvilan, jonne hän lapsena halusi yli kaiken mennä syömään, muttei koskaan päässyt. Hävytöntä rahastusta, hänen äitinsä sanoi ja avasi sämpylöiden voipaperikääreet."

Puutarhassa

Puutarhassa

4.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Alkukesä on puutarhanhoidon aikaa. Väinö Kirstinän esseekokoelma Puutarhassa (Tammi 2003) kertoo hänen kesäpaikastaan, satavuotiaasta mäkituvasta Hämeessä. Teos ei ole perinteinen puutarhakirja, vaan kirjailijan henkilökohtainen, sekä maanläheinen että suuria pohdiskeleva kertomus elämänmittaisesta puutarhanhoidon projektista, onnistumisista ja takaiskuista. "Puutarhassa on käytännönläheinen, iloinen ja henkevä kertomus kahden ihmisen unelmien toteutumisesta ja vielä toteutumattomista keväistä. Se sisältää perusteellisen asiantuntevasti mutta ilmavasti kirjoitettua kulttuurihistoriaa, paikallishistoriaa, kompostointiohjeita, pihasuunnittelua ja kirjallisia polunpäitä", kirjoitti Saara Kesävuori Kiiltomadon arvostelussa. "Tuuheat aidat suojaavat puutarhaa kuin iho. Eedenimme tarjoaa turvaa ihmiselle, joka elää osana sitä. Hän kellii apilanurmikossa kuin merellä, osana maailmaa, on yhtä äidin kanssa, sydämen iskutkin samat."

Kulinaristin kuolema

Kulinaristin kuolema

31.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tulevana viikonloppuna monet pitävät juhlia, joissa nautitaan erilaisten ruokien paljoudesta. Ranskalaisen kirjailija ja filosofianopettaja Muriel Barberyn (s. 28.5.1969) esikoisteos Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011, suom. Lotta Toivanen) kuvaa ruokakriitikon viimeisiä päiviä. Ranskan vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko Pierre Arthens ei ole valmis siirtymään manan maille ennen kuin onnistuu selvittämään, mikä on hänen sydäntään kaihertava maku, jonka hän tietää olevan elämänsä lopullinen totuus. Omat sanansa on sanottavinaan myös kulinaristin läheisillä. "Ei voi olla itsekään ajattelematta omia kuolemattomia makuelämyksiä tai mitä haluaisi viimeisenä syödä. Kirja huokuu ranskalaisuutta: ruuasta puhutaan antaumuksella, kukaan ei voi hyvin ja silti kaikki onnistuu olemaan höyhenenkevyttä", kuvattiin teosta Kirjavinkit-sivuston arviossa. "Hienostunut, julma, alkukantainen ja pohjaton meri, me napsimme ahnaisiin suihimme arvoituksellisen toimintasi tuotoksia. Grillattu sardiini kuorrutti kitalakeni eksoottisella ja suorasukaisella aromillaan, ja minä kasvoin joka suupalalla ja kohosin ylöspäin joka kerta, kun hilseilevän nahan mereinen tuhka hiveli kieltäni."

Käärinliinat

Käärinliinat

27.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Mitä kaikkea voi tapahtua jääkiekon MM-kullan voittamisen jälkeen? Marko Hautalan romaanissa Käärinliinat (Tammi 2009) juhlinnan aikana tapahtuu kauhistuttava veriteko, ja Olavi Finne viedään poliisivankilan kuulusteluhuoneeseen hänen paljastuttuaan tekijäksi. Yli kymmenen vuotta myöhemmin iäkkään Finnen omahoitajaksi mielisairaalassa nimitetään Mikael, jonka raskaaksi käynyttä arkea siirtymisen harmittomalta vaikuttavan potilaan hoitajaksi on tarkoitus helpottaa. Hoitaja-potilassuhde muuttuu tiiviimmäksi, kun Finne kertoo outoja tarinoita, joista Mikael kiinnostuu. "Romaanissa potilaat toimivat jonkinlaisina hoitohenkilökunnan peilikuvina. Potilaat ovat avoimesti mitä ovat. Hoitajat pitävät yllä julkisivua ja peittävät ongelmansa muiden silmiltä", kuvasi Kimmo Rantanen Turun Sanomien arvostelussa. Hautala sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon. "Yövuoron vanhempi rikoskonstaapeli ja kuulustelutodistaja olivat väsymyksestä harmaita. Molemmat olivat katsoneet loppuottelua eivätkä olleet nukkuneet varttiakaan yön varalle. Kun Olavi Finne istui kuulustelun suorittavan poliisin eteen, tämän kasvot nytkähtivät joko pidätetystä haukotuksesta tai inhosta."

Kvartetti

Kvartetti

24.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Brittiläis-dominicalainen Jean Rhys (24.8.1890 – 14.5.1979) kirjoitti 1920- ja 30-luvuilla teoksia, jotka sivusivat hänen omia kokemuksiaan. Rhysin ensimmäinen romaani Kvartetti (Otava 2000, suom. Hanna Tarkka) kuvaa nuoren englantilaisen Maryan turvatonta ajelehtimista Pariisissa. Marya on jäänyt yksin aviomiehen jouduttua vankilaan, ja hän päätyy asumaan vaikutusvaltaisen pariskunnan luokse. Näiden kolmen välille syntyy julmien ja nöyryyttävien suhteiden vyyhti. "Naisten menneisyydestä kerrotaan vain valikoiden, lapsuutta ja nuoruutta väläytellään harvoin. Tämä sopii kuvioon: rhys-nainen on aina maailmaan heitetty ja irrallinen, päämääränään vain välitön selviytyminen hetkestä toiseen", kirjoitti Johanna Venho Rhysin teosten päähenkilöistä Kiiltomadon arvostelussa. "Neiti De Sollakin myönsi, että syöminen oli hauskaa, ja hän näytti askeettisemmalta kuin koskaan. He puhelivat syömisestä, ruoanlaitosta, Englannista ja lopuksi Maryasta, jonka mainitessaan he käyttivät aina kolmatta persoonaa ikään kuin hän olisi vieras eläin tai joka tapauksessa harhautunut eläin – sellainen joka ei kuulu laumaan."

Kiinalainen kesä

Kiinalainen kesä

20.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kun katsoo ulos, kesä näyttää tulleen. Anja Kaurasen romaanissa Kiinalainen kesä (WSOY 1989) kirjailija kertoo tajunnanvirran tavoin etenevällä tekstillä kesästään. Elämään kuuluvat pieni lapsi, uusi rakkaus, äidin sairaus, taiteen ja kirjoittamisen pohdinta. 80-luvun maailman suuret kysymykset ja erityisesti Kiinan poliittinen tilanne välittyvät lukijalle. "Taito on pinnan alla, kirjan kudoksessa. Se on elämän kudosta, ja juuri se tekee teoksesta kokonaisen ja puhuttelevan", kirjoitti Suvi Ahola Helsingin Sanomien arvostelussa. Keskustelua autofiktiosta ei kirjan ilmestymisen aikaan kritiikeissä yleisemmin käyty, eikä teosta juuri luettu osana omaelämäkerrallisen kirjallisuuden perinnettä. Silti se ottaa kirjallisuuteen kantaa tavalla, joka tuntuu nykykeskustelussakin ajankohtaiselta. "Kirjan kriisi on minun mielestäni nimenomaan kirjan uskottavuuden kriisi. Ei niinkään keinojen. Ei välineen sinänsä. Minä olen nyt tullut sille viivalle etten enää usko yhteenkään painettuun sanaan. Kaikki on muuttunut fiktioksi. Sanomalehdet, romaanit, katukilvet, reseptit, mainoslehtiset, käyntikortit. Nyt kun kaikki on valmiiksi sepitetty, minä kaipaan faktaa ja lihaa."

Punajuupeli rakkaus

Punajuupeli rakkaus

14.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kirjailija Unto Seppäsen (1904–1955) syntymästä tulee 15.5. kuluneeksi 115 vuotta. Hänen romaaninsa Punajuupeli rakkaus (Otava 1953) on kiinnostava löytö – karjalaista fantasiakirjallisuutta. Kannaksella elänyt Esi Meiläinen on päättänyt maallisen vaelluksensa ja siirtynyt tuonen virran yli ikuisuuden esikartanoihin. Siellä Esi huomaa olevansa suuren pisaran sisällä, lukemattomien samanlaisten ympäröimänä, ja hän haluaa löytää aiemmin edesmenneen vaimonsa Marin. On jäänyt paljon puhuttavaa. Esi käy matkallaan vierailemassa muiden "pisaratuvissa", ja kohtaamiset piirtävät kuvaa monenlaisesta elämänmenosta. Romaani tuntuu kommentoivan myös murteiden käyttämisen mahdollisuutta kirjassa pelkän kirjakielen lisäksi. "Kokonaisuus polveilee tarun ja toden välillä, yksityiskohdat kiteytyvät runoksi ja kimaltelevat fantasian tähtisateena. Huumori pulppuaa punajuupelina ja lainehtii leveänä nauruna, mutta pohjimmainen tunne on harras ja syvän vakava", kuvataan kustantajan esittelytekstissä. "Niinkuin ikkunalasiin iskeytyneet sadepisarat valahtelevat liukuessaan toisiinsa ja jatkavat valumistaan yhä uusia pisaroita itseensä ahnehtien sekä kerttyvät lopulta noroseksi, samoin tuo ylhäältä lähtenyt yksinäinen tippa törmäsi Esin kuplaan. Rajusti nytkähtäen ne sulautuivat samaksi ja muuttuivat isommaksi äskeistään."

Nuorta valoa

Nuorta valoa

10.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Saksalaiskirjailija Ralf Rothmannin (s. 10.5.1953) romaani Nuorta valoa (Avain 2009, suom. Raija Nylander) kertoo 12-vuotiaan Julianin kesästä. Eletään 1960-luvun Saksassa, ja poika jää kotiin hiilikaivoksessa työskentelevän isänsä kanssa, kun äiti ja sisko lähtevät matkalle. Rahat eivät riitä kaikkien lomaan. Julianin päivät kuluvat lähiympäristössä harhaillen ja lähemmäksi hiipivästä aikuisten maailmasta hämmentyen. "Tekstistä aistii rinnakkain valot ja varjot, kesäiset päivät ja kaivoksen uhkaavan hämärän. Nuorta valoa on hienovireinen, monikerroksinen ja pohjimmiltaan traaginen lapsuuden lopun kuvaus – –", kuvataan Kirjavinkit-sivuston arviossa. "Oli kesäloman ensimmäinen päivä, huoleton, hieman epäuskoinen herääminen aurinkoon, joka paistoi kukkaruukkujen välistä vinosti sängylleni. Haukottelin, nousin polvilleni tyynylle ja työnsin verhot sivummalle, hitaasti, ääniä välttääkseni. Sophie nukkui vielä. Hän oli työntänyt peukalon suuhunsa, ja sojottavassa pikkusormessa kiilteli läntti äidin kynsilakkaa."

Olen tyttö, ihanaa!

Olen tyttö, ihanaa!

6.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkaat julkistetaan tällä viikolla. Merja Virolainen sai palkinnon vuonna 2004 kokoelmastaan Olen tyttö, ihanaa! (Tammi 2003). Hänen ilmaisunsa todettiin palkintoperusteluissa olevan pakotonta, rikasta ja riemukasta. "On kuin teos ammentaisi kielensä ja rytmisen vireensä ammoin syttyneestä rakkaudesta kansanrunouteen ja luottamuksesta maailmanrunouden traditioon yleensä", perusteluissa myös luonnehdittiin. Kokoelman runoissa lapsen maailma ja konkreettinen näkökulma limittyvät aikuiseen symboliikkaan. Sanat saavat uusia merkityksiä. "Se valitsisi toisin, sille tapahtuisi / mitä minä en tulisi ajatelleeksi. / Se piirtäisi sormenpäillä ilmaan uusia maailmoita, / sukeltaisi niiden sisään, piirtäisi uusia, sukeltaisi, / saisi olla kaikki itsensä kuin säät."

Tyko Brahen tähtitaivas

Tyko Brahen tähtitaivas

3.5.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Ruotsalaiskirjailija Alexandra Coelho Ahndoril tunnetaan Lars Kepler -kirjailijanimen toisena puoliskona. Hän on kirjoittanut myös historiallisia romaaneja omalla nimellään. Esikoisteos Tyko Brahen tähtitaivas (Johnny Kniga 2007, suom. Jaana Nikula) on kertomus tanskalaisesta tähtitieteilijä Tyko Brahesta (1546–1601). Jääräpäisen ja omistautuneen Brahen yltiöpäinen hanke, Stjerneborgin observatorio, koitui hänen kohtalokseen. Myös perhe joutui kärsimään tieteelle omistautumisesta. Valuiko kaikki lopulta hukkaan? "Tykon hahmossa tiivistyy kaipaus maailman täydellisestä ymmärtämisestä. Hän haaveilee aukottomasta järjestelmästä, jolla voi selittää kaiken, maan, auringon, planeetat ja tähdet", kirjoitti Jarkko Tontti teoksesta Kiiltomadon arvostelussa. Coelho Ahndoril sai romaanista Ruotsin kirjailijaliiton esikoisteospalkinnon 2004. "Tyko antaa meidän upota, hän ajattelee. Me tuhoudumme. Meidät syödään, nielaistaan, jauhetaan. Hän yrittää hengittää rauhallisesti. Hän katselee ametistisormustaan ja pakottautuu ajatusleikkiin jossa kulkee polkua pitkin – siellä on koivuja ja mäntyjä ja runkojen välissä välkkyy puron hopeinen vesi."

Hiljaa, nyt se laulaa

Hiljaa, nyt se laulaa

Hiljaa, nyt se laulaa

29.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Risto Rasan (s. 29.4.1954) kolmannen runokokoelman Hiljaa, nyt se laulaa (Otava 1974) runot ovat lyhyitä havaintoja luonnosta, keväästä, rakkaudesta, kaipuusta. "Luontoa lähellä liikkuu Risto Rasa edelleenkin, vaikka tällä kertaa ei enää 'toukka tiskaa'. Elämänpiiri on laajentunut myös herkkään, hentoon rakkauteen", kuvailtiin Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. Rasa sai Hiljaa, nyt se laulaa -kokoelmasta Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Kokoelma sisältyy myös kokoomateoksiin Laulu ennen muuttomatkaa ja Tuhat purjetta. "Kallion juurella / sinivuokot ovat jo kukassa. / Jäkälien päällä / lentää ampiainen ääntään pienempänä."

Kalvas hehku

Kalvas hehku

26.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Venäläisen emigranttikirjailija Vladimir Nabokovin syntymästä tuli 22.4. kuluneeksi 120 vuotta. Hänen romaaninsa Kalvas hehku (Gummerus 2014, suom. Kristiina Drews) koostuu runoilija John Shaden viimeisestä runosta "Kalvas hehku", siihen kirjoitetusta johdannosta ja pitkästä, yksityiskohtaisesta kommentaarista. Kirjoittajana teoksessa toimii Shaden ystävä, erikoinen tutkija ja toimittaja Charles Kinbote. Teos on parodiaa jännityskirjallisuudesta, kirjallisuudesta yleisestikin, lukemisesta ja lähes kaikesta. Satu Taskinen kuvasi romaania Kiiltomadon arviossa: "Kalvas hehku on perusteellinen, loputtoman runsas, röyhkeä ja räjähtävän ilotteleva romaanimuotoon kirjoitettu tutkielma kirjallisuudesta taidemuotona." Suomentaja Kristiina Drews oli käännöksestä Mikael Agricola -palkinnon ja Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon ehdokkaana. "Tällaiset sydämet ja tällaiset aivot ovat luonnollisesti kykenemättömiä ymmärtämään, että ihmisen kiintymys mestariteokseen voi olla musertavan kaikennielevä, etenkin kun juuri kudoksen nurja puoli lumoaa teoksen katsojan ja ainoan alkulähteen, jonka oma menneisyys nivoutuu siinä viattoman kirjailijan kohtaloon."

Veripunainen ruusu

Veripunainen ruusu

Veripunainen ruusu

23.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Marja Salmelan (1875–1924) teos Veripunainen ruusu (WSOY 1921) liikkuu novellikokoelman ja episodiromaanin rajoilla. Kirjan kertomuksia ja ihmiskohtaloita sitoo yhteen veripunainen, paperinen ruusu, joka koristaa pienen roomalaisen kirkon Ristiinnaulitun ristiä. Henkilöt pyrkivät hyvään ja oikeaan, vaikka se ei aina ole helppoa. Elämän eri puolet näkyvät: ilo, suru, sairaudet, kuolema, uskollisuus, petokset... Tapahtumat sijoittuvat Italiaan, Saksaan ja Suomeen. Teos on luettavissa vapaasti e-kirjana Klassikkokirjaston ja Project Gutenbergin kautta, niihin on linkit Kirjasammon teostietosivulla. Kirjasta on ilmestynyt myös uusi painos vuonna 2018. "Portailla istuessaan ajattelee hän aniharvoin muuta kuin rahaa tai ruokaa. Joskus vain — jos joku asettuu juttelemaan hänen kanssaan — tai jos joku kirkossa kävijä kertoo siitä pienestä punaisesta ruususta, joka on kuin vereen kastettu, tuntuu hänestä siltä kuin armoton käsi tarttuisi häneen pakottaakseen häntä jonnekin, jonne hän itse ei tahdo."

Kirjoittamaton

Kirjoittamaton

15.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Jouni Inkalan runokokoelma Kirjoittamaton (WSOY 2002) pitää sisällään kirjoituksia legendojen takaa. Jalustoilta laskettujen merkittävien nimien ja heidän varjoonsa jääneiden ajatuksiin syvennytään runon keinoin. Mitä paljastuu pintojen alta? "Kirjoittamaton ei ole ohjelmallinen teos. Näkökulma on pikemminkin taiteenrakastajan ja esteetikon, joka tekee merkintöjä rakkaan kirjan sivulle. Kenties sen vuoksi Kirjoittamattoman runot hehkuvat sydämellisyyttä ja lämpöä", kirjoitti Miia Toivio teoksesta Kiiltomadon arviossa. Inkala sai kokoelmasta Einari Vuorela -runopalkinnon 2005. "Monien mielestä hänen olisi hyvä pysytellä kehyksissään / eikä kahlata helmojaan nostellen joessa keskellä / suomalaista kesäpäivää. Kirkonkylällä, missä asukkaista / kaikki pitävät naista lähes pyhimyksenä, Pyhän Agathan / tai Monican veroisena pahan karkottajana. Vähän hänen / elämästään voidaan sanoa. Vähän siitä tiedetään..." (Runosta "Mona Lisa II")

Mikrokosmoksia

Mikrokosmoksia

11.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Millaisen mikrokosmoksen keskipisteen voi muodostaa kahvila ihmisineen? Italialaisen Claudio Magrisin (s. 10.4.1939) romaani Mikrokosmoksia (WSOY 2002, suom. Hannimari Heino) alkaa San Marcon kahvilasta ja etenee sieltä lähiseuduille: laguuneille, saarille, kukkuloille ja vuoristokyliin. Magrisille historia on sekä tavallisten ihmisten elämää että merkkihenkilöiden suuria tekoja. Teosten perustan muodostaa valtava lukeneisuus, joka sitoo yhteen suurempaa kokonaisuutta. "Magris kutoo samaan kudelmaan antiikin taruja, filosofiaa, historiallisten henkilöiden tekoja ja tavallisten ihmisten elämää. Ne kietoutuvat yhteen meren, virtojen, vuorten ja laaksojen lumovoiman kanssa", kirjoitti Elli Leskelä Kiiltomadon arviossa. Magris sai kirjasta Premio Strega -palkinnon 1997.  "San Marco on ihka aito Kahvila, Historian esikaupunki jota leimaavat asiakkaiden konservatiivinen uskollisuus ja vapaamielinen moninaisuus. Pseudokahviloita ovat sellaiset joihin leiriytyy vain yksi ainut heimo, muodostuu se sitten hyvin toimeentulevista rouvashenkilöistä, kirkasotsaisista nuorukaisista, vaihtoehtoryhmistä taikka ajan hermoilla olevista älyköistä."

Memesa-trilogia

Memesa-trilogia

Memesa-trilogia

8.4.2019 | Jaa täky | Teostiedot
8.4. vietetään romanien kansallispäivää. Kiba Lumberg on kirjoittanut ensimmäisen suomalaisen romaninaisen näkökulmasta kerrotun romanikulttuurin kuvauksen, Memesa-trilogian, joka on julkaistu myös yhteisniteenä (Sammakko 2011). Teokset kertovat Memesan kasvusta ja pyrkimisestä vapauteen. Hän syntyy suureen romaniperheeseen, mutta ei kestä käskytystä, suuria joukkoja ja uhkaavia tilanteita. Teini-ikäisenä Memesa etsii itseään rajusti ja joutuu huonoon seuraan, mutta piirtäminen pitää pinnalla, ja aikuisena hän aloittelee uraa taiteilijana työskennellen myös lastenkodissa. "Lumberg kirjoittaa hyvin: teksti on avointa, melkein vereslihalla, kuitenkin siinä on lämmin ja elämää eteenpäin vievä pohjavire. – – Memesa joutuu kamppailemaan paitsi perheensä tahtoa, myös koko mustalaisyhteisöä vastaan halutessaan elää omalla tavallaan", kuvaa Salla Brunou teoksia Sallan lukupäiväkirja -blogissa. Trilogia sisältää romaanit Musta perhonen (2004), Repaleiset siivet (2006) ja Samettiyö (2008). "Joskus isä pelkää pimeää ja sanoo näkevänsä yön läpi toiseen maailmaan. Hän sanoo, että pimeydessä piilee hengen voimia, jotka saattavat olla vaarallisia. Kun vainajat haluavat kertoa viestejä omaisilleen, isä näkee kuolleitten henkiä." (Musta perhonen, s. 16).

Sivut