Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Elämä edestakaisin

Elämä edestakaisin

Elämä edestakaisin

12.2.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Kirjailija Eeva Kilpi täyttää 18. helmikuuta 90 vuotta. Kilven tuotannossa on käsitelty paljon karjalaisten evakkokokemuksia, ja hänen viime syksynä saamansa Aleksis Kiven rahaston palkinnon perusteluissa todettiin: "Eeva Kilpi tarkasteli jo vuonna 1964 ilmestyneessä romaanissaan Elämä edestakaisin karjalaisuutta ja evakkoutta aikana, jolloin aihe oli poliittisesti arkaluontoinen." Elämä edestakaisin kuvaa evakoiden taipaleen äidin ja tyttären silmin. Karjalaisten naisten urheus, äärimmäiset ponnistelut, kodittomuus ja epävarmuus saavat kertomuksessa rinnalleen lämmintä huumoria. "Eeva Kilvelle on annettava runsas tunnustus sota-ajan luotettavasta ja eleettömästä ikuistamisesta, evakkotaipaleen hiljaisesta ja korostelemattomasta kuvituksesta, elämän pikkuliikkeiden tarkasta tallentamisesta ja lakkaamattomasta ymmärtäväisestä hymystä, jolla hän ikään kuin suojelee henkilöitään", kirjoitti Matti Paavilainen Helsingin Sanomissa. "Mutta sittenkin - miksi ihmeessä he eivät Selman kanssa olleet saman tien työntyneet jonnekin Keski-Suomeen tai Päijänteen toiselle puolelle ja aloittaneet pysyväistä elämää. Selmalla olisi ehkä jo kunnollinen hattukauppa, tosin näitä pula-ajan lumppuhuopaisia hattuja, mutta hattuja kumminkin, ja Helli viljelisi siellä maata vähäisellä tottumuksellaan ja odottaisi miehensä paluuta; mutta ei. He olivat jääneet rajan pintaan kuin ovensuuhun pysähtyneet vieraat eivätkä uskaltaneet käydä peremmälle."

Setšuanin hyvä ihminen

Setšuanin hyvä ihminen

Setšuanin hyvä ihminen

9.2.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Saksalainen, 30- ja 40-luvuilla pitkään maanpaossa elänyt näytelmäkirjailija Bertolt Brecht (10.2.1898 – 14.8.1956) tunnettiin järjestelmällisenä tabujen ja kuivettuneiden rakenteiden kaatajana. Näytelmä Setšuanin hyvä ihminen (Otava 1967, suom. Elvi Sinervo) kertoo kolmen jumalan saapumisesta maan päälle ja heidän yrityksestään löytää kylmästä ja kovasta maailmasta edes yksi hyvä ihminen. "Miksi, kysyy Brecht, on niin vaikeata löytää hyvää ihmistä? Miksi hyvyyden on niin mahdotonta toteutua maailmassa? Tämän vertauskuvallisen näytelmän antama vastaus kuuluu: maailman on muututtava sellaiseksi, että hyvyys voi siinä menestyä", todettiin Arvostelevassa kirjaluettelossa 1968. "Kun olin pieni, kompastuin kerran kantaessani risukimppua. Eräs vanha ukko nosti minut pystyyn ja antoi vielä lantinkin. Olen muistellut sitä usein. Varsinkin ne, joilla itsellään on vähän syötävää, antavat mielellään muille. Varmaankin se johtuu siitä, että ihmiset yksinkertaisesti haluavat näyttää, mitä osaavat, ja mitenkäs sitä muuten osaisi paremmin näyttää kuin olemalla ystävällinen. Häijyys on vain jonkinlaista taitamattomuutta."

Talven tulo

Talven tulo

Talven tulo

6.2.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Raija Siekkisen (11.2.1953 – 7.2.2004) ura kirjailijana alkoi Otavan novellikilpailussa menestyneellä novellikokoelmalla Talven tulo (Otava 1978). Kyseessä on tiivis teos: kolme novellia ja 73 sivua. Kahdessa kertomuksessa on päähenkilönä Maria-niminen opiskelija, joka yrittää saada otetta elämästään, mutta se tuntuu vaikealta. Teoksen niminovelli on lyhyt kuvaus pienen pojan yhdestä päivästä, jolloin talvi alkaa, ja elämän muuttumisesta sen jälkeen. Raija Siekkinen loi teostensa puitteissa proosatyylin, jota Kansallisbiografian artikkelissa kuvataan omintakeiseksi, sisäistyneeksi ja lyyrisen intensiiviseksi. "Siekkinen kirjoittaa säästeliäästi, välittää vaikutelmia muutamalla suppealla lauseella, ei selitä vaan antaa lukijan tehdä johtopäätökset", kirjoitettiin Arvostelevassa kirjaluettelossa hänen esikoisteoksestaan, joka sisältyy myös kokoomateokseen Novellit (2007). "Poika lähti juoksemaan ja pysähtyi vasta järven rannassa. Siellä hän hengitti kauan ja katseli järveä, joka sekin oli jäässä. Ja poika ymmärsi että talvi oli tullut, ja että kaikki johtuikin siitä, ja kulki sen jälkeen rauhallisena järven rannoilla ja etsi kiviä ja heitteli niitä jäälle, ensin pieniä ja sitten suurempia, kunnes jää ei kestänyt, vaan murtui ja musta vesi vyöryi sen päälle."

M/T ja kertomus metsän ihmeestä

M/T ja kertomus metsän ihmeestä

M/T ja kertomus metsän ihmeestä

2.2.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Kenzaburō Ōe (s. 31.1.1935) on japanilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1994. Hänen tuotannostaan on suomennettu vain yksi kaunokirjallinen teos, romaani M/T ja kertomus metsän ihmeestä (Tammi 1995, suom. Kai Nieminen). Teoksessa kerrotaan kirjailijan synnyinsaaren tarina hänen isoäitinsä myyttisten kertomusten tapaan. Kertoja liittää tallentamaansa elämän ketjuun myös itsensä ja poikansa. Ōen kirjailijantyötä on inspiroinut paljon hänen kehitysvammainen poikansa, joka on myös merkittävä säveltäjä. "M/T-romaanissa paetaan järjestelmän kahlitsevuutta mutta ei kokonaan hylätä kollektiivia. Laaksokylä toimii erinomaisesti yhteisönä, koska se jättää tilaa ihmisille. Käy myös selväksi poikkeusyksilöiden, varsinkin naisten vahva rooli kylän historiassa", kirjoitettiin HS:n arviossa kirjan käännöksen ilmestymisvuonna. "Jälleensyntyneeksi Meisukeksi sanottu Lapsukainen kuitenkin väitti näin: länsimaalaisia apinoivat uuden hallituksen virkamiehet halusivat juoda kansalaisten verta kristallilaseista! ja vähitellen nekin, jotka tiesivät että se oli vain lapsen harhakuvitelma, alkoivat suuttua."

Urho Kekkonen Straße

Urho Kekkonen Strasse

Urho Kekkonen Straße

29.1.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Suomeen on taas valittu presidentti seuraavalle kuusivuotiskaudelle. Pia Pesosen teos Urho Kekkonen Straße (Teos 2011) on kertomuskokoelma, joka sijoittuu Lappiin ja vähän muuallekin. 70-luvun elämä ja rakastettavan sekalaiset henkilöhahmot tulevat lukijaa lähelle sekä tuttuina että oudon äkkiväärinä. Kaikkien tarinoissa taustahahmona vaikuttaa Urho Kekkonen tavalla tai toisella, mutta presidentti itse pysyy etäisenä. "Kaikki saavat suunvuoronsa, paitsi sankari itse. Itsepintaisesti poissaolevasta Kekkosesta muodostuu filmitähtimäinen kangastus, ja jäljelle jää kuva horisonttiin ajavasta mustasta autoletkasta", kuvaa Mari Viertola Turun Sanomien arvostelussa. Pesosen kirjan pohjalta on tehty elokuva Kekkonen tulee! (2013). "Baarilla presidentti saisi kupposen jos vanhasta pontikkapannusta vielä jotain tirahti. Muuta ei miehelle tällä kertaa tippunut. Kekkonen kuuntelisi varmasti mielellään Sylvin soittamista, niin kuin ennenkin. Nyt se ei tietenkään onnistunut millään. Perkeleen viulu. Arvoseurueelle oli tarjottavana vain voileipiä, pikkuisen pontikkaa ja seuraksi muutama paikkakunnan juoppo."

Rocannonin maailma

Rocannonin maailma

Rocannonin maailma

26.1.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Yhdysvaltalainen tieteis- ja fantasiakirjailija Ursula K. Le Guin (21.10.1929 – 22.1.2018) edusti genressään kirjailijaa, joka keskittyi teknisten yksityiskohtien ja magiikan sijaan psykologisiin, yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Hänen kuuluisa hainilainen sarjansa alkoi vuonna 1966 teoksesta Rocannonin maailma (Avain 2010, suom. Jyrki Iivonen), ja kirja on myös Le Guinin esikoisteos. Siinä tutkimusmatkailija Rocannon huomaa Fomalhaut II:n planeetalla jääneensä ilman miehistöä vihollisen tuhottua sen ja heidän aluksensa. Rocannon lähtee vaaralliselle matkalle seuranaan mm. alkuperäislajeihin kuuluva angyari Mogien ja mystinen Kyo-fiia. Kertomus etenee eri aikatasoissa ja erilaisten kulttuurien parissa. "Esikoisteos on avaruusseikkailu, jossa hyvin voimakkaasti nousee esille LeGuinin ehtymätön kiinnostus elämän monimuotoisuutta ja inhimillisten olentojen muodostamia erilaisia kulttuureita sekä näiden kulttuurien tutkimusta kohtaan", kirjoitti Maria Loikkanen Savon Sanomien arviossa kirjasta. "Semleyn omat kasvot kovenivat hänen katsoessaan salia ja nähdessään istuimilla kaukana omansa alapuolella, alhaalla puolirotuisten ja suorittajien joukossa, kallisarvoisten kivien hehkun ja välkkeen vasten valkoisia ihoja ja mustia hiuksia."

Yksityisiä asioita

Yksityisiä asioita

Yksityisiä asioita

22.1.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Suomen sisällissodan alkamisesta tulee 27.1. kuluneeksi 100 vuotta. Paavo Haavikko (25.1.1931 – 6.10.2008) kuvasi elämää vuonna 1918 ensimmäisessä romaanissaan Yksityisiä asioita (Otava 1960). Haavikon kuvaus kuitenkin poikkeaa monista muista, sillä hän keskittyy päähenkilönsä arkielämään, jossa sotatapahtumilla ei paljoa ole sijaa. Liikemies miettii muita asioita, kuten kiinteistökauppoja, edullisia sijoituksia, korkoja ja prosentteja. Mies näkee eniten vaivaa lukujen eteen, mutta hänellekin sattuu laskuvirhe, ja kuvernöörin maton ostaminen johtaa puolen vuoden tuomioon. "Kirjailijan tyylillinen ja psykologinen ote on horjahtamattoman rikkeetön. Monet ajankuvaukselliset, hyvin punnitut yksityiskohdat antavat hiukkasen väriä ja tuoksua tähän harmaaseen muotokuvaan", luonnehti teosta Arvostelevan kirjaluettelon arvio aikanaan. "Nyt meillä oli paljon työtä, kun suuri joukko virkamiehiä oli erotettu; he olivat hoitaneet virkoja punaisena aikana, ja heti punaisten vallan lakattua nämä virkamiehet oli tutkittu ja poistettu viroista, ja nyt he menettivät oikeuden saada eläkettä ja ne maksut, joita olivat kassaan maksaneet sairauden varalta. Ja he tulivat kaikki valittamaan hätäänsä, ymmärtämättä että täällä on toimittava sen mukaan kuin on määrätty."

Golem

Golem

Golem

19.1.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Itävaltalaisen Gustav Meyrinkin (19.1.1868 – 4.12.1932) romaani Golem (Taifuuni 1995, suom. Rauni Paalanen) on saksankielisen kauhukirjallisuuden klassikko. Alun perin vuonna 1915 ilmestynyt Der Golem pohjautuu Prahassa kauan eläneeseen myyttiin aavemaisesta, keinotekoisesta ihmisestä, jonka rabbi muovasi joskus muinoin. Tarun mukaan joka 33. vuosi Golem saapuu pelottelemaan juutalaisen kaupunginosan väkeä. Romaanin pääosassa ovat vanhojen tavaroiden restauroija Athanasius Pernath naapurustoineen, ja kerronnassa unet kietoutuvat todellisuuteen. "Meyrink ei esittele lukijalle konkreettista savimöykkyä, vaan Golem toimii ennemminkin tunnelman tiivistymänä. Henkiin herätetty elottomuus vastaa jokaisen ihmisen piilotettua, ehkä jopa pimeää puolta, jota toisinaan joutuu itse katsomaan silmästä silmään kuin varjoissa lurkkivaa hirviötä konsanaan", pohtii Laura Leiwo Maailmankirjat-verkkolehden arviossa. "Ääni joka minua etsien kiertelee pimeässä, piinatakseen minua rasvaisella kivellä, on mennyt ohitseni eikä ole nähnyt minua. Ja minä tiedän, että se on peräisin unen valtakunnasta. Mutta se minkä koin, se oli todellista elämää – siksi ääni ei voinut nähdä minua ja siksi se etsii minua turhaan, näin minusta tuntuu."

Jotain häikkää

Jotain häikkää

Jotain häikkää

15.1.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Vepsäläissyntyinen, Suomessa lapsesta asti asunut kirjailija ja toimittaja Raisa Lardot (s. 17.1.1938) on kirjoittanut sekä tietokirjoja, muistelmateoksia, fiktiivistä proosaa että runoutta. Jotain häikkää (Schildts 2011) on pienoisnovellien kokoelma ihmisistä, joiden elämässä sattuu äkillisiä käänteitä. Lyhimmillään alle sivun mittaiset tekstit kuvaavat kohtaamisia, ennakkoluuloja, odotuksia ja tapoja pelkistetysti, ilman ylimääräisiä selityksiä. Huumoriakin on reilusti mukana. Tilanteet ja välähdyksinä kuvatut hetket jäävät kaihertamaan, kuten tehokkaassa lyhytproosassa kuuluukin. "Elämä menee menojaan, kunnes ilmaantuu uhka. Tuntematon mies, ulkomaalainen, murtovaras jota ei ole olemassakaan. Tapahtuu tai olisi voinut tapahtua", kirjoittaa Jukka Koskelainen HS:n arviossa kokoelmasta. "Vaikea jäljittää omia tunnetilojaan jälkikäteen. Hän oli menossa huonekaluliikkeen jättivarastoon tarkistaakseen, että sieltä varmasti löytyisi hänen piskuiselle terassilleen sopivan kokoinen pieni pyöreä pöytä, ja jo heti ovella, varastomiehen nähtyään, jotakin merkillistä tapahtui: hän ei kyennyt hillitsemään itseään."

Lempeä kuolema

Lempeä kuolema

Lempeä kuolema

12.1.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Ranskalainen Simone de Beauvoir (9.1.1908 – 14.4.1986) oli eksistentialistisen koulukunnan filosofi ja kirjailija. Beauvoir käytti myös kaunokirjallisessa tuotannossaan aineksina oman elämänsä tapahtumia ja ihmissuhteiden myllerryksiä. Hänen teoksensa Lempeä kuolema (Kirjayhtymä 1966, suom. Outi Kasurinen-Badji) on laajuudeltaan pienimuotoinen, lakonisesti pohdiskellen kuvattu kertomus hänen äitinsä viimeisistä elinviikoista. Beauvoirin äiti kaatui kotonaan, ja hoidon yhteydessä paljastui, että tämä sairasti nopeasti etenevää vatsasyöpää. Beauvoir kuvaa toivossaan ja elämässään riippuvan äidin olemusta pikkutarkasti, samalla kun tarkastelee omia tuntemuksiaan ja muistelee äiti-tytärsuhteen vaiheita. Hoitohenkilökunta lupaa lempeän kuoleman, mutta onko sellaista? "Äidin ja tyttären suhde ei ole ollut erikoisen läheinen, ja äidin lähestyvä kuolema on siten henkisten ristiriitojen ja murroksen aikaa myös tyttärelle, etenkin kun hänkin kokee kuoleman 'kohtuuttomana väkivallantekona' ihmiselle", kuvataan Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. "Olin kiintynyt tuohon kuolevaan. Jutellessamme hämärässä tyydytin vanhan kaipuuni; jatkoin nuoruudessani katkennutta keskustelua, jota erilaisuutemme ja samankaltaisuutemme eivät olleet koskaan sallineet meidän aloittaa uudelleen."

Väliaikainen

Väliaikainen

Väliaikainen

10.1.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Kirjailija Rosa Liksom täytti 7. tammikuuta 60 vuotta. Suomalaiseen kirjallisuuteen lyhytproosan käsitteen tuonut Liksom palasi tyylilajiin kolme vuotta Finlandia-palkintonsa jälkeen teoksella Väliaikainen (Like 2014). Kirja on tyyliltään lähellä Liksomin ensimmäisten teosten rosoista ja ytimekästä kerrontaa. Minä-muodossa kerrotut puhekieliset, lyhyet jutut kuvaavat nykypäivän suomalaisten elämän kamppailuja ja murheita. Kolmas osio "Pohjoinen" on kirjoitettu meänkielellä. "Jälkipuoliskolla liikutaan Lapissa, nimenomaan Liksomin Lapissa. Siellä pakastimen kotiin vienti ei toisellakaan yrityksellä onnistu, kun kievari osuu kohdalle. Siellä ei salakaadosta koidu eläkerahaa, ja ammatti on ansiotta hyljeksitty kuin Kekkonen nykyään", kirjoitti Jukka Koskelainen teoksesta HS:n arvostelussa. "Mie en usko ilmastonmuutokseen, vaikka lehet kiljuvat talvitten lämpenemisestä. Karsuanon Rauna-vainaaki muisteli useasti yhtä joulunpyhhää kolmekymmentäluvula ko sen setä Oskari Kuoksa valjasti Valkko-hevosen ja lähti auraahmaan sontahuohneen takasta peltoa. Lunta ei ollu ollu nimeksikhään ja mittari oli viisanu lämpimänpuolele. Niin että on sitä lumettomia jouluja ollu näilä kairoila ennenki."

Värit

Värit

Värit

27.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2017 kotimaiseksi kirjaksi Kirjasammossa on valittu Maria Matinmikon (s. 1983) runoteos Värit (Siltala). Teos ylittää rajoja sekä asioiden kuvauksessaan että kirjallisuuden lajien osalta, sillä Matinmikon kirjoitus sisältää piirteitä niin runosta kuin proosastakin sekoittaen niitä uusin tavoin. Kaleidoskooppimaiseksi kuvattu kirja tutkii mm. ruumiillisuutta, aisteja, materiaalisuutta, tilaa ja ajattelua. Tunnelmat vaihtuvat teksteissä usein täysin toisenlaisiksi nopein käännöksin. Kokoelmassa on nähtävissä yhteiskunnallinenkin ulottuvuus. Värit on viimeinen osa kolmiosaisesta kokonaisuudesta, johon kuuluvat myös Matinmikon teokset Valkoinen ja Musta. "Matinmikon ainutlaatuisuus ilmenee esimerkiksi taitavuudessa kirjoittaa yhteiskunnallinen analyysi ja lukuisiin merkityksiin taipuva kielen leikki samaan lauseeseen", kirjoittaa Laura Kärkäs Kiiltomato-lehden arvostelussa. Matinmikko on saanut teoksestaan Kalevi Jäntin palkinnon ja Nihil Interit -runouspalkinnon. "En voi sanoa, etten pelkää. He, jotka sanovat etteivät pelkää mitään, eivät tunne itseään. Ehkä he eivät pelkää samoja asioita kuin useimmat tai heidän pelkonsa on naamioitunut pikkutarkkuuteen tai vahvuuden ylläpitämiseen vaadittuihin rutiineihin; suu kääntyy pään sisällä toisin päin ja alkaa syödä päätä."

Korpisoturi

Korpisoturi

Korpisoturi

22.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2016 kotimainen kirjavalinta on Laura Gustafssonin (s. 1983) romaani Korpisoturi (Into). Kirjassa survivalisti Ahma haluaa elää omavaraisesti erillään muista ihmisistä. Se ei aina ole helppoa, kaupassakin on pakko joskus käydä, eivätkä kaikki ole valmiita jättämään rauhaan noin vain. Lopulta iskee yhteiskunnallinen kriisi ja romahdus (SHTF), johon Ahma on varautunut. Hänen talolleen on äkkiä pyrkijöitä, ja ympärille kertyy pieni lauma. "Gustafsson ajattelee kirkkaasti ja syvästi Ahman hahmossa. Hän kirjoittaa ihon alle tunkevan kuvan modernista miehestä, joka tieten tahtoen yrittää sulkeutua ja vieraantua omaan yksinäisyyden kuplaansa, mutta ei onnistu tässäkään", kirjoitti Markus Määttänen teoksesta Aamulehden arviossa. Gustafsson oli Korpisoturilla Tulenkantaja-palkinnon ehdokkaana. "Pysykää perkele loitolla. Suomalaisen erakon mielenlaadulla on biologinen perustansa: ilmastovyöhyke ei kestä tiheää ihmispopulaatiota. Alkuperäiset asuttajat kunnioittivat luonnon kantokyvyn hauraita rajoja. Yksi mies, yksi maa. Parempi rakastaa maaperää kuin lähimmäistä."

Seksistä ja matematiikasta

Seksistä ja matematiikasta

Seksistä ja matematiikasta

20.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2015 kotimaisena kirjana on Iida Rauman (s. 1984) romaani Seksistä ja matematiikasta (Gummerus). Saksassa työskentelevä suomalainen matemaatikko Erika kohtaa kirjan alussa pahimman, mitä hänelle on tapahtunut, ja päätyy palaamaan Suomeen. Sosiaaliset tilanteet ovat aina olleet Erikalle haastavia, ja menestynyt matemaatikko huomaa yhtäkkiä olevansa elämässään hukassa. Kirjassa nousevat näkyville mm. sukupuolen moninaisuus, ympäristöonnettomuuksien uhat ja suhtautuminen vammaisuuteen. "Seksistä ja matematiikasta on yhdellä tasolla siis kolmen ristiriitaisen ihmisen kehitystarina, johon liittyy tarkkaa kuvausta perhedynamiikan ja suomalaisen asenneilmaston muuttumisesta, aina tyyneen maailmanlopun odotukseen asti", kirjoittaa Suvi Ahola HS:n arvostelussa. Iida Rauma sai romaanista Kalevi Jäntin palkinnon ja Tulenkantaja-palkinnon. "Elimistö tuntui tyhjältä, epätodelliselta. Hän tuijotti vastapäisen seinän kaakeleita, kolmetoista vaakaa, kahdeksan pystyä. Yhteensä sataneljä, jossa ykkösen sinertävä kelmeys sekoittui nollan himmeään mustaan ja nelosen synkkään ruskeaan muodostaen samean vesistön. Luvut rauhoittivat, työnsivät kipua kauemmas."

Tohtori Murken kootut tauot ja muita satiireja

Tohtori Murken kootut tauot ja muita satiireja

Tohtori Murken kootut tauot ja muita satiireja

18.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Saksalaisen Nobel-kirjailija Heinrich Böllin (1917–1985) syntymästä tulee 21.12. kuluneeksi sata vuotta. Jouluviikolle sopivasti Böllin laajaan tuotantoon kuuluu myös novelli "Ois joulu ainainen", joka sisältyy kokoelmaan Tohtori Murken kootut tauot ja muita satiireja (Otava 1962, suom. Kristiina Kivivuori). Tarinassa joulusta on tullut kertojan tädille huomattavan tärkeä juhla erityisesti toisen maailmansodan koetusten jälkeen, ja lopulta joulukuusen vieminen pois kynttilänpäivänä aiheuttaa tädissä odottamattoman voimakkaan reaktion, johon suvun on keksittävä ratkaisu... Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviosta: "Nyky-yhteiskunnan epäilmiöitä suomitaan kirpeästi ja riemullisesti: kaavamaisuuttamme, omahyväisyyttämme, pinnallisuuttamme, kulttuuriasioilla keikailua, virkavaltaisuutta, sotilaspöyhistelyä, laskelmoivaa hyväntekeväisyyttä, tittelihulluutta jne." Vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Böll oli terävä yhteiskunnallinen keskustelija, joka varhaistuotannossaan kuvasi sotaa ja natsiaikaa, myöhemmässä Länsi-Saksan taloushuumaa. Häntä luonnehdittiin sodanjälkeisen Saksan omaksitunnoksi. "Milla-tätini alkoi taas puuhata joulukuusta. Asia oli sinänsä harmiton; hänen sinikkään vaatimuksensa, että kaiken 'piti olla niin kuin ennenkin', me kuittasimme vain hymyilyllä. Aluksi ei todellakaan ollut aihetta pitää koko asiaa kovin vakavana."

Tekniikan maailmat

Tekniikan maailmat

Tekniikan maailmat

15.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2014 kotimainen kirjavalinta on Eino Santasen (s. 1975) runokokoelma Tekniikan maailmat (Teos). Nykyaikaa tarkasti mutta kestävällä otteella kuvaava kokoelma käsittelee erityisesti ihmistä verkkoympäristöissä ja rahataloutta. Teoksessa on mm. setelirunoja, eli kuvia seteleistä, joihin on kirjoitettu viestejä tai kommentteja ja jotka on sen jälkeen palautettu kiertoon. Toisteinen ja moneen taipuva kieli avautuu kirjassa omanlaisekseen tekniikan maailmaksi. Yhteiskuntakriittisen ravistelun jälkeen teoksessa on myös rakkausrunoja. "Santasen runousoppi kaiuttaa markkinataloudesta tuttua mittajärjestelmää, jonka perustana on symboli, raha. Sillä taas ei ole omaa sisältöä vaikka niin uskotaan, se toimii vain vaihdannan välineenä. Tekniikan maailmat näyttää, mitä tapahtuu, jos kielelle annetaan sama välinearvo", kirjoittaa Siru Kainulainen teoksesta Turun Sanomien arviossa. Santaselle myönnettiin kokoelmasta Tanssiva karhu -palkinto. "15-vuotiaana ostin palan värjättyä / hajotettua ja myytäväksi asetettua betonia // vapauden edustaja oli pala Saksassa myyntiin asetettua betonia // edustajani on ollut kuusivuotiaasta saakka hyvien puolella // minun edustajani virhe virhe / kohtasi kuusivuotiaana voittavan järjestelmän / jota se nykyisin edustaa."

Auringon ydin

Auringon ydin

Auringon ydin

13.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2013 kotimainen kirja on Johanna Sinisalon (s. 1958) romaani Auringon ydin (Teos). Yhteiskunnallinen satiiri ja dystopia kuvaa Suomen Eusistokraattista tasavaltaa, joka on sulkeutunut ulkomaailmalta. Kirjan vaihtoehtoisessa historiassa naiset on jalostettu kahdenlaisiksi: eloisiksi ja morlokeiksi. Päähenkilö Vanna on poikkeuksellinen yhdistelmä molempia ja hän välittää salaa chiliä, joka on kielletty yhdessä kaiken muun mielihyvää ja riippuvuutta aiheuttavan kanssa. Lain tuolla puolen eläessään Vanna etsii kadonnutta sisartaan, tutustuu riskinottoa kaihtamattomaan Jareen ja kohtaa ryhmän, joka kehittää vahvinta mahdollista chiliä. "Eloisen elämän ainoa tavoite on päästä naimisiin maskon kanssa ja synnyttää tälle lapsia. Sinisalo rakentaa kylmäävän analogian koirien koulutukseen; masko ohjaa eloista herkkupalkinnoilla kohti toivottua käytöstä", kuvaa Juhani Karila HS:n arvostelussa kirjan kantaaottavaa luonnetta. "Tiedän että jalapenon scovillet ovat säälittävät, se maistuu suussani suunnilleen suolakurkulta, mutta pelkkä tieto siitä että noissa rouskuvissa viipaileissa on kapsaisiinia saa käsien tärinän lievenemään."

Lapsuuden loppu

Lapsuuden loppu

Lapsuuden loppu

11.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Englantilaisen tieteiskirjailija Arthur C. Clarken (1917–2008) syntymästä tulee 16.12. kuluneeksi 100 vuotta. Monille kovan scifin, eli teknisiin yksityiskohtiin painottuvan tieteiskirjallisuuden, myöhemmille tekijöille esikuvana ollut Clarke visioi ihmiskunnan tulevaisuutta romaanissa Lapsuuden loppu (Kirjayhtymä 1973, suom. Matti Kannosto). Siinä salaperäiset tulokkaat lipuvat maan suurien kaupunkien ylle aluksineen, eikä ihmissuku ole enää avaruudessa yksin. Kukaan ei tiedä tulokkaiden pyrkimyksistä, kunnes ne viimein paljastuvat sadan vuoden jälkeen. Mikä on ihmisen lopullinen kohtalo ja olemisen tarkoitus? "[Clarke] kertoo konkreettisesta nykyhetkestä, peilaa sujuvasti yli vuosikymmenien päätyäkseen syvämietteiseen ja kosmisia maailmoja syleilevään näkyyn ihmiskunnan lopusta ja uudesta tulevaisuudesta", kuvaa Kari Vaijärvi teosta Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. "Useimmat ihmiset olivat ilmeisesti vain hyvin heikosti selvillä siitä, että heidän elintasonsa tasainen nousu oli ylivaltiaiden ansiota. Kun he pysähtyivät ajattelemaan sitä – mikä tapahtui hyvin harvoin – he huomasivat noiden äänettömien alusten saaneen ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa aikaan pysyvän rauhan ja olivat syystäkin kiitollisia."

Teemestarin kirja

Teemestarin kirja

Teemestarin kirja

8.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2012 kotimainen kirjavalinta on Emmi Itärannan (s. 1976) romaani Teemestarin kirja (Teos). Kustantajan suuresta fantasia- ja scifikirjoituskilpailusta ponnistanut dystopia on käännetty nyt 19 kielelle, ja englanninkielisen version kirjoitti Itäranta itse. Kirjan maailmassa on tapahtunut suuri mullistus, ehkä ilmastonmuutos, jonka myötä vesi on loppumassa. Teemestarien sukuun kuuluva Noria on ottamassa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvon, ja salainen vesilähde on yritettävä pitää piilossa, mutta valvonta vesirikosten varalta tiukentuu jatkuvasti. "Nykypäivän kehityskulkuja peilaava tulevaisuusvisio on kuitenkin vain taustaa Norian tarinalle, kertomukselle nuoresta tytöstä, joka joutuu etsimään omaa tietään vanhempien ja yhteisön toiveiden puristuksessa", kirjoitti Toni Jerrman HS:n arvostelussa. Kalevi Jäntin palkinnon ja Nuori Aleksis -palkinnon saanut teos on ollut myös amerikkalaisten tieteiskirjapalkintojen ehdokkaana. "Työnsin sormeni veteen ja tunsin sen voiman. Se liikahteli kättäni vasten kuin hengitys, kuin eläin, kuin toisen ihmisen iho. Vesi oli kylmää, paljon kylmempää kuin mikään, mihin olin tottunut. Nuolaisin sormiani varovasti, niin kuin minulle oli pienestä pitäen opetettu: älä koskaan juo vettä, jota et ole ensin maistanut."

Näkymättömät kädet

Näkymättömät kädet

Näkymättömät kädet

7.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2011 kotimaisena kirjana on Ville Tietäväisen (s. 1970) sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet (WSOY). Vahvasti yhteiskunnallinen teos kertoo marokkolaisesta Rashidista, joka elää vaimon ja pienen tyttären kanssa peltimajassa vanhempiensa katolla ja menettää työnsä ompelimossa. Hänet houkutellaan lähtemään vaaralliselle merimatkalle Espanjaan etsimään uusia mahdollisuuksia ja itsekunnioitusta. Matkalla Rashidin ystävä hukkuu, eikä Eurooppa osoittaudu unelmien onnelaksi. Rashid päätyy töihin tomaattiviljelmälle, jonka työntekijöiden kohtelu on karua. "Värejä Tietäväinen käyttää rajoitetusti, lähinnä sinisen ja keltaisen tummimpia sävyjä, ja onnistuu niillä luomaan painostavan tunnelman. Tuntuu lattealta todeta, että Näkymättömät kädet on tärkeä taideteos. Mutta sitä se on, ja ansaitsee tulla luetuksi", kirjoitti Juha Mäkinen teoksesta Keskisuomalainen-lehden arvostelussa ilmestymisvuonna. Tietäväinen sai teoksestaan Sarjakuva-Finlandian. "Oletteko nähneet Euroopan linnoituksen lasimurskalla kuorrutetut muurit? ...jos joku on suojattua, sen täytyy olla arvokasta, ymmärrättekö?"

Sivut