Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Risteilijät

Risteilijät

Risteilijät

4.6.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Kesän lomat ja mahdolliset matkat lähestyvät taas. Veronica Pimenoffin romaani Risteilijät (Tammi 1995), alaotsikoltaan "jäätäviä keskusteluja ja peliä koneiden kanssa", kuvaa risteilyä nimettömällä merellä, kyynisten matkustajien älyllisiä mittelöitä ja kohtaamattomuutta. Dialogivetoisen kerronnan alla kulkee selittämätön aavistus uhkaavasta tuhosta. "Risteilijät on aito 1990-luvun romaani teemoinaan elämän mekanisoituminen, jäätyminen ja rajallisuus. – – Matkalle on lähdetty unelman vuoksi, mutta päädytäänkin koekammioon, joka räikeällä tavalla paljastaa ihmisen ahdingon. Yksi ja toinen tuntee nahoissaan: tämä matka ei pääty hyvin – ja pakenee henkiseen happinaamariinsa", kuvasi Kaija Valkonen Helsingin Sanomien arviossaan. Pimenoff oli romaanilla Finlandia-palkinnon ehdokkaana. "Julia istui hiljaa. Miksi ihmeessä hänen pitäisi vaivata päätään tällaisella. Sietämätön matka. Hytissä oli painostavaa ja salongissa innostuivat tällaiseen keskusteluun.   – Avaruuteen on yksi ja toinen projisoinut omia mietteitään, kun on riittänyt tuntematonta myllerrystilaa. Markiisi de Sade halusi tempaista auringon taivaalta ja polttaa koko maailman."

Maailman pysyvyys

Maailman pysyvyys

Maailman pysyvyys

1.6.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Viro viettää tänä vuonna satavuotisjuhliaan, ja myös virolainen runoilija ja lastenkirjailija Ellen Niit (13.7.1928 – 30.5.2016) ehti kokea elämässään monenlaisia vaiheita miehitysajasta ja kyydityksistä aatteellisesti kahlittuun aikaan, ideologisiin paineisiin ja lopulta kotimaansa vapautumiseen. Suomennosvalikoimassa Maailman pysyvyys (WSOY 1994, suom. Eila Kivikk'aho, Kirsi Kunnas, Aila Meriluoto, Brita Polttila, Anja Salokannel ja kirjan toimittaja Pirkko Huurto) julkaistiin Niitin runoja koko hänen tuotantonsa ajalta. Runojen henkinen tausta on luonto- ja kristinuskon yhdistelmässä, myös yhteiskuntakritiikkiä niistä voi lukea. "Tulos on joka tapauksessa syvästi hengittävä, notkea ja huoliteltu. Antologiana se on riemastuttavan rikas kokemus – tavallaan kuuden suomalaisen naislyyrikon käännöksissä saa uutta tuntumaa kunkin omaan runoilijanlaatuun", kirjoitti Suvi Ahola Helsingin Sanomien arviossaan. "Talo ei ole mitään. / Huone pelkkää tyhjää. / Muuta on koti. // Kodit kasvavat kodeiksi / aikaa myöten. / Kun pihanurmen ratamonlehdet / tai asfalttipihan arat / kulottuneet korret / ovat tarttuneet sydämesi syrjään, / kun sydän on juurtunut / ruokamultaan kivien ja asfaltin lävitse, / kun sydän on juurtunut / pohjaveteen saakka, / silloin olet kotona."

Abiturientti

Abiturientti

Abiturientti

28.5.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Harri Sirola (28.5.1958 – 16.8.2001) ilmestyi kirjalliselle kentälle näkyvästi esikoisromaanillaan Abiturientti (WSOY 1980). Teos kohahdutti ilmestymisensä aikaan lukiolaisen kapinoinnin kuvauksena, johon sisältyvät lukuisat seksuaaliset kokeilut päähenkilön valloittaessa koulutovereitaan toisensa jälkeen. Lääkärivanhempien poika Ville opiskelee ns. eliittilukiossa ja kokee paineita menestyä, päästä hyvään jatko-opiskelupaikkaan, mutta samalla hän halveksuu pyrkyreiden maailmaa. Aikalaiskritiikit eivät olleet romaanista innoissaan: "Minäkertojan kuljettama tarina jättää sivuhenkilöt kutakuinkin oman onnensa nojaan. Romaani on sivumäärältään laaja ja jää löysäksi", kirjoitti Pertti Lassila HS:n arviossa. Vuonna 2015 Kirjainten virrassa -blogissa luettiin lempeämmin: "Herkullisia ajatusrakennelmia, kun mielialat päähenkilöllä heittelehtivät ja hän yritti oikeuttaa itselleen milloin minkäkin halun ja teon. Kypsymättömyys on kuvattu kirjassa hienosti." Sirola sai romaanista Kalevi Jäntin palkinnon 1981. "Kai Miller oli jonkinlainen idolini, minä olin määritellyt hänet haista paska -linjan suureksi humanistiksi, hänen laillaan minä vihasin neitsyitä ja perhetyttöjä vaikka minulle se ei hitto soikoon ollut niin yksinkertaista, niin harmitonta; minä sain omantunnontuskia turhanpäiväisestä naimisesta, kai se Jonnasta johtui."

Vaeltajat

Vaeltajat

Vaeltajat

25.5.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Puolalainen Olga Tokarczuk (s. 1962) sai Kansainvälisen Booker-palkinnon teoksestaan, joka ilmestyi suomeksi nimellä Vaeltajat (Otava 2012, suom. Tapani Kärkkäinen). Lyhyistä episodeista rakentuva romaani kertoo nykyajan juurettomien tarinoita, joita kirjassa yhdistävät lentokenttien matkapsykologien luennot matkustamisen filosofiasta, irrottautumisesta ja lähtemisestä. Psykologinakin työskennelleen Tokarczukin tuotannossa keskeisiä ovat myytit, ruumiillisuus ja metafyysiset kysymykset olemassaolosta ja maailmasta. Erkki Kanerva kirjoitti Turun Sanomien arviossa: "Vaeltajien vahvuus perustuu asioiden kääntämiseen tavanomaisuuden ja arkisuuden toiselle puolelle. Matkustajat ovat pyhiinvaeltajia, vaikka he kulkisivat metrossa ja silloinkin vain viranomaisia pakoon." Suomentaja Tapani Kärkkäinen sai käännöksestään Mikael Agricola -palkinnon 2013. "Minulla on kuitenkin toisenlainen aikanäkemys. Matkalaisten aika on monta aikaa yhdessä, oikea kunnon moninaisuus. Se on saarten aikaa, järjestyksen saaristoja kaaoksen valtameressä, aikaa jota asemakellot tuottavat, joka paikassa erilaista, aikaa joka perustuu sopimukseen, pituuspiireihin; siksi älköön kukaan ottako sitä turhan vakavasti."

Liika viisas

Liika viisas

Liika viisas

21.5.2018 | Jaa täky | Teostiedot
21.5. tulee kuluneeksi sata vuotta Algot Untolan (1868–1918) kuolemasta. Untola oli varsinkin elämänsä viimeisinä vuosina erittäin tuottelias kirjailija ja toimittaja, joka kirjoitti tunnetuimmat teoksensa kirjailijanimillä Irmari Rantamala ja Maiju Lassila. Hän kuoli pian sisällissodan päättymisen jälkeen epäselvissä olosuhteissa matkalla teloituspaikalle. Maiju Lassilan nimellä julkaistu romaani Liika viisas (Karisto 1915) on viisaan ja hullun määritelmillä leikittelevä satiiri. Sakari Kolistaja tulee "viisaudentuntoon" kuunneltuaan pastori Pöndisen saarnoja, joissa julistetaan maallisen viisauden olevan perkeleestä. Pastori antaa Sakarille saarnaluvan, mutta kauhistuu, kun Sakari toteaa (mielestään kohteliaisuudella) ettei pastori ole liialla viisaudella pilattu. Päivi Kannisto kuvasi Kirjatohtori-blogissaan: "Ihmisten ponnistelut oman viisautensa todistelemiseksi asetetaan koomiseen valoon, samalle viivalle hullujen tempausten kanssa. Hullun ja viisaan määritelmät ovat lopultakin vain yhteiskunnallisia sopimuksia." Liika viisasta on esitetty myös näytelmänä, ja teos on luettavissa vapaasti e-kirjana mm. Klassikkokirjastosta. "Niin siis oli ratkennut ihmiskunnan tärkein ja kipein kysymys, viisauskysymys. Se joka pahensi, s.o.: viisaus, oli Sanan mukaan leikattu pois ja heitetty pois tyköä ja päähän oli sen tuhatvuotisten humujen ja melun jälkeen jäänyt rauha ja hyvä olo kuten pahnaan, josta meluava ja alati nälkäänsä vinkuva porsas oli lopultakin pellolle potkittu."

Merkki ja muita novelleja

Merkki ja muita novelleja

Merkki ja muita novelleja

14.5.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Tuuve Aron novellikokoelma Merkki ja muita novelleja (WSOY 2006) sisältää ihmisiä tilanteissa, jotka ovat hätkähdyttäviä, yllättäviä ja monin tavoin merkityksellisiä. Absurdit ja ajoittain humoristiset tarinat kuvaavat todellisuutta viistolla tavalla. Päältä katsoen huvittavien tilanteidenkin alta on usein luettavissa vakavampia sävyjä. ”Yhdistävänä tekijänä novelleissa voi nähdä ihmisten jämähtämisen surkeisiin elämäntilanteisiin sekä teeskentelyn muiden ja jopa itsensä edessä. Kulissit halutaan pitää pystyssä eikä pystytä pyytämään tai vastaanottamaan apua, vaikka siten asiat muuttuisivat ehkä paremmiksi", kirjoitti Siina Korhonen Kiiltomato-verkkolehden arvostelussaan. Tuuve Aro sai tästä novellikokoelmasta Kalevi Jäntin palkinnon. "Se oli ihana loma. Kun suljin silmät, saatoin yhä tuntea levän tuoksun, ja iholla meren kosteuden. Eero oli istunut iltaisin kanssani parvekkeella, aurinko oli valunut edessämme verenpunaisena, olimme juoneet viiniä ja puhuneet."

Huuto 49

Huuto 49

Huuto 49

11.5.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Salaperäinen yhdysvaltalaiskirjailija Thomas Pynchon (s. 8.5.1937) tunnetaan erityisesti massiivisesta Painovoiman sateenkaaresta, mutta jos haluaa tutustua häneen tiiviimmässä muodossa, voi lukea romaanin Huuto 49 (Nemo 2003, suom. Tero Valkonen). Pienoisromaanin laajuinen teos on eräänlainen johdatus postmoderniin romaaniin, mutta se kertoo myös yhtenäisen, juoneltaan ripeästi etenevän tarinan Oedipasta, josta on tehty entisen rakastajansa testamentin toimeenpanija. "Tarina - sikäli kuin sitä perinteisessä mielessä on - etenee rapsodiamaisesti ja katkelmallisesti, vainoharhaisesti huohottava teema taas toistuu hivenen eri näkökulmista jokaisessa kohtauksessa, johon romaanin päähenkilö Oedipa Maas ajautuu matkatessaan halki Yhdysvaltojen ja etsiessään omaa kohtaloaan", kuvasi HS:n arvio suomennosta. "Olikohan Pierce kuollut juuri niin, hän mietti, uniensa keskelle, talon ainoan pyhäinkuvan murskaamana? Ajatus sai hänet nauramaan avuttomasti ääneen: Olet sairas, Oedipa, hän sanoi itselleen, tai huoneelle, joka kyllä tiesi."  

Kesäpoika

Kesäpoika

Kesäpoika

7.5.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Johan Bargumin (s. 13.5.1943) romaanissa Kesäpoika (Tammi 1984, suom. Rauno Ekholm) muistellaan nuoruuden kesää päähenkilön nykyhetken elämän pysähdyttyä äidin kuoleman jälkeen. Mats kohtaa kahdenkymmenen vuoden jälkeen uudelleen Marian, tytön kesästä, joka on äkkiä ottanut hänet kiinni ja palauttanut vuosien halki. Tuntemattomaksi jäänyt isäkin löytyy. Mutta muuttuvatko asiat selvemmiksi? Tapahtumien kuvaus on haikeaa ja täynnä tiheää tunnelmaa, dramatiikkaakin. "Kesäpoika sisältää itse asiassa kaksi rinnakkaista kertomusta, joita yhdistää yhteinen juonne: turvan etsiminen menneisyydestä, tarve elävöittää lapsuus aikuisiän kriittisissä olosuhteissa – romanttiseksi rakkaudeksi muuntuva lohdun ja perusyhteyden terapeuttinen kaipuu", kirjoitti Jan Blomstedt romaanista Helsingin Sanomien arviossa. "Minä olin soutanut kuten tavallisesti ja hän oli huovannut. Perätuhdolla lojui haukeni rehtorin puukko niskassaan. Aurinko oli noussut korkealle taivaalle, lounaistuuli puhalsi ja ihmiset alkoivat herätä mökeissään. Kylpytakit päällä he löntystivät rantaan, aivan kuin valloittaakseen uudelleen maailman, joka joinakin varhaisina aamutunteina oli ollut vain meidän, rehtorin ja minun."

Tulta ja pölyä

Tulta ja pölyä

Tulta ja pölyä

4.5.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Venäjän merkittäviin nykykirjailijoihin kuuluvan Tatjana Tolstajan (s. 3.5.1951) ainoa tähän mennessä suomeksi julkaistu teos on novellikokoelma Tulta ja pölyä (WSOY 1989, suom. Marja Koskinen). Novelleissa kuvataan lämmöllä ja hellällä ironialla ihmisiä, joiden hiljaiset äänet tavallisesti jäävät maailmassa kuulematta. Kirjailijan käyttämä kieli koostuu pitkinä polveilevista virkkeistä. Tolstajaa on ylistänyt muun muassa Nobel-palkittu kirjailija Joseph Brodsky. "Kokonaisuus rönsyää ristikkäisiä tarinoita ja pursuaa ihmisiä ja esineitä. Kaikilla on ominaisuuksia ja historia, kaikki tulee jostain ja on menossa johonkin. Luonto ja esinemaailma ulkoistavat animistisesti ihmisten sisintä, mutta niillä on myös miltei oma tahto", kuvasi teosta Taina Schakir HS:n arviossa kirjan ilmestyttyä suomeksi. Marja Koskinen sai käännöksestään valtionpalkinnon. "Ensimmäisen kerran Aleksandra Ernestovna kulki ohitseni aamuvarhaisella kauttaaltaan Moskovan punertavan auringon kajossa. Sukat makkaralla, sääret lenksollaan, rasvatahroja ikäkulussa mustassa puvussa. Vaan hattu..! Neljä vuodenaikaa – lumipallopensaan kukka, kieloja, kirsikoita, happomarjoja – sykertyneinä mahtavalle, neulalla hiusten tähteisiin kiinnitetylle vaalealle olkilautaselle!"

Tämä päivä

Tämä päivä

Tämä päivä

30.4.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Heikki Lounajan (1912-1987) romaani Tämä päivä (Otava 1962) sijoittuu yhteen vapunpäivään pienessä Kukkonoron kaupungissa. Kertomuksen keskiössä on kirvesmies Karttusen perhe, erityisesti isä ja poika. Kalle-isä on jäänyt työttömäksi ja veistelee harrastuksekseen omaa hautaristiään, tiilitehtaalla työskentelevällä Sakari-pojalla puolestaan on kirjallisia pyrkimyksiä. Eri yhteiskuntaluokat kohtaavat ja unelmat kietoutuvat toisiinsa. Verkkaisesti kerrottu tarina laajenee pikkukaupungin elämänmenon kuvauksesta yhteiskunnalliseksi satiiriksi. "Vaikka romaani vaikuttaa satiirilta, ei se ole yksinomaan sitä. Alussa mainitulla taidolla nivoutuu kertomukseen realistista elämänkuvausta, joka saa syvyyttä ja mittaa. Eräitä vähäisiä elämänkohtaloita sivutessaan Lounaja on parhaimmillaan", kuvataan teosta Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. "Laitakaupungin kadut olivat autiot, mutta jo Koulukadulla alkoi olla liikettä. Nuorta, hälisevää vappukansaa vappumerkit rintapielissään ja huiskat käsissään tungeksi kohti keskustaa. Koulu- ja Hevosmiehenkadun kulmassa seisoskeli varastomies Naakka ja pari telakan miestä naureskellen. Kaikki kolme olivat humalassa, heidän mielenkiintonsa kohde näytti olevan eräs pylväsilmoitus."

Barbaarit tulevat tänään

Barbaarit tulevat tänään

Barbaarit tulevat tänään

27.4.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Kreikkalainen Konstantinos Kavafis (29.4.1863 – 29.4.1933) syntyi Egyptin Aleksandriassa, varttui Konstantinopolissa ja Englannissa, mutta palasi 1885 lopullisesti Aleksandriaan. Hänen runotuotantonsa pysyi pitkään vain harvojen ja valittujen tiedossa, sillä Kavafis tarjosi vain satunnaisesti runojaan laajemman yleisön saataville. Kavafiksen runoissa kreikkalaisen sivistyneistön käyttämä kieli ja kansanomaisempi kieli kulkivat aleksandriankreikkalaisen puhetavan lomassa muodostaen omaäänisen synteesin. Tuomas Anhavan suomentama runovalikoima Barbaarit tulevat tänään (Otava 2005) painottuu Kavafiksen historia-aiheisiin runoihin. "Yksityiskohtainen, näyttämöllinen ja tihennetty historiakuvaus ja omakohtainen tunnekokemus kulkevat rinta rinnan. – – Kavafiksen tihentämisen taito näkyy runoissa, joissa yksittäinen tilanne tuo esiin henkilön elämänkaaren ja temperamentin", kuvasi Annukka Peura Turun Sanomien arvostelussa. Kavafista on suomentanut aiemmin myös Alpo Junkola. "Kun keskellä yötä yhtäkkiä kuulet / näkymättömän seurueen kulkevan ohi / soidessa ihmeellisen musiikin ja äänten soiden – / älä turhaan murehdi onneasi, joka jättää, / älä epäonnistumisia, älä kokonaisen eliniän / suunnitelmia, jotka kuvitelmiksi muuttuivat."

Mirdja

Mirdja

Mirdja

23.4.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Hilja Onerva Lehtinen (28.4.1882 – 1.3.1972) tunnettiin kirjailijana nimellä L. Onerva. Hänen ensimmäisessä romaanissaan Mirdja (Otava 1908) päähenkilönä on vapautta kaipaava nuori nainen etsimässä omaa rooliaan maailmassa, ja sellaisesta kirjoittaminen oli tietysti kirjan ilmestymisen aikaan paheksuttavaa. Onervan oma elämä antoi teokseen paljon aineksia. Mirdja on dekadenssin suosima kohtalokas nainen, jonka oppi-isä johdattaa hänet nietzscheläisiin ajatuksiin, palvomaan yksilöllisyyttä. Mirdja kokeilee rooleja, menee naimisiinkin ja tekee sovun yhteiskunnan kanssa, mutta saako hän rauhaa? Aarni Kouta kirjoitti Helsingin Sanomissa 18.6.1908: "Tyyli onkin teoksen vahvin, ansiokkain puoli, se ilmaisee, että olemme tekemisissä kypsyneen taiteilijan kanssa, jolla on herkkä maku, joka voi sanoiksi ja kuvauksiksi kiteyttää eri tunnelmia, soinnuttaa runoiksi eri mielialoja ja niiden vivahteluja ja välkkeitä." Onerva sai teoksesta seuraavana vuonna valtion kirjallisuuspalkinnon. "Mirdja istui katkerissa ja pahoissa mietteissä ja piirteli sateenvarjon kärellä hiekkaan. Sitten alkoi hän tuijottaa lehtien lomitse pilviin. Ne liukuivat ohi keveästi ja kiireesti. – Noin, noin nopeasti purjehtisi hänenkin elämänsä. Korkeina tulikaarina kohoaisi hänen tulevaisuutensa. Hän itse liekkisillä siivillä lentäisi ja kansa alhaalla kumartuisi hänen loistoaan."

Loistava Nemesis

Loistava Nemesis

Loistava Nemesis

20.4.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Tšekkiläinen Ladislav Klima (8.8.1878 – 19.4.1928) oli kirjailija ja filosofi, jolla on ollut suuri merkitys moniin myöhempiin eurooppalaisiin ajattelijoihin. Kliman kaunokirjallisessa tuotannossa näkyy vahva satiirinen ulottuvuus. Loistava Nemesis -pienoisromaani (Like 1999, suom. Markku Tuiskula) sijoittuu alppikylään, jossa Sider lähtee seuraamaan ilmestyksen kaltaista Errataa, jonka ajattelee olevan sielunsa pelastus, mutta heidän välissään kummittelee toinen nainen, Orea. Kehkeytyy unenomainen kolmiodraama, ja kertomuksen teemoja ovat erityisesti syyllisyys ja rangaistus, jossa keskeinen on tahdon motiivi. "Vuorossa on takaa-ajoa ja houreisia ilmestyksiä. Näyt ja konkreettinen todellisuus ottavat mittaa toisistaan, mutta sankari ei anna periksi. Perinnön turvin Sider pysyy omistamaan koko loppuelämänsä naisen etsinnälle", kirjoitti Jukka Koskelainen HS:n arvostelussa. "Etäältä he näyttivät oudon samannäköisiltä. Jotakin arastelevan seesteistä, aineettoman tuhoisaa väikkyi noiden kalpeiden kasvojen luomassa heijastuksessa, jotain sellaista jonka kaltaista hän ei ollut muiden naisten kasvoilta milloinkaan aiemmin katseellaan tavoittanut."

Viisi veistä Andrei Kraplilla

Viisi veistä Andrei Kraplilla

Viisi veistä Andrei Kraplilla

16.4.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Hannele Mikaela Taivassalo (s. 1974) sai Runeberg-palkinnon vuonna 2008 romaanistaan Fem knivar hade Andrej Krapl, joka ilmestyi suomeksi nimellä Viisi veistä Andrei Kraplilla (Teos & Söderströms 2008, suom. Tarja Teva). Vaellusromaania ja kauhuromanttisia tunnelmia sisältävässä kertomuksessa sekoittuvat eri kirjalliset tyylit: on mystiikkaa, romantiikkaa, unia, proosaa, runoa. Tapahtumat alkavat Pohjanmaalta, kun nuori Alisa kohtaa kotikylässään miehen, Andrei Kraplin, jolla on mukanaan virsikirja ja viisi veistä. Alisa päätyy karkaamaan kylästä mukanaan yksi veitsistä ja saa kannoilleen metsästäjän. Alkaa salaperäinen matka yhä uusiin paikkoihin, metsistä kaupunkien sokkeloihin. "Kirjassa David Lynchin elokuvamaailma ja maailmankirjallisuus Raamatusta Danteen on viskattu keskelle arkea, likaisten 60-luvun mineriittilevyjen peittämän talon mutaiseen pihaan, ummehtuneelle kokolattiamatolle ja liian täyteen ahdettuihin huoneisiin. Lopputulos on ällistyttävän virkistävä", kirjoitti Salla Seuri Uuden Suomen arviossa. "Minulla on uusi harrastus. Heitän veitsiä. Ne suhahtavat ilmojen halki ja pian onnistun myös iskemään ne tapetin läpi seinään. Minusta alkaa tulla hyvä. Minulla on tuntuma veitsiin. Ensimmäisinä öinä minä hakkaan unissani patjaa kädelläni."

Veden viemää

Veden viemää

Veden viemää

13.4.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Kääntäjä Jaana Nikula sai viikko sitten Mikael Agricola -palkinnon viime vuonna julkaistuista suomennoksistaan. Nikulan aiempiin käännöksiin kuuluu mm. Mikael Niemen romaani Veden viemää (Like 2013). Teos kertoo Pohjois-Ruotsissa tapahtuvasta suuronnettomuudesta, "jokitsunamista", joka syntyy kun Luulajanjoen vesivoimalan pato murtuu aiheuttaen massiivisen tulvan. Kirjan eri henkilöihin tulva vaikuttaa monin tavoin, ja syntyy tragikoomisia ja absurdejakin tilanteita. Miten ihminen käyttäytyy uhkaavan tuhon äärellä? "Teos rakentuu pääasiassa kuuden eri henkilön vuoroittaiseen seuraamiseen, aivan kuin kamera olisi läsnä eri puolella tulvivaa aluetta ja tallentaisi erilaisia ihmiskohtaloita. Siitä huolimatta kerronta ei tunnu liian pomppivalta vaan etenee rauhallisesti", kuvasi Pirjo Kantojärvi kirjaa Maailmankirjat-sivuston arviossa. "Hän oli vähän matkan päässä padonharjalta kun pysähtyi niille sijoilleen. Hänen edessään mutkitteli halkeama asfaltin poikki. Se oli aika leveä, ehkä parisenttinen. Hän oli aivan varma ettei se ollut ollut siinä vielä aamulla. Hän kävi polvilleen ja työnsi sormensa halkeamaan. Siellä oli kuivaa. Sade ei ollut ehtinyt kastella sillan pintaa, halkeama oli siis ilmestynyt aivan äsken. Huono juttu. Erittäin huono juttu."

Huhtikuu

Huhtikuu

Huhtikuu

9.4.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Saima Harmajan (1913–1937) esikoisrunokokoelma Huhtikuu (WSOY 1932) oli runoilijan elinaikana ainoa teos, joka sai kiittäviä arvioita. Seuraavien kahden kokoelman vastaanotto oli nuiva, ja vasta postuumisti ilmestynyt neljäs kokoelma ja koottuja runoja päiväkirjoihin yhdistänyt kokoomateos nostivat hänet klassikoksi. Huhtikuu-kokoelman alun nimirunossa "kevät itkee luomistuskissaan", ja teos koostuu pääosin runoilijalle ominaisiksi muodostuneita teemoja käsittelevistä runoista, joissa kuvataan sairautta, luontoa ja pohdiskellaan kuolemaa. Yksi runo on nimetty Harmajan esikuvan Edith Södergranin mukaan. "Saima Harmajalla, alkavalla nuorella runoilijalla, on omakohtaiset, kipeästi eletyt laulunaiheet. Niistä hän laulaa välittömästi ja herkästi. Vaikka hänellä luonnollisesti on esikuvia – kelläpä niitä ei olisi – ei se vähennä hänen arvoaan aitona lyyrikkona", kirjoitti Onni Tolvanen Arvostelevassa kirjaluettelossa ilmestymisvuonna. "Oi tiedänhän, se voittain taistelun / taas nostaa valtikkansa lumotun. / Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu, / – käy päivä esiin, multa kirkastuu, / ja yli mullan kuultaa vihreys, / soi ihmeellisen tuulen hengitys. / Oi tiedänhän, ei kevät hyljätä / voi ketään, joll' on kevään ikävä."

Bartleby ja kumppanit

Bartleby ja kumppanit

Bartleby ja kumppanit

29.3.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Espanjalaisen Enrique Vila-Matasin (s. 31.3.1948) romaani Bartleby ja kumppanit (Basam Books 2007, suom. Anu Partanen) on leikittelyä intertekstuaalisuudella ja metafiktiolla. Päähenkilö Marcelo on aikoinaan kirjoittanut kirjan, mutta ei ole enää sen jälkeen saanut kirjoitettua mitään. Hänestä on tullut Herman Melvillen novellin Bartleby: "Mieluummin en". Marcelo lähtee jäljittämään muita saman kohtalon kokeneita, ja teos koostuu lähes kokonaan alaviitteistä hänen kuvitteelliseen teokseensa. Käsittelyyn pääsevät niin Cervantes, Beckett, Pessoa ja Musil kuin monet tuntemattomammat ja kokonaan keksityt kirjailijat. "Harvoin yksien kansien välistä löytyy tietoa, huumoria, sivistystä, esseististä maailmankuvan hahmotusta ja kirjallista briljanssia yhtä paljon kuin Enrique Vila-Matasin 'romaanista' Bartleby ja kumppanit", kirjoitti teoksesta kirjailija Juha Siro blogissaan. "Aion siis kulkea negaation labyrintissa, nykykirjallisuuden hämmentävimmän ja viehätysvoimaisimman suuntauksen poluilla: se on suuntaus, josta löytyy ainoa vielä avoinna oleva tie aitoon kirjalliseen luomiseen; se pohtii mitä kirjoittaminen on, missä se on, kiertelee sen mahdottomuuden ympärillä ja lausuu totuuden tämän vuosituhannen lopun kirjallisuuden tilasta, jonka ennuste on vakava – mutta myös äärimmäisen innostava."

Valkoinen valo

Valkoinen valo

Valkoinen valo

27.3.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Hanna-Riikka Kuisman (s. 27.3.1978) romaanissa Valkoinen valo (Like 2013) ei kuvata kevään lämmittävää auringonvaloa vaan kipua. Kirjan keskushenkilönä on runoilija Maria, joka on erakoitunut kotiinsa ja sänkyynsä kärsiessään pahoista kivuista. Hänen luonaan vierailee joskus Luukas, jonka avioliitto alkoholisoituneen Lyydian kanssa on viilennyt. Henkilöillä on taustallaan erilaisia rankkoja kokemuksia ja salaisuuksia, Marian kohtalo kietoutuu myös neljän muun vaiheisiin odottamattomalla tavalla. "Ahdistusnäytelmänä ja kaaoksen kuvana Valkoinen valo vaikuttaa nykymytologiselta matkalta hirviöiden yöhön, ahtaiden huoneiden golgatalle, joka on tukehtumaisillaan ja huutaa sovituksen, valon ja rakkauden tarvetta", kirjoitettiin teoksesta Savon Sanomien arviossa. "Joskus särky on sietämätöntä jopa kaikkein voimakkaimpien lääkkeiden suloisen pumpulin lävitse, sammutan kaikki valot ja upotan itseni kuppikuulokkeista valaiden lauluun ja kaikki välke katoaa, on vain suuri valoton meri jossa ajelehdin, aallot lämmintä lunta. Menneisyyden tuhannet kasvot ja äänet lakkaavat olemasta, en edes muista päivää, kauheaa likaista valoa, joka viiltää lasinkirkkaana kvartsina – –"

Lastentarinoita

Lastentarinoita

Lastentarinoita

23.3.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Sveitsiläisen Peter Bichselin (s. 24.3.1935) kertomukset ovat pelkistämisen ja omalaatuisen näkemisen taidetta. Kokoelma Lastentarinoita (Otava 1982, suom. Markku Mannila) sisältää seitsemän tarinaa, jotka teoksen nimestä huolimatta ovat eräänlaisia aikuisten satuja. Päähenkilöihin kuuluvat muun muassa mies, joka tietää että maapallo on pyöreä, mutta ei usko sitä, ja oman kielen keksivä mies, ja mies, joka ei halua tietää mitään. Tiiviit kertomukset jättävät paljon oivallettavaa myös lukijalle. "He kapinoivat, eivät yhteiskuntaa tai todellisuutta vastaan, vaan pohjimmiltaan ihmisen osaa vastaan. Sitä vastaan että ihmisen kohtalona on menettää lapsen kyky itse löytää todellisuus ja kokea se puhtaana, ilman tietoja tai ennakkokäsityksiä", kirjoitti Pertti Lassila teoksen henkilöistä HS:n arviossaan. Suomentaja Markku Mannila sai Lastentarinoiden kääntämisestä valtionpalkinnon. "Hän ei tyytynyt siihen, että hänellä oli nimi, hän halusi tietää tarkalleen myös sen, miksi niin oli ja mistä nimi oli peräisin. Niinpä hän selaili päivät pääksytysten vanhoja kirjoja, kunnes löysi niistä nimensä."

Köyhää kansaa

Köyhää kansaa

Köyhää kansaa

19.3.2018 | Jaa täky | Teostiedot
Minna Canthin (19.3.1844 – 12.5.1897) pienoisromaani Köyhää kansaa ilmestyi vuonna 1886. Teos kuvaa äärimmäistä köyhyyttä, syrjäytymisen kierrettä ja eriarvoisuutta. Holpaisen perheen lapset sairastelevat ja ovat nälästä heikkoja. Perheen äiti Mari yrittää epätoivoisesti löytää heille syötävää, hän on monella tapaa kovilla. Mies ei onnistu löytämään töitä, ja vuokraisäntä vie viimeiset huonekalut. Kritiikkiä köyhien jättämisestä oman onnensa nojaan saavat osakseen sekä yhteiskunta että kirkko. "Canth kuvaa hienosti kaikkien perheenjäsenten tuntoja. Ei unohdeta isäntä Holpaisen suhtautumista vaimoonsa Mariin, eikä väsyneen Marin suhtautumista lapsiinsa. Canth ei lankea kenenkään glorifiointiin eikä rakenna kenellekään marttyyrin autuasta sädekehää", on teoksesta kirjoitettu Morren maailma -blogissa. "Horjumalla hän meni nurkkaan sängystä kasatuille vaatteille pitkäkseen, ja pyysi lapsia olemaan hiljaa, että saisi hiukan nukahtaa. Kun hän laskeutui alas ja painoi silmät umpeen, tuntui hänestä juuri kuin olisi hän vaipunut syvälle maan poveen. Joka vaan pääsisikin maailman vaivoista pois rauhaan ja lepoon, ajatteli hän."

Sivut