Idiootti

Venäläisen F.M. Dostojevskin (1821-1881) syntymästä tulee marraskuun 11. päivänä kuluneeksi 200 vuotta. Maailmankirjallisuuden vaikutusvaltaisimpiin kuulunut romaanikirjailija kirjoitti merkittävimmät teoksensa Siperian vankisiirtolassa vietetyn ajan jälkeen. 1860-luvulla hän ajautui pahoihin rahaongelmiin ja pakeni velkojiaan ulkomaille. Hän kirjoitti maanpaossa vuosina 1867-8 romaanin Idiootti, jota pidetään yhtenä hänen pääteoksistaan. Romaanin päähenkilö on epilepsiaa sairastava, yksinkertainen mutta hyväntahtoinen ruhtinas Myškin. Ruhtinas palaa neliosaisen romaanin alussa Pietarin seurapiireihin vietettyään vuosia sveitsiläisessä hoitolassa. Hänen naiivin myötätuntoinen suhtautumisensa ihmisiin ja kyvyttömyys tuntea häpeää aiheuttavat piireissä suurta hämminkiä ja ristiriitoja. Esa Mäkijärvi kirjoittaa Olli Kuukasjärven tuoreen suomennoksen arviossaan: ”Ihmisten sisäisen ja keskinäisen psykologian kuvaajana Dostojevski on jälleen omaa luokkaansa. Dostojevski ei ole yhtä sisäsiisti kuin aikalaisensa Leo Tolstoi, mutta yhdessä he paljastavat 1800-lukulaisen venäläisen yhteiskunnan kaikki puolet.”

”Kun ovi sitten monen, monen tunnin kuluttua avattiin ja sisään tuli ihmisiä, he tapasivat murhaajan täysin tajuttomassa tilassa ja kovassa kuumeessa. Ruhtinas istui hänen vierellään vuoteella liikkumattomana, ja aina kun sairas alkoi huutaa ja hourailla, hän kiiruhti sivelemään vapisevalla kädellään hiljaa hänen hiuksiaan ja poskiaan kuin olisi hyväillyt ja viihdyttänyt häntä. Mutta ruhtinas ei ymmärtänyt enää mitään, mitä häneltä kysyttiin, ei tuntenut sisälle tulleita, hänen ympärillään tunkeilevia ihmisiä. Jos itse Schneider olisi nyt tullut Sveitsistä katsomaan entistä oppilastaan ja potilastaan, niin hänkin muistettuaan millaisessa tilassa ruhtinas oli ollut joskus ensimmäisen hoitovuotensa aikana Sveitsissä, olisi nyt huitaissut vain kädellään ja sanonut samoin kuin silloin: ”Idiootti!”
(Karisto 1993, suom. Lea Pyykkö)