Tuuli nousee

Kirsi Kunnas (1924-2021) on yksi suomalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä ja myös rakastetuimmista kirjailijoista. Hän aloitti kirjallisen uransa runoilijana vaikeiden sotavuosien jälkeen 1940-luvulla. Hänen neljä ensimmäistä runokokoelmaansa kuuluvat suomalaisen modernistisen runouden parhaimmistoon. Näistä kolmas Tuuli nousee (WSOY 1953) palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla. Teoksen runoissa on paljon aforismin kaltaista pohdintaa ja kertovaa ainesta. Sen keskeisiä aiheita ovat luonto, linnut, moraalin ja etiikan kysymykset sekä taidepiireihin kohdistuva kritiikki. Teosta kiiteltiin ja se sai hyvän vastaanoton, mutta hän alkoi sen julkaisemisen aikoihin etsiä kirjoittamisen tapaa, jossa tunteiden ilmaiseminen olisi luontevampaa. Hän löysi pian lastenrunouden maailman ja julkaisi Tiitiäisen satupuun (WSOY 1956) vain pari vuotta myöhemmin.

”Yön luomi pimeä
peittää linnun oksalle.
Hiljaisuus,
hiljaisuus kuin keinu
keinuttaa
tuulen käteen oksan.

Yön tuuli lempeä
tuudittaa
tuulee oksa mukanaan,
tuulen puu.
Latvan tähdet lepattavat,
avaruus.
Hiljaisuus kuin lento
linnun vie.”

(runo ”Linnun kehtolaulu”)