Rebekka

Daphne du Maurierin ajaton uusgoottilainen romaani Rebekka (1938) kertoo tarunomaisen Manderleyn kartanon omistajasta Max de Winteristä ja tämän nuoresta toisesta vaimosta. Du Maurierilla on kyky luoda vahvoja tunnelmia riippumatta siitä kuljettaako hän lukijan valoisaan Monte Carloon, hienostohotelliin, jossa nuori nimetön kertoja tapaa tulevan aviomiehensä tai myöhemmin kirjassa Manderleyn hyytävään ilmapiiriin, jota hallitsee outo palvelija rouva Danvers. Manderleyn yllä häilyy Max de Winterin edesmenneen vaimon Rebekan haamu, joka vangitsee minäkertojan mielikuvituksen niin, että tämä pakkomielteisesti yrittää saada Rebekan kohtalosta selvyyttä hyödyntäen mielikuvituksensa synkimmätkin sopukat. Jännitys kirjassa syntyy minäkertojan perinpohjaisesta ympäristön havainnoimisesta, aivan ilman suoria tai osoittelevia kauhuelementtejä.

Daphne du Maurier (1907-1989) muistetaan etenkin novellista Linnut (1952) ja romaanista Rebekka, joista Alfred Hitchcock ohjasi samannimiset elokuvat. Nykypäivänä du Maurieria arvostetaan myös siitä, että hän toi aikanaan feminiinisinä pidettyjä aiheita, kuten rakkaussuhteita, tarinoidensa keskiöön.

Lue lisää: Rebekka – romantiikkaa ja jännitystä Manderleyn kartanossa