Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Elävien kirjoissa

Elävien kirjoissa

Elävien kirjoissa

27.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1991 kotimaisena kirjana on Arto Mellerin (7.9.1956 – 13.5.2005) runokokoelma Elävien kirjoissa (Otava). Melleri sai teoksella Finlandia-palkinnon. Kokoelma edustaa Mellerin runoudessa riisutumpaa todellisuutta, jossa tyylilaji on realistinen mutta sävyt edelleen rikkaita ja teksti elämänmakuisen kirjavaa. Vimmaisella tyylillä kirjoitetussa teoksessa tulevat esiin aikansa yhteiskunnalliset virtaukset ja samalla siinä on paljon universaaleja tuntemuksia, jotka eivät ole ajassa kiinni. Säerunouden seassa on kokoelmassa myös muutama proosakatkelma. Mellerin runoissa on erilaisia puhujia: "Ääneen pääsevät myös orastavaa rakkautta tunteva pyhäkoulupoika, syntymästä kieltäytyvä syntymätön ja suurten ikäluokkien entinen hippi, nykyinen keskiluokkaisuuden ruumiillistuma", kirjoitti Tero Liukkonen HS:n arviossaan kirjan ilmestymisvuonna. Rakkausrunojakin teoksessa on. "Niin kuin taivas tänä yönä / tuhlaa meille tähtiään / rakastetaan toisiamme yli varojen, / kaikki muu on väärää rahaa: / kvasaarien basaarissa / ei rakkaus ole kaupan"

Ääni ja vimma

Ääni ja vimma

Ääni ja vimma

25.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Yhdysvaltalainen William Faulkner (25.9.1897 – 6.7.1962) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1949. Hänen pääteoksensa, modernistinen klassikkoromaani Ääni ja vimma (Tammi 1965, suom. Kai Kaila) ilmestyi alun perin vuonna 1929. Shakespearen Macbethin sitaatista nimensä saanut teos käyttää hyvin moninaisia, epätavallisia kerronnan keinoja, kuten kertojien tajunnan hyppäyksiä eri aikatasoille, aistihavaintoihin keskittyvää tajunnanvirtaa ja lukijalle esitettyjä sirpaletietoja, joita ei mitenkään selitetä. Teosta onkin kuvattu haastavaksi mutta palkitsevaksi. Romaani kertoo Compsonien suvun tarinaa käyttäen neljää eri näkökulmahenkilöä, joista kunkin kertoma jakso sijoittuu yhteen tiettyyn päivään. Kerrontatavat saavat aikaan sen, että sukutarina syntyy myös lukijan omista mielikuvista ja kokemuksista käsin kasvaen ainutlaatuiseen tehoon. "Menimme kirjastoon. Luster väänsi valot palamaan. Ikkunat mustenivat ja seinälle tuli iso musta läikkä ja minä menin ja kosketin sitä. Se oli kuin ovi, mutta ei ollut ovi. Tuli ilmestyi taakseni ja minä menin tulen luo ja istuuduin lattialle ja pitelin tohvelia. Tuli suureni. Se nousi äidin tyynyyn asti."

Henkivartija

Henkivartija

Henkivartija

22.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1990 kotimaisena kirjavalintana on Aulikki Oksasen (s. 19.7.1944) romaani Henkivartija (WSOY), josta kirjailija sai Runeberg-palkinnon seuraavana vuonna. Palkintolautakunnan puheenjohtajana tuolloin toiminut professori Kai Laitinen luonnehti teosta "tutkielmaksi suomalaisesta elämänmuodosta, fantastiseksi ja iloittelevaksi tarinaksi ihmismielessä käytävästä henkien taistelusta mutta myös moraliteetiksi väärien tekojen sovituksesta." Myyttisiä aineksia sisältävä romaani kertoo isosta, vilkkuvasilmäisestä laattamies Ossi Lemposesta, jonka kohtalolla leikkivät myös suuremmat voimat. Hänen suojelusenkelinsä nimittäin on rakastunut piruun ja laiminlyö tehtäviään, minkä takia kuolema kärkkyy Lemposen henkeä. Piru värvää Lemposelle uuden henkivartijan, joka on variksen hahmossa esiintyvä, itsemurhan tehnyt entinen rakastettu Milja. Tarinaa kerrotaan vuorotellen Ossi Lemposen ja variksen näkökulmista. "Se, että kuoltuani sain variksen hahmon, oli jo sinänsä rangaistus. Kuolleet naiset pääsevät yleensä parempiin virkoihin: rantakoivuiksi, muheviksi pelloiksi, levittäytymään laajoina ja levollisina kuin Limingan niityt. Mutta sellaista rauhaa ei minussa ole koskaan ollut."

Sähköllä valaistu talo

Sähköllä valaistu talo

Sähköllä valaistu talo

20.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1989 kotimaisena kirjana esitellään Petter Sairasen (s. 6.6.1958) esikoisromaani Sähköllä valaistu talo (Art House). Yhteiskuntakriittinen romaani kertoo nuoren miehen suhteesta naiseen, pohjoiseen luontoon ja kaupunkikulttuuriin. Lapin tunturimaisemista lähtevä näkee maailman ja elämäntapamme eri tavalla kuin kaupunkiasuja. Tarina kulkee lämpimistä lapsuusmuistoista rajavartijan luontovaelluksiin Taika-koiran kanssa ja mystisen Umurin tapaamiseen sekä lopulta Helsinkiin opiskelemaan. Luontoyhteyden katoaminen aiheuttaa ahdistusta ja vie voimat. Romaanin pohjalta tehtiin käsikirjoitus elokuvaan Umur, joka sai ensi-iltansa 2002. Sairanen sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon 1990. "Ihmisiä tulee vastaan, lennättävät leijoja tuolla mäellä, nyt on hyvä tuuli, se tulee pohjoisesta, ihmisiä menee ohitse, autoja menee, syksyn värejä puissa, maassa syksyn lehtiä, tämä syksyn ainainen kaipuu, kirkkaan päivän muistot, autoja menee, ihmisiä tulee, kadut risteilevät, minulla on ikävä jotakin, silmät vettyvät, kävelen, pyyhin isoimpia noroja pois, että näen kulkea, tämä on minulle vierasta seutua. Harhailen katuja pitkin."

Kertoo Pereira

Kertoo Pereira

Kertoo Pereira

18.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Italialainen Antonio Tabucchi (23.9.1946 – 25.3.2012) oli hyvin kiintynyt Portugaliin, ja hän viettikin puolet vuodesta Lissabonissa, puolet vuodesta opettamassa Portugalin kirjallisuutta Sienan yliopistossa. Romaanissa Kertoo Pereira (Tammi 1996, suom. Liisa Ryömä) eletään vuoden 1938 Lissabonissa. Päähenkilö Pereira työskentelee paikallislehden kulttuurisivujen toimittajana ja julkaisee sivuillaan turvallista sisältöä, kuten tunnustettujen kirjailijoiden nekrologeja ja ranskalaisen kirjallisuuden käännöksiä. Lapsettoman leskimiehen elämä saa uuden ja arvaamattoman suunnan, kun hän palkkaa apulaisekseen Monteiro Rossin, jonka kirjoittamissa nekrologeissa kerrotaan kumouksellisista aatteista. Salazarin diktatuurin todellisuus alkaa näyttäytyä myös Pereiralle kokonaisuudessaan, ja kertomuksen tyyli muuttuu kohti poliittista jännäriä. Romaani on kirjoitettu viileän ulkokohtaisesti, mikä luo siihen omanlaisensa tunnelman. "Totta kai, Pereira sanoi, toimitus olen minä, asun Rua Rodrigo da Fonseca kuudessakymmenessäkuudessa, lähellä Alexandre Herculanoa, parin askelen päässä juutalaisesta lihakaupasta, jos törmäätte porraskäytävässä vartijaeukkoon älkää olko millännekään, hän on akanhäijyläinen, sanokaa että teillä on tapaaminen maisteri Pereiran kanssa älkääkä puhuko liikoja, hän on ilmeisesti poliisin kätyri."

Aurinko, isäni

Aurinko, isäni

Aurinko, isäni

15.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1988 kotimaisena kirjana on Nils-Aslak Valkeapään (23.3.1943 – 27.11.2001) runoteos Beaivi, Ahcazan, joka julkaistiin suomeksi vuonna 1992 nimellä Aurinko, isäni (DAT, suom. Pekka Sammallahti). Runoilijan itse kuvittama teos yhdistää myyttejä, historiaa ja yksilöllisiä teemoja. Teos kuvaa sekä yksittäisen saamelaisen elämänpolkua että koko kansan historiaa, ja mytologinen taso tuo esiin shamaanin unet ja niiden todellisuuden. "Teoksessa Beaivi, Ahcazan – tai oikeastaan visuaalis-verbaalisessa eepoksessa, kuvahisessa – kuvat ja runot luovat yhdessä hengittävän kokonaisuuden. Suomenkielinen käännös on tarkoitettu apuneuvoksi matkalle kuvahisen alusta sen loppuun. Teos aukeaa eri tavoin eri lukijoille, mutta kaikille se nousee askel askeleelta eteneväksi matkaksi tuntureiden elämään, myös pelkkänä tekstinä ilman kuvia", kertoo kääntäjä Pekka Sammallahti esipuheessaan. Beaivi, Ahcazan oli ensimmäinen saamenkielinen teos, joka sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (1991). "ja tuuli, ajan malttamaton / ajaton tuuli / luonto / voimallinen haltija / tulen kanssa juttelen / huomenna / jo eri kieli tulellakin / poroille ilmestyy uusi jutamakeino, kiville muut tavat / vieras aika ajassa / vieras / kehkeytyvät, poreilevat ihmeelliset näyt / vieraat sävyt soivat ajatuksissa"

Väliasema Gagarin

Väliasema Gagarin

Väliasema Gagarin

13.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1987 kotimainen kirjavalinta on Rosa Liksomin (s. 7.1.1958) kertomuskokoelma Väliasema Gagarin (Weilin + Göös). Kuten Liksomin vuoden 2011 Finlandia-palkinnon saaneessa romaanissa, tässäkin teoksessa matkataan halki Siperian kohti Mongoliaa. Myyttiset ja maagiset tarinat kuvaavat venäläisiä ihmiskohtaloita tai välähdyksiä jokapäiväisestä elämästä. Jokaisen kertomuksen kohdalla on teoksessa myös kuvitusta. Väliasema Gagarin sisältää yhteensä 41 lyhyttä novellia, joista 29 sijoittuu Siperiaan, 12 Mongoliaan. "Se yhdistelee sarjakuvatekniikkaa kuvituksessaan, naivismia ja venäläistä kansantarinaa kerronnan tasolla. Liksom on jonkinlainen postmoderni Peppi Pitkätossu, joka pyörittelee suurvaltoja näpeissään", luonnehtii Arvostelevan kirjaluettelon arvio. "Rakas ystäväni, Moskova on isompi ja täydempi kuin koskaan aikaisemmin. Joka puolella niin maan päällä kuin allakin virtaa ihmisiä, ja Moskova on muuttunut niin suuresti etten tunne tätä enää omaksi kaupungikseni. Talot ovat vieraita, ihmiset kaukaisista kylistä ja kaikki etäistä."

Päivien kimallus

Päivien kimallus

Päivien kimallus

11.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kiinalaiskirjailija Han Suyin (12.9.1917 – 2.11.2012) tunnettiin erityisesti omaelämäkerrallisesta romaanistaan Päivien kimallus (Otava 1954, suom. Marja Niiniluoto). Kirjasta tehtiin myös suosittu elokuva. Kertomuksen ytimenä on rakkaustarina, kun Englannissa opiskellut kiinalainen lääkäri ja englantilainen Kaukoidän kirjeenvaihtaja tapaavat toisensa Hongkongissa. Heidän onnensa kirjavien ihmismassojen kansoittamassa, sodan ja murrosten saartamassa kaupungissa jää lyhyeksi mutta ikimuistoiseksi. Kulttuurien erilaisuus tulee näkyville kirjassa vahvasti, kun Kiinan ikivanha kulttuuri ja sen mystiikka vertautuvat Hongkongin hektiseen ja kansainväliseen elämänmenoon. Arki ei ole helppoa, sillä poliittisen tilanteen myllerrykset vaikuttavat kaupunkilaisten elämään. Vaikeuksien keskellä täydelliseltä tuntuva onni kuitenkin korostuu. "On aika pelottavaa kantaa rinnassaan niin monta eri olentoa, joilla on niin erilaiset ja yhtä voimakkaat tunteet, kiintymykset, ajatukset, poltteet, käsitykset; tajuta niin monia hienoja, piileviä eroavaisuuksia, kolmen eri kielen lausetapojen muunnelmia, että elämä käy sietämättömäksi."

Aurinkoratsastus

Aurinkoratsastus

Aurinkoratsastus

8.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1986 kotimaisena kirjana esitellään Eeva Tikan (s. 31.7.1939) romaani Aurinkoratsastus (Gummerus). Kuulaasti ja monivivahteisesti kirjoitettu teos kertoo kehitysvammaisesta Nikosta ja hänen perheestään. Suloinen mutta vaivalloinen lapsi alkaa vanhetessaan muuttua kulmikkaaksi ja hänen äkkinäiset liikkeensä pelottaviksikin. Kukin perheenjäsenistä suhtautuu Nikoon omalla tavallaan: yksi suojelee, toinen sulkee pois, joku kokee pelkkää kiusaa tai turhautumista. Ajan mittaan he kaikki joutuvat tarkistamaan kantojaan ja pohtimaan tuntemuksiaan. "Eeva Tikka ei sentimentalisoi, kaunistele tai kaihda ydinongelman kipeyttä, ja siitä syystä teos aitoudessaan ja rehellisyydessään on niin vapauttava ja kaunis", luonnehtii Arvostelevan kirjaluettelon arvio. "Kun hän nukkui, mitä unia hän näki? Kävin pitkälleni hänen viereensä ja yritin kuunnella, mutta meidän kohdallamme oli aivan hiljaista. Kaikki äänet olivat muualla. Oli suuri vuode ja siinä yö, meidän kohdallamme, mutta Niko ei näyttänyt minulle uniaan, ja käännyin selälleni ja näin taas taivaan aukon ja kuvittelin putoamista ylöspäin."

Tainaron

Tainaron

Tainaron

6.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1985 kotimaisena kirjana on Leena Krohnin (s. 28.2.1947) kirjeromaani Tainaron (WSOY). Teos oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-ehdokkaana ja vuonna 2005 kirja pääsi englanniksi käännettynä World Fantasy Award -ehdokkaaksi. Genreltään hankalasti määriteltävä pienoisromaani koostuu kirjeistä, joita kirjoitetaan salaperäisestä Tainaronin kaupungista. Siellä asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia olentoja, jotka voivat elää monta elämää. Kertoja ei saa kirjeilleen vastauksia. Uusi maailma on lumoava ja ihmeellinen, ajoittain pelottavakin, mutta sitä kuvataan rauhallisesti, kauniisti ja kummastelematta. Elämän suuret pohdiskelut ovat samanlaisia kuin omassa maailmassamme ja kohoavat filosofisiksi. "Krohnissa elää löytöretkeilijä, tutkimusmatkailija, joka uskaltaa ottaa askelen syrjään itsestään", todetaan aikalaisarviossa. "Tainaronissa monet asiat ovat toisin kuin meillä. Heti ensimmäiseksi tulevat mieleeni silmät. Monilla täkäläisille ne näet kasvavat niin kookkaiksi, että peittävät jopa kolmanneksen heidän kasvoistaan. Tekeekö se sitten heidän näkönsä tarkemmaksi, sitä en tiedä, mutta otaksun, että he näkevät ympäristönsä jossain määrin toisin kuin me."

Kirje naisen käsialalla

Kirje naisen käsialalla

Kirje naisen käsialalla

4.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Itävaltalainen Franz Werfel (10.9.1890 – 26.8.1945) kuului Franz Kafkan ja Max Brodin tuttaviin ja joutui pakenemaan juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin, jossa loi sittemmin elokuvauraa. Hänen vaimonsa oli Gustav Mahlerin leski Alma, jonka elämänvaiheita kuljetetaan mukana Hanna Weseliuksen palkitussa Alma!-romaanissa. Werfelin 1941 alun perin julkaistu Kirje naisen käsialalla (Atena 2004, suom. Oili Suominen) on kuulaaseen syyspäivään sijoittuva pienoisromaani, jossa virkamies Leonidas saa kirjeen eikä pääse enää pakenemaan asioita. Tunnelma on uhkaava ennen lähestyvää myrskyä, ja kirja avaa symbolisen näkökulman sotaa odottavan Euroopan ahdistukseen 1930-luvulla. Syyllisyys ja päähenkilön kamppailu antisemitisminsä kanssa nousevat pintaan, kun entinen rakastajatar, juutalaisfilosofi, kertoo kirjeessään poikansa tarvitsevan koulupaikan Wienistä, sillä tätä syrjitään syntyperänsä vuoksi Saksassa. "Itsepintaisen kesäiseltä näytti myös terassin edessä avautuva puutarha, jossa ei vielä juuri näkynyt syksyn sävyjä. Leikkisät tuulenpuuskat riepottelivat hilpeästi puiden lehtiä, jotka näyttivät yhä olevan melkoisen lujasti kiinni oksissa. Aika kaunis ilma, Leonidas ajatteli, taidankin kävellä töihin. Hän hymyili taas. Mutta hänen hymynsä oli merkillisesti ambivalentti, yhtaikaa sekä innostunut että ivallinen."

Haastemies

Haastemies

Haastemies

1.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1984 kotimaisena kirjavalintana on Martti Joenpolven (s. 19.4.1936) novellikokoelma Haastemies (Gummerus). Joenpolvi on kirjoittanut laajan tuotannon sekä lyhyttä että pitkää proosaa ja saanut urallaan useita palkintoja. Miehisen ahdistuksen ja yksinäisyyden taitavana kuvaajana kiitetty Joenpolvi on tunnetuimpia novellistejamme. Haastemies-kokoelman novellista "Pala valkoista marmoria" on tehty samanniminen tv-elokuva, ja Joenpolvi sai kokoelmasta Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon, joita hän on kerännyt yhteensä 13! "Keski-iän ahdistunut apeus, koetun turhuus tai sattumanvaraisuus ja joskus sentään myös laimea yritys voittaa jotakin omakseen senkin uhalla, että pian on valmis sen taas luovuttamaan, ovat keskustuntoja silloinkin, kun kohteena on jokin tärkeä elämänratkaisu, eroottisen elämyksen toivo tai menetyksen kipu", kuvailee aikalaisarvio. "Ikkunaruudun takaa hän näki poikiensa alastomat, tiheään tatuoidut ylävartalot. Tuon vankilareissuilla raiskatun ihon hän kerran oli heille lahjoittanut omasta ruumiistaan. Ei, hän mietti, elämä ei ole lahja. Se on jotakin väistämätöntä. Kohtaloa. Onnettomuutta. Onhan joku hyväkin hetki mahtunut sentään mukaan, Eeron kanssa tai ilman."

Merkillistä menoa

Merkillistä menoa

Merkillistä menoa

30.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1983 kotimaisena kirjana esitellään Kari Aronpuron (s. 30.6.1940) runokokoelma Merkillistä menoa (Kirjayhtymä). Suomalaisen kokeellisen kirjallisuuden edelläkävijöihin kuuluvan Aronpuron teoksen runot on koottu yhdistelemällä materiaalia eri lähteistä, ja kokoelman alanimeke onkin tekorunoja. Kokoelma pohtii sanojen ja merkkien olemusta, vuorovaikutussuhteita ja semiotiikkaa. Runoissa voi havaita myös yhteiskuntakritiikkiä ja niissä pohditaan esimerkiksi perinteisten merkkijärjestelmien katoamista sähköisen kielen tieltä. "Runoilijana Aronpuro on osoittanut merkittävyytensä: hän luo maailmankuvaa 'hitsaamalla yhteen' ja sulauttamalla aineistoaan, tulkitsee ja välittää sitä oman luovan persoonansa kautta ja yhdistää samalla menneen nykyisyyteen", luonnehtii Arvostelevan kirjaluettelon arvio teosta. "Otaksumatta alkua / kosin tuntematonta / hylkään työn ensisijaisuuden / leikin toissijaisuuden / kokoan yhteen / kaikkea mikä osina ja hajallaan // Merkillistä menoa / tuottamisen ja uusintamisen kehät"

Pahan kukkia

Pahan kukkia

Pahan kukkia

28.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Ensimmäiseksi moderniksi runoilijaksi kutsutun ranskalaisen Charles Baudelairen (1821-1867) kuolemasta tulee 31.8. kuluneeksi 150 vuotta. Baudelairen tunnetuimmasta teoksesta Les fleurs du mal on tehty kaksi eri suomennosta, joista ensimmäinen oli valikoima teoksen runoista ja ilmestyi nimellä Pahan kukkia vuonna 1962 (suom. Yrjö Kaijärvi). Jälkimmäinen, lyhentämätön suomennos ilmestyi nimellä Pahan kukat 2011 (suom. Antti Nylén). "Tähän kauheaan kirjaan minä olen pannut koko sydämeni, kaiken hellyyteni, kaiken uskoni (valepuvussa), kaiken vihani", kirjoitti tekijä itse teoksestaan elämänsä lopulla. "Pahan kukat on epäilyn, ahdistuksen, katumuksen, halun ja oudon kauneudenjanon yksityiskohtainen, kärsivällinen, kiihkeä dokumentti nykyajan alkutaipaleelta", kuvataan uuden suomennoksen esittelytekstissä. "Siellä minä elelin levossa, / hurmiossa, / taivaansinessä, / aalloissa, / uljaudessa, / tuoksuvain, alastomain orjain / leyhytellessä / otsaani palmunlehvin. // Heidän ainoa tehtävänsä oli / syventää salaisuuttani, / tuskaani, joka / vuodatti voimani maahan." (Antti Nylénin käännöksestä)

Aiheita

Aiheita

Aiheita

25.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1982 kotimaisena kirjavalintana on teatteriohjaajana tunnetuksi tulleen Jouko Turkan (17.4.1942 – 22.7.2016) kirjallinen esikoisteos Aiheita (Otava). Tyylilajiltaan hankalasti määriteltävä tekstikokoelma sisältää pidäkkeettömän suorasanaisia kertomuksenpätkiä, ideoita, alkuja ja pohdintoja. Aiheita on vaikuttanut moniin kotimaisiin nykykirjailijoihin, ja esimerkiksi Kari Hotakainen on kuvannut teoksen olevan "tyrmistyttävän vapaa kirja". Aikalaisarviossa todetaan: "Turkka ei tarjoa rauhoittavia selkeitä analyyseja. Monissa Turkan kuvitelmissa on rajuutta ja väkivaltaa ja Turkka itse sekä lietsoo että iskee." Aiheita toi tekijälleen J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. "Vanha lehti joutuu kokemaan siirtymisen tavoitellusta uutuudesta kalapaketiksi, poikain sätkäksi, saappaaseen kuivikkeeksi; lopuksi siihen pyyhitään perse. Paljon joutuu kynttiläkin näkemään aina kun se sytytetään. Sitä hinkataan tanssilattiaan, suksenpohjaan, silitysrautaan, ja saattaa se joutua moneen liukkaampaankin paikkaan ennen kuin hiiri sen syö."

Kuutamourakka

Kuutamourakka

Kuutamourakka

23.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1981 kotimaisena kirjana on runoilija, kääntäjä ja esseisti Mirkka Rekolan (26.6.1931 – 5.2.2014) runokokoelma Kuutamourakka (WSOY). Aforistisesta ilmaisustaan tunnetun runoilijan pelkistetyt ja monimerkityksiset tekstit virtaavat teoksessa ajattomina. Useita palkintoja ja tunnustuksia pitkällä urallaan saanut Rekola aloitti runoilijana jo 1950-luvulla, jolloin hän koki tekstiensä jäävän perinteisen runon ja modernismin väliin. Hän kirjoitti runonsa niukalla tyylillään, mutta käytti välillä myös riimejä. Kuutamourakassa teemana toistuu vesi, ja runot puhuttelevat monesti jotakuta toista, kenties rakastettua. "Ne voi ottaa esille milloin tahansa, palata, edetä, lukea kaikki tai vain kaksi riviä, ne elävät sellaisinaan", luonnehtii kokoelmaa aikalaisarvio. "Minä puhun sinulle unohduksesta / tulevaisuuden muistin, / kaikki toistuu eikä toistu, / minä puhun unohduksen vesistä, / minä annan muistin olla, / ja se on toinen. / Sanon rakastettu, kaivattu; / ja hän on mennyt. Ja hän on täällä."

Kamarimusiikkia

Kamarimusiikkia

Kamarimusiikkia

21.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Tänään alkaneen Runokuu-festivaalin teemana on tänä vuonna rakkaus. Proosakirjallisuuden suurena uudistajana historiaan jäänyt irlantilainen James Joyce (1882-1941) kirjoitti nuorena myös herkkiä rakkausrunoja, joista vuonna 1907 julkaistiin kokoelma Chamber Music. Suomeksi teos ilmestyi 105 vuotta myöhemmin nimellä Kamarimusiikkia (Savukeidas 2012, suom. Ville-Juhani Sutinen). Tyyliltään hyvin perinteiset runot muodostavat pienen rakkaustarinan, sillä kokoelma viimeisteltiin ja julkaistiin Joycen oltua muutaman vuoden yhdessä tulevan vaimonsa Nora Barnaclen kanssa. Joyce ja Barnacle elivät myrskyisässä rakkaussuhteessa Joycen kuolemaan asti. Teoksen runoja on myös sävelletty musiikkikappaleiksi. "Kohoa, sieluni, kasteisista unelmista, / rakkauden syvästä unesta ja kuolemasta. / Sillä voi! Puut ovat täynnään huokauksia, / joiden lehdet aamu sai nuhdella."

Viistotaival

Viistotaival

Viistotaival

18.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1980 kotimaisena kirjana on Orvokki Aution (s. 27.7.1941) romaani Viistotaival (Kirjayhtymä), joka aloittaa eteläpohjalaista elämänmenoa kuvaavan Pesärikko-trilogian. 1950-luvulle sijoittuvassa aloitusosassa nuori pientilallisen tytär Armi kaipaa vapautta kyläyhteisössä, joka kätkee voimakkaat tunteensa vakaan ulkokuoren ja silkoisen julkisivun taakse. Armi tekee irtioton aloittamalla suhteen keski-ikäisen peräkammarin pojan kanssa ja karkaamalla kotoa. Kaivattua vapautta ei uudella taipaleella silti välttämättä ole tarjolla, varsinkin kun miehellä on salaisuuskin. "Pohjalainen murre 'istuu' käyttäjiensä puheenparreksi nautittavasti, kerronnassa on lämpöistä luonnikkuutta ja höysteenä huumoria, jota maalaiselämänkuvauksista usein kaipaa", kuvattiin Arvostelevassa kirjaluettelossa. Autio sai Viistotaival-romaanista Kiitos kirjasta -mitalin 1981. "Oli jollakin talolla murhettakin asukeistaan. Tienvieren talon aikamiespoika pelasi korttia kamarissaan miesjoukon kanssa. Hirvimäen tytär punasi poskiaan kreppipaperilla ja Mettälässä oli itse isäntä juovuksissa jo muutama tunti kirkonmenojen jälkeen. Emäntä seisoi korvat punottaen kuistilla ja pelkäsi vieraita tulevaksi."

Mies joka rakasti vaimoaan liikaa

Mies joka rakasti vaimoaan liikaa

Mies joka rakasti vaimoaan liikaa

16.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1979 kotimaisena kirjana esitellään Sirkka Turkan (s. 2.2.1939) runokokoelma Mies joka rakasti vaimoaan liikaa (Tammi). Monia palkintoja urallaan saaneen runoilijan tuotannossa kokoelma merkitsi siirtymistä proosarunoista säemuotoon. Silti kokoelmassa on tallella Turkalle ominainen puheenomainen kertovuus. Runojen sävyt ja niissä esiintyvät tunteet vaihtelevat laidasta laitaan tuoden teokseen moniäänisyyttä. "Runokuvien yhdistely on omaperäistä, upeaa – tietoisuus on jaettu kubistisiin osiin", kuvattiin Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. Kulkeminen, havainnointi ja aika nousevat teemoina näkyviin runoissa, joissa tapahtumien paikkana mainitaan mm. Kalifornia. Turkka sai teoksesta seuraavana vuonna Valtion kirjallisuuspalkinnon. "– – Oudolla tavalla tuska / ottaa kädestä, kumma tunne, kuin / taskut repeilisivät, kuin päätä ruuvattaisiin / hartioista irti. / Sillä tavalla purjehtii vain murhe, / rinnat lainehtien, kapeat huulet tuulta halkoen. / Ja minun pääni palaa. Ei sitä sammuta / toinen tuli, ei sade."

Jäälinna

Jäälinna

Jäälinna

14.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Norjalaiskirjailija Tarjei Vesaas (20.8.1897 – 15.3.1970) sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1964 teoksestaan Jäälinna (WSOY 1964, suom. Katri Ingman-Palola). Maagisen unenomainen teos kertoo kahdesta yksitoistavuotiaasta tytöstä, Unn ja Siss, joista tulee koulutovereita ja he kokevat tutustuessaan voimakkaan yhteyden tunteen. Seuraavana päivänä Unn menee tutkimaan kosken ylle muovautunutta jäämuodostelmaa monine holveineen ja jää sinne pääsemättä enää ulos. Unnin katoaminen vaikuttaa vahvasti Sissiin, joka muuttuu tragedian myötä hiljaiseksi ja yksinäiseksi. Siss joutuu kulkemaan oman sisäisen jäälinnansa läpi ennen kuin lopulta vapautuu. Kirjailijan lyyrinen tyyli luo vahvoja visuaalisia kuvia. "Neljä silmää välkkyi ja säteili ripsien välistä. Koko peilin täydeltä. Kysymyksiä, jotka puikahtavat esiin ja piiloutuvat sitten taas. En tiedä: välähdyksiä ja säteitä, välähdyksiä sinusta minuun, minusta sinuun, minusta vain sinuun – peiliin ja takaisin, eikä kertaakaan vastausta siihen, mitä tämä on, ei kertaakaan selitystä."

Sivut