Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Leijat Helsingin yllä

Leijat Helsingin yllä

Leijat Helsingin yllä

13.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1996 kotimainen kirjavalinta on Kjell Westön (s. 6.8.1961) romaani Drakarna över Helsingfors (Söderströms), joka ilmestyi suomeksi samana vuonna nimellä Leijat Helsingin yllä (Otava). 1960-luvulta 1990-luvulle kulkeva kertomus kuvaa vahvasti tuon ajanjakson kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Päähenkilö Riku Bexaria seurataan lapsuudesta aikuisuuteen ja perheenisäksi maailmassa, joka on muuttunut. Kaipuu ja paikkansa hakeminen kuitenkin pysyvät, ja kerrontaa sävyttää haikea nostalgia. Myös Rikun perheenjäsenten ja tuttavien tarinoita seurataan. Helsinki elää kirjan miljöönä vahvasti mukana. Teos palkittiin Kiitos kirjasta -mitalilla ja se on sovitettu myös elokuvaksi. "Kaupungin yö on aavemainen, autio ja merkillinen, heidän toveruutensa on kovasuista mutta lämmintä. Sinä yönä kukaan ei pane merkille seikkaa, josta kaikki neljä ovat jo saaneet aavistuksen viime kuukausina baarissa poltellessaan ja pelatessaan pajatsoa loputtomasti: he ovat ajautumassa erilleen. Jacke ja Kimpo ovat edelleen raggareita ja työläismodseja nahkatakkeineen, buutseineen ja karskeine töksäytyksineen. Sekä Benno Ceder että Dani Bexar ovat sen sijaan alkaneet pukeutua pehmeisiin, väriltään maanläheisiin paitoihin joissa on psykedeelisiä kuvioita."

Liian paksu perhoseksi

Liian paksu perhoseksi

Liian paksu perhoseksi

11.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1995 kotimaisena kirjana on Sisko Istanmäen (s. 16.11.1927) romaani Liian paksu perhoseksi (Kirjayhtymä). 60-luvun Pohjanmaalle sijoittuva tragikoominen kehitys- ja rakkaustarina kertoo sekatavarakauppaan työskentelemään lähtevästä Kaisusta ja kauppias Ernistä. Kaisu on isokokoinen ja romuluinen, hänellä on suuret voimat mutta ei useinkaan kärsivällisyyttä. Pienikokoinen ja hintelä Erni on äitinsä ja sisarensa talutusnuorassa, ja Kaisu pyrkii puolustautumaan Ernin sukulaisten taholta kokemiaan vääryyksiä vastaan. Kaupanpitokaan tyhjenevässä kylässä ei ole helppoa. Istanmäki sai teoksestaan Kiitos kirjasta -mitalin, ja romaani oli myös Finlandia-ehdokkaana. Kirjasta on tehty useita dramatisointeja ja tv-sarja. "Mies tekee jotakin tiskillä, yrittää siivota, Kaisu huomaa. Kaisu istuu laukkunsa päällä ja katsoo tämän käsiä. Minä olen hullu, Kaisu ajattelee. Mutta nuo kädet... ja ääni. Varsinkin ääni, jo puhelimessa ja äsken maantiellä. Niin mitä niistä, kysyy pieni pilkallinen ääni Kaisun sisuksissa. Ei kuulu sulle, Kaisu ajattelee ja liikahtaa kiivaasti."

Helioskatastrofi

Helioskatastrofi

Helioskatastrofi

9.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
10.10. vietetään maailman mielenterveyspäivää. Ruotsalaisen Linda Boström Knausgårdin (s. 15.10.1972) ensimmäinen romaani Helioskatastrofi (Like 2013, suom. Petri Stenman) kertoo Annasta, jonka isä viedään mielisairaalaan tämän sairastuttua skitsofreniaan. Anna puolestaan lähetetään helluntailaiseen perheeseen Pohjois-Ruotsiin. Hän kirjoittaa kirjeitä isälleen ja alkaa ottoveljiensä vaikutuksesta puhua kielillä paikkakunnan kirkossa sunnuntaisin, jolloin ihmiset tulevat kuulemaan häntä. Kielillä puhuminen on uuvuttavaa, ja lopulta Annakin päätyy mielisairaalaan haluten kuolla. Boström Knausgårdin runollinen kieli kannattelee surullisen kaunista pienoisromaania, joka sisältää suuren kertomuksen. "En huomannut kylmyyttä ja tähtiä siellä missä kävelin. Hengitys höyrysi joka henkäyksellä. Lumi hohti pimeydessä. Miten kaunis elämä onkaan, juolahti mieleeni enkä minä tiennyt oliko se virsi, jonka olin kuullut, vai oliko se vain jotain, mitä ajattelin. Minä en halua kuolla, pälkähti seuraavaksi päähäni, ja minä en tiennyt sitä. Että minä olin halunnut kuolla, mutta tajusin nyt että niin se oli ollut."

Ihanat naiset rannalla

Ihanat naiset rannalla

Ihanat naiset rannalla

6.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1994 kotimaisena kirjavalintana on Monika Fagerholmin (s. 26.2.1961) romaani Underbara kvinnor vid vatten (Söderströms), joka ilmestyi samana vuonna suomeksi käännettynä nimellä Ihanat naiset rannalla (Otava, suom. Arja Tuomari). Kirja kertoo kahdeksanvuotiaasta Thomasista ja hänen kesänvietostaan vanhempien kanssa 1960-luvulla meren rannan paratiisissa. Harmonia rikkoutuu, kun naapuriin muuttavat Enkelit, Amerikassa asunut perhe, joka tuo mukanaan suorastaan uuden elämänmuodon. "Fagerholmin romaani selaa 1960-luvun räikeää, viatonta viehätystä. Fagerholmin äänenpaino on niin vangitseva, että kirjallinen läpimurto on selviö", kirjoitti Putte Wilhelmsson teoksesta Suomen Kuvalehdessä. Romaani toi Fagerholmille seuraavana vuonna Kiitos kirjasta -mitalin ja Runeberg-palkinnon. Kirjan pohjalta tehtiin myös Claes Olssonin ohjaama menestyselokuva. "Mutta vain muutama päivä sen jälkeen, kun Enkelin perhe on aloittanut toisen kesänsä kesäparatiisissa vuonna 1963, Rosa seisoo taas keittiön ovella. Isabella ja Thomas istuvat aamiaispöydässä. He syövät viiliä. Nostavat lusikkansa korkealle lautasen yläpuolelle ja antavat viilin valua takaisin lautaselle sitkaana pylväänä."

Tanssisalitaivaan alla

Tanssisalitaivaan alla

Tanssisalitaivaan alla

4.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1993 kotimaisena kirjana on Tomi Kontion (s. 16.2.1966) esikoisteos, runokokoelma Tanssisalitaivaan alla (Tammi). Kokoelmassa lyyrinen herkkyys ja myyttiset elementit yhdistyvät rujoon arkitodellisuuteen. Luonto herää henkiin ja kuvasto on rikasta, ilmavaa ja romanttistakin, vaikka myös elämän nurjia puolia käsitellään. Myös terävää ironiaa teoksessa paikoin viljellään. "Kontion runot ovat viimeisteltyjä ja muodollisesti hallittuja. Hän sommittelee paralleelista kuvastoa ja rytmisiä kehitelmiä. Proosarunot hän useimmiten kirjoittaa roolihahmojen läpi ja antaa tilaa groteskille surrealismille", kirjoitti Tero Liukkonen HS:n arviossaan. Kontio sai kokoelmastaan vuoden parhaan esikoisteoksen J. H. Erkon palkinnon. "Silloin kun vanha maailma / tämän märän puheen alla / sulkee sateenvarjonsa / ja työntää sen pilvien läpi / kuun sydämeen / minä haluan että unet / ja rautaiset haaveet / sormieni seipäissä / tuntuisivat karkeammilta kuin yö / sadetta suuremmilta."

Kulta-aika

Kulta-aika

Kulta-aika

2.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Bangladeshilainen Tahmima Anam (s. 8.10.1975) sai vuonna 2008 Commonwealth Writers Prize -palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Romaani Kulta-aika (Basam Books 2010, suom. Heikki Salojärvi) kuvaa Itä-Pakistanina aiemmin tunnetun maan itsenäistymistaistelua vuonna 1971. Sotaisaa aikaa katsotaan yhden perheen näkökulmasta, ja perheenjäsenten kohtaloissa näkyvät toivo, toivottomuus, intohimo, odottamaton sankarillisuus, raskaat valinnat ja kaiken voittava äidinrakkaus. Kirjan tapahtumat etenevät kronologisesti kuvaten itsenäistymissodan eri vaiheita. Äiti Rehana ja hänen lapsensa Sohail ja Maya lähtevät kaikki mukaan vastarintaan, ja erityisesti Rehana kasvaa yli rajojensa kyetessään pelottomiin tekoihin. "Ei, Rehanalla ei ollut kurinalaisuutta, jota edellytetään todelliselta vallankumoukselliselta. Hän oli kuitenkin oivaltanut kauan sitten, että vaikka lapset pysyisivät aina hänen elämänsä keskipisteenä, hän itse vähitellen siirtyisi syrjemmälle heidän elämässään. Sitä ennen hän halusi pitää heistä kiinni niin pitkään kuin kykeni, varsinkin nyt kun heidän unelmansa olivat äkkiä kasvaneet niin suuriksi."

Metallin maku

Metallin maku

Metallin maku

29.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1992 kotimainen kirjavalinta on Raija Siekkisen (11.2.1953 – 7.2.2004) novellikokoelma Metallin maku (Otava). Siekkinen oli arvostettu kirjailija erityisesti novellien tekijänä: hänen tiiviit tekstinsä ja niiden vähäeleisen intiimi tunnelma loivat omintakeisen, tunnistettavan äänen. Siekkisen novelleissa keskushenkilönä on usein nainen, joka ulkopuolisena tarkkailee tapahtumia ja itseään. "Raija Siekkisen proosaa voi luonnehtia vivahteiden taiteeksi", kirjoittaa Martti Anhava Kansallisbiografian artikkelissa kirjailijasta ja toteaa tämän novellistiikan näyttäytyvän yksittäisten teosten sijaan kokonaisuutena, joka kuuluu kirjallisuutemme viime vuosikymmenten tärkeimpiin ilmiöihin. Novellien lisäksi Siekkinen kirjoitti pienoisromaaneja, näytelmiä ja lastenkirjoja. "Raija Siekkinen kehittää intensiivisesti sisäistyneen novellin traditiota tässä ajassa. Metallin maku kertoo lujasta herkkyydestä", kirjoitetaan HS:n arviossa teoksesta, jolla Siekkinen sai Runeberg-palkinnon 1993. "Sen, joka haluaa nähdä kauniita näkymiä, kuten minun, ajattelin tullessani muovisesta käytävästä laivaan, on kuljettava rumien halki perille päästäkseen. Siitäkö johtuu kauneuden surumielinen hohde. Siksikö me häissä itkemme, ja kun lapsi syntyy."

Elävien kirjoissa

Elävien kirjoissa

Elävien kirjoissa

27.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1991 kotimaisena kirjana on Arto Mellerin (7.9.1956 – 13.5.2005) runokokoelma Elävien kirjoissa (Otava). Melleri sai teoksella Finlandia-palkinnon. Kokoelma edustaa Mellerin runoudessa riisutumpaa todellisuutta, jossa tyylilaji on realistinen mutta sävyt edelleen rikkaita ja teksti elämänmakuisen kirjavaa. Vimmaisella tyylillä kirjoitetussa teoksessa tulevat esiin aikansa yhteiskunnalliset virtaukset ja samalla siinä on paljon universaaleja tuntemuksia, jotka eivät ole ajassa kiinni. Säerunouden seassa on kokoelmassa myös muutama proosakatkelma. Mellerin runoissa on erilaisia puhujia: "Ääneen pääsevät myös orastavaa rakkautta tunteva pyhäkoulupoika, syntymästä kieltäytyvä syntymätön ja suurten ikäluokkien entinen hippi, nykyinen keskiluokkaisuuden ruumiillistuma", kirjoitti Tero Liukkonen HS:n arviossaan kirjan ilmestymisvuonna. Rakkausrunojakin teoksessa on. "Niin kuin taivas tänä yönä / tuhlaa meille tähtiään / rakastetaan toisiamme yli varojen, / kaikki muu on väärää rahaa: / kvasaarien basaarissa / ei rakkaus ole kaupan"

Ääni ja vimma

Ääni ja vimma

Ääni ja vimma

25.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Yhdysvaltalainen William Faulkner (25.9.1897 – 6.7.1962) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1949. Hänen pääteoksensa, modernistinen klassikkoromaani Ääni ja vimma (Tammi 1965, suom. Kai Kaila) ilmestyi alun perin vuonna 1929. Shakespearen Macbethin sitaatista nimensä saanut teos käyttää hyvin moninaisia, epätavallisia kerronnan keinoja, kuten kertojien tajunnan hyppäyksiä eri aikatasoille, aistihavaintoihin keskittyvää tajunnanvirtaa ja lukijalle esitettyjä sirpaletietoja, joita ei mitenkään selitetä. Teosta onkin kuvattu haastavaksi mutta palkitsevaksi. Romaani kertoo Compsonien suvun tarinaa käyttäen neljää eri näkökulmahenkilöä, joista kunkin kertoma jakso sijoittuu yhteen tiettyyn päivään. Kerrontatavat saavat aikaan sen, että sukutarina syntyy myös lukijan omista mielikuvista ja kokemuksista käsin kasvaen ainutlaatuiseen tehoon. "Menimme kirjastoon. Luster väänsi valot palamaan. Ikkunat mustenivat ja seinälle tuli iso musta läikkä ja minä menin ja kosketin sitä. Se oli kuin ovi, mutta ei ollut ovi. Tuli ilmestyi taakseni ja minä menin tulen luo ja istuuduin lattialle ja pitelin tohvelia. Tuli suureni. Se nousi äidin tyynyyn asti."

Henkivartija

Henkivartija

Henkivartija

22.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1990 kotimaisena kirjavalintana on Aulikki Oksasen (s. 19.7.1944) romaani Henkivartija (WSOY), josta kirjailija sai Runeberg-palkinnon seuraavana vuonna. Palkintolautakunnan puheenjohtajana tuolloin toiminut professori Kai Laitinen luonnehti teosta "tutkielmaksi suomalaisesta elämänmuodosta, fantastiseksi ja iloittelevaksi tarinaksi ihmismielessä käytävästä henkien taistelusta mutta myös moraliteetiksi väärien tekojen sovituksesta." Myyttisiä aineksia sisältävä romaani kertoo isosta, vilkkuvasilmäisestä laattamies Ossi Lemposesta, jonka kohtalolla leikkivät myös suuremmat voimat. Hänen suojelusenkelinsä nimittäin on rakastunut piruun ja laiminlyö tehtäviään, minkä takia kuolema kärkkyy Lemposen henkeä. Piru värvää Lemposelle uuden henkivartijan, joka on variksen hahmossa esiintyvä, itsemurhan tehnyt entinen rakastettu Milja. Tarinaa kerrotaan vuorotellen Ossi Lemposen ja variksen näkökulmista. "Se, että kuoltuani sain variksen hahmon, oli jo sinänsä rangaistus. Kuolleet naiset pääsevät yleensä parempiin virkoihin: rantakoivuiksi, muheviksi pelloiksi, levittäytymään laajoina ja levollisina kuin Limingan niityt. Mutta sellaista rauhaa ei minussa ole koskaan ollut."

Sähköllä valaistu talo

Sähköllä valaistu talo

Sähköllä valaistu talo

20.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1989 kotimaisena kirjana esitellään Petter Sairasen (s. 6.6.1958) esikoisromaani Sähköllä valaistu talo (Art House). Yhteiskuntakriittinen romaani kertoo nuoren miehen suhteesta naiseen, pohjoiseen luontoon ja kaupunkikulttuuriin. Lapin tunturimaisemista lähtevä näkee maailman ja elämäntapamme eri tavalla kuin kaupunkiasuja. Tarina kulkee lämpimistä lapsuusmuistoista rajavartijan luontovaelluksiin Taika-koiran kanssa ja mystisen Umurin tapaamiseen sekä lopulta Helsinkiin opiskelemaan. Luontoyhteyden katoaminen aiheuttaa ahdistusta ja vie voimat. Romaanin pohjalta tehtiin käsikirjoitus elokuvaan Umur, joka sai ensi-iltansa 2002. Sairanen sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon 1990. "Ihmisiä tulee vastaan, lennättävät leijoja tuolla mäellä, nyt on hyvä tuuli, se tulee pohjoisesta, ihmisiä menee ohitse, autoja menee, syksyn värejä puissa, maassa syksyn lehtiä, tämä syksyn ainainen kaipuu, kirkkaan päivän muistot, autoja menee, ihmisiä tulee, kadut risteilevät, minulla on ikävä jotakin, silmät vettyvät, kävelen, pyyhin isoimpia noroja pois, että näen kulkea, tämä on minulle vierasta seutua. Harhailen katuja pitkin."

Kertoo Pereira

Kertoo Pereira

Kertoo Pereira

18.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Italialainen Antonio Tabucchi (23.9.1946 – 25.3.2012) oli hyvin kiintynyt Portugaliin, ja hän viettikin puolet vuodesta Lissabonissa, puolet vuodesta opettamassa Portugalin kirjallisuutta Sienan yliopistossa. Romaanissa Kertoo Pereira (Tammi 1996, suom. Liisa Ryömä) eletään vuoden 1938 Lissabonissa. Päähenkilö Pereira työskentelee paikallislehden kulttuurisivujen toimittajana ja julkaisee sivuillaan turvallista sisältöä, kuten tunnustettujen kirjailijoiden nekrologeja ja ranskalaisen kirjallisuuden käännöksiä. Lapsettoman leskimiehen elämä saa uuden ja arvaamattoman suunnan, kun hän palkkaa apulaisekseen Monteiro Rossin, jonka kirjoittamissa nekrologeissa kerrotaan kumouksellisista aatteista. Salazarin diktatuurin todellisuus alkaa näyttäytyä myös Pereiralle kokonaisuudessaan, ja kertomuksen tyyli muuttuu kohti poliittista jännäriä. Romaani on kirjoitettu viileän ulkokohtaisesti, mikä luo siihen omanlaisensa tunnelman. "Totta kai, Pereira sanoi, toimitus olen minä, asun Rua Rodrigo da Fonseca kuudessakymmenessäkuudessa, lähellä Alexandre Herculanoa, parin askelen päässä juutalaisesta lihakaupasta, jos törmäätte porraskäytävässä vartijaeukkoon älkää olko millännekään, hän on akanhäijyläinen, sanokaa että teillä on tapaaminen maisteri Pereiran kanssa älkääkä puhuko liikoja, hän on ilmeisesti poliisin kätyri."

Aurinko, isäni

Aurinko, isäni

Aurinko, isäni

15.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1988 kotimaisena kirjana on Nils-Aslak Valkeapään (23.3.1943 – 27.11.2001) runoteos Beaivi, Ahcazan, joka julkaistiin suomeksi vuonna 1992 nimellä Aurinko, isäni (DAT, suom. Pekka Sammallahti). Runoilijan itse kuvittama teos yhdistää myyttejä, historiaa ja yksilöllisiä teemoja. Teos kuvaa sekä yksittäisen saamelaisen elämänpolkua että koko kansan historiaa, ja mytologinen taso tuo esiin shamaanin unet ja niiden todellisuuden. "Teoksessa Beaivi, Ahcazan – tai oikeastaan visuaalis-verbaalisessa eepoksessa, kuvahisessa – kuvat ja runot luovat yhdessä hengittävän kokonaisuuden. Suomenkielinen käännös on tarkoitettu apuneuvoksi matkalle kuvahisen alusta sen loppuun. Teos aukeaa eri tavoin eri lukijoille, mutta kaikille se nousee askel askeleelta eteneväksi matkaksi tuntureiden elämään, myös pelkkänä tekstinä ilman kuvia", kertoo kääntäjä Pekka Sammallahti esipuheessaan. Beaivi, Ahcazan oli ensimmäinen saamenkielinen teos, joka sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (1991). "ja tuuli, ajan malttamaton / ajaton tuuli / luonto / voimallinen haltija / tulen kanssa juttelen / huomenna / jo eri kieli tulellakin / poroille ilmestyy uusi jutamakeino, kiville muut tavat / vieras aika ajassa / vieras / kehkeytyvät, poreilevat ihmeelliset näyt / vieraat sävyt soivat ajatuksissa"

Väliasema Gagarin

Väliasema Gagarin

Väliasema Gagarin

13.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1987 kotimainen kirjavalinta on Rosa Liksomin (s. 7.1.1958) kertomuskokoelma Väliasema Gagarin (Weilin + Göös). Kuten Liksomin vuoden 2011 Finlandia-palkinnon saaneessa romaanissa, tässäkin teoksessa matkataan halki Siperian kohti Mongoliaa. Myyttiset ja maagiset tarinat kuvaavat venäläisiä ihmiskohtaloita tai välähdyksiä jokapäiväisestä elämästä. Jokaisen kertomuksen kohdalla on teoksessa myös kuvitusta. Väliasema Gagarin sisältää yhteensä 41 lyhyttä novellia, joista 29 sijoittuu Siperiaan, 12 Mongoliaan. "Se yhdistelee sarjakuvatekniikkaa kuvituksessaan, naivismia ja venäläistä kansantarinaa kerronnan tasolla. Liksom on jonkinlainen postmoderni Peppi Pitkätossu, joka pyörittelee suurvaltoja näpeissään", luonnehtii Arvostelevan kirjaluettelon arvio. "Rakas ystäväni, Moskova on isompi ja täydempi kuin koskaan aikaisemmin. Joka puolella niin maan päällä kuin allakin virtaa ihmisiä, ja Moskova on muuttunut niin suuresti etten tunne tätä enää omaksi kaupungikseni. Talot ovat vieraita, ihmiset kaukaisista kylistä ja kaikki etäistä."

Päivien kimallus

Päivien kimallus

Päivien kimallus

11.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kiinalaiskirjailija Han Suyin (12.9.1917 – 2.11.2012) tunnettiin erityisesti omaelämäkerrallisesta romaanistaan Päivien kimallus (Otava 1954, suom. Marja Niiniluoto). Kirjasta tehtiin myös suosittu elokuva. Kertomuksen ytimenä on rakkaustarina, kun Englannissa opiskellut kiinalainen lääkäri ja englantilainen Kaukoidän kirjeenvaihtaja tapaavat toisensa Hongkongissa. Heidän onnensa kirjavien ihmismassojen kansoittamassa, sodan ja murrosten saartamassa kaupungissa jää lyhyeksi mutta ikimuistoiseksi. Kulttuurien erilaisuus tulee näkyville kirjassa vahvasti, kun Kiinan ikivanha kulttuuri ja sen mystiikka vertautuvat Hongkongin hektiseen ja kansainväliseen elämänmenoon. Arki ei ole helppoa, sillä poliittisen tilanteen myllerrykset vaikuttavat kaupunkilaisten elämään. Vaikeuksien keskellä täydelliseltä tuntuva onni kuitenkin korostuu. "On aika pelottavaa kantaa rinnassaan niin monta eri olentoa, joilla on niin erilaiset ja yhtä voimakkaat tunteet, kiintymykset, ajatukset, poltteet, käsitykset; tajuta niin monia hienoja, piileviä eroavaisuuksia, kolmen eri kielen lausetapojen muunnelmia, että elämä käy sietämättömäksi."

Aurinkoratsastus

Aurinkoratsastus

Aurinkoratsastus

8.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1986 kotimaisena kirjana esitellään Eeva Tikan (s. 31.7.1939) romaani Aurinkoratsastus (Gummerus). Kuulaasti ja monivivahteisesti kirjoitettu teos kertoo kehitysvammaisesta Nikosta ja hänen perheestään. Suloinen mutta vaivalloinen lapsi alkaa vanhetessaan muuttua kulmikkaaksi ja hänen äkkinäiset liikkeensä pelottaviksikin. Kukin perheenjäsenistä suhtautuu Nikoon omalla tavallaan: yksi suojelee, toinen sulkee pois, joku kokee pelkkää kiusaa tai turhautumista. Ajan mittaan he kaikki joutuvat tarkistamaan kantojaan ja pohtimaan tuntemuksiaan. "Eeva Tikka ei sentimentalisoi, kaunistele tai kaihda ydinongelman kipeyttä, ja siitä syystä teos aitoudessaan ja rehellisyydessään on niin vapauttava ja kaunis", luonnehtii Arvostelevan kirjaluettelon arvio. "Kun hän nukkui, mitä unia hän näki? Kävin pitkälleni hänen viereensä ja yritin kuunnella, mutta meidän kohdallamme oli aivan hiljaista. Kaikki äänet olivat muualla. Oli suuri vuode ja siinä yö, meidän kohdallamme, mutta Niko ei näyttänyt minulle uniaan, ja käännyin selälleni ja näin taas taivaan aukon ja kuvittelin putoamista ylöspäin."

Tainaron

Tainaron

Tainaron

6.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1985 kotimaisena kirjana on Leena Krohnin (s. 28.2.1947) kirjeromaani Tainaron (WSOY). Teos oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-ehdokkaana ja vuonna 2005 kirja pääsi englanniksi käännettynä World Fantasy Award -ehdokkaaksi. Genreltään hankalasti määriteltävä pienoisromaani koostuu kirjeistä, joita kirjoitetaan salaperäisestä Tainaronin kaupungista. Siellä asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia olentoja, jotka voivat elää monta elämää. Kertoja ei saa kirjeilleen vastauksia. Uusi maailma on lumoava ja ihmeellinen, ajoittain pelottavakin, mutta sitä kuvataan rauhallisesti, kauniisti ja kummastelematta. Elämän suuret pohdiskelut ovat samanlaisia kuin omassa maailmassamme ja kohoavat filosofisiksi. "Krohnissa elää löytöretkeilijä, tutkimusmatkailija, joka uskaltaa ottaa askelen syrjään itsestään", todetaan aikalaisarviossa. "Tainaronissa monet asiat ovat toisin kuin meillä. Heti ensimmäiseksi tulevat mieleeni silmät. Monilla täkäläisille ne näet kasvavat niin kookkaiksi, että peittävät jopa kolmanneksen heidän kasvoistaan. Tekeekö se sitten heidän näkönsä tarkemmaksi, sitä en tiedä, mutta otaksun, että he näkevät ympäristönsä jossain määrin toisin kuin me."

Kirje naisen käsialalla

Kirje naisen käsialalla

Kirje naisen käsialalla

4.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Itävaltalainen Franz Werfel (10.9.1890 – 26.8.1945) kuului Franz Kafkan ja Max Brodin tuttaviin ja joutui pakenemaan juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin, jossa loi sittemmin elokuvauraa. Hänen vaimonsa oli Gustav Mahlerin leski Alma, jonka elämänvaiheita kuljetetaan mukana Hanna Weseliuksen palkitussa Alma!-romaanissa. Werfelin 1941 alun perin julkaistu Kirje naisen käsialalla (Atena 2004, suom. Oili Suominen) on kuulaaseen syyspäivään sijoittuva pienoisromaani, jossa virkamies Leonidas saa kirjeen eikä pääse enää pakenemaan asioita. Tunnelma on uhkaava ennen lähestyvää myrskyä, ja kirja avaa symbolisen näkökulman sotaa odottavan Euroopan ahdistukseen 1930-luvulla. Syyllisyys ja päähenkilön kamppailu antisemitisminsä kanssa nousevat pintaan, kun entinen rakastajatar, juutalaisfilosofi, kertoo kirjeessään poikansa tarvitsevan koulupaikan Wienistä, sillä tätä syrjitään syntyperänsä vuoksi Saksassa. "Itsepintaisen kesäiseltä näytti myös terassin edessä avautuva puutarha, jossa ei vielä juuri näkynyt syksyn sävyjä. Leikkisät tuulenpuuskat riepottelivat hilpeästi puiden lehtiä, jotka näyttivät yhä olevan melkoisen lujasti kiinni oksissa. Aika kaunis ilma, Leonidas ajatteli, taidankin kävellä töihin. Hän hymyili taas. Mutta hänen hymynsä oli merkillisesti ambivalentti, yhtaikaa sekä innostunut että ivallinen."

Haastemies

Haastemies

Haastemies

1.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1984 kotimaisena kirjavalintana on Martti Joenpolven (s. 19.4.1936) novellikokoelma Haastemies (Gummerus). Joenpolvi on kirjoittanut laajan tuotannon sekä lyhyttä että pitkää proosaa ja saanut urallaan useita palkintoja. Miehisen ahdistuksen ja yksinäisyyden taitavana kuvaajana kiitetty Joenpolvi on tunnetuimpia novellistejamme. Haastemies-kokoelman novellista "Pala valkoista marmoria" on tehty samanniminen tv-elokuva, ja Joenpolvi sai kokoelmasta Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon, joita hän on kerännyt yhteensä 13! "Keski-iän ahdistunut apeus, koetun turhuus tai sattumanvaraisuus ja joskus sentään myös laimea yritys voittaa jotakin omakseen senkin uhalla, että pian on valmis sen taas luovuttamaan, ovat keskustuntoja silloinkin, kun kohteena on jokin tärkeä elämänratkaisu, eroottisen elämyksen toivo tai menetyksen kipu", kuvailee aikalaisarvio. "Ikkunaruudun takaa hän näki poikiensa alastomat, tiheään tatuoidut ylävartalot. Tuon vankilareissuilla raiskatun ihon hän kerran oli heille lahjoittanut omasta ruumiistaan. Ei, hän mietti, elämä ei ole lahja. Se on jotakin väistämätöntä. Kohtaloa. Onnettomuutta. Onhan joku hyväkin hetki mahtunut sentään mukaan, Eeron kanssa tai ilman."

Merkillistä menoa

Merkillistä menoa

Merkillistä menoa

30.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1983 kotimaisena kirjana esitellään Kari Aronpuron (s. 30.6.1940) runokokoelma Merkillistä menoa (Kirjayhtymä). Suomalaisen kokeellisen kirjallisuuden edelläkävijöihin kuuluvan Aronpuron teoksen runot on koottu yhdistelemällä materiaalia eri lähteistä, ja kokoelman alanimeke onkin tekorunoja. Kokoelma pohtii sanojen ja merkkien olemusta, vuorovaikutussuhteita ja semiotiikkaa. Runoissa voi havaita myös yhteiskuntakritiikkiä ja niissä pohditaan esimerkiksi perinteisten merkkijärjestelmien katoamista sähköisen kielen tieltä. "Runoilijana Aronpuro on osoittanut merkittävyytensä: hän luo maailmankuvaa 'hitsaamalla yhteen' ja sulauttamalla aineistoaan, tulkitsee ja välittää sitä oman luovan persoonansa kautta ja yhdistää samalla menneen nykyisyyteen", luonnehtii Arvostelevan kirjaluettelon arvio teosta. "Otaksumatta alkua / kosin tuntematonta / hylkään työn ensisijaisuuden / leikin toissijaisuuden / kokoan yhteen / kaikkea mikä osina ja hajallaan // Merkillistä menoa / tuottamisen ja uusintamisen kehät"

Sivut