Lintunen, Maritta

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Kirjailijan omat sanat

Motto:
Ihminen on itselleen salaisuus loppuun asti.


Makuasioita:

lapsuuden kirjaelämyksiä:
Konkka: Keltainen kurki, Roine: Tarinoita Metsolan väestä, Vilkuna: Tapani Löfvingin seikkailut, Kalevala, Kanteletar, Dumas: Muskettisoturit
Fiktiivinen henkilö johon olisi huoletonta samaistua:
Astrid Lindgrenin Mestarietsivä Kalle Blomkvist

Maisemia joissa mieli vaeltelee mieluusti:
Kaikki hiljainen, tuulinen, karu ja avara - vanhat rautatieasemat, suot, tunturit, vaarat, pohjoinen.

Ilmiöt, jotka vaivaavat mieltä:
Tehokkuuden maksimointi, kiireettömyyden minimointi. Lyhenevä lapsuus.

Elämäkertatietoa

Maritta Lintunen on kirjailija, koulutukseltaan musiikin maisteri. Hänen runojaan ja novellejaan on ilmestynyt antologioissa ja kirjallisuuslehdissä englanniksi, ruotsiksi, unkariksi, udmurtiksi, hollanniksi ja saksaksi.

Novelli Piinaviikko kokoelmasta Ovisilmä valittiin vuoden 2012 Best European Fiction -kokoelmaan (Dalkey Archive Press, USA).

(#kirja)

- - -

Savonlinnassa syntynyt Maritta Lintunen on hämeenlinnalainen kirjailija ja muusikko. Hänen esikoisrunokokoelmansa Liekkikupolit ilmestyi vuonna 1999.

Lukukeskus

---


Kirjailijakuva

Maritta Lintunen on prosaisti ja lyyrikko, joka on koulutukseltaan musiikin maisteri. Lintunen kuuluu nykykirjallisuuden kärkeen. Hänen jäljittelemätön ilmaisunsa tekee oikeutta hänen kuvaamansa kokemisen monivälkkeisyydelle. Lintunen kuvaa elämässä rujoutumista yhtä herkkävireisesti kuin taide-elämystä ja uskonnollista elämystä.

Lintunen pohtii elämän selittämättömyyttä, vapauden rajoja ja asioiden kertautumista. Hän kuvaa ihmissuhteiden kipeyttä ja ihmisen sisäisen kasvun spiraalimaisuutta.

Kirjailijana Lintunen on sukua Eeva-Liisa Mannerille. Ilmaisu on hänen teoksissaan tiivistä, täsmällistä ja hioutunutta. Kuvat ovat selkeitä, tarkkarajaisia ja konkreettisia, usein yllättävästi yhdistyviä ja rykelminä esiintyviä.

Tekstiä avartaa viittailu kulttuurihistoriaan, joka tarjoaa kiinnekohdan ohikiitävien hetkien virrassa. Ihminen on Lintusen teoksissa välillä kaleidoskooppi, jonka lävitse näkyy kosmos, välillä hiekansirun kokoinen kyselijä kaikkeuden ympäröimänä. Peilautumiset, sisäkkäisyydet ja toistensa kanssa vuorottelevat vierauden ja kaikkiyhteyden kokemus toistuvat.

Lyyrikko

Lintusen lyriikan asteikko on suppeasta mieterunosta runosarjoihin. Taiteidenväliset kosketukset ja musiikilliset rakenteet ovat tavallisia, ja Lintunen on kehitellyt runoissaan sanallisen vastineen puupiirrokselle.

Esikoiskokoelmassa Liekkikupolit (1999) on runosarja, jonka runot on nimetty Ina Collianderin enkeliaiheisten taideteosten mukaan. Kuvattu liikkeen, valon ja voiman kokemus on ajan lineaarisuuden ulkopuolella. Kokemus enkelin läsnäolosta ’syövytetään’ näkyville ekspressiivisin ilmaisuin.

Prosaisti

Lintusen lyyrinen ja visuaalinen proosa synnyttää usein vaikutelman maalauksesta, veistoksesta, lasimaalauksesta ja elokuvasta. Sävyasteikko on realistisuudesta groteskiin, humoristisesta haikeaan.

Proosassaan Lintunen hahmottaa yleisinhimillistä yksilön kautta. Hän kuvaa nykyistä elämänmenoa, ja eri-ikäisten muistot tuovat teoksiin lisää aikakerrostumia. Teosten rakennetta ja henkilöhahmojen kokemusta jäsentävät maisemat, paikat ja rakennukset, joihin muistot, tunteet ja mielikuvat kietoutuvat. Suhde ympäristöön ja itseen havainnollistuu tilametaforin: ihminen kaventaa liikkumakenttäänsä ja rajoittaa mahdollisuuksiaan, tai hän myöntää itselleen ja muille kunnolla tilaa. Vapautuessa hellittää kouristuksenomainen takertuminen riippuvuuksineen.

Romaanissa Sukukaktus Lintunen pohtii, mitä naiseksi kasvu ja naiseus ovat olleet eri sukupolvien elinaikana. Suvun raskaittenkin muistojen läpikäyminen on tärkeää päähenkilölle. Ilmaisu on novellikokoelmassa Ovisilmä keskitettyä, selkeää ja intensiivistä. Nykyhetkessä koettu tunne ja ongelma nivoutuvat menneisyyteen ja muistoihin. Niiden käsitteleminen vapauttaa voimia uudistumiseen.

Katriina Kajannes


- - -

Palkinnot:
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuus 1999
Runeberg-palkintoehdokkuus 2005
Runeberg-palkintoehdokkuus 2006
Savonia-palkintoehdokkuus 2009
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2010
Savonia-palkintoehdokas 2012
Nuori Aleksis-palkintoehdokas 2012

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Teokset:

Runokokoelmat

Liekkikupolit (WSOY 1999)
Valaistut talot (WSOY 2005)

Novellikokoelmat

Ovisilmä (WSOY 2006)
Tapaus Sidoroff (WSOY 2008)
Mozartin hiukset (WSOY 2011)
Takapiru (WSOY 2016)

Romaanit

Sukukaktus (WSOY 2003)
Heijastus (WSOY 2009)
Sydänraja (WSOY 2012)
Hulluruohola (WSOY 2014)


"Kolme ehjää kysymystä". Promootioruno Jyväskylän yliopiston promootiossa 22.5.2004. Teoksessa Jyväskylän yliopiston maisteri- ja tohtoripromootio 22.5.2004 / [julkaisija: Promootiotoimikunta 2004] : [Jyväskylän yliopisto] 2004

Antologiat:
Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä (toim. Teppo Kulmala ja Hannu Waarala). Jyväskylän kirjamessut [2007].
Matkanovelleja (toim. Katja Kettu, Aki Salmela). WSOY 2013.
Sanasinfonia: novelleja Sibeliuksesta (toim. Päivi Haanpää ja Marika Riikonen). Karisto 2015.

Muu tuotanto:
Essee "Elokuu, saranakuukausi" teoksessa Elämän vuodenajat (toim. Osmo Pekonen). Minerva 2005.

Runoja, Motmot : Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1998

Runojani ja novellejani on ilmestynyt antologioissa ja kirjallisuuslehdissä englanniksi, ruotsiksi, unkariksi, udmurtiksi, hollanniksi, saksaksi, venäjäksi ja portugaliksi.

Tekstinäyte


Näky

Paimennan kuukaudet,/
lajittelen negatiivien puhumattomat kallot/
yhtäkkiä,/
muistan tarinan vaivatta/
lukematta, kirjoittamatta –/

kun otat askeleen/
minä peräännyn kaksi, samassa rytmissä/
lusikoin sata kertaa/
puuron alta paljastuvan kuvan,/
hytisen koulutiellä ja/
itken poskeen tärskähtelevät lumipallot,/

sinun mentyäsi/
liimaan välähdykset albumeihin,/
ja minun mentyäni/
joku siivoaa hyllyt, poimii kuvat/
ihmettelee päätään puistellen/
kuinka noinkin on eletty,/

kunnes jonakin iltana/
hänkin muistaa,/
sitoo liekaan oman tarinansa,/
taluttaa sen kotiin./


(Teoksesta Valaistut talot, WSOY 2005)


"Aamuöisin pitkillä ajomatkoilla annoin ajatusten kellua vapaasti. Katkoin
erilleen tai oksastin yhteen silmuuntuvia numeroketjuja, rakentelin
rinnakkaiskaavoja, rapuliikkeitä ja peilikuvia, pilkoin lukujärjestelmien
viuhkat alkutekijöihin. Piirsin mielessäni avaruuteen laajenevia
lokerikkoja, niiden lomitse paljastuvia yhä pienempiä tilojen muunnelmia,
jotka saatoin sinkauttaa hajalle, mielen tuuleen. Kuvittelin kuinka
umpimähkään ripottautuneet muodot sirottuivat takaisin selkeiksi
geometrisiksi aiheiksi - ne järjestyivät silmissäni symmetriaan kuin
jäätyvän veden mosaiikki."

Heijastus (WSOY 2009) s. 71-72

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia. 6 / toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kustannus, 2007.
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi