Kaddish syntymättömälle lapselle

Unkarilainen Imre Kertész (9.11.1929 – 31.1.2016) avasi tuotannossaan traagisia kokemuksia, jotta estäisi "tunnesuonten kalkkeutumisen". Tätä kalkkeutumista toistaa kielikuvana myös hänen tajunnanvirralle rakentuva pienoisromaaninsa Kaddish syntymättömälle lapselle (Otava 2004, suom. Outi Hassi). Teos kertoo, miten Auschwitzista eloon jäänyt juutalaismies kieltää itseltään lapsen saamisen. Kirjan pauloissa -blogi kuvaa romaania: "Vaimolleen mies kertoo lapsuutensa kipupisteistä ja keskitysleiristä, puhuu ja puhuu, ja samalla tiedostaa piinaavansa vaimoaan puheillaan, mutta hänelle itselleen puhuminen on välttämätön paiseen puhkaiseminen, kivulias, mutta jälkeenpäin helpottava." Kertész sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002.

"Koko yön tarkastelin tätä ainoaa kysymystä, milloin salamoiden häikäisevässä loisteessa, milloin pimeän sokaisevin silmin, jotka näkivät kysymyksen hyppelevän seinillä ilmakehän raivonpurkausten oikullisten taukojen aikana ikään kuin olisin kirjoittanut sen sinä yönä, vaikka sinä yönä pikemminkin elin kuin kirjoitin – –"