Tulevassa maailmassa

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Markku Paasosen uusin kokoelma Tulevassa maailmassa johdattaa meidät luonnon keskelle, suomalaisen luontolyriikan omimpaan ympäristöön, metsään. Paasonen kirjoittaa metsän kuitenkin uudeksi. Tämän kirjan metsässä luonto on sulautunut teknologiaan ja kulttuuriin. Maasta kasvaa rautaromua ja oopperalevytyksiä, oksilla kukkii muovipusseja, ja mättäillä ryntäilee radioaktiivisia kuoriaisia. Se on metsä jossa luontoa ei uskalla sinutella.

Kirja näyttäisi puhuvan lopun ajoista, maailmasta "joka huojuu vielä hetken yhdellä jalalla ennen kuin kaatuu, ennen kuin halkaisee kallonsa kiveen". Vanha maailma on kumottu tunkiolle, ja roskien mukana kaatopaikalle on kasattu menneiden aikojen kirjailijoita ja filosofeja. On kuolemisen aika, ja luomakunta valmistautuu maahanpaniaisiin.

Kaiken läpäisee kuitenkin salaperäinen risun loisto, joka saa asiat näkymään uudessa valossa. Kokoelman motto kuuluu: ”Tulevassa maailmassa kaikki on kuin nyt, vain hiukan toisin.” Motto viittaa erään rabbin toteamukseen, että rauhan valtakunnan pystyttämiseksi ei ole tarpeen luoda täysin uutta maailmaa. Riittää että muutetaan vain hiukan tätä nykyistä: nähdään se juuri sellaisena kuin se on, kirkastettuna, säteilevänä.

Tulevassa maailmassa on ryöppyävän komea proosarunokokoelma, kyltymätön kuvaus tästä maailmasta. (Teos)

Kirjallisuudenlaji

Tapahtuma-aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Hirvi marssii läpi pään ja jään, läpi lumen ja veden
sedimenttien. Loskan keskellä muuan tatti pitää kiinni vaatteistaan, ettei tuuli piiskaa niitä pois, ettei ruoho
raiskaa.
Kaupunki on käpertynyt ryppyiseksi omenaksi
metsän laidalle, omalle laidalleen. Puiden kierrepor-
taat putoavat tyhjyyteen, katedraalit kumajavat kiven sydämessä.
Miten tyhmä kuva, myyrä ei näe siinä mitään kiinnos-
tavaa, varis kääntää nokan pois, ravistelee höyheniään.
Hirvi ravaa metsän läpi päättömänä, silmillä ruostei-
nen kypärä.
Varis hymyilee ja jänis, risukko hymyää leppien lomasta kuraista hymyään. Talo lymyää pilvien ja mättään välimailla, pitää kiinni korkeajännitejohdosta, surisee vähän, nytkähtelee, kaviot heiluvat ilmassa puolukanvarpujen yllä.
Kuusen kerkkään on takertunut fraktuuraa, talven kirjoitusta, tai sitten se on hepreaa. Ei ole syytä mennä minnekään, ei maata paikallaan, ei mieltä kirjottaa, olla kirjoittamatta. Leppä tietää sen ja kuusi, ne eivät mene, ole menemättä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

68

Kustantaja