Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Päivien kimallus

Päivien kimallus

Päivien kimallus

11.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kiinalaiskirjailija Han Suyin (12.9.1917 – 2.11.2012) tunnettiin erityisesti omaelämäkerrallisesta romaanistaan Päivien kimallus (Otava 1954, suom. Marja Niiniluoto). Kirjasta tehtiin myös suosittu elokuva. Kertomuksen ytimenä on rakkaustarina, kun Englannissa opiskellut kiinalainen lääkäri ja englantilainen Kaukoidän kirjeenvaihtaja tapaavat toisensa Hongkongissa. Heidän onnensa kirjavien ihmismassojen kansoittamassa, sodan ja murrosten saartamassa kaupungissa jää lyhyeksi mutta ikimuistoiseksi. Kulttuurien erilaisuus tulee näkyville kirjassa vahvasti, kun Kiinan ikivanha kulttuuri ja sen mystiikka vertautuvat Hongkongin hektiseen ja kansainväliseen elämänmenoon. Arki ei ole helppoa, sillä poliittisen tilanteen myllerrykset vaikuttavat kaupunkilaisten elämään. Vaikeuksien keskellä täydelliseltä tuntuva onni kuitenkin korostuu. "On aika pelottavaa kantaa rinnassaan niin monta eri olentoa, joilla on niin erilaiset ja yhtä voimakkaat tunteet, kiintymykset, ajatukset, poltteet, käsitykset; tajuta niin monia hienoja, piileviä eroavaisuuksia, kolmen eri kielen lausetapojen muunnelmia, että elämä käy sietämättömäksi."

Aurinkoratsastus

Aurinkoratsastus

Aurinkoratsastus

8.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1986 kotimaisena kirjana esitellään Eeva Tikan (s. 31.7.1939) romaani Aurinkoratsastus (Gummerus). Kuulaasti ja monivivahteisesti kirjoitettu teos kertoo kehitysvammaisesta Nikosta ja hänen perheestään. Suloinen mutta vaivalloinen lapsi alkaa vanhetessaan muuttua kulmikkaaksi ja hänen äkkinäiset liikkeensä pelottaviksikin. Kukin perheenjäsenistä suhtautuu Nikoon omalla tavallaan: yksi suojelee, toinen sulkee pois, joku kokee pelkkää kiusaa tai turhautumista. Ajan mittaan he kaikki joutuvat tarkistamaan kantojaan ja pohtimaan tuntemuksiaan. "Eeva Tikka ei sentimentalisoi, kaunistele tai kaihda ydinongelman kipeyttä, ja siitä syystä teos aitoudessaan ja rehellisyydessään on niin vapauttava ja kaunis", luonnehtii Arvostelevan kirjaluettelon arvio. "Kun hän nukkui, mitä unia hän näki? Kävin pitkälleni hänen viereensä ja yritin kuunnella, mutta meidän kohdallamme oli aivan hiljaista. Kaikki äänet olivat muualla. Oli suuri vuode ja siinä yö, meidän kohdallamme, mutta Niko ei näyttänyt minulle uniaan, ja käännyin selälleni ja näin taas taivaan aukon ja kuvittelin putoamista ylöspäin."

Tainaron

Tainaron

Tainaron

6.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1985 kotimaisena kirjana on Leena Krohnin (s. 28.2.1947) kirjeromaani Tainaron (WSOY). Teos oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-ehdokkaana ja vuonna 2005 kirja pääsi englanniksi käännettynä World Fantasy Award -ehdokkaaksi. Genreltään hankalasti määriteltävä pienoisromaani koostuu kirjeistä, joita kirjoitetaan salaperäisestä Tainaronin kaupungista. Siellä asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia olentoja, jotka voivat elää monta elämää. Kertoja ei saa kirjeilleen vastauksia. Uusi maailma on lumoava ja ihmeellinen, ajoittain pelottavakin, mutta sitä kuvataan rauhallisesti, kauniisti ja kummastelematta. Elämän suuret pohdiskelut ovat samanlaisia kuin omassa maailmassamme ja kohoavat filosofisiksi. "Krohnissa elää löytöretkeilijä, tutkimusmatkailija, joka uskaltaa ottaa askelen syrjään itsestään", todetaan aikalaisarviossa. "Tainaronissa monet asiat ovat toisin kuin meillä. Heti ensimmäiseksi tulevat mieleeni silmät. Monilla täkäläisille ne näet kasvavat niin kookkaiksi, että peittävät jopa kolmanneksen heidän kasvoistaan. Tekeekö se sitten heidän näkönsä tarkemmaksi, sitä en tiedä, mutta otaksun, että he näkevät ympäristönsä jossain määrin toisin kuin me."

Kirje naisen käsialalla

Kirje naisen käsialalla

Kirje naisen käsialalla

4.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Itävaltalainen Franz Werfel (10.9.1890 – 26.8.1945) kuului Franz Kafkan ja Max Brodin tuttaviin ja joutui pakenemaan juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin, jossa loi sittemmin elokuvauraa. Hänen vaimonsa oli Gustav Mahlerin leski Alma, jonka elämänvaiheita kuljetetaan mukana Hanna Weseliuksen palkitussa Alma!-romaanissa. Werfelin 1941 alun perin julkaistu Kirje naisen käsialalla (Atena 2004, suom. Oili Suominen) on kuulaaseen syyspäivään sijoittuva pienoisromaani, jossa virkamies Leonidas saa kirjeen eikä pääse enää pakenemaan asioita. Tunnelma on uhkaava ennen lähestyvää myrskyä, ja kirja avaa symbolisen näkökulman sotaa odottavan Euroopan ahdistukseen 1930-luvulla. Syyllisyys ja päähenkilön kamppailu antisemitisminsä kanssa nousevat pintaan, kun entinen rakastajatar, juutalaisfilosofi, kertoo kirjeessään poikansa tarvitsevan koulupaikan Wienistä, sillä tätä syrjitään syntyperänsä vuoksi Saksassa. "Itsepintaisen kesäiseltä näytti myös terassin edessä avautuva puutarha, jossa ei vielä juuri näkynyt syksyn sävyjä. Leikkisät tuulenpuuskat riepottelivat hilpeästi puiden lehtiä, jotka näyttivät yhä olevan melkoisen lujasti kiinni oksissa. Aika kaunis ilma, Leonidas ajatteli, taidankin kävellä töihin. Hän hymyili taas. Mutta hänen hymynsä oli merkillisesti ambivalentti, yhtaikaa sekä innostunut että ivallinen."

Haastemies

Haastemies

Haastemies

1.9.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1984 kotimaisena kirjavalintana on Martti Joenpolven (s. 19.4.1936) novellikokoelma Haastemies (Gummerus). Joenpolvi on kirjoittanut laajan tuotannon sekä lyhyttä että pitkää proosaa ja saanut urallaan useita palkintoja. Miehisen ahdistuksen ja yksinäisyyden taitavana kuvaajana kiitetty Joenpolvi on tunnetuimpia novellistejamme. Haastemies-kokoelman novellista "Pala valkoista marmoria" on tehty samanniminen tv-elokuva, ja Joenpolvi sai kokoelmasta Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon, joita hän on kerännyt yhteensä 13! "Keski-iän ahdistunut apeus, koetun turhuus tai sattumanvaraisuus ja joskus sentään myös laimea yritys voittaa jotakin omakseen senkin uhalla, että pian on valmis sen taas luovuttamaan, ovat keskustuntoja silloinkin, kun kohteena on jokin tärkeä elämänratkaisu, eroottisen elämyksen toivo tai menetyksen kipu", kuvailee aikalaisarvio. "Ikkunaruudun takaa hän näki poikiensa alastomat, tiheään tatuoidut ylävartalot. Tuon vankilareissuilla raiskatun ihon hän kerran oli heille lahjoittanut omasta ruumiistaan. Ei, hän mietti, elämä ei ole lahja. Se on jotakin väistämätöntä. Kohtaloa. Onnettomuutta. Onhan joku hyväkin hetki mahtunut sentään mukaan, Eeron kanssa tai ilman."

Merkillistä menoa

Merkillistä menoa

Merkillistä menoa

30.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1983 kotimaisena kirjana esitellään Kari Aronpuron (s. 30.6.1940) runokokoelma Merkillistä menoa (Kirjayhtymä). Suomalaisen kokeellisen kirjallisuuden edelläkävijöihin kuuluvan Aronpuron teoksen runot on koottu yhdistelemällä materiaalia eri lähteistä, ja kokoelman alanimeke onkin tekorunoja. Kokoelma pohtii sanojen ja merkkien olemusta, vuorovaikutussuhteita ja semiotiikkaa. Runoissa voi havaita myös yhteiskuntakritiikkiä ja niissä pohditaan esimerkiksi perinteisten merkkijärjestelmien katoamista sähköisen kielen tieltä. "Runoilijana Aronpuro on osoittanut merkittävyytensä: hän luo maailmankuvaa 'hitsaamalla yhteen' ja sulauttamalla aineistoaan, tulkitsee ja välittää sitä oman luovan persoonansa kautta ja yhdistää samalla menneen nykyisyyteen", luonnehtii Arvostelevan kirjaluettelon arvio teosta. "Otaksumatta alkua / kosin tuntematonta / hylkään työn ensisijaisuuden / leikin toissijaisuuden / kokoan yhteen / kaikkea mikä osina ja hajallaan // Merkillistä menoa / tuottamisen ja uusintamisen kehät"

Pahan kukkia

Pahan kukkia

Pahan kukkia

28.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Ensimmäiseksi moderniksi runoilijaksi kutsutun ranskalaisen Charles Baudelairen (1821-1867) kuolemasta tulee 31.8. kuluneeksi 150 vuotta. Baudelairen tunnetuimmasta teoksesta Les fleurs du mal on tehty kaksi eri suomennosta, joista ensimmäinen oli valikoima teoksen runoista ja ilmestyi nimellä Pahan kukkia vuonna 1962 (suom. Yrjö Kaijärvi). Jälkimmäinen, lyhentämätön suomennos ilmestyi nimellä Pahan kukat 2011 (suom. Antti Nylén). "Tähän kauheaan kirjaan minä olen pannut koko sydämeni, kaiken hellyyteni, kaiken uskoni (valepuvussa), kaiken vihani", kirjoitti tekijä itse teoksestaan elämänsä lopulla. "Pahan kukat on epäilyn, ahdistuksen, katumuksen, halun ja oudon kauneudenjanon yksityiskohtainen, kärsivällinen, kiihkeä dokumentti nykyajan alkutaipaleelta", kuvataan uuden suomennoksen esittelytekstissä. "Siellä minä elelin levossa, / hurmiossa, / taivaansinessä, / aalloissa, / uljaudessa, / tuoksuvain, alastomain orjain / leyhytellessä / otsaani palmunlehvin. // Heidän ainoa tehtävänsä oli / syventää salaisuuttani, / tuskaani, joka / vuodatti voimani maahan." (Antti Nylénin käännöksestä)

Aiheita

Aiheita

Aiheita

25.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1982 kotimaisena kirjavalintana on teatteriohjaajana tunnetuksi tulleen Jouko Turkan (17.4.1942 – 22.7.2016) kirjallinen esikoisteos Aiheita (Otava). Tyylilajiltaan hankalasti määriteltävä tekstikokoelma sisältää pidäkkeettömän suorasanaisia kertomuksenpätkiä, ideoita, alkuja ja pohdintoja. Aiheita on vaikuttanut moniin kotimaisiin nykykirjailijoihin, ja esimerkiksi Kari Hotakainen on kuvannut teoksen olevan "tyrmistyttävän vapaa kirja". Aikalaisarviossa todetaan: "Turkka ei tarjoa rauhoittavia selkeitä analyyseja. Monissa Turkan kuvitelmissa on rajuutta ja väkivaltaa ja Turkka itse sekä lietsoo että iskee." Aiheita toi tekijälleen J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. "Vanha lehti joutuu kokemaan siirtymisen tavoitellusta uutuudesta kalapaketiksi, poikain sätkäksi, saappaaseen kuivikkeeksi; lopuksi siihen pyyhitään perse. Paljon joutuu kynttiläkin näkemään aina kun se sytytetään. Sitä hinkataan tanssilattiaan, suksenpohjaan, silitysrautaan, ja saattaa se joutua moneen liukkaampaankin paikkaan ennen kuin hiiri sen syö."

Kuutamourakka

Kuutamourakka

Kuutamourakka

23.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1981 kotimaisena kirjana on runoilija, kääntäjä ja esseisti Mirkka Rekolan (26.6.1931 – 5.2.2014) runokokoelma Kuutamourakka (WSOY). Aforistisesta ilmaisustaan tunnetun runoilijan pelkistetyt ja monimerkityksiset tekstit virtaavat teoksessa ajattomina. Useita palkintoja ja tunnustuksia pitkällä urallaan saanut Rekola aloitti runoilijana jo 1950-luvulla, jolloin hän koki tekstiensä jäävän perinteisen runon ja modernismin väliin. Hän kirjoitti runonsa niukalla tyylillään, mutta käytti välillä myös riimejä. Kuutamourakassa teemana toistuu vesi, ja runot puhuttelevat monesti jotakuta toista, kenties rakastettua. "Ne voi ottaa esille milloin tahansa, palata, edetä, lukea kaikki tai vain kaksi riviä, ne elävät sellaisinaan", luonnehtii kokoelmaa aikalaisarvio. "Minä puhun sinulle unohduksesta / tulevaisuuden muistin, / kaikki toistuu eikä toistu, / minä puhun unohduksen vesistä, / minä annan muistin olla, / ja se on toinen. / Sanon rakastettu, kaivattu; / ja hän on mennyt. Ja hän on täällä."

Kamarimusiikkia

Kamarimusiikkia

Kamarimusiikkia

21.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Tänään alkaneen Runokuu-festivaalin teemana on tänä vuonna rakkaus. Proosakirjallisuuden suurena uudistajana historiaan jäänyt irlantilainen James Joyce (1882-1941) kirjoitti nuorena myös herkkiä rakkausrunoja, joista vuonna 1907 julkaistiin kokoelma Chamber Music. Suomeksi teos ilmestyi 105 vuotta myöhemmin nimellä Kamarimusiikkia (Savukeidas 2012, suom. Ville-Juhani Sutinen). Tyyliltään hyvin perinteiset runot muodostavat pienen rakkaustarinan, sillä kokoelma viimeisteltiin ja julkaistiin Joycen oltua muutaman vuoden yhdessä tulevan vaimonsa Nora Barnaclen kanssa. Joyce ja Barnacle elivät myrskyisässä rakkaussuhteessa Joycen kuolemaan asti. Teoksen runoja on myös sävelletty musiikkikappaleiksi. "Kohoa, sieluni, kasteisista unelmista, / rakkauden syvästä unesta ja kuolemasta. / Sillä voi! Puut ovat täynnään huokauksia, / joiden lehdet aamu sai nuhdella."

Viistotaival

Viistotaival

Viistotaival

18.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1980 kotimaisena kirjana on Orvokki Aution (s. 27.7.1941) romaani Viistotaival (Kirjayhtymä), joka aloittaa eteläpohjalaista elämänmenoa kuvaavan Pesärikko-trilogian. 1950-luvulle sijoittuvassa aloitusosassa nuori pientilallisen tytär Armi kaipaa vapautta kyläyhteisössä, joka kätkee voimakkaat tunteensa vakaan ulkokuoren ja silkoisen julkisivun taakse. Armi tekee irtioton aloittamalla suhteen keski-ikäisen peräkammarin pojan kanssa ja karkaamalla kotoa. Kaivattua vapautta ei uudella taipaleella silti välttämättä ole tarjolla, varsinkin kun miehellä on salaisuuskin. "Pohjalainen murre 'istuu' käyttäjiensä puheenparreksi nautittavasti, kerronnassa on lämpöistä luonnikkuutta ja höysteenä huumoria, jota maalaiselämänkuvauksista usein kaipaa", kuvattiin Arvostelevassa kirjaluettelossa. Autio sai Viistotaival-romaanista Kiitos kirjasta -mitalin 1981. "Oli jollakin talolla murhettakin asukeistaan. Tienvieren talon aikamiespoika pelasi korttia kamarissaan miesjoukon kanssa. Hirvimäen tytär punasi poskiaan kreppipaperilla ja Mettälässä oli itse isäntä juovuksissa jo muutama tunti kirkonmenojen jälkeen. Emäntä seisoi korvat punottaen kuistilla ja pelkäsi vieraita tulevaksi."

Mies joka rakasti vaimoaan liikaa

Mies joka rakasti vaimoaan liikaa

Mies joka rakasti vaimoaan liikaa

16.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1979 kotimaisena kirjana esitellään Sirkka Turkan (s. 2.2.1939) runokokoelma Mies joka rakasti vaimoaan liikaa (Tammi). Monia palkintoja urallaan saaneen runoilijan tuotannossa kokoelma merkitsi siirtymistä proosarunoista säemuotoon. Silti kokoelmassa on tallella Turkalle ominainen puheenomainen kertovuus. Runojen sävyt ja niissä esiintyvät tunteet vaihtelevat laidasta laitaan tuoden teokseen moniäänisyyttä. "Runokuvien yhdistely on omaperäistä, upeaa – tietoisuus on jaettu kubistisiin osiin", kuvattiin Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. Kulkeminen, havainnointi ja aika nousevat teemoina näkyviin runoissa, joissa tapahtumien paikkana mainitaan mm. Kalifornia. Turkka sai teoksesta seuraavana vuonna Valtion kirjallisuuspalkinnon. "– – Oudolla tavalla tuska / ottaa kädestä, kumma tunne, kuin / taskut repeilisivät, kuin päätä ruuvattaisiin / hartioista irti. / Sillä tavalla purjehtii vain murhe, / rinnat lainehtien, kapeat huulet tuulta halkoen. / Ja minun pääni palaa. Ei sitä sammuta / toinen tuli, ei sade."

Jäälinna

Jäälinna

Jäälinna

14.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Norjalaiskirjailija Tarjei Vesaas (20.8.1897 – 15.3.1970) sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1964 teoksestaan Jäälinna (WSOY 1964, suom. Katri Ingman-Palola). Maagisen unenomainen teos kertoo kahdesta yksitoistavuotiaasta tytöstä, Unn ja Siss, joista tulee koulutovereita ja he kokevat tutustuessaan voimakkaan yhteyden tunteen. Seuraavana päivänä Unn menee tutkimaan kosken ylle muovautunutta jäämuodostelmaa monine holveineen ja jää sinne pääsemättä enää ulos. Unnin katoaminen vaikuttaa vahvasti Sissiin, joka muuttuu tragedian myötä hiljaiseksi ja yksinäiseksi. Siss joutuu kulkemaan oman sisäisen jäälinnansa läpi ennen kuin lopulta vapautuu. Kirjailijan lyyrinen tyyli luo vahvoja visuaalisia kuvia. "Neljä silmää välkkyi ja säteili ripsien välistä. Koko peilin täydeltä. Kysymyksiä, jotka puikahtavat esiin ja piiloutuvat sitten taas. En tiedä: välähdyksiä ja säteitä, välähdyksiä sinusta minuun, minusta sinuun, minusta vain sinuun – peiliin ja takaisin, eikä kertaakaan vastausta siihen, mitä tämä on, ei kertaakaan selitystä."

Vuosisadan rakkaustarina

Vuosisadan rakkaustarina

Vuosisadan rakkaustarina

11.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1978 kotimainen kirjavalinta on Märta Tikkasen (s. 3.4.1935) omaelämäkerrallinen runoteos Århundradets kärlekssaga (Söderströms), joka ilmestyi suomeksi samana vuonna nimellä Vuosisadan rakkaustarina (Tammi, suom. Eila Pennanen). Teos on laajalti tunnettu ja useille kielille käännetty, vavahduttava kuvaus perheen elämästä alkoholistin kanssa, puolisoiden välisistä valtasuhteista sekä naisten roolista ja mahdollisuuksista taistella oikeuksiensa puolesta. Kertova runoelma käy läpi erilaiset tunnetilat vuoroin sekä hoivattavaa, vihaisen päällekäyvää että rakastettavaa puolisoa kohtaan. Jaksamisen rajat venyvät loputtomasti, mutta miksi? "Taiteellisen rehellisyyden, kiinteyden ja sisällön autenttisuuden vuoksi Vuosisadan rakkaustarinaan liittyy syvää merkitsevyyttä" kirjoitettiin Arvostelevassa kirjaluettelossa ilmestymisvuonna. "– – Ei tietenkään heitellä / esineitä / Yritetään olla oikein herttaisia / kun vihataan // Viha nielaistaan / se syödään / sitä ei näytetä / sitä ei tunnusteta koskaan // Minun ei ole ollut helppoa / vihata / mutta kohtalokasta / oli olla vihaamatta"

Saara

Saara

Saara

9.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1977 kotimaisena kirjavalintana on Hannu Ahon (23.2.1948 – 20.10.2012) romaani Saara (WSOY). Oman aikansa nuorten sukupolviromaaniksi luonnehdittu teos kuvaa minäkertojansa, nuoren Markun, kohtaamista kiehtovan ja täysin arvaamattoman Saaran kanssa. He muuttavat väliaikaisesti kämppiksiksi ja suhde alkaa hiljalleen muistuttaa seurusteluakin. Tampereen opiskelijapiireissä vailla päämäärää pyörinyt Markku päätyy lähtemään Saaran kanssa kaupungista, ja yllättävät käänteet seuraavat toisiaan. Kirjassa on kuvattu tarkasti ajankohdan pienyhteisöjä, jotka olivat keskenään hyvin erilaisia. Viime vuosina hieman unohduksiin painunutta teosta on kuvattu myös käänteiseksi kehitysromaaniksi. Hannu Aho sai kirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. "Minä nykäisin vauhtia ja ohitin laiturin ja näin aaveen liikkuvan rantakivillä, se käveli veden rajassa yhtä äänettömästi kuin kuvajaisensa vedessä. Se oli tyttö, nuori tyttö, se pysähtyi ja huomasi minut, ja sitten kuului kauempaa saaresta puhetta ja hoilotusta, minun veneeni liukui auttamatta eteenpäin, ohi, ja tyttö sanoi: – Lähemmäs."

Eläviä

Eläviä

Eläviä

7.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Portugalin merkittäviin kirjailijoihin kuulunut Miguel Torga (12.8.1907 - 17.1.1995) tunnettiin erityisesti runoistaan, päiväkirjoistaan ja lyhytproosastaan. Vuonna 2001 ilmestyi suomeksi Eläviä-kokoelma (Pohjoinen, suom. Tarja Sipola) Torgan eläintarinoita, joissa puhuvat sekä ihmishahmoiset eläimet että eläinhahmoiset ihmiset. Monitulkintaista modernia klassikkoteosta on pidetty diktatuurin aikaa allegorioiden kautta kuvaavana. Tarinat ovat perinteisiä ja vahvassa kosketuksessa kirjailijan kotiseudun folkloreen, mutta Torga on tehnyt myös moderneja ratkaisuja kerronnan ja näkökulmien liukumineen. Ihmisen ja eläimen eroa puretaan, mutta tarinoissa tuodaan esiin myös toiseuden kohtaamisen ja kunnioittamisen periaate. "Eikä Mago enää koskaan päässyt rouvan hellästä huomasta. Alussa se yritti vielä ryhdistäytyä, mutta lopulta ruumis, se viheliäinen, tottui lekotteluun. Eukko höppänä kuvitteli, että rakkaus oli molemminpuolista. Ei sinne päinkään! Rehti ystävyys ei kuulu kissojen hyveisiin. Mutta pianhan leikistä tosi tulee. Ajan myötä Magon oli vallannut velttous... Huomatessaan tilanteen se oli jo hukassa. Joskus teki mieli nousta kapinaan. Ikävä kyllä ajat olivat kovat."

Yksinäinen mies

Yksinäinen mies

Yksinäinen mies

4.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1976 kotimaisena kirjana esitellään kirjailija ja kääntäjä Markku Lahtelan (1.8.1936 – 31.7.1980) romaani Yksinäinen mies (Gummerus). Lahtelaa on arvostettu erityisesti kokeellisen kirjallisuuden lukijoiden piirissä ja hänen teksteistään on tehty useita tutkimuksia. Yksinäinen mies kertoo päähenkilönsä vaiheet monitasoisesti sekoittaen päiväkirjamerkintöjä, muistelukatkelmia, ulkopäin nähtyä kuvausta ja entisen tyttöystävän romaaninalkiota. Synkkä sielunmaisema rakentuu menneisyydessä koettujen vääryyksien, erityisesti päähenkilön mielestä vanhempien kasvatuksessaan tekemien virheiden, ympärille. "Jos jaksaa kahlata Yksinäisen miehen unet ja tajunnanvirrat, saa palkakseen syvälle ja suoraan iskeviä totuuksia, niin vahvoja, että ne pakottavat lukijankin ajattelemaan," toteaa Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarvio. "Juurieni avulla saan kosketuksen johonkin mitä välttämättä tunnen tarvitsevani; mutta juuret estävät minua myös lähtemästä – pakenemasta – silloinkin kun tilanne kaiken järjen mukaan on sietämätön: kun vastoinkäymiset sulkeutuvat ympärilleni ja kun tuntee että tuhon välttämiseksi ainoa keino olisi pako."

Kulosaarentie 8, Kulosaari, puh. 35

Kulosaarentie 8, Kulosaari, puh. 35

Kulosaarentie 8, Kulosaari, puh. 35

2.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1975 kotimaisena kirjana on Henrik Tikkasen (9.9.1924 – 19.5.1984) muistelmaromaanien sarjan ensimmäinen osa Brändövägen 8, Brändö, tel. 35 (Söderström). Romaani ilmestyi seuraavana vuonna suomeksi nimellä Kulosaarentie 8, Kulosaari, puh. 35 (WSOY, suom. Elvi Sinervo). 70-luvun suomenruotsalaiseen tunnustuskirjallisuuteen kuuluva teos sai osakseen ylistystä niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Arvostelevassa kirjaluettelossa ei oltu yhtä innostuneita: "– – hänen ilkeän muotoilun taitonsa on hiottu terävimmilleen. Itse en osaa isommin innostua tällaiseen leikkelyyn, niin tervehdyttävää kuin se joidenkin pesäkkeiden löytämiseksi saattaa ollakin." Tikkanen kuvasi teossarjassaan viiltävään tapaan niin sukuaan ja aikansa suomenruotsalaisia piirejä kuin itseäänkin. "Kun ensimmäinen suomea puhuva köyhä käsityöläinen oli onnistunut pesiytymään huvilakaupunkiin, se herätti syvää mielipahaa, uumoiltiin jo aikaa, jolloin kunta saisi niskoilleen sosiaalisia menoja. Moisen onnettomuuden estämiseksi lähetettiin kirkkoherra tarjoamaan suomalaiselle lahjussummaa, jos hän vapaaehtoisesti korjaisi luunsa. Hän ottikin rahat, tuli järkiinsä ja meni matkoihinsa koskaan palaamatta."

Henkien talo

Henkien talo

Henkien talo

31.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Chileläisen Isabel Allenden (s. 2.8.1942) esikoisromaanin Henkien talo (Otava 1985, suom. Jyrki Lappi-Seppälä) ilmestyessä Latinalaisen Amerikan kirjallisuus sai verevän, voimakkaan ja uudenlaisen äänen. Laaja, kolmen sukupolven läpi kulkeva sukukronikka luo kuvan kokonaisen maan historiasta 1900-luvulla. Päähenkilöiksi nousevat kirjavan suvun naiset eri sukupolvissa: Clara, Blanca ja Alba (kaikkien nimet merkitsevät valoa). Kirjan kertomuksessa on monenlaisia elementtejä maagisesta realismista rakkaustarinaan, ja aiheet liikkuvat niin luokkasodissa kuin intiaaninoitien salaisuuksissakin. "Clara vietti lapsuutensa ja astui nuoruusikään kotinsa seinien sisällä, keskellä uskomattomia tarinoita ja rauhallista äänettömyyttä, jossa aikaa ei mitattu kelloilla eikä kalentereilla; jossa esineet elivät omaa elämäänsä, haamut istuivat samassa pöydässä elävien kanssa, menneisyys ja tulevaisuus kuuluivat osana samaan kokonaisuuteen, ja nykytodellisuus oli vain peilinpalasten sekava kaleidoskooppi, jossa kaikki oli mahdollista."

Vetää kaikista ovista

Vetää kaikista ovista

Vetää kaikista ovista

28.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1974 kotimaisena kirjana on Eeva Joenpellon (17.6.1921 – 28.1.2004) romaani, Lohja-sarjan aloittava Vetää kaikista ovista (WSOY). Neliosaisen sarjan ensimmäinen osa kuvaa läntisen Uudenmaan maalaiskylän elämää 1920-luvulla, kun maa toipuu sisällissodasta ja teollistuminen on kiihtymässä. Levottomat ihmiset hakevat uutta ja parempaa, yhteisön monenlaiset jäsenet toivovat erilaisia asioita. Joenpelto käyttää rikkaan kerrontansa osana myös Lohjan murteella kirjoitettua dialogia. "– – ihmiskuvaus syvenee luku luvulta ja kirjan päättyessä toteamme Joenpellon luoneen lähes kaikista henkilöistään taiteellisesti persoonallisia ja ihmisenä antoisia eläjiä", todettiin Arvostelevassa kirjaluettelossa. Vetää kaikista ovista sai Kiitos kirjasta -palkinnon 1975. "Hänniskä rupesi katselemaan silmät sirrillään puiden latvoihin. Paljaat oksat liikahtelivat ilman värähtämättäkään, rapisivat itsekseen iankaikkisina kunnes nekin kumminkin joskus kuolisivat kun kirves kävisi. Hän seisoi selin taloon, jonka emäntä oli. Hänessä oli kaikki kaksikerroksisen rakennuksen voima ja vankkuus."

Sivut