Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Aumasto, Marjaana

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Tammi 2012
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
runokokoelmat
Nimi
Tyyppi
romaanit
Kirjailijan omat sanat
Olen Marjaana Aumasto ja synnyin Virroilla 23.9.-58. Muutin kuitenkin Helsinkiin jo lukioaikana 1975. Menin töihin Valtiokonttoriin ja kirjoitin ylioppilaaksi Kustaa Vaasan iltaoppikoulusta -78.

Opiskelin Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja -politiikkaa, filosofiaa, erilaisia taideaineita, uutta ja innostavaa naistutkimusta ja ties mitä kaikkea. Nämä aineyhdistelmät ja erilaiset työt (mm. kanslistin, suklaatehtaan työntekijän, puutarhaneuvojan, sairaalasiivoojan ja kerhonhoitajan) valmistivat minua kohti kirjailijan työtä. Tai näin ainakin juhlallisesti kuvittelen.

Kirjoittamisen ohella olen toiminut osa-aikaisena nuorisotyöntekijänä Helsingin kaupungilla sekä opettajana Kriittisessä korkeakoulussa. Minulla on kaksi lasta; tyttö syntyi 1990 ja poika 1997. Asun sinisessä puutalossa Länsi-Helsingissä, josta pyöräilen mielelläni radan vartta keskustaan.

Harrastan lukemista, niin kuin kirjailijat yleensä, ja uskon, että ilman loputonta uteliaisuuttani kirjojen maailmaan ei minusta koskaan olisi tullutkaan kirjailijaa. Kirjat ovat kuin ystäviä, kun sukeltaa tarinoiden maailmaan, ei ole koskaan yksin. Lisäksi harrastan kotihommia, sisustamista, ompelua, lasten kanssa puuhailua, sohvalla riutumista, ystävien kanssa maailman menon pohtimista, pyöräilyä ja lenkkeilyä, kirpputoreja ja patikkaretkiä. Helsinki on hieno kaupunki liikkua ja ulkoilla, metsiä, puistoja ja rantoja riittää. Suosikkipaikkani on Kivinokka Kulosaaressa, se on kuin pala luonnontilaan jätettyä menneiden aikojen satumaailmaa. Luonto ja alueen ilmapiiri lohduttavat ja rauhoittavat minua. Haluaisin sieltä oman pikkuisen mökin. Ehkä haaveeni joskus toteutuukin, jos Kivinokka vain saa säilyä kaikkien kaupunkilaisten ulkoilualueena.


MAKUASIOITA:

Vaikuttavimmat elämykseni kirjojen maailmasta ovat tuoneet minulle mm. Dostojevski, Marja-Liisa Vartio, Veijo Meri, Doris Lessing... Muitakin riittäisi pilvin pimein ja ne jotka suosikkeina pulpahtavat mieleeni, vaihtelevatkin aika ajoin, mutta runoilijoista ykkösenä säilyy aina Edith Södergran, hänen maagista kosketustaan elämän suruun ja samanaikaisesti syvällä pulppuavaan iloon ei aika ole pystynyt himmentämään.

Oma pyrkimykseni kirjailijana on tuoda esiin pinnanalaisia jännitteitä ihmisten elämässä, kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Tai mitä tuotteistunut kaupallinen kulttuurimme haluaa näyttää. Toisaalta kaikki ei ole aina päin vastoinkaan. Zaida-romaanissani keskenkasvuinen tyttö asettaa kyseenalaiseksi naiiveilla kommenteillaan totalitaarisessa yhteiskunnassa elävien valmiin maailmankuvan. Mutta myös vastapuolen vapauteen pyrkivässä ajattelutavassa on omat ontot kohtansa. Zaida seikkailee näiden ajattelutapojen välimaastossa, poimii palan sieltä, toisen täältä ja antaa toivoakseni ahaa-elämyksiä myös lukijalle.

Siis ei niin hyvää ettei jotain pahaakin, kuten suosikkielokuvaohjaajani Lars von Trier on sanonut. Erityisesti hänen elokuvansa Dogville, huikea ja paljas matka ihmisyyden ja yhteiskunnallisen arvomaailman ytimeen, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Arvostan rohkeasti yhteiskunnallisia taiteilijoita. Se ei tarkoita, että pitäisi olla jonkun suuntauksen tai ismin edustaja, vaan sitä, että uskaltaa tunnustaa: me kaikki yhdessä muodostamme yhteiskunnan, me elämme sen ytimessä ja otamme joka tapauksessa toimillamme kantaa suuntaan tai toiseen. Taiteilija, joka norsunluutornistaan tämän kieltää, on myöskin yhteiskunnallinen kannanottaja, halusi hän sitä tai ei.


Runokokoelmassani What a Bitch naiset kaatavat ryskyen kulissejaan. Ulkonäköön, vanhenemiseen ja kuoleman pelkoon liittyvät runot räväyttävät esiin juuri niitä häpeällisiä tuntemuksia, joita modernit voimanaiset jakkupuvuissaan eivät saisi tunnustaa. Mutta haarniskan riisuminen voi olla vapauttavaa, se voi häpeän sijasta saada aikaan helpottavan naurun ja lohdun tunteen: eivät nämä asiat sittenkään niin kamalia ole! Monet lukijani ovat ilokseni näin kokeneetkin.


Kirjoitan nyt (kesäkuu -08) romaania miehestä,jonka elämää hallitsevat sisällissodan ja kahden itse koetun sodan kokemukset. Haluan löytää romaaniini väylän, jossa herkkä ja seksuaalisesti erilainen ihminen kohdattaisiin oman itsensä, ei aikaan liittyvien standardimielikuvien kautta. Kirjoitan kirjaa kuin kokoaisin vaikeaa palapeliä. Se on hidasta, takkuilee välillä ja etenee joskus pelkästään alitajunnassani. Silloin laitan työn syrjään ja tartun lastenkirjaversiooni tai hahmottelen runoa. Mutta romaanikäsikirjoitus on nyt töistäni tärkein ja uskoisin kohta olevani sen kanssa voiton puolella...
Elämäkertatietoa
Runeberg-palkintoehdokas 1989
har arbetat som ungdomsledare och lärare vid Kriittinen korkeakoulu (Kritiska högskolan).

student 1978
hum. kand.
har studerat finländsk litteratur, sociologi, socialpsykologi, socialpolitik, filosofi, kvinnoforskning och olika konstämnen vid Helsingfors universitet

kandidat för Runeberg-priset 1989

hobbyer:
läsning, inredning, att sy, cykling, jogging, fotvandring, tycker om att syssla med barn och gå på loppmarknader
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia 2. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.