Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Zaida

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Zaida syntyy onnellisten kaupunkiin puunjalostustehtaiden reunustaman joen rannalla. Hänen kotimaataan hallitsee kenraali Avin, jonka diktatuuri luo puitteet yhdelle kollektiiviselle totuudelle.
Zaida kulkee lähes myyttiseksi paisuvan laivamatkan kautta häiriintyneiden ja hylättyjen lasten hoitolaitokseen, Morian linnaan, jossa hänen kehitysvammainen serkkunsa Amon on sijoitettuna.

Marjaana Aumaston romaani pohtii uskontoon, parisuhdeväkivaltaan, vallanhimoon ja kuolemaan liittyvää teemoja. Tapahtumat sijoittuvat lähimenneisyyteen, aika lailla entistä Neuvostoliittoa ja Itä-Euroopnan entisiä kansandemokratioita muistuttavaan maahan. Tarina kulkee syvällä vaistojen ja viettien pohjavirroissa, ja sen edetessä Zaida kasvaa ulkopuolisesta tarkkailijasta kohti osallisuutta. Hän alkaa oivaltaa, että seksuaalisuus monine ilmenemismuotoineen hallitsee pinnan alla ihmisten valintoja.

Zaida on unenomainen, maagisen realistinen ja mukaansa tempaiseva lukukokemus – tarina siitä miten ihminen selviää ihanteiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta.
(Tammi)

Aiheet ja teemat

Päähenkilöt

Alkukieli

Tekstinäyte

Ei äidillä tietenkään mikään ollut. Hän nauraa taas muiden mukana, juoksuttaa ruokia pöytään, pyyhkii käsiään pieneen pitsireunaiseen esiliinaan. Koko iltapäivän äiti, mummu ja Lilia ovat laittaneet juhlaruokia. On lampaanlihanyyttejä, majoneesisalaatteja, marenkikakku. Miehet tupakoivat ikkunan edessä, levysoittimen neula pyörittää jokilaulua. Zaida sormeilee alkovin verhoa. Keltaiset kuut ja tähdet kulkevat pitkin paksua tummansinistä kangasta. Joskus Zaida on nähnyt unta verhosta. Kuut ja tähdet ovat täyttäneet koko asunnon, verho on liehunut elävänä ulos joelle saakka. – Etelän yö, mummu oli sanonut verhosta. – Siksi minä sen ostin, heti ensimmäisestä palkasta, vaikka se kallis olikin. Täällä yöt eivät ole koskaan yhtä tummansinisiä, täällä oikeista öistä ei tiedetä yhtään mitään.
– Zaida, tule nostamaan malja, äiti vetää verhon syrjään. – Mitä sinä piileskelet, minä kaadoin sinulle karpalomehua, tule nyt muiden joukkoon.
Zaida istuu isän ja äidin väliin. Lilia ja Ivo istuvat vastapäätä, mummu on jäänyt keittiöön. Hän on vaihtanut huivinsa mustaan, hän ei istu samaan pöytään juomareiden kanssa, sillä näiden synnit ovat veriruskeat ja alhaiset sielut ikuiseen tuleen tuomitut. – Tietysti te tulette, äiti houkuttelee. Mummu estelee, mutta tulee lopulta. Hän nostaa mehulasinsa vasta kolmannelle maljapuheelle. – Äitini, sinä naisista vahvin ja hellin, aloittaa isä ja tarttuu mummun käteen. Mummu painaa päänsä. Isä seisoo selkä suorana, hänen puheensa sammaltaa hieman, mustat, laineille kammatut hiukset kiiltävät kynttilöiden valossa, liekit monistuvat ikkunoissa, huoneessa on kuuma, ihmisten ja ruokien hajut sekoittuvat toisiinsa, äidin sormissa käryää tupakka aivan Zaidan kasvojen vieressä.
Zaidan silmät painuvat kiinni, tuoksut ja äänet vievät häntä uneen, hän nojaa äidin kylkeen, puheiden jälkeen lauletaan, sävelet nousevat ja laskevat, Zaida on joella, kevyt vene keinuttaa häntä ja taas puhutaan jokiristeilystä, isän ääni kohoaa, äiti ja Lilia hyssyttävät, aloittavat uuden laulun, kesken laulun nauretaan, Lilia nousee tanssimaan ja vetää äidin mukaansa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

382

Kustantaja