Kotiinpaluun tapoja

Chileläisen Alejandro Zambran pienoisromaani Kotiinpaluun tapoja (Fabriikki 2017, suom. Laura Vesanto) kuvaa Pinochetin diktatuurin jättämää traumaa. Kertomuksen lähtökohta on vuoden 1985 maanjäristys, jonka jälkeen yhdeksänvuotias poika tutustuu 12-vuotiaaseen Claudiaan. Teoksen toisessa aikatasossa he kohtaavat aikuisina, ja pojasta on tullut kirjailija. Taustalla vaikuttaa lasten asema sivustakatsojina heidän vanhempiensa valitessa puoliaan, mukana on myös kirjan kirjoittamista käsittelevä metafiktiivinen taso. "Lapsuudessa tapahtunut mystinen katoaminen ja yhtä salaperäinen paluu nousevat Zambran pienoisromaanin toistuvaksi ja hallitsevaksi metaforaksi – –", kirjoittaa Jouko Grönholm Turun Sanomien arvostelussa.

"Siinä oli jotain kaunista, sillä mitäpä me noina aikoina olisimme olleet ellemme sivuhenkilöitä, kaikki me sadat lapset, vaeltaessamme kaupungin halki farkkulaukkuja olalla tasapainotellen. Naapurit kokeilivat laukkujemme painoa ja saimme kuulla aina saman vitsin: Kiviäkö sinä täällä kannat?"