Handke, Peter

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Matthias Kleine [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], from Wikimedia Commons

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Peter Handke on syntynyt 1942 Itävallassa. Hänen isänsä oli saksalainen sotilas, jonka kanssa äiti ei mennyt koskaan naimisiin, vaan jo ennen syntymäänsä Peter sai isäpuolekseen toisen sotilaan, berliiniläisen raitiovaununkuljettajan. 40-luvun puolivälissä perhe asui viitisen vuotta isäpuolen kotikaupungissa, sieltä muutettiin 1948 äitin kotikylään. Vuosina 1961-65 Peter opiskeli lakia Grazissa, mutta keskeytti opintonsa ja päätti antautua kokonaan kirjailijan uralle. Sen jälkeen hän on asunut useilla paikkakunnilla Itävallassa, Saksan liittotasavallassa ja Ranskassa.

Kirjallisuuden maailmaan Peter Handke pääsi jo koulupoikana opiskellessaan katolisessa internaattikoulussa, ja siellä hän aloitti myös kirjoitusharjoituksensa tekemällä juttuja koulun lehteen. Kirjallisiksi vaikuttajikseen ja esikuvikseen Handke mainitsee joukon erilaisia kirjailjoita ja kulttuurin muotoja:
Sallustius, Goethe, Kleist, Raimund, Nestroy, Gottfried Keller, Karl May, Franz Kafka, strukturalismi, uusi romaani, Ingmar Bergman, Federico Fellini, Jean-Luc Godard, Jean-Marie Straub, Francois Truffaut, John Ford, 60-luvun pop- ja rockmusiikki.

Handken kirjailijanura, josta hän oli uneksinut jo 11-vuotiaasta lähtien, alkoi näytelmällä vuonna 1966 hänen ollessaan 24-vuotias.

Handkea pidetään uuden saksankielisen kirjallisuuden huomattavimpiin kuuluvana edustajana - häntä on kutsuttu jopa saksankielisen kirjallisuuden nuoreksi neroksi. Paitsi Euroopassa, hänen teoksensa ovat saaneet arvostusta ja menestystä myös Yhdysvalloissa. Yhtenä osoituksena ovat hänen saamansa palkinnot: Gerhard Hauptmann -Preis 1967, Mannheimer Schillerpreis 1973, Deutche Filmpreis 1975, Büchnerpreis 1975, Filmförderpreis 1976, Prix Georges Sadoul - Filmpreis 1978.

(lyhennetty kirjan Puhtaan kokemisen hetki, v 1979, takataitteesta)