Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Talvipalatsi

Talvipalatsi

Talvipalatsi

7.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1959 kotimaisena kirjavalintana on Paavo Haavikon (25.1.1931 – 6.10.2008) runokokoelma Talvipalatsi (Otava), yksi suomalaisen modernistisen runon merkkiteoksista. Aikalaisarviossa todettiin: "Se on – nähtävästi – runo runosta, monien ajatusten leikkaama kuvaus runon syntymästä ja erityisesti kielen elämästä runoudessa." Usealle kielelle käännetyn, yhdeksästä pitkästä runosta koostuvan teoksen teemat liikkuvat mm. yhteiskunnasta viiniin ja antiikin mytologioihin. Talvipalatsi on huipentuma Haavikon varhaistuotannolle, jonka on nähty muodostavan vastakohdan "koskenniemeläisille ihanteille", taiteilijaromantiikalle ja neronpalvonnalle. "ja minä: // kysyn sinulta oi korkea olento, lentävä kettu, / sano minulle missä on seutu joka ei ole paikka? // Ja se vastasi: // Se ei ole paikka. Minä olen ruusu ja paisuin, / minusta puhkesi maailma, / minä tahdon itkeä tätä häpeää! tyhjetä! / minä! mennä kesken! / Oi että jätin maailmani, ei minua täällä tunneta!"

Sinne missä maa päättyy

Sinne missä maa päättyy

Sinne missä maa päättyy

5.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Israelin ja arabimaiden välisen kuuden päivän sodan päättymisestä tulee tällä viikolla kuluneeksi 50 vuotta. Israelilaisen David Grossmanin romaani Sinne missä maa päättyy (Otava 2011, suom. Markku Päkkilä) alkaa tuosta sodasta, kun Avram, Ilan ja Ora tutustuvat sairaalassa. Heidän välilleen syntyy kolmiodraama, ja lopulta Ora valitsee Ilanin. Avramin muisto vaikuttaa kuitenkin Oran elämään edelleen. Tarinassa siirrytään 2000-luvulle, jolloin Oran poika Ofer on juuri päättänyt armeijansa mutta palaakin vielä ylimääräiseen palvelukseen. Oralla on pahat aavistukset ja hän päättää viedä Avramin mukaansa patikoimaan, sillä hän on saanut hullun ajatuksen, että jos äitiä ei voi tavoittaa, pojalle ei voi sattua mitään. Rakkaus, kuolema ja sota kietoutuvat kirjassa toisiinsa jatkuen vuosikymmenestä toiseen. "Jos hän olisi voinut, hän olisi kääntynyt ja mennyt nukkumaan, kunnes se olisi ohitse. Kauanko operaatio mahtaisi kestää? Viikon? Kaksi? Eliniän? Mutta hänellä ei ollut voimia palata sänkyyn, hän ei jaksanut ottaa askeltakaan, ja hetkien kulkiessa ohi kaikki muuttui määrätyksi, väistämättömäksi. Hänen ruumiinsa tiesi jo, hänen vatsansa, hänen mahanpohjansa, joka oli sulamassa pois."

Pyörille rakennettu

Pyörille rakennettu

Pyörille rakennettu

2.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1958 kotimaisena kirjana esitellään Leo Kalervon (27.9.1924 - 22.6.2011) romaani Pyörille rakennettu (Gummerus). Suomen yhteiskunnallinen muutos alkoi jo 1950-luvun loppupuolella hiljalleen näkyä ja se heijastui kirjallisuuteenkin. Kirjassa seurataan rekkamiehen elämää päähenkilön ollessa keski-ikäinen kiitolinjan omistaja Martti. Monivuotinen ajaminen yötä päivää ulkonaisen menestyksen hankkimiseksi on vaikuttanut perhesuhteisiin etäännyttävästi, mistä seuraa havahtuminen ja pyrkimys inhimillisempään elämään. Lisäksi seurataan nuoren apumies Kaarlon ponnisteluja oman tien löytämiseksi muuttuvassa yhteiskunnassa. "Harmi ja katkeruus valui mieleen; hän oli oikeastaan rakentanut tämän kalliin ja mukavan talon siinä puhumattomassa toivossa, että elämän loppupuoli saisi hyvityksen alkupuolen vaivoista. Hän oli repinyt, hävittänyt ja häväissyt entisen aloittelevan perheen kaikki asumismuistot. Vasta nyt viime aikoina se oli alkanut karmaista mieltä, koska tapetinjätteitä oli vielä verstaan seinillä karkeista laudoista rakennettujen hyllyköiden takana."

Manillaköysi

Manillaköysi

Manillaköysi

31.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1957 kotimaisena kirjana on Veijo Meren (31.12.1928 – 21.6.2015) sotakertomus Manillaköysi (Otava). Romaanin alussa sotamies Joose Keppilä löytää manillasta tehdyn köyden ja päättää kuljettaa sen kotiin seuraavalla lomallaan. Toverit sitovat köyden tiukalle hänen ympärilleen junamatkaa varten. Merkittävän osan kirjasta muodostavat junassa kuullut absurdeiksi yltyvät sotatarinat. Kaoottisen maailman heiteltävinä olevien ihmisten kommelluksista syntyy paljon mustaa huumoria. Meren teos sijoittui 1950-luvun suomalaisen modernismin kauden alkuun ja merkitsi uudenlaista tapaa kertoa sodasta realistisen sotakirjallisuuden jälkeen. "–Kyllä minä tämän köyden vien, vaikka minun täytyisi kävellä se kaulassa. Tänne minä en sitä jätä, kerran niin olen päättänyt. Kyllä yksi mies yhden köyden selvittää ja vaikka useampiakin, Joose puhua takoi."

Hallandin murha

Hallandin murha

Hallandin murha

29.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Tanskalainen Pia Juul (s. 30.5.1962) sai romaanistaan Hallandin murha (Atena 2011, suom. Katriina Huttunen) merkittävän Den Danske Banks literaturprisin. Teos on psykologinen rikoskertomus siitä, mitä tapahtuu murhatun läheisille. Päähenkilö Bessin mies Halland ammutaan, eikä kellään ole aavistustakaan, miksi ja kuka sen teki. Jo ennestään hieman erikoisena pidetty Bess käyttäytyy shokissaan oudosti, ja arvoitukset seuraavat toisiaan. Tietoa tihkuu lukijalle vähitellen tarinan edetessä lyhyin, episodimaisin luvuin. "Kovin moni ei näe, kun nainen istuu uimalaiturilla puoli kuudelta aamulla, mutta entä jos hänen miehensä on juuri murhattu? Niin, entä sitten? En tiennyt miksi se tuntui väärältä. Olin varma että asia voitaisiin tulkita minua vastaan. Kirjasta se johtui. Näin sen mielessäni. Totta kai sureva nainen sai istua uimalaiturilla aamuvarhaisella, sehän oli suorastaan surun kuva. Mutta kirjaa lukemassa?"

Tämä matka

Tämä matka

Tämä matka

26.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1956 kotimaisena kirjana esittelyssä on Eeva-Liisa Mannerin (5.12.1921 – 7.7.1995) läpimurtoteos Tämä matka (Tammi), suomenkielisen modernistisen runouden klassikko. Tekijänsä kolmas runoteos avasi kotimaisen lyriikan tietä eteenpäin vapaamittaisilla, vahvan kuvallisilla, aiheiltaan rönsyilevillä ja mielikuviltaan moneen suuntaan kurottuvilla runoillaan. Läpi kokoelman kattavina aineksina ovat luonto, musiikki ja filosofia, yksittäisten runojen teemoissa näkyvät erityisesti menetys ja löytäminen, unohdus ja muistaminen, kärsimys ja ilo. Teoksen ensipainoksen runot sisältyvät sellaisenaan myös Mannerin koottujen runojen laitokseen Kirkas, hämärä, kirkas (toim. Tuula Hökkä). "Saapua viimein / kevyenä, väsyneenä, / ilman sanoja, telttaa ja eläinten myötätuntoa / meren rannalle, nähdä ruumiillaan tämä kaikki: / Hyytyvä valo ja pitkät ankarat aallot, / kova avaruus, joka kiertää, vingahtaa, / ja vitkaan jäätyvät tuulet; // lähettää tottumuksesta / tyhjä vene, huuto tuuleen // tietäen että vain sirpaleet pääsevät perille, / tai ei mitään." 

Lumpeen kylässä

Lumpeen kylässä

Lumpeen kylässä

24.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1955 kotimaisena kirjana on Jaakko Syrjän (s. 7.3.1927) esikoisromaani Lumpeen kylässä (WSOY). Syrjä, josta myöhemmin tuli monipuolinen kirja-alan vaikuttaja, kirjoitti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon saaneessa teoksessaan hämäläisessä kyläympäristössä tapahtuvasta rakkaustarinasta. Hyvin erilaisista oloista lähtöisin olevat nuoret kokevat kirjassa kauniin, lyhyen ja syvän ensirakkautensa. Katsomukselliset erot johtavat kuitenkin ristiriitoihin, joita teoksessa kuvataan tarkkanäköisesti. Kertomuksessa elää mukana myös kyläyhteisö hauskojen sivuhenkilöiden myötä. "Tyttö oli hiukan ihmeissään siitä, ettei toinen lukenutkaan runoja. Jotenkin hän oli pitänyt sitä luonnollisena asiana. Tyttö muisteli – Ei hän tiennyt minkä takia – jotenkin vain... Hän oli vähän sen näköinen. Ja olihan kaupanhoitaja tullut parikin kertaa lainakirjaston ovella häntä vastaan, ja... kerran tansseissa hän oli huomannut tämän istuvan väliajalla niin ajatuksissaan... Samassa hän huomasi ajatustensa lapsellisuuden. Hassuko hän oli? "

Väreilevä kaupunki

Väreilevä kaupunki

Väreilevä kaupunki

22.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Lämpimistä toukokuun päivistä saadaan nauttia vielä hetken. Belgialainen, Espanjassa nykyisin asuva ja ranskaksi kirjoittava Grégoire Polet oli Goncourt-palkinnon ehdokkaana vuonna 2007 romaanillaan Väreilevä kaupunki (WSOY 2010, suom. Lotta Toivanen). Episodimainen kertomus kuvaa kuuden helteisen toukokuun päivän ajanjaksolla monia henkilöitä ja heidän huomaamatta yhteen linkittyviä kohtaloitaan. Kunkin henkilön tarinasta muodostuu oma pienoismaailmansa, jossa eletään hetkessä, elämän (ja kuoleman) pienien oikkujen sekä sattuman armoilla. Arkisen tuntuiset havainnot näyttäytyvät kauniina kuvina ja alkavat muodostaa suuria merkityksiä. "Viimeinen aamu Saint-Sulpicen tornissa, viimeistä kertaa tämä Pariisin-näkymä, viimeisen kerran saa nakata tupakantumpin laidan yli ja katsella sen oranssina hehkuvan pään putoamista. Kuudennen kerroksen ikkunassa näkyy kumma kyllä jonkinlainen vihreävarjostiminen jalkalamppu, joka on kaatunut ja nojaa ikkunalasia vasten kuin bussia odottava matkustaja."

Yksinäiset

Yksinäiset

Yksinäiset

19.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1954 kotimaisena kirjana esittelyssä on Pentti Holapan (s. 11.8.1927) ensimmäinen romaani Yksinäiset (WSOY). Ennen tätä teosta Holapalta oli jo julkaistu kaksi runokirjaa ja novellikokoelma. Kirjailijantyön lisäksi mm. kääntäjänä, kirjakauppiaana, toimittajana ja kulttuuriministerinä toiminut Holappa on myös proosateoksissaan käyttänyt hyvin runollista ilmaisua. Yksinäiset-romaani kertoo leskimiehestä, joka palaa parantolasta kotiinsa, ja keväinen Helsinki herättää miehen aistit havainnoimaan ympäristöä ja ihmisiä. Päähenkilö pyrkii ihmisten luo, mutta kokee itsensä ulkopuoliseksi ja huomaa myös muilla olevan oma yksinäisyytensä. Kirjassa kuvataan myös juhannuksenviettoa Helsingin edustan saaristossa. "Toukokuun viileys suli varjoistakin ja merituuli lakastui äänettömille rannoille. Taivas hehkui aamusta iltaan violettina, kuin kuumennettu rauta, ja asfaltti jalkojen alla huokui mustaa polttoa. Ja hämärä lahjoitti öisin vain parin tunnin ajaksi tiedottoman unen. Aamuyöllä liikkuivat silmät levottomina kuopissaan koettaen turhaan kääntyä ruumiin pimeyttä päin."

Seppele

Seppele

Seppele

17.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1953 kotimaisena kirjana on Marja-Liisa Vartion (11.9.1924 – 17.6.1966) toinen runokokoelma Seppele (Otava). Suomalaisen modernismin virstanpylväiksi sanottuja teoksia kirjoittanut Vartio aloitti uransa kahdella runoteoksella ja novellikokoelmalla ennen siirtymistään romaaneihin. Vartion runot saivat innoitusta kansanrunoudesta, mikä lienee vaikuttanut siihen, että aikalaisarvostelijat kutsuivat häntä "loitsijaksi" tai "näkijäksi". Teemana Vartion runoudessa nousee erityisesti pinnalle uni, joka esiintyy moniulotteisena ja -kerroksisena symbolina. Myös esimerkiksi maisema, puut ja linnut toistuvat elementteinä runoissa, joissa voidaan tulkita esiintyvän eri rooleissa ja identiteeteissä kamppailevan naishahmon. Tutkija ja tietokirjailija Helena Ruuska lainasi Seppele-kokoelman runosta nimen Vartiosta kirjoittamalleen elämäkerralle Marja-Liisa Vartio – Kuin linnun kirkaisu (WSOY 2012). "Jo aamun hämärissä kohinan kuulin / ja ääni – kuin linnun kirkaisu // kun tulva nousee: / näen esineitä, ihmisiä / vieraista maista, kaupungeista / jonne kaipaan."

Poikani kevin

Poikani kevin

Poikani kevin

15.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Amerikkalaiskirjailija Lionel Shriver (s. 18.5.1957) rikkoi totuttuja asetelmia ja normeja perheestä, kasvatuksesta ja äitiydestä Orange-palkitulla kirjeromaanillaan Poikani Kevin (Avain 2006, suom. Sari Karhulahti). Joukkosurman tehneen Kevinin äiti Eva pohtii miehelleen lähetetyissä kirjeissään sitä, miksi kaikki meni kuten meni, ja hän kuvailee elämäänsä, parisuhdetta, omaa äitiyttään ja Kevinin lapsuutta. Eva yrittää saada jonkinlaista sovitusta syyllisyyteensä, joka nousee sekä hänestä itsestään että ympäristöstä. Kirja kysyy paljon kysymyksiä, jotka jäävät avoimiksi koska eivät ole vastattavissa, ainakaan yksinkertaisesti. "Ymmärrän kyllä, että moni sanoo lapsellen ankarasti: 'Minä rakastan sinua mutta en pidä sinusta koko aikaa.' Mutta millaista rakkautta se on? Minusta yhtä hyvin voisi sanoa: 'Sinä et ole merkityksetön – eli pystyt edelleen loukkaamaan minua – mutta en siedä sinua silmissäni.' Kuka sellaista rakkautta kaipaa?"

Miesten meri

Miesten meri

Miesten meri

12.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1952 kotimainen kirjavalinta on K. M. Walleniuksen (25.7.1893 – 5.5.1984) merikirjallisuutta edustavien eräkertomusten kokoelma Miesten meri (Otava). Novellikokoelmaa on pidetty päätoimiseksi kirjailijaksi talvisodan jälkeen ryhtyneen kenraali Walleniuksen pääteoksena ja se on käännetty aikanaan kymmenelle kielelle. HS:n kriitikko Toini Havu on sanonut teoksen olevan "eräkirjallisuutemme upein aikaansaannos". Kirja sisältää kuusi kertomusta, joissa kuvataan Ruijan rannikon suomalaisten elämää metsästysmatkoineen ja Huippuvuorille asti ulottuvine seikkailuineen. "Kävelin satamaan arkku olallani. Meri väikkyi sinisenä ja kimalteli auringossa tuulen virin sitä kirjaillessa herkin sormin. Tuntui, että olin ollut kauan poissa sen parmailta. Kaipasin keskustelua sen kanssa pitkinä päivinä ja loputtomina öinä. Rintani himoitsi raikkaan suolaista meri-ilmaa ja jäntereeni ponnistusta. Olin lekotellut tarpeeksi. Maa ei saisi sitoa minua. Oli aika lähteä."

Ikuisilla niityillä

Ikuisilla niityillä

Ikuisilla niityillä

10.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1951 kotimainen kirjavalinta on Olavi Siippaisen (15.7.1915 – 31.10.1963) romaani Ikuisilla niityillä (WSOY), joka on tyyliltään filosofista fantasiakirjallisuutta! Kolme miestä herää taivaan niityllä, ja kukin heistä alkaa muistella mennyttä, jotenkin rikkinäiseksi jäänyttä elämäänsä. Yksi miehistä on ollut pappi, toinen luutnantti ja kolmas kirjansitoja. Eletty elämä on jäänyt eri tavoin puolinaiseksi, ollut myrskyisää, ehdotonta tai pelon takia ilottomaksi haalistunutta. Monologimaisina tarinoina kerrotun teoksen lopussa puheenvuoron saa myös itse Jumala. Vahvoiksi teemoiksi nousevat usko, naissuhteet ja moraali – kirkon suhde yhteiskuntaan ja ihmisten sosiaalisiin kuvioihin näkyy erityisesti pikkukaupunkielämän kuvauksessa, joka luo vahvaa ajankuvaa. "Kysymyksen ydin on tämä: voiko ihminen särkeä kuorensa ja murtautua mahdollisuuksiensa ulkopuolelle? Monena laiskana hetkenä pohdiskelin sitä Maan päällä kuljeskellessani: voiko?"

Hyvitys

Hyvitys

Hyvitys

8.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Ranskassa käytiin juuri merkittävät presidentinvaalit. Algerialaisen, ranskaksi kirjoittavan Boaulem Sansalin romaani Hyvitys (Into 2012, suom. Aura Sevón) sijoittuu Pariisin lähiöön, jossa algerialaistaustaiset veljekset varttuvat sukulaisten hoivissa. Työurallaan menestynyt vanhempi veli Rachel tekee yllättäen itsemurhan, ja pikkuveli Malrich löytää tämän päiväkirjan, josta paljastuu heidän saksalaisen isänsä SS-menneisyys. Tieto saa jihadistimoskeijassa käyvän Malrichin katsomaan uusin silmin islamistifundamentalismia, johon natsismi alkaa rinnastua. Kirjailija Boualem Sansal (s. 1949) on koulutukseltaan insinööri ja taloustieteiden tohtori. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa 50-vuotiaana. "Murhaaja löytää perusteluja teoilleen, hän voi suojautua tietyn diskurssin sisään, kieltää rikoksensa tai rehennellä sillä ja kohdata hirsipuun ylpeänä, hän voi piiloutua saamiensa käskyjen taakse, hän voi pelastautua, muuttaa henkilöllisyyttään, kehitellä uusia oikeutuksia ja parantaa tapansa. Hänellä on rajattomat mahdollisuudet. Mutta mitä voi tehdä poika – paitsi laskeskella isänsä rikoksia ja raahata palloa jalassaan läpi elämänsä?”

Moreeni

Moreeni

Moreeni

5.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1950 kotimaisena kirjavalintana on Lauri Viidan (17.12.1916 - 22.12.1965) romaani Moreeni (WSOY). Kiitettynä runoilijana kirjallisen uransa aloittaneen Viidan ensimmäinen romaani on teollisuuskaupungin ja erityisesti työläisperheen elämän kuvaus. Vuoden 1918 tapahtumat ovat suuressa osassa, ja niiden jälkeen 20-luvun nousukausi sekä myöhemmät pulavuodet näkyvät myös sekatyömies Iisakki Niemisen perheen elämänmenossa. Väkeväkielinen, myös Pispala-eepokseksi kutsuttu romaani toi tekijälleen ilmestymisvuonna Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Myöhempinä vuosikymmeninä Moreeni on noussut kotimaisen kirjallisuuden klassikoksi. "Sekatyömies oli Iisakin monista arvonimistä sikäli paras, että se ei pyrkinytkään sanoin ilmaisemaan sellaista, mikä itse asiassa oli mahdoton sanoin selvittää ja mikä miehen täytyi kuitenkin osata ja tehdä. Sekatyömies on suopea luonnonvoima, joka huomataan ja tunnetaan ainoastaan silloin, kun se ei vaikuta."

Yöpäivystäjät

Yöpäivystäjät

Yöpäivystäjät

3.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1949 kotimaisena kirjana esitellään Hugo Nousiaisen (1913–1957) poliisiromaani Yöpäivystäjät (Tammi). Sodanjälkeisen Helsingin yöelämää poliisien työn kautta kuvaava teos on tyyliltään hyvin realistinen, mikä ei ollut tuon ajan rikosromaaneissa tavanomaista. Nousiainen oli itse työskennellyt rikosetsivän tehtävissä Viipurissa 1936-1940, ja sodan jälkeen hän oli Helsingissä Rikostutkimuslaitoksen laboratiorion assistenttina sekä poliisikoulun opettajana. Myöhemmin hän omistautui kokonaan kirjoittamiselle ja työskenteli toimittajana. Yöpäivystäjät-romaani perustui oikeisiin kuultuihin ja koettuihin tapahtumiin, mutta kirjan arkirealismi ja koruton kieli eivät tuoneet menestystä arvostelijoiden keskuudessa. Kirjan pohjalta tehtiin myös elokuva, Edvin Laineen ohjaama Yhden yön hinta (1952). "– Johan olisi ollutkin ihme, ellei tänä yönä olisi tapahtunut yhtään ryöstöä, tuumi Antti, kun he tulivat pihalle, missä auto odotti. Sodan jälkeen on kansa tullut ihan villiksi ryöstämään ja tappamaan. Kyllä meillä työtä piisaa, vaikka puhuttaisiin kuinka kauniita sanoja rikollisuuden vastustamisesta."

Äitini tarina

Äitini tarina

Äitini tarina

2.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Japanilaisen Yasushi Inouen (6.5.1907 – 29.1.1991) romaani Äitini tarina (Otava 1986, suom. Jarkko Laine) on herkkä kertomus vanhenevasta naisesta, tämän perheestä, muistamisesta ja unohtumisesta. Kirjailija kuvaa ihmisiään kaunistelematta mutta samalla ymmärtäen. Viimeisiä vuosiaan elävään vanhukseen suhtaudutaan hienotunteisesti ja kärsivällisesti. "Kaunokirjallisen kykynsä arvostettu japanilainen tekijä osoittaa perheen jäsenten säästeliäästi luoduissa muotokuvissa. Äidistä Inoue saa sanotuksi paljonkin kertomalla jostakin liikkeestä, eleestä, ilmeestä", todetaan aikalaisarviossa. "Toisinaan hänen ikääntyneillä kasvoillaan näkyi vihaa, mutta sitä kesti vain hetken aikaa, ja ilme hävisi kohta. Minusta tuntui, että kaikki mikä hänen lakastuneen lehden kaltaisessa ruumiissaan ja rapistuneessa mielessään oli yhä elävää, oli tislautunut – niin kuin vesi josta kaikki epäpuhtaudet on poistettu – tunteiksi joille oli luonteenomaista eräänlainen kuulaus ja äärimmilleen pelkistetty yksinkertaisuus."

Taamottu

Taamottu

Taamottu

28.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1948 kotimaisena kirjavalintana on Saimi Lindrothin romaani Taamottu (Gummerus). Tämä "romaani Lapin suuren luonnon keskeltä" on kertomus katekeetasta, uskonnollisesta opettajasta, jollaiset aikoinaan kiersivät opettamassa saamelaisia. Kirjassa opettaja "joka oli melkein kirkonmies" ampuu kotirannassaan joutsenen, ja elämää seuraavat suuret onnettomuudet sekä menetykset. Löydetty onni saamelaistytön kanssakin jää lyhytaikaiseksi. Lapin luontoa kuvataan kirjassa elävästi. Saimi Lindroth oli kotoisin Hollolasta, mutta hän asui pitkään Lapissa työskennellen terveyssisarena. Tuolloin hän kirjoitti myös tämän romaanin, jonka lähetti ensin Gummeruksen kirjoituskilpailuun. Palkintoja ei tullut, mutta seuraavana vuonna teos lunastettiin ja julkaistiin kirjana. "Oli kuin olisi tehnyt väkivaltaa itse elämälle, jollekin valkealle, käsin koskemattomalle... Muisto kaikersi vieläkin ilkeänä mieltä. Että tuli olluksikin niin lapsellinen ja uhmatuksi olematonta, tarua, joka taruna kulki... Olisihan saanut elämänsä elää, se sadun valkea lintu, matkata yli tuntureitten ja pesiytyä yksinäisen tunturijärven ankeille rannoille."

Atominsärkijä

Atominsärkijä

Atominsärkijä

26.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1947 kotimaisena kirjana esiteltävä Veli Lumialan (23.4.1906 - 1995) Atominsärkijä (Karisto) on yksi harvoista aikuisten tieteisromaaneista sodanjälkeisten vuosien Suomessa. Teos kertoo alaotsikkonsa mukaisesti "erään tieteen erakon elämänkaaren", ja se jäi tietokirjoja myöhemmin kirjoittaneen, rehtorina työskennelleen Lumialan ainoaksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Kirjan päähenkilön, atomienergiaan perehtyneen matemaatikko ja fyysikko Matti Verron kautta käsitellään moniulotteisesti ja tarkasti tuolloin uutta, kammottavaa asetta, atomipommia. Teoksessa seurataan Matin ja hänen perheensä elämää ennen sotaa ja sen aikana. "Palo tulisi ketjureaktion tavoin nielemään koko Euroopan, ehkä koko maailmankin. Nyt heitettäisiin punnittavaksi kaikki se, mitä Matti taisteluvuosinaan oli pitänyt elämän kuonana. Hän oli silloin omakohtaisesti kokenut kaiken sen sivilisaation, joka rasitti todellista sivistystä, ja merkillisesti hän nyt sitä ajatellessaan tunsi vanhan kiukkunsa paistuvan ja hämmästyksekseen hän huomasi nyt tempautuvansa sotapsykoosiin."

Hullu vapaana

Hullu vapaana

Hullu vapaana

24.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Norjalaissyntyisen, nykyisin Tukholmassa elävän Beate Grimsrudin (s. 28.4.1963) romaani Hullu vapaana (Like 2012, suom. Jonna Joskitt-Pöyry) on omanlaistaan autofiktiota, kertomus päänsisäisten äänien kanssa elämisestä. Teoksessa kuvataan, miten päähenkilö Elin päässä asuu ylimääräisiä puhujia, pikkupoikapersoonat Espen, Emil ja Erik. Pian seuraan liittyy myös prinssi Eugen. Kirjailija kertoo rehelliseen tapaan jo lapsuudessa alkaneesta sairaudestaan, sen kanssa elämisestä ja kokemistaan rankoista hoitoprosesseista. Episodeina etenevän kirjan kieli on lyhytlauseista, kursailematonta mutta kaunista. "Puhun kirjoituskoneelle. Lausun sanat ääneen ja makustelen niitä: Hän on kaunis niin kuin minäkin, mutta hänessä kauneus pääsee paljon paremmin esiin. Aika, kuten ajatukset, on niin sakea että sen päällä voi melkein lepuuttaa kättään kuin hyllyllä. Olemme niin nuoria, että uskomme jonkun näkevän meidät. Sidon hetken pohjaan pienen solmun."

Sivut