Graniittimies

Sirpa Kähkösen (s. 1964) Finlandia-ehdokkaana ollut Graniittimies (Otava 2014) on pääosin 1920-luvulle sijoittuva romaani suomalaisesta nuoresta parista Iljasta ja Klarasta. Pariskunta päättää hiihtää itärajan yli Neuvostoliittoon paremman elämän ja vapauden perässä. He vaihtavat nimeä ja kieltä sopeutuakseen mahdollisimman hyvin vastaperustettuun työväenluokan onnelaan. Aluksi Petrogradissa asuessaan he ovat toiveikkaita, mutta pian kurjat oltavat tekevät elämästä hankalaa ja surullista. Suurin muutos huonompaan tapahtuu Leninin kuoleman jälkeen, jolloin kaupungin nimi vaihdetaan suurmiestä kunnioittaen Leningradiksi. Klarasta tulee paikallisten katulasten suojelija ja Ilja sopeutuu bolševikin rooliinsa. Toimittaja Nadja Nowak kuvasi teosta Ylen sivuilla näin: ”Yksi romaanin teemoista on unelmien sortuminen. Tälläkin kertaa Kähkönen on tehnyt perusteellisen pohjatyön ja hänen henkilönsä ovat oikeita ihmisiä, joiden kohtaloihin eläytyi. Koskettava romaani.”

”Minä muistan aina päivämäärän 27.1.1924. Lyhyt tammikuun päivä oli jo sammunut, kun kovaääniset rasahtivat ja hetkeä ennen kello kuuttatoista radiokuuluttajan ääni kaikui Moskovasta yli vaikenevien ihmismassojen. ”Nouskaa seisomaan, toverit, Iljitsh lasketaan hautaansa.”
Viima puhalsi hämärtyvillä kaduilla. Me seisoimme Iljan kanssa Uritskin aukion laidalla ja lumituuli liehutti liepeitämme ja tuhansia punalippuja, jotka oli verhoiltu suruharsoin. Puna-armeijalaiset seisoivat kunniavartiossa, minä koetin tähytä Lavria, mutta taajat nuorukaisten rivit painuivat hämärään, ja valonheittäjät loimuttivat tuiskua ja palatsin päälle viritettyä suurta punakangasta, jonka keskellä seisoi Vladimir Iljitsh, tietä tulevaisuuteen näyttäen.”