Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Wenla Männistö

Wenla Männistö

4.2.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Riina Katajavuori versioi Seitsemää veljestä nykypäivän ja naisten näkökulmista romaanissaan Wenla Männistö (Tammi 2014). Keskiössä on 17-vuotias Wenla, jota kaikki piirittävät. Oman äänensä saa myös Jukolan veljesten äiti, joka katsoo maailmaa pilvenreunalta. Huonomaineiset pojat katsovat televisiosta sotasarjoja ja ovat sosiaalitoimen silmätikkuja. "Pikemminkin Wenla Männistön alaa on suvaitseva, suhteellistava nauru ja suorastaan hävytön humanismi. Kirja juhlii arkea ja impivaaralaisuutta kaikissa meissä: maailmanomistajan rehvakkaita elkeitä, jotka voivat hetkessä muuttua pelokkaaksi käpertymiseksi", kirjoittaa Jani Saxell Kiiltomato-lehden arvostelussa. "WENLA. Kaikkialla tulee yyteet tasaisin väliajoin. Me valmistutaan korkeintaan pätkätyöläisiksi. Todennäköisesti me työllistetään itse itsemme. Eikä todellakaan saada mitään eläkkeitä mistään. Se kerrottiin jo koulussa yhteiskuntaopissa. Me ollaan puhuttu tää homma Anskun kanssa. Nuoruus on hyvä ikä. Siitä pitää ottaa kaikki irti. Sitä pitää tiätsä silleen vaalia."

Tomun taikuri

Tomun taikuri

27.1.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Syyrialainen runoilija Adonis (s. 1.1.1930) on jo vuosien ajan tullut mainituksi Nobel-vedonlyöntilistoilla. Hänen runoistaan on julkaistu suomennosvalikoima Tomun taikuri (Otava 2007, suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Adonis ammentaa teksteissään sekä arabilyriikan klassikoista että länsimaisesta runoudesta. Kreikkalainen mytologiakin on tarjonnut paljon vaikutteita. Uskonnolliset aiheet tuovat mukaan profeetallista poljentoa, jonka kanssa ajankohtaiset aiheet risteävät. "Adonis suhtautuu kriittisesti islamilaisiin ääriliikkeisiin mutta tuntee omakseen islamilaisen mystiikan, erityisesti suufilaisuuden. Mystiikassa arkiset sanat kuvaavat arkitodellisuuden yläpuolella olevaa Jumalan maailmaa", kirjoitti Annukka Peura Kiiltomato-lehden arvostelussa. "Eksynein kasvoin rukoilen tomua, / laulan sieluni vierailla mailla. // Täyttymättömän ihmeen luokse / astelen halki maailman, jota polttavat / lauluni. Levitän kynnyksen." (Eksynein kasvoin)

Ketunkivi

Ketunkivi

20.1.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Harmaan talven keskeltä voi loikata kesäisiin maalaiskylän tunnelmiin. Helvi Hämäläisen (16.6.1907 – 17.1.1998) romaani Ketunkivi (WSOY 1948) kuvaa vanhapoika Paavon ja ompelija Lailan erikoista yritystä päästä käsiksi unessa nähtyyn varallisuuteen. Teoksen kerronnassa on rehevää sadunomaisuutta ja paljon huumoria. Toden ja unen rajat häilyvät. "Paavon henkilöhahmossa tekijä on päässyt kauniiseen tulokseen", kirjoitti Ilmari Havu Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. "Ja kykkiessään mättäittensä syrjässä vanhapoika ja hänen ompelijatar ystävättärensä juttelivat asioita usein vilkaisten ympärilleen, ettei vain kukaan heitä kuunnellut. Silloin tällöin he sanoivat toisilleen: Metsällä on aina silmät ja korvat tähän aikaan vuodesta."

New Yorkin lentävä suomalainen

New Yorkin lentävä suomalainen

7.1.2020 | Jaa täky | Teostiedot
Tammikuut ovat alkujen aikaa. Vuoden 1921 alussa juoksija Hannes Kolehmainen saa Yhdysvaltain kansalaisuuden, ja tästä alkaa Jouni Tossavaisen romaani New Yorkin lentävä suomalainen (Like 2014). Teos kertoo Suomen maailmankartalle juosseen Kolehmaisen kohtalonkeväästä. Miksi "The Flying Finn" palasi Suomeen perheineen vain muutama kuukausi kansalaisuuden saamisen jälkeen? Minkälaisia treenejä vaatii maailmanvalloitus? "Tossavainen on löytänyt aiheeseen kiinnostavan näkökulman ja välttää karikot. Kuva ristiriitojen keskellä elävästä Kolehmaisesta hengittää, ja koskettaa", kirjoittaa Kimmo Rantanen Turun Sanomien arvostelussa. Tossavainen sai romaanista Savonia-palkinnon 2015. "Rannassa Hannes tuijotti harmaita aaltoja niitä näkemättä. Tammikuun viima hyräytti kävellessä hiestynyttä selkää, villapaita olisi ollut tarpeen haalarin alla. Tuulen tuoman New Yorkin huminan peittäessä meren äänet hän tajusi yllätyksensä valuvan hukkaan. Alman isä soittaisi luettuaan aamulehtensä ja kertoisi hyvät uutiset vaimolle."

Vaeltajia ja muita kertomuksia

Vaeltajia ja muita kertomuksia

20.12.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Amerikkalaiskirjailija Bobbie Ann Masonin novellikokoelman Vaeltajia ja muita kertomuksia (Otava 1986, suom. Antero Helasvuo) novellissa "Nimien arpomista" Carolyn päättää tuoda lapsuudenperheensä joulunviettoon uuden miesystävänsä. Kuten arvata saattaa, perheenjäsenten väliset suhteet ovat jännitteisiä, eivätkä vanhemmat suo hyväksyntää lastensa puolisoille helposti. Novellikokoelmassa on tavallisten ihmisten tarinoita tunnistettavista kohtauksista, joissa elämä muuttuu ja ajatusmaailman on seurattava perässä. "Masonin kieli on selkeää ja yksinkertaista, mutta rivien väliin jää paljon, oikeastaan juuri se, mikä on näiden novellien ydintä. Tiivistunnelmaisia, moneen kertaan luettavia novelleja", kirjoitti Vappu Karjalainen Arvostelevassa kirjaluettelossa. "Kukaan ei maininnut Kentin puuttumista, mutta lasten jaettua lahjat Carolyn kieltäytyi kertomasta heille mitä kuusen alle jääneessä yksinäisessä paketissa oli. Se oli lahjoista kaikkein ylellisimmin suljettu mahtavalla nauhalla, ei tarrarusetilla. Sen päälle oli pudonnut jääkide, ja se toi Carolynin mieleen hyljätyn paraativaunun."

Laulu Sipirjan lapsista

Laulu Sipirjan lapsista

16.12.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Timo K. Mukan (1944–1973) syntymästä tulee 17.12. kuluneeksi 75 vuotta. Hänen romaaninsa Laulu Sipirjan lapsista (Gummerus 1966) kuvaa pientä pohjoista kylähteisöä. Kertojana on kirjailija, joka pohtii kylän asukkaiden elämänvaiheita painiskellessaan kirjoittamisensa kanssa. Mennyt sota vaikuttaa ihmisten olemiseen edelleen vahvasti. Kuvatuissa kohtaloissa on kritiikkiä normeja kohtaan. "Mukka tahtoo näin maailman uudistuvan tähänastista järkevämmäksi ja hänen oikeudenmukaisessa maailmassaan on oleva oikeus myös tunteisiin, saa tunnustaa reilusti pelkonsa ja rakkautensa", luonnehti Aarne Laurila Arvostelevassa kirjaluettelossa. "Kesän keltaisesta auringosta maan eläviin rakeisiin valuva valo kasvattaa hietevimmät ja parhaimmat perunat: missään muualla ei perunan laatu ole kuin Sipirjassa, joka muuten on jumalankin hylkäämä kylä kaukana kaikista teistä joita kulkevat ne, joille annettiin matkaa varten paljon vaatetta ja ruokaa ja tavaroita."

Omenat omasta puusta

Omenat omasta puusta

9.12.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Pohjois-Pohjanmaalla asuva Eeva Heilala (s. 13.12.1934) on ollut runoilijana aiheillaan marginaalissa – päivätyönsä hän teki maatalon emäntänä. Heilalan runokokoelma Omenat omasta puusta (Tammi 2006) tuo näkyviin vanhenevan ihmisen, joka hakee muuttuvassa maailmassa turvaa kodin maisemasta, muistoista ja menneisyydestä. Rakkaus luontoon, maaseutuun ja kanssaihmisiin kantaa. "Hänen lyriikkaansa luonnehtivat helppotajuisuus, omanarvontunto ja huumorilla ryyditetty kriittinen särmä. Epäilemättä ainakin hänen oman sukupolvensa maaseudun naiset, vakaiden traditioiden ja nopean modernisoitumisen ristivedossa eläneet, ovat voineet tunnistaa itsensä ja työstää paineenalaista identiteettiään Heilalan runojen avulla", kirjoittaa Lauri Oino kokoomateoksen Punaposkipuolukoita arviossa Turun Sanomissa. Heilala on palkittu mm. Oulun läänin taidepalkinnolla 2005. "Ruska alkaa olla ohi, / sanomme kuin yhdestä suusta, / syksyn läpi näkyy kevät / kuin lapsuus pitkän matkan takaa. // Koivujen valkoiset varret hehkuvat / tämän maiseman kädet ovat pitkät / paljon koskettaneet / paljon hyvästelleet."

Seitsemäs portti

Seitsemäs portti

5.12.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Marokkolais-ranskalaisen Tahar Ben Jellounin (s. 1.12.1944) romaani Seitsemäs portti (Gummerus 1987, suom. Annikki Suni) kuvaa mystiseen tapaan naisen asemaa arabikulttuurissa. Seitsemän tyttären isä päättää, että syntymässä oleva kahdeksas lapsi kasvatettaisiin Ahmed-nimisenä poikana, kävi miten kävi. Ja näin tapahtuu. Romaanin päähenkilö on tuo pojaksi naamioitu kahdeksas tyttö. "Hän kirjoittaa myös siitä naisesta ja miehestä, sadismista ja masokismista, joka kiihdyttää ja tyydyttää meitä, jota etsimme ja johon kaipaamme samaistumista. Hienostunut, monikerroksinen, salaisuuksia hipova kertomus ihmisestä", kuvasi Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarvio. Teos oli ilmestyttyään Ranskassa Goncourt-palkinnon ehdokkaana. "Kun me sitten kerran saavumme seitsemännelle portille, meistä on ehkä tullut todellisia hyvyyden ystäviä. Onko tämä seikkailu vai koettelemus? Sanoisin että molempia. Niin että kohottakoot oikean kätensä uskollisuuden merkiksi ne jotka lähtevät minun matkaani. Muut voivat mennä muiden tarinoiden mukaan, toisten kertojien luo."

Mozartin hiukset

Mozartin hiukset

3.12.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tämän viikon sunnuntaina vietetään Sibeliuksen päivää. Kansallissäveltäjä on merkittävässä roolissa Maritta Lintusen Mozartin hiukset -kokoelman (WSOY 2011) novellissa "Jannen pää". Musiikkiteemainen novellikokoelma näyttää ihmissuhteiden kriittisiä leikkauspisteitä. Kertomuksissa tavataan mm. taustamuusikoksi nörtynyt konserttipianisti, erirytmiset sisarukset ja habitustaan varjeleva oopperadiiva. "Lintunen pystyy kehittelemään näennäisesti pienimuotoisista sattumuksista elämää suurempaa dramatiikkaa. Hän puhkoo arkipäivän täyteen ihmeitä, jopa magiaa", kuvaa Eija Komu teosta Savon Sanomien arvostelussa. "Se mitä lukiessa olin jo aavistanut, lävisti lihani. Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia alkoi hulmuta silmissäni kuvina ja väreinä. Ei enää minkäänlaisia epäilyksiä. Ymmärsin että minussa puhkeavat aivomyrskyt olivat olleet totta myös hänelle. Olin Jeanin sukulaissielu." (Novellista "Jannen pää")

Punainen sohva

Punainen sohva

29.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Ranskalaiskirjailija Michèle Lesbren (s. 25.11.1939) romaani Punainen sohva (Lurra Editions 2014, suom. Timo Torikka) kuvaa naisen matkaa junalla halki Venäjän. Nainen etsii miestä, joka on kadonnut hänen elämästään vuosia sitten, ja hän muistaa Pariisin, naapurin vanhan rouvan punaisella sohvallaan, keskustelut historian merkittävistä naisista. "Junamatkan lineaarinen eteneminen on vain pintaa: romaanin rakenne on syklinen, kuten koko elämä, teos tuntuu sanovan. Ihmiskohtalot toistavat toisiaan, jotkut kohtaamiset lipuvat ohitse jälkeä jättämättä, toiset muodostuvat merkityksellisiksi, yllättäenkin", kirjoittaa Hertta Hulkkonen Kiiltomadon arvostelussa. Punainen sohva oli ehdolla Goncourt-palkinnon saajaksi. "Se unelmien maailma, se kaunis utopia, että voisi olla itsensä, täydellisesti oma itsensä, mutta samalla muuttaa koko yhteiskuntaa, oliko se pelkkää lapsellisuutta? Pitikö tyytyä olemaan vain näiden idän järjettömyyksien tuhoamien unelmien orpo perillinen; järjettömyyksien, joilta jotkut meistä olivat tosin ummistaneet silmänsä?"

Alas Akropoliilta

Alas Akropoliilta

25.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Toimittaja ja kirjailija Leif Salmén (19.1.1952 – 19.11.2019) muistetaan mm. televisiokommentoijana, esseistinä ja runoilijana. Hänen esseekokoelmansa Alas Akropoliilta (Teos 2008, suom. Arto Häilä) tarkastelee länsimaiden henkistä perintöä. Salmén lähestyy kirjassa aiheita tekemiensä matkojen sekä monien kirjoittajien ja ajattelijoiden pohjalta. Eurooppalaisen kulttuurin yhteydet politiikkaan, filosofiaan ja uskontoihin tulevat näkyviin. "Salménilla on runoilijan avut ja kyky kuvata elävästi Ateenan heräävää aamua tai tunisialaista hedelmätoria. Mutta tämä herkistely on sivujuonne, eikä Salmén olisi oma itsensä ilman haluaan ajatella nenäänsä pitemmälle - satojen vuosien ja tuhansien kilometrien päähän", kirjoittaa Jan Blomstedt Helsingin Sanomien arvostelussa. "Kun maailma muokkaa meitä, me muokkaamme muistojamme uudelleen. Muistaminen, toisin sanoen menneen kokeminen uudella tavalla tuoreessa nykyhetkessä, on luomistyötä eikä hillojen hakua kellarista. Me harrastamme alituista huonekalujen siirtelyä uusiin tiloihin uusissa, korjatuissa tai rappeutuvissa taloissa, meille ennestään vieraissa kaupungeissa tai maisemissa."

Viimeistään marraskuussa

Viimeistään marraskuussa

22.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Mitä kaikkea voikaan tapahtua kirjallisuuspalkintokauden aikana? Saksalaisen Hans Erich Nossackin romaanissa Viimeistään marraskuussa (Gummerus 2006, suom. Markku Mannila) nainen tapaa seremonian jälkeisessä cocktailtilaisuudessa palkinnon vastaanottaneen kirjailijan. Miestään tilaisuudessa edustanut Marianne ja maineikas kirjailija Berthold tulevat näkymättömän siteen mukana vedetyksi toistensa luo, ja yksi lause saa Mariannen jättämään kaiken entisen. "Mariannen, minäkertojan, äänen kautta lukija pääsee heti alkulehdillä mukaan kirjan keskiöön. Erilaisuuden ja tavanomaisuuden tematiikka kutoutuu virhe-sanan ympärille", kuvaa Annukka Peura arvostelussaan Turun Sanomissa. Nossackin teos on ilmestynyt alun perin jo vuonna 1955. "Tuon kaiken näin tietenkin vain minä. Ylipormestari tiedusteli, mitä mieltä mieheni oli ollut palkintolautakunnan ratkaisusta, mitä hän oli sanonut ja oliko hän ollut samalla kannalla. Aivan täysin, minä vastasin, kaikki oli mennyt hänestä oikein hienosti. Heidän ei tarvinnut tietää, ettei Max ollut edes ajatellut koko asiaa."

Marraskuun tyttäret

Marraskuun tyttäret

18.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Sari Malkamäen romaani Marraskuun tyttäret (Otava 1998) kuvaa Helsinkiin asettuneen pohjalaisnaisen elämää avioeron jälkeen. Varpu opettelee elämään pienessä asunnossa poikansa Oton kanssa ja ottaa haparoivia askeleita eteenpäin, kohti uutta suhdetta. Mutta voiko uskaltautua uuteen, jos ei ole oppinut elämään menneen kanssa? Varpun sisko Aura puolestaan asuu yhä kotikylässä heidän iäkkään, oikukkaan ja tuomitsevan äitinsä kanssa. "Malkamäen kirja puhuu rohkeuden puolesta ja sisäisten voimavarojen hyödyntämisestä, vaikka ongelmat eivät yhtäkkiä kaikkoakaan", kuvaa Tero Liukkonen kirjaa Helsingin Sanomien arvostelussa. "Kurahaalariset kerääntyivät yleisöksi hänen ympärilleen, seisoivat kuin punasiniset terälehdet ja tuijottivat rävähtämättä, tumput ojossa, räkä valuen. Iltapäivän hiipuvassa valossa ne näyttivät kaikki samanlaisilta, säälimättömiltä. Varpusta tuntui kuin hän olisi seisonut kääpiökokoisen valamiehistön armoilla."  

Kukkien verellä kirjottu

Kukkien verellä kirjottu

14.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Iranilais-amerikkalaisen Anita Amirrezvanin (s. 13.11.1961) romaani Kukkien verellä kirjottu (WSOY 2008, suom. Hanna Tarkka) vie 1600-luvun Persiaan. Maalaistyttö joutuu isän kuoleman jälkeen muuttamaan äitinsä kanssa Isfahanin kaupunkiin, palvelijaksi sukulaisperheeseen. Heidän asemansa on mitä alhaisin, mutta tyttö onnistuu kuitenkin oppimaan sedältään matontekemisen taidon. "Suosittelen Anita Amirrezvanin Kukkien verellä kirjottua kaikille niille, jotka tahtovat lukea yleissävyltään positiivisen selviytymiskertomuksen, joka samalla valottaa palasen persialaisen matonkudontataidon nimetöntä historiaa", luonnehtii teosta Vinttikamarissa-blogi. "Äiti oli lohduttanut minua tarinoillaan siitä asti kun olin pieni. Joskus ne auttoivat minua ratkaisemaan jonkin ongelman kuin kuorisi sipulin tai sitten ne herättivät ajatuksen siitä, miten pitäisi toimia; joskus taas ne rauhoittivat mielen niin, että vaivuin heti tyynnyttävään uneen. Isä sanoi aina, että äidin tarinat tehosivat paremmin kuin väkevimmät rohdot."

Tulevassa maailmassa

Tulevassa maailmassa

11.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Markku Paasosen runokokoelma Tulevassa maailmassa (Teos 2010) sisältää proosarunoa, jossa luonto on kirjoitettu uudenlaiseksi. Teknologia ja kulttuuri yhdistyvät kasvien ja eläinten sekaan. Moniulotteiset lauseet yhdistävät yksityistä ja yleistä. Minkälainen voisi olla tuleva maailma, ja mistä löytäisi toivoa? "Teos jalostaa pidemmälle edellisen Lauluja mereen uponneista kaupungeista -teoksen (2005) apokalyptista tematiikkaa, käsittelee kaupunkia ja siinä elävää sivilisaatiota hauraana organismina meren ja metsän puristuksessa – systeeminä, joka viime kädessä on tuomittu tuhoon", kirjoittaa Vesa Rantama Kiiltomato-lehden arvostelussa. "Miten metsä täyttyy lahosta ja kuolemasta, miten te jo täytytte, rakas vaahtera, teidän palttoonne on täynnä reikiä, joista syksy paistaa läpi, teidän sielunne paistaa, sen tyhjyys, sen mittaamaton kuhina."

Kaddish syntymättömälle lapselle

Kaddish syntymättömälle lapselle

8.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Unkarilainen Imre Kertész (9.11.1929 – 31.1.2016) avasi tuotannossaan traagisia kokemuksia, jotta estäisi "tunnesuonten kalkkeutumisen". Tätä kalkkeutumista toistaa kielikuvana myös hänen tajunnanvirralle rakentuva pienoisromaaninsa Kaddish syntymättömälle lapselle (Otava 2004, suom. Outi Hassi). Teos kertoo, miten Auschwitzista eloon jäänyt juutalaismies kieltää itseltään lapsen saamisen. Kirjan pauloissa -blogi kuvaa romaania: "Vaimolleen mies kertoo lapsuutensa kipupisteistä ja keskitysleiristä, puhuu ja puhuu, ja samalla tiedostaa piinaavansa vaimoaan puheillaan, mutta hänelle itselleen puhuminen on välttämätön paiseen puhkaiseminen, kivulias, mutta jälkeenpäin helpottava." Kertész sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002. "Koko yön tarkastelin tätä ainoaa kysymystä, milloin salamoiden häikäisevässä loisteessa, milloin pimeän sokaisevin silmin, jotka näkivät kysymyksen hyppelevän seinillä ilmakehän raivonpurkausten oikullisten taukojen aikana ikään kuin olisin kirjoittanut sen sinä yönä, vaikka sinä yönä pikemminkin elin kuin kirjoitin – –"

Aukea ei koskaan metsään ovi

Aukea ei koskaan metsään ovi

4.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Helvi Juvosen (1919–1959) syntymästä tulee 5.11. kuluneeksi 100 vuotta. Hänen runoilijantyönsä jäi lyhyeksi, kymmenen vuoden mittaiseksi, mutta jo sillä hän vakiinnutti paikkansa kotimaisena klassikkona. Juvosen tuotanto sijoittui modernismin murrokseen. Hänet muistetaan erityisesti eläimiin ja luontoon kiinnittyvistä kuvista, kuten linnuista, kivistä ja kallioista. Liisa Enwaldin ja Mirkka Rekolan toimittama kokoomateos Aukea ei koskaan metsään ovi (WSOY 2009) sisältää Juvosen kirjallisen tuotannon lähes kokonaisuudessaan: runokokoelmat, käännösrunoja ja esseitä. "Se ilmaisun askeesi, josta aikalaiskriitikot puhuivat, on vain pintaa: sisältä sana ja säe liikkuu, syttyy moniin, keskenään vastakkaisiinkin merkityksiin", kuvaa Liisa Enwald Juvosen runoutta kokoomateoksen alkusanoissa. "Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä, / kova kamara ja ruoho, / raivattu maa ja tähkät. / Elävien mieli saa rauhan / niiden leposijoilla, jotka ovat / työnsä jo tehneet. Graniittia / sielläkin ja elävää, kasvavaa / sen kupeella ja tuulen mahtava laulu / pohjoisen taivaan alla." (Runokokoelman Kalliopohja nimirunon loppu)

Linnuntietä

Linnuntietä

1.11.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kanadalaisen Ann-Marie MacDonaldin (s. 29.10.1958) romaani Linnuntietä (Tammi 2004, suom. Kaijamari Sivill) kertoo perhetarinan jännärimäiseen tapaan. McCarthyt muuttavat Saksasta Kanadaan keskellä sodanjälkeistä unelmaa. Kahdeksanvuotiaalle Madeleinelle kaikki on seikkailua, sillä hän ei tiedä isänsä, ilmavoimien everstiluutnantin salaisuuksista. Myöhemmin kotipaikkakunnalla tapahtuu murha, jolla on yhteys monenlaisiin asioihin, ja perheen elämä muuttuu. "MacDonald käsittelee taiturillisesti sattuman osuutta tapahtumiin. Salailu, jota tarinassa syystä tai toisesta joutuvat harjoittamaan useat henkilöt, johtaa yhä ikävämpiin käänteisiin. Syyllisyyttä ja vastuun kantamista teoista käsitellään myös hienovaraisen monisyisesti", kuvaa teosta Kirsin kirjanurkka -blogi. "Isän takaraivo. Auton takapenkiltä katsottuna se on yhtä tunnistettava, yhtä paljon häntä itseään kuin kasvotkin. Sen tunnistaa yhtä varmasti kuin oman autonsa parkkipaikalla. Isän pää, kulmikas ja puhdas. Se sanoo mitä tarkoittaa, ei tarvitse ruveta arvailemaan."

Talvi

Talvi

28.10.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Jusa Peltoniemen runokokoelma Talvi (WSOY 2006) tuo lukijan ulottuville jäätä ja peuroja, historiallisia ja nykyisiä talvia. Teoksen runot pysyvät pääosin lyhyinä ja ovat teräviä, satiirinkin puolelle kääntyviä. Tekstit maalaavat ympäristön näkyväksi vähin sanoin, kirkkaana. "Peltoniemen eläväinen ja hauska kokoelma haluaa selvästi kutsua lukijan arkipäivän kylmän tyhjyyden ja ajan jatkuvan kulumisen tuolle puolen. Sieltä käsin moni tuttu seikka näyttää toiselta; useita vastaantulevia asioita ei välttämättä tulisi ajatelleeksikaan", kirjoittaa Arto Rintala Kiiltomadon arvostelussa. "Lumi toi peurat lähemmäksi meitä./ Se mitä ei voi nähdä/ On nyt itsensä muotoinen varjo./ Mustia reikiä kimaltavalla hangella, käänteinen tähtikuvio."

Pirstaleita

Pirstaleita

25.10.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Ghanalainen Armah Ayi Kwei (s. 28.10.1939) on kuvannut "uuden Afrikan" idealismin tappiota romaanissaan Pirstaleita (Tammi 1973, suom. Seppo Loponen). Länsimaissa koulutuksen saaneet opiskelijat joutuvat kotiin palatessaan huomaamaan, että suku on pettynyt, kun palaajalla on pääomana vain koulutuksensa eikä ylellisiä etuuksia, joita muiden toteuttaman mallin mukaisesti on odotettu. Kyyninen materialismi tuhoaa perinteiden jatkuvuuden. "Sekä tyyliltään että sanomaltaan ansiokas romaani", kehui Arvostelevan kirjaluettelon Kerttu Manninen. Suomentaja Seppo Loponen sai kirjan käännöksestä valtionpalkinnon. "Olisi luullut olevan helppoa typistää häiritsevät unelmat oman minänsä kokoisiksi, käyskennellä rauhassa täällä auringossa ja kookospalmujen varjossa kun epätoivo uhkasi, ja katsoa meren liikkeiden värisyttämää valoa. Täällä tapahtui myös rauhan sanoman toteutumiseen viittaavia asioita, kunhan vain saisi sisäisen kuohunnan jotenkin tyyntymään."

Sivut