Iso vihko

Unkarilaisen Ágota Kristófin (1935-2011) esikoisromaanin Iso vihko (Tammi 1988, suom. Anna Nordman) päähenkilöinä ovat äitinsä hylkäämät kaksospojat, jotka asuvat isoäitinsä luona. Suuressa Kaupungissa riehuu sota ja pahuus hallitsee rikkonaista mailmaa. Pojat lähtevät leikkiin mukaan ja onnistuvat selviytymään oman moraalittomuutensa ja keskinäisen solidaarisuutensa ansiosta. He kirjaavat pahat tekonsa Isoon Vihkoon. Juha Hurme ohjasi teoksen pohjalta näytelmän, jota esitettiin teatteri Pienessä Suomessa vuonna 1998. Romaani on ns. Kaksosten trilogian ensimmäinen osa. Jukka Petäjä kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Kristofin romaania Iso Vihko voi pitää jopa pienenä tapauksena. Se on järkyttävän kylmä kirja moraalittomuudesta mielettömyyksien maailmassa.”

”Me aloitamme kaloista. Otamme niitä pyrstöstä ja iskemme niiden päät kiveä vasten. Totumme nopeasti tappamaan syötäväksi tarkoitettuja eläimiä: kanoja, kaneja, ankkoja. Myöhemmin tapamme eläimiä joita ei tarvitsisi tappaa. Pyydystämme sammakkoja, naulaamme ne lautaan ja avaamme niiltä vatsan. Pyydystämme myös perhosia ja kiinnitämme ne neuloilla pahville. Vähän ajan kuluttua meillä on hieno kokoelma.”