Onnenkissa

Aino Vähäpesolan (s. 1994) esikoisromaanin Onnenkissa (Kosmos 2019) päähenkilönä on parikymppinen nainen, joka on opinnoissaan syventynyt Edith Södergranin runouteen. Nuorena kuolleen runoilijan tuotannon kautta nainen löytää tapoja hahmottaa maailmaa ja omia tunteitaan. Hän analysoi loputtomasti itseään ja hakee mielenrauhaa joogaamalla. Romaani yhdistelee onnistuneesti omakohtaista kerrontaa ja luutuneita rakenteita purkavaa feminististä esseetä. Eleonoora Riihinen kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Vähäpesolan esikoinen on lukukokemuksena meditatiivinen ja lohdullinen. Se etenee varmaotteisesti ja rauhallisesti kuin syvän hengityksen rytmissä vaihtuvat asanat.”

”Motivaationi harjoitella kuolleen miehen asentoa, hengittelyä ja meditaatiota oli korkea. Olin nimittäin alkanut ajatella, että ehkä aktiivisen toiminnan sijaan passiivisuus olisi se tapa, jolla maailma muuttuisi. Patriarkaatin voisi kaataa meditoimalla – vähintäänkin sen, joka piti valtaa omassa mielessäni. Se on se ääni, joka saa meikkaamaan tummat silmänaluset piiloon, vaikka ei näkisi sille oikeastaan tarvetta, hankkimaan poikaystävän, vaikka ei haluaisi. Henkilökohtainen on poliittista, joten onhan sillä merkitystä, jos minä vain lihas lihakselta ja ajatus ajatukselta lakkaan olemasta minä, joka olen ollut koko elämäni ajan: tyttö ahtaassa roolissaan.”