Helle, Teemu

Synnyinaika

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Ammatti

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Kuume

Lapsuudessani ja nuoruudessani lukeminen ei ollut kovinkaan suosittua. Kasvuympäristössäni nuorison keskuudessa vallitsi käsitys, etteivät kovat kundit lue. Siksi harjoitin sitä salaa. Hiivin koulun jälkeen kirjastoon, lainasin kaikkea minua kiinnostavaa sarjakuvista biografioihin, nuortenkirjoista aikuisten romaaneihin ja tietokirjoihin, musiikkia (cd-levyt tekivät tuloaan), kalastus- ja muita harrastelehtiä. Salaisinta oli lukea runokokoelmia. Valikoimaltaan varsin kattavan Kontulan kirjaston runohylly oli matala ja lyhyt. Sen äärellä oli kuitenkin turvallista hurmioitua, vaikka se sijaitsikin lähinnä ulko-ovea josta vilkkaasti lappasi sisään ja ulos kaikenikäisiä lukijoita, sillä runohyllyn edusta oli rauhallisin paikka Kontulan kirjastossa ja jopa koko ostoskeskuksen alueella.

Kotini olohuoneessa oli seinällinen kirjoja. Voi sanoa, että kasvoin kirjallisuuden ympärillä. Äiti ja isä kannustivat lukemaan. Rakas sylikummitätini, joka edelleen on muistanut minua kirjalla aina silloin tällöin, huolehti että jouluisin ja syntymäpäivälahjaksi sain ainakin yhden kovankantisen paketin. Minun laillani hän osaa arvostaa kirjaa sisältönsä lisäksi myös esineenä. Kirjahyllyssä ja varsinkin käsien huomassa sen kauneus näyttäytyy selvimmin – kirja ja sen sisältö täydentää kädet ja aivot, mielen tyhjän tilan.

Hiljalleen ymmärsin, etten enää tahtonutkaan palauttaa lainaamiani kirjoja kirjastoon. Tahdoin palata niihin useampaan otteeseen. Halusin, että ne olisivat käytettävissäni, keskustelukumppaneina myös kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella. Tarvitsen niitä lähdeteoksiksi, turvakirjoiksi joihin voi palata jos kokee olonsa uhatuksi, tarvitsen niiden läsnäoloa ja henkeä. Vähän samaan tapaan kuten Elias Canettin romaanissa Sokeat, jossa päähenkilö, sinologi Peter Kien käy keskusteluja kirjastonsa kirjojen kanssa. Häneen minun on tältä osin helppo samaistua. Kirjasto on valinnainen lomapaikka, välttämätön pakopaikka.
Perustin oman pienen kirjastoni. Nyt se sijaitsee asuntoni olohuoneessa. Hiljalleen olen täydentänyt sitä. Kirjallisuus ja kirjat ovat kuin kuume, josta ei halua päästä eroon. Se leviää pitkin kehoa ja valloittaa lopulta jokaisen huoneen.


MAKUASIOITA:

Unohtumattomat:
Yläasteella äidinkielenopettaja Riuttu luetutti ääneen John Steinbeckin Helmen. Siitä pitäen se on ollut yksi tärkeimmistä kirjoista minulle. Se muistuttaa minua, paitsi karhean kauniilla tarinallaan ihmisyydestä, kirjoittamiseni motiiveista ja alkulähteistä. Tuon kirjan luettuani ymmärsin, että haluan kirjailijaksi. Se vaikutti minuun niin.

Arto Melleri tuotannollaan osoitti nuorelle minälle, että runous voi olla rock’n’rollia. Hän näytti, että lukemisen lisäksi kovat kundit voivat myös kirjoittaa.

Noin viisi kesää taaksepäin luin Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikan. Teos oli niin kokonaisvaltainen ja voimakas elämys, etten sen jälkeen hetkeen kyennyt lukemaan ainuttakaan romaania.

Gustave Flaubertin teokset ovat kestosuosikkejani. Kuten myös Katri Valan ja Helvi Juvosen runous.

Viimeksi vaikutuin suuresti Pablo Picasso -näyttelystä Helsingin Ateneumissa. Sen loistokkuus polttomerkkasi joitakin värejä sieluuni ja vavahdutti eloon sen joka jo pitkään oli kytenyt.

Mieluisa paikka:
Mieluisin paikkani maailmassa on koti, vartavasten valitsemani hiljaisuus. Myös joitakin hotspotteja löytyy maailmalta; ne voivat olla pieniäkin, mutta merkityksellisiä kuten esimerkiksi Kontulan Antikvariaatti, joka on muistaakseni jököttänyt samalla paikalla ainakin viisitoista vuotta. Sieltä löydän aarteita edelleenkin. Toinen esimerkki voisi olla aurinkoinen Helsingin Kauppatori ja Esplanadi jonka eläväisyys miellyttää sivusta tarkkailevaa runoilijaa.

Fiktiivinen henkilö, johon voisin samaistua:
Hercule Poirot

Elämäkertatietoa

Teemu Helle (s. 1982) on Helsingistä kotoisin oleva riihimäkeläinen runoilija. Hänen runojaan on julkaistu myös Nokturno.org:ssa. Helle kirjoittaa myös proosaa.

vanhemmat: Jari Helle ja Tea Helle (os. Tikka)

harrastukset ja kiinnostuksen kohteet: Kirjallisuus kaikkinensa, taiteet, teatteri & elokuvat, musiikki, sarjakuvat & kuvasarjat

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Lavastaja / novelli. Kulttuurilehti Särö 4/2009.

Tekstinäyte

Ymmärrättehän toki, mitä vaadimme, tahdomme teidän
olevan. Työaikalainsäädännön mukaan kaikenlainen
irvistely, pahojen hajujen äärellä tulisi kieltää. kieltään vilauttaa,
heiluttaa persettä ja toivottaa hyvää matkaa. Kas. Ottakaa pullaa,
rusinat ovat aidalla rajattuja, remmillä kasvatettuja. Luomua.

(Katkelma runosta Työehtosopimus, kokoelmasta Oy, ntamo 2010)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.