Tammikuussa luetuista kirjoista kuukauden kirjanostoksi valikoituu Elizabeth Acevedon esikoisromaani Runoilija X (Karisto, 2019, kääntäjä Leena Ojalatva), joka on jo useita palkintoja saanut upea säeromaani nuoren naisen elämästä.

Xiomara on syntymästään asti saanut kuulla olevansa hankala tapaus. ”Pero tú no eres facíl” on hokema, joka toistuu jatkuvasti. Hänen kaksoisveljensä Xavier syntyi ensin täysin ongelmitta, mutta kun Xiomaran vuoro tuli, meni kaikki pieleen, lääkärikään ei ollut koskaan aiemmin nähnyt yhtä vaikeaa synnytystä. Lausahdus kuuluu niin hyvässä kuin pahassa, olipa kotityöt tehty huonosti tai koe on mennyt huippuhienosti – Pero tú no eres facíl.
”Vanhempani kai tahtoivat tytön joka istuu kirkonpenkissä
kukkakuosissa ja kainosti hymyillen.
He saivat maihinnousukengät ja suun joka pysyy vaiti
kunnes kieli on terävä kuin viidakkoveitsi.” s. 14
Täysin toista maata on hänen veljensä Xavier, jota Xiomara kutsuu Kaksoseksi. Kaksonen on paras poika ja hän on myös ainoa poika, jota Xiomara aikoo koskaan rakastaa. Juuri veli on se joka näkee, että Xiomaralla on paljon sanottavaa. Kaksonen ostaa siskolleen lahjaksi muistikirjan, johon Xiomara voi koota ajatuksiaan, sillä hän ei veljensä mukaan puhu tarpeeksi. Xiomara on hiljainen ja raivokas, ja hän on tottunut suojelemaan pehmeää ja hentoa veljeään niin nyrkein kuin sanoin. Kun Xiomara tulee kotiin nyrkit verillä, äiti toteaa, että miksi tyttö ei ole kuin veljensä? Mutta äiti ei tiedä sitä, että juuri veljeään Xiomara on nyrkeillään puolustanut.
Xiomara on muodokas nuori nainen ja hän kärsii jatkuvasta seksuaalisesta häirinnästä, niin huutelujen kuin kourintojen muodossa, sekä aikuisilta että nuorilta miehiltä. Ei ole väliä miten pukeutuu tai miten käyttäytyy, tilanne on aina sama ja huudot ja kohtelu törkeää.
”Otan muistikirjan
ja kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan
kaikki ne asiat jotka olisi pitänyt sanoa
Muutan runoksi terävät tunteet sisältäni,
ne jotka voisivat taatusti
viiltää minut aivan
auki.”
s. 59
Vanhemmat ovat jo iäkkäitä ja varsinkin äiti on vahvasti uskonnollinen ja kasvattaa lapsiaan kovalla kädellä. Kirkossa ja ehtoollisella on käytävä, ja likipitäen kaikki on syntiä. Varsinkin Xiomara on tiukan kurin alla, pojille kun suodaan aina enemmän vapauksia kuin tytöille… Kun Xiomara kyselee ja kyseenalaistaa, ei hän saa aina mieluistaan vastausta.
”Ja jostain syystä,
ehkä sen takia mitä oppia saan
koulussa ja elämässä,
kaikki tämä tuntuu paskapuheelta.” s. 125
Kaikesta tästä ja paljosta muusta Xiomara kirjoittaa, salaa. Hän purkaa tuntojaan jatkuvasta seksuaalisesta häirinnästä, yrityksestään olla hyvä tyttö, äärettömän tukahduttavasta äidistä, haluista, Kaksosesta sekä Amanista, jonka kosketus sytyttää liekin. Kun Xiomara lopulta menee lavarunouskerhoon ja osallistuu avoimeen mikkiin, hänen luovuutensa pääsee valloilleen.
”Koko viikonlopun elän avointa mikkiä uudelleen.
Lauantaina ja sunnuntaina täytyy hillitä intoa.
Kirjoitan siivouksen välissä.
Kirjoitan kun pitäisi tehdä läksyjä.
Kirjoitan ennen ja jälkeen kirkossa käynnin.” s. 289
Tarina etenee rytmikkäästi, se koostuu runoista sekä Xiomaran kotitehtävistä ja viestittelyistä. Runoilija X on ajankohtainen, rohkea, ravisteleva ja aito teos, jonka lukee helposti yhdeltä istumalta.
Katja Kyllönen / Sivupiiri