Ilona aloittaa taidelukiossa, jonka opettajana on ihan oikea näyttelijä, Ilonan salainen ihastus Karri. Samoihin aikoihin naapuriin muuttaa perhe, jonka poika Vertti kiinnittää huomion erikoisuudellaan. Poika ei poistu kotoaan kuin postilaatikolle, jossa röhnöttää odottamassa postinkantajaa. Vertti elää omaa elämäänsä kotiympyröissä, paitsi iltaisin, jolloin hän lentää Finnairin lentokapteenina ympäri maailmaa. Vertti seuraa ikkunastaan Ilonaa, Tyttöä, joka kohtelee häntä erikoisuudestaan huolimatta kuin ihmistä. Ilona elää lukiolaisen elämää, jota värittää kaverussuhteet ja ihastukset. Kun Ilona käy eräänä iltana Vertin kotona hoitamassa pojan pikkusiskoa, tyrkkää poika Ilonalle kaikki yhteystietonsa. Muutamien viestien jälkeen Ilona kysyy pojalta, että haluaisiko hän silloin tällöin kuvia ja videoita maailmasta ja Vertti suostuu. Jukka-Pekka Palviaisen nopealukuinen ja letkeä Opeta minut lentämään on sympaattinen tarina ystävystymisestä ja teinielämästä.

Vuoden 2019 Lappi-kirjallisuuspalkinnon on saanut kirjailija Rosa Liksom teoksestaan Everstinna (Like, 2017). Palkinnonsaajan valitsivat kuuden ehdokaskirjan joukosta taiteilijapariskunta Pekka ja Teija Isorättyä, jotka painottivat valinnassaan lukukokemusta, laajaa maailmankatsomusta, kielellisiä ansioita ja tärkeimpänä sitä, mikä kirjan sitoo nykyaikaan.

Ote perusteluista: ”Erinomainen kirjallinen ansio on päähenkilön ilmeisen sivistyksen kuvaaminen hänen tekojensa ja ajatustensa kautta. Yksinkertaisemmin olisi voitu tyytyä kertomaan, että Everstinnalla oli laaja yleissivistys ja että hän oli hyvin perillä maailmanpolitiikasta. Sen sijaan Rosa Liksom kirjoittaa rehevällä Torniojokilaakson murteella auki päähenkilön koko maailmankuvan, sekä mielipiteet historiallisista tapahtumista sekä tärkeimmät toimet, joilla hän maailmanhistorian kulkuun osallistui. Toki päähenkilön poliittinen ja henkinen työ katkesi pitkäksi aikaa avioliittoon, jossa joutui sadistisen everstin vangiksi.”

Myös lukijat saavat äänestää omaa suosikkiaan ehdokkaista. Tänä vuonna eniten ääniä sai Ritva-Elina Pylvään Alisa, Väylän tytär (Väyläkirjat, 2016).

Lappi-kirjallisuuspalkinto on Lapin kirjastojen yhdessä jakama palkinto ansioituneelle Lappi-aiheiselle kotimaiselle, suomenkieliselle teokselle. Palkinnolla palkitaan aikuisten kaunokirjallinen teos. Palkinnolla kirjastot haluavat nostaa esille laadukasta Lapin kirjallisuutta ja se jaetaan joka toinen vuosi. Palkinnon suuruus on 2000 euroa ja yleisöäänestyksen suosikki saa 500 euroa.

Lisätietoja:
Kirjasampo: Lappi-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat 2019
Lappi-kirjallisuuspalkinto

Katja Kyllönen / Sivupiiri

Yökouluun tulee paketti, joka sisältää hienoja kultaisia tossuja. Kaikkien harmiksi niitä ei riitä kaikille ja tossujen saajat arvotaan. Paavoa harmittaa vietävästi, sillä hän jää ilman tossuja, jotka vielä kaiken upeuden lisäksi tekee omistajistaan supernopeita. Mutta välitunnin jälkeen luokka ammottaa tyhjyyttään, paikalla ovat vain tossuttomat tyypit. Opettaja luulee tietenkin porukan pinnaavan, mutta Paavo on eri mieltä ja lähtee seuraamaan metsään vieviä jälkiä. Kumpi on oikeassa, ope vai Paavo? Paula Norosen ja Kati Närhen hauska ja vauhdikas Yökoulu ja noidutut tossut.

Célanire anländer till Elfenbenskusten 1901. Hon är bildskön, svart som natten, och talar som en parisiska. På några få dagar har hon vänt upp och ned på det lilla samhället Adjame-Santay. Men vem är Célanire? Varifrån kommer hon? Och vad vill hon egentligen? Romanen Célanire är en myllrande historia berättad ur flera olika perspektiv. Det är ett kvinnoporträtt, men också en bok om Afrikas och Västindiens koloniala historia. Författaren Maryse Condé från Guadeloupe fick Nya Akademiens litteraturpris 2018.

Uusiseelantilaisen Witi Ihimaeran (s. 7.2.1944) romaani Valasratsastaja (Like 2003, suom. Mervi Hangasmäki) kertoo maorien mytologiaan perustuvan tarinan valaista ja ihmisistä. Kahu-tyttö kasvaa isänsä ja setiensä parissa, mutta hänen isoisoisänsä Koro ei hyväksy häntä, koska on toivonut suvun jatkajaksi poikaa. Kahu yrittää opetella maorien vanhoja tapoja, ja kun valaita alkaa kokoontua kylän rannoille kuolemaan, hän tuntee hetkensä koittaneen. "Tarinaa kertoo pääasiassa Kahun setä Rawiri, nuori mies joka tasapainottelee maailman kutsun ja perinteiden välimaastossa. Rawiri myös rakastaa pientä Kahua varauksetta ja ihailee tämän sinnikkyyttä mutta kummastelee tytön erikoisuutta", kerrotaan kirjasta Kujerruksia-blogissa. Valasratsastaja tunnetaan myös menestyneenä elokuvana. "Kultainen isäntä oli opettanut valasta harjaannuttamaan lihaksiaan ja jänteitään niin, että sen iholle muodostui kädensijat, joiden avulla ratsastaja voi nousta valaan pään päälle. Siellä lihakset muodostivat satulan ja kannukset. Ja kun valas sukelsi, se lukitsi isäntänsä nilkat vahvoilla lihaksillaan ja avasi pienen hengityskammion aivan hengitysaukon taakse."

Detta är en fin berättelse som värmer varje biblioteksälskare och bibliotekaries hjärta. En berättelse som passar för alla åldrar, att läsa ensam eller tillsammans som högläsningsbok.

Anna gillar att läsa. Hon oroar sig för framtiden och att åldras och bli vuxen. Men på biblioteket och i böckerna hittar hon sin fristad. Även om någon dör i en bok, så kan hon bara börja om och personerna blir levande igen. En dag när Anna besöker biblioteket, får hon veta att böckerna som ingen lånar eller läser förstörs. Hon blir upprörd, för så kan man väl inte göra? För att stoppa detta, försöker hon komma på en plan, hur ska hon kunna rädda böckerna från att bli förstörda?

Tammikuussa luetuista kirjoista kuukauden kirjanostoksi valikoituu Elizabeth Acevedon esikoisromaani Runoilija X (Karisto, 2019, kääntäjä Leena Ojalatva), joka on jo useita palkintoja saanut upea säeromaani nuoren naisen elämästä.

Xiomara on syntymästään asti saanut kuulla olevansa hankala tapaus. ”Pero tú no eres facíl” on hokema, joka toistuu jatkuvasti. Hänen kaksoisveljensä Xavier syntyi ensin täysin ongelmitta, mutta kun Xiomaran vuoro tuli, meni kaikki pieleen, lääkärikään ei ollut koskaan aiemmin nähnyt yhtä vaikeaa synnytystä. Lausahdus kuuluu niin hyvässä kuin pahassa, olipa kotityöt tehty huonosti tai koe on mennyt huippuhienosti – Pero tú no eres facíl.

”Vanhempani kai tahtoivat tytön joka istuu kirkonpenkissä
kukkakuosissa ja kainosti hymyillen.
He saivat maihinnousukengät ja suun joka pysyy vaiti
kunnes kieli on terävä kuin viidakkoveitsi.” s. 14

Täysin toista maata on hänen veljensä Xavier, jota Xiomara kutsuu Kaksoseksi. Kaksonen on paras poika ja hän on myös ainoa poika, jota Xiomara aikoo koskaan rakastaa. Juuri veli on se joka näkee, että Xiomaralla on paljon sanottavaa. Kaksonen ostaa siskolleen lahjaksi muistikirjan, johon Xiomara voi koota ajatuksiaan, sillä hän ei veljensä mukaan puhu tarpeeksi. Xiomara on hiljainen ja raivokas, ja hän on tottunut suojelemaan pehmeää ja hentoa veljeään niin nyrkein kuin sanoin. Kun Xiomara tulee kotiin nyrkit verillä, äiti toteaa, että miksi tyttö ei ole kuin veljensä? Mutta äiti ei tiedä sitä, että juuri veljeään Xiomara on nyrkeillään puolustanut.

Xiomara on muodokas nuori nainen ja hän kärsii jatkuvasta seksuaalisesta häirinnästä, niin huutelujen kuin kourintojen muodossa, sekä aikuisilta että nuorilta miehiltä. Ei ole väliä miten pukeutuu tai miten käyttäytyy, tilanne on aina sama ja huudot ja kohtelu törkeää.

”Otan muistikirjan
ja kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan
kaikki ne asiat jotka olisi pitänyt sanoa
Muutan runoksi terävät tunteet sisältäni,
ne jotka voisivat taatusti
viiltää minut aivan
auki.”
s. 59

Vanhemmat ovat jo iäkkäitä ja varsinkin äiti on vahvasti uskonnollinen ja kasvattaa lapsiaan kovalla kädellä. Kirkossa ja ehtoollisella on käytävä, ja likipitäen kaikki on syntiä. Varsinkin Xiomara on tiukan kurin alla, pojille kun suodaan aina enemmän vapauksia kuin tytöille… Kun Xiomara kyselee ja kyseenalaistaa, ei hän saa aina mieluistaan vastausta.

”Ja jostain syystä,
ehkä sen takia mitä oppia saan

koulussa ja elämässä,
kaikki tämä tuntuu paskapuheelta.” s. 125

Kaikesta tästä ja paljosta muusta Xiomara kirjoittaa, salaa. Hän purkaa tuntojaan jatkuvasta seksuaalisesta häirinnästä, yrityksestään olla hyvä tyttö, äärettömän tukahduttavasta äidistä, haluista, Kaksosesta sekä Amanista, jonka kosketus sytyttää liekin. Kun Xiomara lopulta menee lavarunouskerhoon ja osallistuu avoimeen mikkiin, hänen luovuutensa pääsee valloilleen.

”Koko viikonlopun elän avointa mikkiä uudelleen.
Lauantaina ja sunnuntaina täytyy hillitä intoa.
Kirjoitan siivouksen välissä.
Kirjoitan kun pitäisi tehdä läksyjä.
Kirjoitan ennen ja jälkeen kirkossa käynnin.” s. 289

Tarina etenee rytmikkäästi, se koostuu runoista sekä Xiomaran kotitehtävistä ja viestittelyistä. Runoilija X on ajankohtainen, rohkea, ravisteleva ja aito teos, jonka lukee helposti yhdeltä istumalta.

Katja Kyllönen / Sivupiiri

Tällä viikolla vietetään Luonto lainassa -viikkoa teemalla ilmasto. Teemaan sopii hyvin Helena Wariksen kirjat Linnunsitoja ja Vedenkehrääjä, joista täkynä tänään jälkimmäinen. Vedenkehrääjä jatkaa Linnunsitojan tarinaa ja nyt pääosassa on Saz, joka kaipaa valtavasti siskoaan Inestä ja rakastettuaan Ameliita. Saz on päätynyt majakkasaarelta meren taakse Ammabariin, jossa selviää, että majakalle ei koskaan saatu pyydettyä apua, sillä kyyhkyjen viestit ovat koskemattomia. Saz etsii Maximiliania ja sillä hänen on selvitettävä missä kaikki konevastaiset ovat ja kiinnostaako ketään merentakaiset tapahtumat ylipäätään? Maximilian paikallistetaan kännykän avulla Sintrin kaupunkiin ja Saz lähtee etsimään miestä kovin kummallisten ohjeiden avulla. Lopulta hän on matkalla päällään vedenkehrääjän puku, jota ihmiset tuntuvat kunnioittavan. Matkalla hänen seuraansa tuppautuu vastarintalaisiin kytkeytyvä Mariia ja pieni poika Hiko, jotka ovat kovin kärsineitä ja nälkiintyneitä. Ja vaikka seura ei Sazia erityisesti kiinnosta, tulee hän juttuun Mariian kanssa. Sintrissä Saz kohtaa sekasorron, muuttuneen Maximilianin ja saa selville hämmentävän asian Ameliista. Mihin Sazin tie vie ja kuka pelastaa, ihminen vai onko se sittenkin kone, vai onko kaikki jo menetetty?