Sivupiiri
13.12.2023

Toimitukselta: Ajankohtaista Sivupiirissä

Lasten- ja nuortenkirjauutuuksia - kevät 2024

Otanta kaunokirjallisuuden lasten- ja nuortenkirjauutuuksista on poimittu kevään 2024 kirjakatalogeista ja kustantajien verkkosivuilta. Kuvailutekstit on laadittu kustantajien esittelytekstien pohjalta. Kirjat on listattu tekijän nimen mukaan aakkosittain. Lisää kevään uutuusteoksia löydät tutustumalla kustantajien katalogeihin ja verkkosivuihin. Lukuiloa!
 

Kuvakirjat, sadut ja runot:

 
Alaniva, Kirsi, kuvitus Marjo Nygård: Elli ja sata napaa (Wsoy), kesäkuu
Elli viettää kesäpäivää helteisessä maauimalassa ja näkee ympärillään jos jonkinmoisia kehoja. Pitkiä, muhkuraisia, ruttuisia, ruskettuneita, kaikki yhtä jänniä! Elli ottaa kynän ja alkaa piirtää. Elli ja sata napaa kertoo leppoisasti kehojen monimuotoisuudesta ja siitä, miten me olemme kaikki erilaisia keskenämme. Lapsen utelias ja ihaileva katse herättelee pohtimaan, mikä omassa kehossa on kaikkein parasta.
 
Brigatti, Ella: Sängynaluskansan pikkuriikkinen maailma (Capuchina Kustannus), toukokuu
Sängyn alla asustaa kokonainen kansa. Otukset ovat iloisia ja hämmästyttävän nopeita, minkä takia niitä kutsutaankin vilkuiksi. Joka yö vilkut ruilivat ulos sängynalusmaailmastaan, ja niiden vauhtia siivittää äänekäs kiljuminen. Vilkut kiipeävät katon rajaan ja odottavat, että kaikki ehtivät riviin. Ne ponnistavat ilmaan, ja häntäänsä peräsimenä käyttäen leijaavat kukkaruukkuun. Vaan tänä yönä kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Perheen vahtikoira Turre kuulee vilkkujen riehakkaat huudot ja tahtoo häätää ne sängyn alta lopullisesti! 
 
Dirgeliėnė, Skaistė, kuvitus Greta Alice: Ossi menee päiväkotiin (Lasten Keskus, suom. Rauna Sirola), helmikuu
Pienen Ossi-hiiren elämä mullistuu, kun koittaa ensimmäinen päiväkotipäivä. Jännitys kutittelee hännänpäässä ja uteliaisuus viiksenkärjissä. Toinen tassu haluaisi vielä pitää tiukasti kiinni äidin ja isän tassusta – toinen taas on valmis kipittämään seikkailuihin. Lämminhenkinen ja veikeästi kuvitettu tarina tukee pienen lapsen päivähoitotaipaleen alkua. Mainion Ossi-hiiren kanssa käydään läpi elämänvaiheen herättämiä tunteita ja tutustutaan päivähoidon ympäristöön ja rutiineihin, mikä auttaa ennakoimaan tulevaa ja tuo lapselle turvaa.  
 
Erlandsson, Karin, kuvitus Karoliina Pertamo: Juno sytyttää kuun (S & S, suomentanut Mirjam Ilvas), tammikuu
On Junon nukkumaanmenoaika. Mutta ensin Juno sytyttää valon kuuhun ja ajattelee kaikkia, jotka ovat myös menossa pian nukkumaan. Kuninkaat linnoissaan, legopalikat lattialla ja kattilat astianpesukoneessa. Karin Erlandssonin kaikkein pienimmille suunnattu tarina vie levolliselle matkalle Junon maailmaan. Karoliina Pertamon kuvituksissa kaikki kaivinkoneista mustekaloihin kylpee lämpimissä sävyissä.
 
Gorman, Amanda, kuvitus Christian Robinson: Jonakin päivänä (Tammi, suom. Laura Eklund Nhaga), maaliskuu
Joskus koko maailma tuntuu olevan rikki ja ongelmat ylitsepääsemättömiä, mutta meillä kaikilla on valta vaikuttaa. Tarvitaan vain vähän uskoa ja ystävien apua. Yhdessä voimme löytää maailmasta kauneutta ja saada aikaan muutoksen. Kuvakirjan intiimi ja inspiroiva teksti ja upeat kuvitukset näyttävät, kuinka pienimmälläkin eleellä voi olla vaikutus, joka kantaa.
 
Heikkilä, Pirjo ja Sanna Stellan, kuvitus Tiina Konttila: Pirjo-tädin ja Sanna-tädin iltasatuja (Wsoy), kesäkuu

Siskonpedistä tuttujen näyttelijöiden höpsöt tätihahmot alkavat kertoa tarinaa… ja pistävät perinteiset iltasadut uuteen uskoon!Oletko jo kuullut Nukku-Pentistä, jonka rutiinit ovat aivan hukassa, kun hän joutuu tuuraamaan Nukku-Mattia organisaatiomuutosten takia? Taikka rasittuneesta Robotti-imurista, joka vain haluaisi hoitaa hommansa, mutta ajelee vääjäämättä kohti koirankakkaa? Siskonpedistä tutut näyttelijät Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan kirjoittavat tätihahmojen ominaisuudessa legendaarisia juttuja ja pölhöjä iltasatuja, jotka onnistuvat naurattamaan lapsukaisia mutta eivät takaa nukahtamista. 

Kallio, Maaret, kuvitus Kati Vuorento: Kuiskaan sinulle salaisuuden (Wsoy), toukokuu
Lempeä runokirja tukalista tunteista. Pieni lapsi tuntee syvästi, niin iloa, onnea kuin vastakkaisiakin tunnepyörteitä: uupumusta, kiukkua tai kateutta. Lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta vahvistaa yhdessä ihmettely, turvallinen syli ja tunteiden sanoittaminen, silloinkin kun mieli on murheellinen kuin mehiläisellä tai pelottaa kuin pientä pupua. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja tärkeitä, mutta niiden kanssa toimimisessa auttavat kirjan viisaat salaisuudet.
 
Kallioniemi, Tuula, kuvitus Henna Ryynänen: Jäniksenpapanapolku (Otava), maaliskuu
Kymmenen hykerryttävän hauskaa nykypäivän satua pienten iloksi.

Voiko mörön kanssa ystävystyä? Millaisen aarteen Severi löytää seuratessaan polulle pudoteltuja jäniksen papanoita? Mahtuuko lehmä Pietun perheen parvekkeelle? Kuka uskaltaa uhmata Marja Piirakkaa, joka on koko pihapiirin pomo? Humoristiset, lyhyet sadut ovat vaivatonta ääneen luettavaa. 

Karsikas, Ilja: Sateenkaarikiitäjä (S & S), tammikuu
Yhtenä päivänä Mallalle ja Riinalle tulee riitaa. Riinaa ärsyttää ja surettaa. Sitten hän kuulee ulkoa merkillistä siritystä, jota hän lähtee seuraamaan. Siritys kuuluu yhä kovempaa ja kovempaa, ja lopulta se johdattaa Riinan kaupungin laidalle asti. Sieltä löytyy salaperäinen Sateenkaarikiitäjä - ja Malla, joka on odottanut häntä! Sateenkaarikiitäjä on huumaavan värikylläinen ja suloinen hyvän mielen tarina ystävyyden merkityksestä ja siitä, miten tärkeää on osata pyytää ja antaa anteeksi.
 
Kirkkopelto, Katri: Piki ja villi vekotin (Lasten Keskus), tammikuu
Piki on vihdoin saanut oman puhelimen. Se on hieno. Puhelimella voi soittaa Isolle, ottaa valokuvia, kuvata videoita, pelata pelejä ja lähettää viestejä kavereille. Piki on lumoutunut. Puhelin ei kuitenkaan aina ole kiva. Sinne tulee joskus kurjia juttuja, jotka jäävät vaivaamaan niin, ettei unikaan meinaa iltaisin tulla. Joskus Pikikin lähettää viestejä, jotka kaduttavat. Vähitellen Piki oivaltaa, että puhelin on villi vekotin, joka täytyy kesyttää. Ja joskus sille täytyy sanoa tiukasti, että nyt pysyt siellä taskussa ihan hiljaa etkä häiritse. Minä leikin nyt!
 
Krohn, Leena: Sydänystävä (Teos), helmikuu
Vanha rouva asuu Sellsingin kaupungissa. Hänen lemmikkinsä, avustajansa ja sydänystävänsä on hapsenkakkiainen, valtava jymyjäärä. Jäärä käyttää koiravainaan valjaita, tuo postin ja vie roskat. Ystävykset käyvät yhdessä kävelyillä, kahviloissa, ostoksilla ja oopperassa. 

Sydänystävä on runomuotoinen, purevan hauska kertomus keskenään hyvin erilaisten olentojen ystävyydestä ja keskinäisestä kunnioituksesta.

Kunnas, Kirsi, toim. Pia Krutsin, kuvitus Jani Ikonen: Haitulan taikahattu (Wsoy), maaliskuu

Vuonna 2024 juhlitaan rakastetun runoilija Kirsi Kunnaksen syntymän satavuotisjuhlaa. Juhlavuoden kunniaksi runoilija ja sanataidekasvattaja Pia Krutsin on valinnut 32 Kirsi Kunnaksen runoa, jotka kutkuttavat lapsen mielikuvitusta ja tempaavat runojen taikamaailmaan. Kunnaksen runojen kanssa vuoropuheluun on kutsuttu kahdeksan nykykirjailijaa. Haitulan lumoavasta taikahatusta löytyy lapsilukijalle myös sanataidetehtäviä, jotka innostavat kirjoittamaan runoja itse. Näin lukijasta voi tulla tekijä. 
 
Lehtinen, Nora, kuvitus Erika Kallasmaa: Alma ja ilmapallo (Minerva), toukokuu
Alma rakastaa punaista ilmapalloaan. Hän ottaa sen mukaan päiväkotiin ja illalla sängyn viereen. Eräänä päivänä ilmapallo karkaa. Siitä tulee hirveän surullinen päivä, mutta myös hirmuisen hieno päivä. Päivä, joka kuljettaa Alman suuren veden äärelle, kallioiden koloihin ja tähtitaivaan alle. Matkalle kaupungin ylle, ehkä avaruuteen asti!
 
Marjamäki, Tuomas, kuvitus Antti Nikunen: Nollis - Kallis nokkonen ja muita kertomuksia (Wsoy), tammikuu
Rakastetun Nolliksen eli maailman ainoan nollasarvisen ja tämän parhaan ystävän toilailut jatkuvat uudessa Nollis-kirjassa. Seitsemässä iltasaduksi sopivassa kertomuksessa muun muassa tutustutaan selittävään siiseliin, maistellaan erikoisia ruokia ja kiidetään halki avaruuden.

Kalle-Ilmarin maatilalla Pönttölässä asuu monenmoista tallaajaa, mutta yksikään ei ole niin harvinainen kuin Nollis ja Sahrami – parhaat ystävykset, maailman ainoa nollasarvinen ja raidaton seepra. Elämä maatilalla on täynnä hauskoja yllätyksiä ja vekkuleita kommelluksia.

Mikkanen, Raili, kuvitus Harri Tarkka: Kettuperhonen (Kvaliti), tammikuu

Kaunis, herkkä ja samalla myös haikea satu ketun ja perhosen yhdessä viettämästä rakkaudentäyteisestä kesästä, josta jää muistoksi kaksi kettuperhosta, Onni ja Ilo.
 
Nesshöver, Nanna, kuvitus Eleanor Sommer: Kun Mauri-murmelia pelottaa (Lasten Keskus, suom. Sanna Hytti), helmikuu
Joskus vain alkaa kamalasti pelottaa. Kuten Mauri-murmelia silloin, kun hän ajautuu kauas kotikolostaan. Muut eläimet yrittävät auttaa Mauria karkottamaan pelon. Pötkiikö pelko tiehensä, jos murisee hurjasti? Tai ajattelee lempipaikkaansa koko maailmassa? Entä tepsiikö pukkihyppely? Pelon hälventämiseen on monia konsteja. Auttaisitko sinäkin Mauria? 
 
Nuotio, Eppu, kuvitus Sanna Pelliccioni: Sinä päivänä (S & S), toukokuu
"Sinä päivänä oli tosi kuuma, ja kadotin kotiavaimeni.
Etsin sitä kaikkialta. Muuten se oli kyllä ihan tavallinen päivä."

Sinä elokuun päivänä tapahtui myös niin, että virolainen Silvi, hänen äitinsä, isänsä, veljensä, mummunsa, hänen koko perheensä ja kaikki hänen naapurinsa ottivat toisiaan kädestä kiinni ja liittyivät ihmisketjuun, joka kulki maasta toiseen. He lauloivat ja osoittivat rauhallisesti mieltään vapauden puolesta.

Ojala, Kimmo, kuvitus Jussi Jääskeläinen: Yrjö Ärjylän herkimmät (Avain), maaliskuu
Yrjö Ärjylä on äksy ukko. Hän asuu yksinään kerrostalon ullakkohuoneessa ja räyhää pihan lapsille. Rakkaus ja neiti Kukka Kimppunen astuvat kuitenkin Yrjön elämään yllättäen ja saavat hänet muuttumaan täysin. Herkistynyt Yrjö Ärjylä ostaa uuden kynän sulkaisen ja huudahtaa innoissaan: ”Minä runokirjan julkaisen!” Ja niin hän totisesti tekee. 
 
Paltanavičius, Selemonas, kuvitus Joni Rasa: Kaikkein paras häntä (Kvaliti, suom. Urtė Liepuoniūtė), toukokuu
Onpas käynyt surkeasti: pikkukarhu on hukannut häntänsä! Onneksi kettu on huomannut sen ja huomauttanut asiasta. Mutta miltä karhun häntä näyttää? Onko se pehmeä ja pörröinen kuin oravan? Iso ja paljas kuin majavan? Tai ehkä pitkä ja ohut kuin hiiren? Karhu raukka on unohtanut, millainen se oli ja mihin se on jäänyt... Hei, auta karhua löytämään häntänsä! Tämä kirja kannustaa arvostamaan sitä, mitä meillä on, ja hyväksymään itsemme juuri sellaisina kuin olemme.
 
Pannula, Kaija, kuvitus Silja-Maria Wihersaari: Nukkumaan, Vappu! (Wsoy), helmikuu
On Vapun nukkumaanmenoaika. Nallet Toffo ja Poffo ovat hioneet Vapun iltaohjelman huippuunsa: ensin terveellinen iltapala, sitten pesut, unisukat ja iltasatu. Mutta Vappu haluaakin syödä uunimakkaraa ja tehdä pomppuennätyksen! Muru-hirvi ei millään jaksaisi tätä jokailtaista show’ta… Kun iltasatu VIHDOIN on luettu, kaikki torkkuvat – paitsi Vappu. Nukkumaan, Vappu! on riemukkaan anarkistinen kuvakirja, jossa Vappu pistää tuulemaan ja väsyneet eläimet yrittävät suoriutua vanhemmuuden sääntöviidakossa.
 
Partanen, Ilona: Mummi Värikäs (Kumma), helmikuu

Mummi Värikäs rakastaa värejä ja taidetta, ja maalatessaan hän poreilee ja räiskyy onnesta. Mutta tänä aamuna mummi ei kupli ilosta, sillä hän on kadottanut jotakin — jotakin hyvin tärkeää. Mummi ei kuitenkaan tiedä, mihin se jokin on kadonnut, ja etsinnät on aloitettava heti, sillä ilman sitä maalaamisesta ei tule mitään. Mummi on varma, että on jättänyt sen torille, mutta kun hävinnyttä asiaa ei ala löytyä, alkavat värit yksitellen kadota maailmasta… Mummi Värikäs on hykerryttävä kuvakirja väreistä ja elämänilosta, kadottamisesta ja löytämisestä. Se osoittaa, että universumin kaikki värit ovat aina saatavillamme, kunhan vain tajuamme etsiä niitä, ja että ilman sitä jotakin elämä alkaa hiljalleen näyttää värittömältä.
 

Pyykkö, Anni, kuvitus Eveliina Netti: Venni ja Lyly - ruokasankarit (Lasten Keskus), tammikuu
”Ei saa heittää ruokaa roskiin”, kuulee Venni kotona toistuvasti. Mitä väliä sillä muka on? Venni ja pehmolelukaveri Lyly alkavat yhdessä selvittää, mistä ruoka lautaselle tulee. Kuinka kauan ruis matkaa siemenestä leiväksi, ja mistä banaanit ilmestyvät kauppaan? Miksi jotkut ruuat vaativat luonnolta erityisen paljon, ja miten lehmien pierut liittyvät asiaan? Mihin biojäte päätyy kotiroskiksesta? Pikkuhiljaa kaveruksille valkenee, että ruoka on aivan liian arvokasta tuhlattavaksi. Niinpä Venni ja Lyly päättävät taistella ruokahävikkiä vastaan ja ryhtyvät ruokasankareiksi!

Saahko, Lotta-Sofia
, kuvitus Mira Mallius: Lilja muuttaa maailmalle (Tammi), toukokuu

Miltä muutto maapallon toiselle puolelle tuntuu? Herkkä kuvakirja kertoo lapsen tunteista ja kysymyksistä muutoksen keskellä. Lilja ei ole koskaan käynyt kauempana kuin mummolassa, kun äiti ja isä ilmoittavat, että heidän perheensä muuttaa Kiinaan. Se herättää suuria kysymyksiä. Näkeekö Lilja mummoa enää koskaan? Löytääkö hän uusia kavereita ja miten hän oppii vierasta kieltä? Ensin Kiinassa kaikki tuntuu kummalliselta, puistossa ihmiset lenkkeilevät takaperin ja aamupalaksi syödään nyyttejä. Mutta sitten Lilja tapaa Liun, ja uuden ystävän kanssa Kiinaan muutosta tuleekin suuri seikkailu!
 

Sann, Maria, kuvitus Malin Klingenberg: Karkulaiset (S & S, suomentanut Outi Menna), helmikuu

Joona, Ebba ja Linnea ovat jo oikeastaan ihan liian isoja päiväkotiin.

Lisäksi heillä on upouudet lapiot. Iltapäivän lepohetkellä vapaudenkaipuiselle kolmikolle tarjoutuu mahdollisuus pakoon päiväkodin väsyneen hoitajan Monan ansiosta. Elämä vapaudessa sekä tuoksuu että tuntuu erilaiselta. Ja päiväkodin pihamaan tuolta puolen löytyy karkulainen, joka on viipymättä pelastettava!

 
Savonen, Meri ja Satu Koivisto, kuvitus Parvati Pillai: Kettulan kahvila - Pelli-pupun syntymäpäivä (Wsoy), helmikuu
Kuu on nuori kettu, jonka isä pitää suloista Kettulan kahvilaa. Kuu ja hänen ystävänsä rakastavat leipomista itsekin, ja kun käy ilmi, että kaupunkiin muuttanut Pelli-pupu ei tiedä, keitä kutsua syntymäpäivilleen, Kuulla on ehdotus. Hehän voivat järjestää Pellille yllätyskutsut ja varmistaa, että hän löytää uusia ystäviä. Mutta mitä onnistuneilla syntymäpäiväkesteillä tarjoillaan? Samalla kun Kuu ja ystävät leipovat juhlia varten, lukija pääsee nauttimaan herkuista itsekin: kirjasta löytyvät reseptit kaikkiin heidän luomuksiinsa.
 
Schimel, Lawrence, kuvitus Elina Braslina: Nyt nukutaan, ei leikitä / Yhtenä aamuna aikaisin / Bedtime, Not Playtime (Reuna, suom. Toini Lehto), tammikuu
Nyt nukutaan, ei leikitä -tarinassa pieni tyttö haluaisi nukkumaan mutta hänen koiransa tahtoo vielä leikkiä, joten perheen iltatoimet saavat vauhdikkaita käänteitä. Yhtenä aamuna aikaisin kertoo pojasta, joka herää ennen äitejään ja siskoaan ja ryhtyy laittamaan aamupalaa – yhdessä kissan kanssa. Hauskat pikku tarinat on kirjoitettu runomuotoon ja kahdella kielellä: suomeksi ja englanniksi. Kirjan avulla voi siis tutustuttaa pieniä lapsia uuteen kieleen, se sopii luettavaksi kansainvälisiin päiväkoteihin tai vaikkapa kaksikielisten perheiden kotoisiin lukuhetkiin.
 
Sparrow, Kerry Lyn, kuvitus Guillaume Perreault: Uinukaa, uuhet (Kvaliti, suom. Marvi Jalo), maaliskuu
Arttu pitää nukkumaanmenoaikaan liittyvistä asioista, kuten tarinoista, pyjamasta ja purukuminmakuisesta hammastahnasta. Ainoa asia, josta hän ei pidä, on nukkuminen, ja hän tekee kaikkensa välttääkseen sen. Kunnes eräänä päivänä äiti saa tarpeekseen Artun viivyttelystä.
"Kokeile laskea lampaita", hän sanoo. Arttu alkaa laskea. Aluksi se on hauskaa. Kun hän laskee, jokainen lammas ilmestyy numeroliivi päällä kuin kilpa-auto ja hyppää sängyn yli. Mutta sitten tulee lammas numero 68, joka epäröi. Sen pitää juoda vettä, ennen kuin voi hypätä. Sitten sen täytyy mennä vessaan, jonka jälkeen se haluaa pukea juoksukengät jalkaan. Tekeekö lammas numero 68 koskaan, mitä sen pitäisi?
 
Tolonen, Tuutikki, kuvitus Anne Vasko: Salaiset (Wsoy), maaliskuu
”On olentoja, jotka saattavat asua ihan vieressäsi, mutta et tiedä niistä mitään.”

Miksi keittiön lattialla on muruja? Majaileekohan teillä muruhaalikas, joka syö ja levittää ympäriinsä ihmisiltä tippuneita ruoanmurusia? Otus itse vain on niin ujo, että sitä harvoin näkee. Entä tiesitkö, että sukkiisi ilmestyneet reiät saattavat olla nukkapurilaisten tekosia? Ja kun kaukosäädin on taas kateissa, sen on kenties kähveltänyt olohuoneissa asuva vähämuistinkainen. Kiehtova kuvakirja houkuttelee lukijan tarkkailemaan tavallisia koteja uusin silmin - keksimään ja leikkimään lisää!

 
Uusi-Viitala, Saija, kuvitus Karin Niemi: Aamu ja salaperäinen seteli (Myllylahti), toukokuu
Lämminhenkisessä kuvakirjassa pyörätuolilla liikkuva Aamu-tyttö löytää ystäviensä kanssa leikkipuistosta setelin. Kenelle raha kuuluu? Entä saako löytäjä pitää? Tarina kiehtoo mielikuvitusta ja antaa pohjan keskustelulle oikein toimimisesta ja erilaisuuden tavallisuudesta.
 
Viherjuuri, Heidi, kuvitus Henna Ryynänen: Terveisiä mummon mökiltä (Kustannus-Mäkelä), huhtikuu
Äidin, lapsen ja mummon mökkipäivä täyttyy kesäisistä puuhista: luonnon ja eläinten tarkkailusta, järvessä pulikoimisesta, katiskojen kokemisesta ja saunomisesta. Kaikista ihanista asioista, joita he ovat talven aikana kaupungissa kaivanneet. Lomatunnelmaan kietoutuu myös haikeita sävyjä, sillä isä ja leikkikaverit ovat toisaalla, perheen toisessa kotimaassa. Upein värein kuvitettu, monen suomalaisen lempimaisemiin kuljettava kirja kuvaa tunnistettavasti kiireettömien kesäpäivien vapautta ja onnea, jossa on mukana häivähdys kaipuuta ja ikävää.
 
Vilja, Maria: Kesän ainoa kaunis päivä (Wsoy), toukokuu
Aurinko ja odotukset ovat korkealla, kun Eila ja Aarno vihdoin pääsevät retkelle. Äiti pakkaa puhisten – jotain varmasti unohtuu. Sitten he juoksevat bussiin, ja ehtivät kuin ehtivätkin! Mutta kun Aarno kiukuttelee ja kamera menee rikki, äidin pinna katkeaa. Eilasta tuntuu kuin aurinko menisi pilveen samalla sekunnilla. Kesäpäivään kuuluu niin iloa ja itkua, rakkautta ja riitelyä kuin aurinkoa ja ukkospilviäkin. Sanomana on, että kaikilla on oikeus tunteisiin, sekä lapsilla että aikuisilla. 
 
Viljanen, Sinituuli, kuvitus Keanne van de Kreeke: Miksi mummu ei ole enää minun mummuni? (Kvaliti), helmikuu
Mummu on minun paras ystäväni. Mummu on kuin aurinko. Mummu on aina iloinen, ja kun hän nauraa, hän valaisee kaiken ympärillään. Hän on kuin kesä, lämmin ja aurinkoinen. Hän on täynnä iloa, värejä ja naurua. Eräänä syksynä mummu kuitenkin muuttuu. Mummu kyllä näyttää edelleen minun mummultani. Hän tuoksuu minun mummultani. Ja hän kuulostaa minun mummultani. Mutta jokin on kuitenkin toisin kuin ennen. Mummu on erilainen. Hän ei enää ole minun mummuni. Hän ei enää ole samalla tavalla iloa, värejä ja naurua. Miksi mummu ei ole enää minun mummuni? kertoo isovanhemman muistisairaudesta lapsen näkökulmasta. Kirjan avulla asiaa voi käsitellä ja keskustella siitä lasten kanssa.
 
 

Lasten kertomakirjallisuus:

 
Bagge, Tapani, kuvitus Jusa Hämäläinen: Komisario Pulmu ja kumiankkojen arvoitus (Kvaliti), toukokuu
Satamasta on varastettu suuri lasti kumiankkoja. Samaan aikaan lelukauppias Kanaselta lahden toiselta puolelta katoaa isolla teleobjektiivilla varustettu kamera melkein täyteen kuvattuine filmeineen. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa? Kirja aloittaa helppolukuisen ja humoristisen salapoliisisarjan esi- ja alakouluikäisille.
 
Heikkilä, Mervi, kuvitus Broci: Leimu Lohikäärmeen taikakauppa (Haamu), helmikuu
Eräänä päivänä Leimu Lohikäärme perustaa Taikakaupan. Hänellä on apunaan pieni keiju nimeltä Amalia. Taikakaupan pitäminen ei ole helppoa. Taikakaupassa voi tapahtua kummallisia asioita! Mitä siellä tapahtuu? Lue tämä kirja, niin saat tietää! Leimu Lohikäärmeen taikakauppa on lastenkirja, joka on kirjoitettu selkokielellä.
 
Helén, Venny, kuvitus Kaisa Pirttinen: Rambon talli - Kadonneiden hevosten mysteeri (Wsoy), huhtikuu
Tunnetko jo tallitytöt taikka vuonohevosen Felixin? Rambon tallin väkeen tutustutaan kirjasarjan avausosassa, jossa Elina muuttaa uudelle paikkakunnalle ja aloittaa ratsastamisen Rambon tallilla. Yhtäkkiä tallin hevoset alkavat kadota, ja kisatiimiläiset epäilevät viimeisimpänä tallille tullutta Elinaa. Saako Elina kavereineen selvitettyä kadonneiden hevosten mysteerin? Rambon tallin tarinat ovat täynnä ystävyyttä, tallidraamaa ja heppojen hoitoa – seikkailuja ja huumoria unohtamatta! 
 
Kummu, Essi ja Liisa Kallio: Rauhan alkuja (Tammi), tammikuu
Mitä tehdä, kun ihmisten välillä on esteitä, kuten sota tai välirikko, eikä oikeita sanoja löydy? Herkkävireinen tarina kuljettaa lukijan hankalien tunteiden läpi paikkaan, jossa ystävyydelle avautuu taas tilaa kasvaa. Kevään lähestyessä luokan ikkunalaudalla kasvaa viilipurkkeihin istutettuina pieniä vihreitä taimia. Ne liikahtavat vähän joka päivä. Zofia käy tulkkinsa Oksanan kanssa keskusteluja ystävyydestä ja rakkaudesta ja siitä, miksi hän on blokannut kaverinsa Alisan somessa. Tyttöjen ystävyyteen on tullut ryppy, ja Zofian kotimaa Ukraina on jäänyt sodan jalkoihin. Jotkut ihmiset ovat surullisina vihaisia, ja joskus toisen luokse pääsee vasta kun oikeat sanat tulevat. Jos ajattelee hyviä asioita, niitä voi alkaa tapahtua, ajatus ajatukselta, askel askeleelta. Lopulta Zofian piirustusvihkoon alkaa ilmestyä ihmisiä, joiden sisältä kasvaa pieniä vihreitä versoja. Ne ovat rauhan alkuja.
 
 
Kuu, Valpuri, kuvitus Ari Vannas: Maailman pienin ballerina ja taikurin nauru (Hertta), huhtikuu
Maailman pienin ballerina on saanut työpaikan taikurin kartanosta. Taikuri keräilee pieniä asioita ja asuu ihmeellisyyksien keskellä, mutta on silti tyytymätön ja yrmeä. Eräänä keskiviikkona kartanoon tulee uusi asukas, maailman pienin kissa nimeltä von Tassunberg. Yhdessä ballerina ja muhkeahäntäinen filosofikissa päättävät karata ja lähteä etsimään uutta työpaikkaa, taikurin veljen kiertävää kirppusirkusta.

Maailman pienin ballerina ja taikurin nauru yhdistää perinteisen sadun lumoa ja nykyaikaista kasvutarinaa: kipakka ballerina ei niele valmiita rooleja, vaan kulkee rohkeasti omaa polkuaan.

 
Lewman, Dave, Joonas Utti ja Anttu Harlin: Keltainen lumimies - monsterit kielletty (Otava, maaliskuu)
Ei ole helppoa soluttautua ihmisten joukkoon, jos on jättimäinen lumimies. Uusi vauhdikas sarja alakoululaisille.
Tuiskula on pieni pohjoinen kylä, jossa sataa lunta ympäri vuoden ja asukkailla on toinen toistaan omituisempia tapoja. Osmo on juuri muuttanut kylään, kun uteliaisuus houkuttelee vuorelta alas Gustavin, keltaisen lumimiehen. Gustavista, Osmosta ja hänen serkustaan Ritasta tulee nopeasti ystävät. Mutta Gustav rakastaa hauskanpitoa ja aiheuttaa kaaosta kaikkialla, minne menee. Kuinka pitää hänet salaisuutena kylässä, jossa monsterit on ehdottomasti kielletty?
 
Lääti, Mia, kuvitus Jooa Vilpas: Minja ja muija ja kanakaaos (Reuna), kesäkuu
Minja ja Muija ja kanakaaos on humoristinen ja lämminhenkinen seikkailu täynnä jännitystä ja hassua sekasortoa.

Kirjan päähenkilö Minja on 9-vuotias utelias ja kekseliäs tyttö. Hänen kaverinsa Ida on uhkarohkea. Hänen koiransa Muija on sankari ja täysituho. Hänen Pelle-kanansa haluaa olla varis, mutta on somejulkkis. Ja kerroinko jo, että karkuteillä! Mikä voisi mennä vikaan?

 
Marttinen, Tittamari, kuvitus Tiina Konttila: Tuisku ja valkoisen poron tapaus (Kustannus-Mäkelä), huhtikuu
Tuisku rakastaa arvoituksellista Vimma-vaariaan, joka lähtee joka kesä jännittäville matkoille. Jotta ikävä ei olisi niin valtava, vaari antaa Tuiskulle tehtäviä matkojensa ajaksi. Tällä kertaa Tuiskun pitää huolehtia vaarin Totti-koirasta! Lisäksi Tuiskun ja hänen ystävänsä Minkan täytyy viedä vaarin ottama upea, valkoista poroa esittävä valokuva gallerian valokuvanäyttelyyn. Tuisku asuu Lumitähden lomakylässä, jonne saapuu jatkuvana virtana uusia lomalaisia. Nyt niiden joukossa on Tuiskun ja Minkan ikäinen Helmi. Erityisen jännittävänä Helmi pitää valkoista poroa, joka joidenkin mukaan tuo hyvää onnea. Tunnelma kuitenkin muuttuu tiheäksi, kun valkoista poroa esittävä valokuva katoaa! Tuisku ja valkoisen poron tapaus on lämminhenkinen kirja alakouluikäisille lukijoille. 
 
Mikkanen, Raili, kuvitus Sirkku Linnea: Ryökäle ja muita pöhköjä peikkoja (Minerva), maaliskuu
Jännittävä kirja peikoista, joihin meidän esivanhempamme uskoivat. Peikkoja saattoi asustaa kaikkialla, kallioiden koloissa, metsissä ja vesistöissä. Entä, jos niitä elää vieläkin, me emme vain näe niitä, sillä ne ovat taitavia kätkeytymään. Vuorenpeikko voi näyttää suurelta kivenlohkareelta, metsänpeikko vanhalta naavaiselta puulta ja vetehinen sukeltaa syvyyksiin ihmisen nähdessään. Kirja kertoo tarinoita peikoista, joita ihmiset ovat nähneet, ja joiden kanssa he ovat jutelleet ja kilpailleetkin. 
 
Räästi, Santeri, kuvitus Matilda Hööpakka: Tinkeri-Inkeri ja karseat kissabileet (Minerva), tammikuu
Tinkeri-Inkeri on kekseliäs, mutta itsepäinen viisivuotias tyttö, joka asuu Nakkikujan isoimmassa talossa isänsä ja kaksijalkaisen kissansa Rinkelin kanssa. Kotona ollessaan isä yleensä vain kuorsaa sohvalla, jolloin Tinkeri-Inkerillä on tapana joutua kaikenlaisiin hullunkurisiin kommelluksiin. Isän kielloista huolimatta Tinkeri-Inkeri päättää järjestää heidän kodissaan suuret kissabileet. Viiksekkäiden vieraiden saapuessa juhlat kuitenkin karkaavat nopeasti käsistä, sillä riehakkaita kissoja ilmestyy paikalle paljon suunniteltua enemmän. Hänen on pähkäiltävä keino kattien häätämiseksi ennen kuin ne tuhoavat koko talon tai vielä pahempaa – herättävät isän!
 
Paasto, Kaisa, kuvitus Mari Ahokoivu: Prankenstein (Tammi), maaliskuu
Viidesluokkalainen Elmeri ei ole koskaan harkinnut uraa mahtavana keppostelijana. Hän tekee kuitenkin hervottoman hyvän prankin – ja ihan vahingossa. Elmerin serkku Robin näkee tilaisuutensa tulleen ja ryhtyy Elmerin prankkivalmentajaksi. Hänen opeillaan Elmeristä tehdään vielä mahtava Prankenstein, jonka parhaan pilan muistavat myös tulevat sukupolvet! Elmeri huomaa, että prankit saattavat olla hyvä keino tehdä vaikutus Mimaan, joka asuu samalla kadulla ja on ihan ok. Ne myös auttavat, kun koulun kiusaaja Leo täytyy taltuttaa. Mutta kun tulevaan tempaukseen liittyvät niin kuuluisa taikuri kuin Suomen presidenttikin, on pakko kysyä: Voiko homman viedä liian pitkälle?
 
Rämö, Satu ja Satu Kontinen: Lottalehto (Tammi), toukokuu

Islannissa asuvalle Sagalle ja Suomessa asuvalle Sadulle kaikki tavallinen on ihmeellistä - kun antaa mielikuvituksen viedä, odottaa seikkailu joka nurkan takana! Satujen saaret -kirjasarjan avausosassa serkukset Satu ja Saga viettävät kesää Lauttasaaren Lottalehdossa vaarinsa ränsistyneellä kesämajalla. Vaari on kuitenkin oudon hiljainen, ja heti ensimmäisenä yönä maja joutuu ilkivallan kohteeksi. Lottalehdon ruusupensaita havistelee öisin kesätuulen lisäksi myös varjoissa hiipivä, suden kanssa liikkuva hahmo, ja tytöt päättävät ryhtyä selvittämään, mistä oikein on kyse. Mikä vaarin mieltä painaa ja kuka häiritsee Lottalehdon rauhaa?

 
Shepard, Sara: Pihla piirtää parhaan ystävän (Otava, suom. Outi Järvinen) tammikuu
Pihla kirjoittaa ja piirtää päiväkirjaa päässään surisevista huolista. Pihlaa huolettaa tosi moni asia. Miksi joku on raaputtanut hänen pulpettiinsa “Olen ötökkä”? Entä jos Kosmo-koira syö purkkaa ja kuolee? Ja miksi paras ystävä ei enää halua olla ystävä, vaan kaveeraa luokan ilkeimmän tytön kanssa? Tekikö Pihla jotain väärin, ja jos teki, voiko sen korjata? Todenmakuinen, hauska lastenromaani siitä, kuinka uskaltaa luopua ystävistä, joiden seurassa on paha olla, ja löytää ystäviä, joiden seura tekee hyvää. 
 
Simukka, Salla, kuvitus JP Ahonen: Poika ullakolla, poika kellarissa (Tammi), maaliskuu
Mitä tekisit, jos löytäisit kotitalostasi salaisen huoneen?

10-vuotiaan Alexiksen perhe muuttaa taloon, josta hän saa unelmiensa ullakkohuoneen. Niin ikään 10-vuotiaan Maxin perhe muuttaa taloon, jossa häntä odottaa upea kellarihuone. Pian pojat huomaavat, että heidän kotitaloissaan on jotain omituista: Alexis kuulee ääniä talon alta, vaikka heillä ei ole kellaria. Maxin korviin kantautuu soittoa ullakolta, vaikka siellä ei ole ketään. Kun pojat viimein kohtaavat, heille käy selväksi, että vain he kaksi pystyvät öiseen aikaan vierailemaan toistensa maailmoissa. Mutta vaarantaako heidän ystävyytensä kaiken, kun maailmat alkavat sekoittua toisiinsa?

 
Siro, Juha: Superserkut ja koirakuume (Avain), helmikuu
Yhtenä kesäpäivänä pikkumetsässä alkaa tapahtua kummia. Saiman ja Selman koirakuume kohoaa ennätyslukemiin. Se johtaa tyttöjen protesteihin ja koiravaatimuksiin! Vanhemmat vetoavat koira-allergiaan, mutta tytöt eivät lannistu. Seuraa seikkailuja ja kiperiä tilanteita toisensa perään. Ärrrrsyttävä harakkakin sotkee suunnitelmat, ennen kuin kesä alkaa kääntyä syksyyn. Kirja kertoo toiveista, kasvusta ja ystävyydestä – ja hillittömästä koirakuumeesta.
 
Thomas, Angie: Nic Blake ja ihmeelliset - Ilmentäjien ennustus (Otava, suom. Ilkka Rekiaro) tammikuu
Ei ole helppoa olla ihmeellinen tavisten maailmassa. Kun Nic täyttää 12 vuotta, hänen isänsä ei vieläkään opeta häntä käyttämään ilmentäjän kykyjään. Toisaalta hän saa lahjaksi hornanhurtan, joka on tosi söpö. Nicin ainoa toive on tulla yhtä taitavaksi ilmentäjäksi kuin isänsä. Ennen kuin hän saa valjastettua Lahjansa käyttöön, uskomattomat sattumat käynnistävät seikkailun, joka imaisee Nicin ja kaksi ystävää mukaansa. Isää syytetään vakavasta rikoksesta, ja Nicin lempikirjan tapahtumat heräävät eloon. Nicin on löydettävä mahtava taikaesine, joka voi ratkaista kaiken.
 
Walliams, David, kuvitus Tony Ross: Vaarin suuri pakomatka (Tammi, suom. Kaisa Kattelus), toukokuu
Jackin isoisä on entinen hävittäjälentäjä, toisen maailmansodan sankari. Valitettavasti hänen muistinsa ei ole entisellään, mutta Jack rakastaa vaarin hurjia tarinoitaan menneistä urotöistä. Sitten molempien elämä muuttuu yllättävällä tavalla...

Kun isoisä alkaa entistä enemmän elää menneisyydessä, hänet passitetaan kammottavaan hoitokotiin, jossa päsmäröi ahne ja ilkeä johtajatar. Vaari luulee tietysti joutuneensa joutuneensa vihollisen vankileirille ja protestoi ankarasti. Jackilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa vaarinsa lukkojen takaa. Uskalias pakosuunnitelma on pian valmis, ja vaari ottaa hatkat. Parivaljakolla on edessään kaikkien aikojen seikkailu!

 
Viherjuuri, Heidi, kuvitus Nadja Sarell: Hilja ja suuri remonttikesä (Kustannus-Mäkelä), helmikuu
Hilja ja pikkusisko Taimi järjestävät pikavauhdilla kirpputorin kylätien varteen taskurahojen toivossa. Vaari taas on ottanut kesäkanoja, joiden myötä tytöille avautuu todellinen mahdollisuus tienesteihin. Telttayö ei suju odotusten mukaan, ja lisävipinää saadaan, kun siskokset perustavat Mansikkatädin, Valkoherukkamummon ja Sadetakkimummon kanssa teatteriseurueen. Kesän edetessä aikuisten hermot alkavat kiristyä, kun isä maalailee pilvilinnoja ja saa äidin harkitsemaan oman elämänsä remonttiin laittamista. Toisaalla Valkoherukkamummon ohimoita särkee pahaenteisesti ja teatteriryhmä uhkaa hajota taiteellisten erimielisyyksien takia. Sitten yllättävä onnettomuus aukaisee monta umpisolmua ja palauttaa elämän oikeille raiteilleen. Koko kylä pääsee nauttimaan kesäjuhlista ja esityksestä, jossa myös Pertti-kana saa hetkensä parrasvaloissa. Ja taitaa se remonttikin lopulta valmistua…
 
 
Vuori, Sanna Sofia, kuvitus Jonna Jylhä: Kaplamak (Tammi), huhtikuu
Astu tenhoavaan Kaplamakiin, kaupunkiin jossa voi tapahtua mitä tahansa! Etkä halua koskaan lähteä sieltä pois...

Yllättävät tapahtumat saavat alkunsa, kun helsinkiläinen Elle lähtee Sirkka-mumminsa luo viettämään kesälomaa. Perinteinen uinuva Suomen kesä saa fantastisia vivahteita, kun kukaan ei ole sitä miltä ensin näyttää... Osoittautuu, että mummi tekee paikallisessa sirkuksessa "kaikensortin hommia". Elle ystävystyy nopeasti jonglöörityttö Blankan kanssa ja tempautuu kiehtovaan maailmaan, joka tuoksuu sahanpurulta ja popcornilta. Mutta sitten paljastuu, että sirkuksen tähtiesiintyjät ovat kadonneet! Kun Elle alkaa selvittää mysteeriä, hän löytää itsestään arvaamattomia voimia ja salapoliisin kykyjä.

 

Varhaisnuoret

 
Alongi, Katariina, kuvitus Elli Puukangas: Hevoskallion kuiskaajat 1: Sanaton yhteys (Tammi), toukokuu

Psykologisen hevostrilogian aloitusosassa musta tamma nimeltä Diva tuo yhteen kaksi hyvin erilaista nuorta. Mitä levoton ratsu haluaa kertoa Taralle ja Saskialle? Kolmetoistavuotiaan Taran mieli on musta, kun hän joutuu aloittamaan seitsemännen luokan Hevoskallion kartanon sisäoppilaitoksessa vastoin omaa tahtoaan. Vaikka ujo tyttö rakastaa hevosia, uudessa koulussa täytyisi tutustua myös muihin oppilaisiin, joista yksi saa Taran heti varpailleen. Jäätäväkatseinen Saskia kohtelee ikävästi kilparatsuaan Divaa, jota kohtaan Tara tuntee selittämätöntä yhteyttä. Se ei jää Saskialta huomaamatta, vaan Tara joutuu pian hänen tulilinjalleen. Mutta mitä Saskian kovan ulkokuoren alla piilee, ja miksi hän kohtaa yhä uudestaan salaperäisen ketun, johon muut eivät tunnu kiinnittävän mitään huomiota?

 
Immonen, Helena: Karakalin voima (Tammi), kesäkuu
Kumpi on vahvempi, eläin vai ihminen? Seikkailuja, taisteluita ja sykähdyttäviä kohtaloita – henkeäsalpaavan jännittävä sarja animaagiheimojen mailta alkaa! Kaksitoistavuotiaana Tommon on heimonsa muiden jäsenten tavoin aika ottaa vastaan oma eläinhahmonsa ja aloittaa vaellus täysi-ikäisyyteen Purppurausvassa. Tommo saa eläimekseen karakalin eli aavikkoilveksen, mutta eläimen hahmoon tottuminen ei ole ihan helppoa. Vaikeuksissa Tommoa auttaa Aasa, joka on ilman eläinhahmoa jäänyt heimonsa hyljeksimä tyttö. Aasa ja Tommo ystävystyvät ja saavat tietää vihollislauman johtajan, Ismarin, julmasta suunnitelmasta, joka on pakko pysäyttää. Nuoret lyöttäytyvät yhteen varpushahmoisen tiedustelijan, Heddan, kanssa, ja lähtevät Ismarin luo. Kolmikon voimat punnitaan huimassa seikkailussa, jonka aikana vaakalaudalla on jopa oman heimon tulevaisuus.
 
Kortesuo, Katleena, kuvitus Ossi Pirkonen: Veevi ja aivopieruverkkarit (Tammi), kesäkuu
Veevistä on kiva, kun kalenteri on täynnä puuhaa. Niinpä hän ottaa johdettavakseen ryhmän yläkoululaisia partiolaisia. Vartion johtajapariksi tulee Veevin kaveri Aksu, jolla asiat ovat hieman paremmin järjestyksessä. Uudessa vartiossa on monenlaisia tyyppejä, kuten hevari Jordan, rehentelevä Kartsari ja ratsastusta harrastava Pinja. Miten Veevi saa luotua vahvan yhteishengen, miten Aksu saa estettyä suurimmat vahingot ja miten vartiolaiset selviävät hengissä Veevin kokkauksista? Kaikki huipentuu yhteiseen metsäretkeen, jossa Veetin ja Aksun taidot joutuvat testiin. Riemastuttavassa nuortenromaanissa kaikki oppivat ainakin ensiaputaitoja -- ja ehkä myös nauramaan omille mokilleen!
 
 
Kotila, Katariina: Esteiden edessä (Myllylahti), maaliskuu

Vilma on palannut tutulle Sumuahon ratsastuskoululle, mutta kaikki tuntuu olevan vähän solmussa. Paras ystävä Enni on ostanut Vilman entisen vuokrahevosen Kapun, ja nyt Vilma on taas pelkkä tuntiratsastaja. Lisäksi Ennin poikakaveri Miro on edelleen vähän liian ihana myös Vilman mielestä. Vilman lisäksi Sumuahoon on palannut myös Tintti, Vilman vanha lempihevonen. Tintin uusi omistaja Karoliina ei kuitenkaan tunnu haluavan Vilman apua, ja Vilma huomaa ikävöivänsä Tinttiä melkein yhtä paljon kuin aiemminkin. Miten Vilma saisi Karoliinan vakuutettua siitä, että häntä kannattaa pyytää Tintin hoitajaksi? Ja pääseekö Vilma sittenkään estekisoihin?
 
Lemire, Sabine, kuvitus Rasmus Bregnhöj: Mira - perheitä, rakkautta, kesää (Otava, suom. Sirpa Alkunen), maaliskuu
Lämpimän humoristinen Mira-sarjakuvasarja kertoo teini-iästä kaikkine mutkineen ja suorineen. Miraa hermostuttaa, kun hänen unelmastaan tulee vihdoin totta ja hän tapaa ensimmäistä kertaa isänsä. Entä jos Mira ei sovi isän elämään ollenkaan ja unelmasta tuleekin suuri pettymys? Millaista on, kun on äiti ja isä, joiden kesken jakaa aikansa? Miran elämä on ihan tavallista – ja sitten taas tuntuu niin kuin se ei olisi. Siihen kuuluvat äiti ja isä, jotka eivät enää asu yhdessä, bestis ja muita ystäviä (nykyisiä ja entisiä), unelmia ja arkidraamaa.
 
Luoma, Mari: Mysteerimestarit Olivia ja Icarus 1: Mintun makuinen murha (Wsoy), toukokuu
Olivia on saanut Koreilevan Kurjen tyttökoulussa liikanimen Murhatyttö, koska rakastaa dekkariklassikoita. Kun sisäoppilaitoksessa tapahtuu oikea murha, hän päättää ratkaista tekijän. Virallisesti tutkimuksia hoitaa julkkisetsivä Isac Icarus, jonka Olivia heti arvioi sietämättömäksi keikariksi ja tyhjäntoimittajaksi. Opettajalla kuin opettajalla tuntuu olevan salattavaa, ja pian niin Olivialla kuin Icaruksellakin on oma listansa epäillyistä. Nuuskiessaan tapausta he löytävät toisistaan yllättäviä yhtäläisyyksiä. Voisiko 11-vuotiaan Olivian ja itseään täynnä olevan etsivän yhteistyö olla mahdollista?
 
Nurmi, Suvi: Rajankävijät (Myllylahti), maaliskuu
Aikamatkaajat ovat karkottaneet Essin joukostaan ja evänneet häneltä unissamatkaamisen kyvyn juuri, kun hän tarvitsisi sitä kipeimmin. Essi pakenee syyllisyyttä poikaystävänsä Artun seuraan, joka tietääkin aikamatkaajista enemmän kuin Essi olisi arvannut. Uusi toivo äidin kohtalon muuttamisesta viriää, kun Routalaan saapuu yllättävä vieras. Hänellä on viesti menneisyydestä, ja ratkaisun avaimet ovat äkkiä Essin ulottuvilla. Enää on päätettävä, kehen voi luottaa. Rajankävijät on päätösosa nuorille suunnattuun Routala-reaalifantasiasarjaan.
 
 
Orenius, Melanie, Laura Porola ja Ulla Donner: Breathe - niinku hengitä (SKS Kirjat), huhtikuu
Parhaat ystävät Lumi ja Niki matkustavat Helsinkiin käymään taidemuseossa. He tulevat katsomaan Lumin vanhemman serkun teosta, joka on valittu (vau!!) mukaan näyttelyyn. Serkku ei vaan ole suostunut kertomaan, miltä teos näyttää. Matkallaan ystävykset tutustuvat taidemuseoon ja pohtivat, mikä museo ylipäätään on. Onko nykytaide muutakin kuin outoja videoita, ja mitä tapahtuu, jos museossa ottaa päikkärit? Löytävätkö Lumi ja Niki ikinä serkun teosta maailmanlopun hevosten ja kummallisten performanssien keskeltä?
 
Probert, Tim: Lightfall 1 - Viimeinen liekki (Wsoy, suom. Kati Valli), helmikuu
Loisteliaasti kuvitettu, eeppinen mutta kepeä fantasiasarjakuva. Bea elelee suurilla lyhdyillä valaistulla Irpa-planeetalla kasvattiukkinsa, viisaan Possuvelhon kanssa, joka on rohdosmestari ja Ikuisen liekin vartija. Kun ukki katoaa salaperäisesti, Bean on lähdettävä seuraamaan hänen jälkiään. Avukseen tyttö saa Cadin, reipashenkisen galdurialaisen, joka hänkin etsii Possuvelhoa. Mutta ikuinen pimeys uhkaa Irpaa…
 
 
Riordan, Rick: Percy Jackson - Jumalten malja (Otava, suom. Ilkka Rekiaro) tammikuu
Kansainvälinen menestysfantasiasarja palaa! Sankareilla on edessään kaikkien aikojen tärkein tehtävä. Percy Jackson on pelastanut maailman jo useaan otteeseen, ja nyt hän haluaisi vain viettää tavallisen kouluvuoden. Valitettavasti jumalat eivät kuitenkaan ole vielä tyytyväisiä. Saadakseen tarvitsemansa suosituskirjeet korkeakoulua varten Percyn on suoritettava kolme vaativaa tehtävää.
 
Sillanpää, Silja, kuvitus Pasi Pitkänen: Ouroboros - Sateenkaarikäärme (Wsoy), toukokuu
Uusi mysteerisarja alkaa! 12-vuotias Kivi asuu isoisovanhempiensa luona matelijakaupan yläkerrassa. Kun vanhukset viedään hoitolaan, karkaa Kivi lemmikkikäärmeensä Nijin kanssa etsimään maan nielemää äitiään. Kivi päätyy rautatieasemalle, jonne matelee riimuin koristeltu käärmejuna. Alkaa huimaava seikkailu, jonka aikana Kivi joutuu pohtimaan, milloin todellisuus muuttuu tarinoiksi ja tarinat totuudeksi.

Maanalainen juna vaunuineen kuhisee taikavoimaisia käärmeitä, riimumerkkejä ja mysteereitä – ja luo nahkansa tarinan edetessä aina uudelleen. Oppaakseen Kivi saa teini-ikäisen, tuittupäisen Dian. Mutta onko tähän luottamista? Taikka Boaan, junan pistäväkatseiseen johtajaan?

 
Standish, Ali: Outoja tapauksia Baskervillen koulussa (Tammi, suom. Jaana Kapari-Jatta), huhtikuu
Kiehtova seikkailusarjan aloitus yhdistelee nerokkaasti mysteerejä, historiaa ja mielikuvituksellisia juonenkäänteitä! Kun mystinen piippumies huomaa Arthur Conan Doylen poikkeukselliset päättelytaidot, tälle tarjoutuu tilaisuus päästä salaiseen Baskervillen kouluun, jossa opiskelee erityisillä tavoilla lahjakkaita lapsia. Koulussa Arthur ystävystyy oitis seikkailunjanoisen Irene Eaglen ja älykkyydessä vertaisensa Jimmie Moriartyn kanssa. Mutta vihollisiakin hän saa, muiden muassa Sebastian Moranin, joka yrittää jatkuvasti järjestää Arthurille potkut koulusta. Pian Arthur ystävineen (ja vihollisineen!) kutsutaan jäseniksi vaikutusvaltaiseen salaseuraan, johon päästäkseen heidän on suoriuduttava kolmesta testistä. Niitä suorittaessaan Arthur paljastaa mysteerin, joka vie suureen seikkailuun… ja vielä suurempaan vaaraan!
 
Westin, Miila: Vaarallinen uni (S & S), huhtikuu
10-vuotias Eevi näkee painajaista auringon pimenemisestä. Liittyykö uni menneisiin seikkailuihin tuonpuoleisessa myyttisten olentojen kanssa? Eevi herää siihen, kun maahisystävä Otso pölähtää huoneeseen. Otson sisko on sairas, ja hän tarvitsee apua. Eevillä on nimittäin väekäs koru, jota tarvitaan parannusloitsuun. Niinpä Eevin on matkattava maahisten maailmaan. Pian käy ilmi, että Eeviä ja hänen koruaan jahtaavat niin Louhi, ajattarat kuin menninkäisetkin. Kaiken kukkuraksi Otso katoaa jonnekin. Nappasivatko Ajattarat Otson? Matkan varrelta löytyy onneksi monta ystävällistä auttajaa - sekä hiljainen, nimetön susipoika, jolla on aivan omat suunnitelmansa. Seikkailun edetessä Eevi saa huomata, että unet ovat harvoin vain unia ja niiden kanssa täytyy olla hyvin, hyvin varovainen.
 

Nuoret ja YA

 
Alatalo, Katri: Kesäkuu (Hertta), toukokuu
15-vuotias Juli ei saanut peruskoulun päättötodistusta. Kun muut juhlivat koulujen loppua ja suunnittelevat jatko-opintoja, Juli lähetetään kesäleirille. Eikä vahingossakaan mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan, vaan oman pikkupaikkakunnan leirikeskukseen. Hän ei todellakaan aio jäädä sinne. Niinpä ensimmäisenä yönä Juli varastaa leiriohjaajan auton ja karkaa. Pakomatkan hohdokkuutta himmentää vain se, että mukaan tunkee toinen leiriläinen, Tampereelta tullut taiteilijasielu Bao… Kesäkuu kuvaa huumorilla ja lämmöllä ulkopuolisuuden tunnetta, oman paikan ja itsensä etsimistä, ei-kiiltokuvamaista ystävystymistä – ja eeppistä Suomen kesää, jonka yhdessä yössä voi tapahtua pieniä suuria asioita.
 
Auranheimo, Johanna: Ysit (Tammi), huhtikuu
Eve aloittaa ysiluokan muutoksennälkäisenä. Hän juo jäälattea parhaan kaverinsa kanssa Stokkalla, puhuu öisin protulla tapaamansa varatun pojan kanssa, himoitsee Justin Bieberiä ja on vastentahtoisen ihastunut luokkakaveriinsa. Ympäröivän todellisuuden tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat rajallisilta, ja Eve yrittää hahmottaa omaa rooliaan suhteessa kavereihinsa, jotka tuntuvat haluavan elämältään ihan eri asioita.

Viimeinen peruskouluvuosi pitää sisällään häpeää, oivalluksia, himoa ja vaivihkaista kasvua: Eve haluaa vihdoin tulla nähdyksi.

 
Arkko, Edith: Aurora/Eino (Hertta), kesäkuu
Aurora on ysiluokkalainen, joka on kesän aikana sijoitettu nuorisokotiin. Yhteinen arki äidin kanssa ei onnistu, koska äiti juo. Koulussakin Auroraa ahdistaa, mutta onneksi lempibändin musiikki auttaa jaksamaan. Eino on ysiluokkalainen, tunnollinen ja menestyvä oppilas koulussa. Hän pelaa jääkiekkoa tosissaan ja tavoittelee paikkaa alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa. Eino joutuu jälki-istuntoon, kun Auroran tekemät tyhmyydet menevät vahingossa Einon syyksi. Auroraa nolottaa, mutta hän ei osaa korjata asiaa. Einossa on myös jotain tosi söpöä, ja kun Aurora ja Eino päätyvät samaan kotitaloudenryhmään, ihastumista ei voi välttää. Aurora/Eino on selkokielellä kirjoitettu lämminhenkinen kääntökirja ysiluokasta, unelmista ja suurista tunteista.
 
Bagge, Tapani: Julma rakkaus (Aviador), tammikuu
Yksi nuori ryöstää Alepan, toinen löytää kännykän, kolmas ottaa tatuoinnin. Nimetön nuori ei kommentoi, mutta selittää lyhyesti, miksi hän ei voi olla syyllinen näpistykseen, murtoon eikä tappoon. Erään nuoren isoveli pääsee lomille vankilasta. Bänditarinoissa nuoret kokevat ensin polttavaa rakkautta, sitten julmaa.
 
Barnes, Jennifer Lynn: The Inheritance Games - Salainen perijätär (Wsoy, suom. Aila Herronen), huhtikuu

Äitinsä menettäneen Avery Grambsin elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän kesken koulupäivän saa kutsun miljardööri Tobias Hawthornen testamentin lukuun. Käy ilmi, että omalaatuinen, arvoituksia rakastanut Hawthorne on jättänyt koko jättiomaisuutensa Averylle – sillä ehdolla, että tämä asuu vuoden ylellisessä ja valtavassa kartanossa perinnöttä jääneiden sukulaisten kanssa. Kartanossa asuvat myös neljä harmillisen komeaa veljestä, jotka eivät katso hyvällä tuntematonta perijätärtä. Avery ei kuitenkaan antaudu rikkauden tuoman helpon elämän viettelemäksi, vaan alkaa selvittää mysteeriä: miksi eksentrikko Hawthorne valitsi juuri hänet pelinappulakseen?

 
Black, Holly: Julma prinssi (Karisto, suom. Suvi Kauppila), tammikuu
Kun Jude oli 7-vuotias, hänen vanhempansa murhattiin ja hänet siskoineen kaapattiin keijujen valtakuntaan. Vielä vuosikymmenen kuluttuakaan Jude ei kuulu joukkoon. Keijut nimittäin halveksivat kuolevaisia, erityisesti prinssi Cardan, armottomin suurkuninkaan pojista.

Ansaitakseen aseman hovissa Juden täytyy nousta Cardania vastaan ja voittaa prinssi tämän omassa pelissä. Kun sisällissota uhkaa hukuttaa keijujen valtakunnan vereen, kaikki muuttuu ja Juden on laitettava henkensä alttiiksi pelastaakseen sisarensa sekä maailmansa.

 
Doyle, Catherine ja Katherine Webber: Kruunun tyttäret (Kumma, suom. Tiina Ohinmaa), tammikuu
17-vuotias Wren Greenrock on aina tiennyt, että jonakin päivänä hän tulisi viemään identtisen kaksossisarensa paikan kuninkaanlinnassa. Häntä on lapsesta saakka koulutettu kostamaan vanhempiensa murha, ja hän on valmis mihin tahansa noustakseen valtaan ja suojellakseen noitayhteisöään. Noitia vihaava prinsessa Rose Valhart taas tietää, että vallan mukana tulee suuri vastuu, joka sisältää myös järjestetyn avioliiton vieraan prinssin kanssa. Maailma palatsin ulkopuolella on kuitenkin vaarallinen ja arvaamaton ja paljon villimpi kuin Rose on ikinä voinut kuvitellakaan… Rosen kruunajaisten lähestyessä Wren ja Rose sotkeutuvat valheiden verkkoon, joka voi tuhota kaiken, mitä he rakastavat. Kummasta heistä tulee kuningatar, jolla on valta muuttaa kuningaskunnan tulevaisuus ikuisiksi ajoiksi?
 
Ehn, Johan: Hevospojat (Otava, suom. Sirje Niitepõld), heinäkuu
Koskettava romaani nuorten miesten rakkaudesta linkittyy upeasti 1930-luvulta nykypäivään. Anton saa pestin tukholmalaisesta vanhusten palvelutalosta. Kotikäynnillä nuori mies tutustuu lähes satavuotiaaseen Alexander Kovaciin ja saa sulkeutuneeseen mieheen kontaktin. Vanhuksen valokuvista Anton oivaltaa, että mies on homo kuten hän itsekin. Niissä näkyy sirkushevosia ja kaksi nuorukaista. Keitä he ovat?
Jäljet johtavat tšekkoslovakialaiseen lastenkotiin, josta kaksi poikaa karkaa sirkuksen matkaan. Kasvinkumppanit kokeilevat sirkustaiteilijoina siipiään kuohuvassa Berliinissä, ja Gestapo puuttuu karmivasti nuorukaisten orastavaan rakkauteen.
 
Förster, Johanna: Unien sirkus (S & S), maaliskuu
Syksy ja koulu ovat vasta alkamassa, ja silti seitsemäntoistavuotiaan Juulin jalat ja pää tuntuvat painavilta. Varsinkin pää. Juuli on matkalla töihin, kun hän törmää kadulla kettuun. Sen perään syöksyy Valvoja, joka ei onneksi huomaa Juulia. Arkinen maailma alkaa oudosti säröillä, kun sama kettu, Eduardo Hopea, alkaa ilmaantua Juulin uniin. Samoihin aikoihin Juuli tutustuu katutaiteilijoihin ja aktivisteihin, Nikoon, tämän siskoon Niniin ja Iidaan, ja ystävystyy heidän kanssaan. Hetken kaikki tuntuu uudelta ja mahdolliselta - mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa. Juuli lähtee etsimään ystäviään halki merkilliseksi muuttuneen Euroopan, ja palaa samalla tukahduttamiinsa lapsuusmuistoihin sirkuksesta, joka on tuhoutunut tulipalossa. Hän tempautuu huikeaan seikkailuun, jossa hän kohtaa sekä oman itsensä, kadonneen isänsä että menneisyyden tapahtumat. Monikerroksisessa tarinassa liikutaan lähitulevaisuuden totalitaarisessa Euroopassa, maagisessa rinnakkaismaailmassa ja Juulin muistoissa. 
 
Green, Simon James: Heartbreak Boys (Otava, suom. Lotta Sonninen) helmikuu
Kesäloma ei voisi alkaa kamalammin – Jackin ja Naten poikaystävät jättävät heidät ja aloittavat romanssin toistensa kanssa. Kaiken lisäksi he hehkuttavat uutta onneaan häpeilemättömästi somessa. Sisuuntuneena Jack ja Nate päättävät pistää vielä paremmaksi, sekä loman että somen suhteen. He lähtevät Naten perheen kanssa automatkalle tarkoituksenaan luoda sometarina vielä upeammasta kesästä. Se osoittautuu kuitenkin vaikeammaksi kuin voisi kuvitella. Matka tuo eteen kommelluksen jos toisenkin, ja lopulta on kohdattava petolliset eksät. Mutta ehkäpä myös lääke sydänsuruun on lähempänä kuin pojat tajuavat.
 
 
Jackson, Holly: Kiltti tyttö, kohta kuollut (Otava, suom. Leena Ojalatva), huhtikuu
Itseoppinut etsivä Pip on tottunut tappouhkauksiin viraalin true crime -podcastinsa jälkimainingeissa. Siitä huolimatta Pipiä alkaa huolestuttaa, kun joku lähettää hänelle anonyymisti saman kysymyksen uudestaan ja uudestaan: Kuka etsii sinua, kun sinä katoat? Pian Pip tajuaa, että joku seuraa häntä tosielämässä. Kun hän löytää yhteneväisyyksiä vainoajansa ja kuusi vuotta sitten kiinni jääneen sarjamurhaajan välillä, hän pohtii, onko kaltereiden takana sittenkin väärä mies. Poliisi kieltäytyy toimimasta, joten Pipin on löydettävä epäilty omin päin ennen kuin hänestä tulee seuraava uhri.
 
Kalajoki, Mikko: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen (Wsoy), huhtikuu
Voitko itse päättää elämäsi suunnan, jos kannat verenperintönä poikkeuksellista kykyä? Viimeinen perillinen aloittaa koukuttavan Lanz Kalmar -toimintasarjan nuorille. 14-vuotias Lanz Ordovik saa kutsun pelätyn Kolossin muurien sisällä pidettävään tarkastukseen, joka kokoaa yhteen niin ensimmäisen vyöhykkeen eliittiperheiden jälkeläiset kuin uloimman vyöhykkeen köyhyydessä elävät nuoret. Tätinsä kasvattama Lanz kuulee yllättäviä tietoja vanhemmistaan ja perimistään kyvyistä. Hän ryhtyy hullunrohkeaan yritykseen selvittääkseen lisää – vain löytääkseen itsensä pian pahimmasta mahdollisesta paikasta. Lanz Kalmar -sarjassa vetävä toiminta ja terävä huumori yhdistyvät kiinnostaviin teemoihin elämästä totalitaarisessa yhteiskunnassa.
 
Koyama, Sinikka: Joka ketun jälkiä seuraa (Basam Books), helmikuu

18-vuotias Nene kärsii unettomuudesta ja painajaisista, eikä koulunkäyntikään suju ongelmitta. Väsymys ja paha olo purkautuvat ikävällä tavalla, kun Nene alkaa kiusata luokkakaveriaan Emmaa. Epäonniset sattumat lukitsevat Nenen koulun alla kulkeviin käytäviin, joita oppilaat kutsuvat ”katakombeiksi”. Maanalaiset käytävät johtavat satumaiseen metsään, jossa Nene kohtaa valkoisen ketun. Huima seikkailu vie aina muinaiseen Japaniin asti, jossa kilpailevat klaanit ovat ajautuneet sodan partaalle ja nuori Hikaru yrittää selviytyä parhaan kykynsä mukaan. Hikaru päätyy kauniin, mutta julman hovimiehen palvelukseen ja joutuu myös kohtaamaan menneisyytensä varjot. On tullut aika riisua naamiot, joiden takaa paljastuu hyvin toisenlaiset kasvot. Joka ketun jälkiä seuraa on itsenäinen jatko-osa Sinikka Koyaman esikoisteokselle Joka kurjen laulua kuuntelee. 
 
Leppänen, Aino: Luk(i)ossa (Myllylahti), helmikuu
Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole. Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella. Säeromaani.
 
Marttinen, Tittamari: Toinen sadetta, toinen tuulta (Kvaliti), maaliskuu
Jannico tapaa ihanan Jessan ja rakastuu suin päin, mutta Jessalla on salaisuuksia. Kosmetologina työskentelevän Jessan ovella käy ihmisiä, joiden aikeita Jannico ei tiedä. Jessa haluaa olla kaiken keskipisteenä eikä ole halukas tinkimään haaveistaan. Jannico haluaa toteuttaa Jessan unelmat, ja Jessan takia hän toimii vaikka vastoin omia periaatteitaan. Jessa on väsymätön ja utelias maailman suhteen, Jannico ei välillä jaksaisi tehdä mitään. Kun Jessan eksä jälleen kerran haluaa Jessan takaisin, Jannico alistuu lojaalin ystävän rooliin. Hän tuo Jessalle vaikka tähdet taivaalta. Kun Jessa tunnustaa Jannicolle olevansa raskaana, Jannico nielee surunsa ja lupaa olla Jessan tukena - vaikka lapsi ei olekaan hänen. Kun Jessa joutuu todelliseen vaaraan, Jannicon on aika toimia. Säeromaani.
 
McManus, Karen M.: Yksi meistä on palannut (Wsoy, suom. Inka Parpola), helmikuu
Bayview’n murhien ensimmäinen uhri Simon oli oikeassa yhdestä asiasta: salaisuudet paljastuvat aina lopulta. Menestyskirjailija palaa ensimmäisen kirjansa maisemiin ja henkilöhahmoihin. Kaikki alkoi siitä, kun Simon kuoli jälki-istunnossa ja Bronwyn, Nate, Addy ja Cooper joutuivat todistamaan syyttömyytensä. Seuraavana vuonna kostonhimoinen jäljittelijä iski uusiin uhreihin.Ja nyt kaikki alkaa alusta. Ensin se vaikuttaa vain mauttomalta vitsiltä, mainostaululla teksti Aika aloittaa uusi peli, Bayview. Mutta kun yksi alkuperäisjengistä katoaa, on selvää että peli on otettava vakavasti. Kukaan ei vain tiedä kieroutuneen pelin sääntöjä. Kun odottamattomin hahmo menneisyydestä palaa kaupunkiin, peli muuttuu kuolettavaksi ja joka ikinen on kohde.
 
 
Meresmaa, J. S.: Poika valkean, renki raudan (Myllylahti), huhtikuu
Nuori eloseppä Arona Pohtovius on uusien haasteiden edessä. Epäonnisesti päättynyt Valonjuhlan ilta on vienyt hänet selliin ja itsevaltiaan Ruhtinattaren suurennuslasin alle. Millainen tuomio Aronaa odottaa? Toisaalla Hellantian tietäjäoppilas Malka on löytänyt rakkauden, mutta joutuu vaikeiden valintojen eteen. Hänen on vietävä ihmeellistä valoa hohtava Myrrys suojaan Ruhtinattarelta sekä keksittävä keino, jolla hän saa pidettyä kaikki rakkaansa turvassa myös jatkossa. Moni uskoo hänen taitoihinsa, mutta uskaltaako Malka luottaa itse itseensä? Rauniaran aika on käymässä vähiin. Riittävätkö Aronan ja Malkan kyvyt kääntää ajan rattaat oikeaan asentoon? Entä millaista osaa ihmelapsi Myrrys näyttelee kaikessa?
 
Niemi, Taina: Ämpärikesä (Otava), maaliskuu
Kun ruusut on jaettu ja suvivirren viimeiset sävelet kajautettu peruskoulun päättymisen kunniaksi, pikkukaupungin nuorilla on monta syytä kippistellä. Aurinko paistaa ja edessä siintävät kesä ja vapaus. Kaveriporukoissa omaksutut roolit joutuvat kuitenkin koetukselle heti juhlayönä. Nuorten bucket list on pitkä, mutta unelmien lisäksi kaikilla on myös omat salaisuutensa ja pelkonsa. Tarinat risteävät, ja seuraukset ovat odottamattomia. Kesäloman alkaessa moni löytää itsensä uuden edestä. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei jää yksin.
 
Palviainen, Jukka-Pekka: Koko pitkä yö (Nokkahiiri), tammikuu
On se ilta, kun kouluvuosi on ohi ja edessä päättäjäisbileet ja pitkä, kuuma kesä. Matias lähtee yöhön hopeanharmaalla Volvollaan, mutta kuka pääsee pelkääjän paikalle: luottokaveri Lunki, naapurin kuuma abityttö Kaisa vaiko Vilma? Matias on tuntenut Vilman päiväkoti-ikäisestä, silti räväkän tytön ajatusten tulkitseminen tuntuu vaikealta. Onko Vilma kiinnostunut Matiaksesta muutenkin kuin autokuskina? Koko pitkä yö on helppolukuinen, vetävä ja huumorin ryydittämä kuvaus nuorista kesäyössä, aikuisuuden kynnyksellä.
 
Paolini, Christopher: Murtagh (Tammi, suom. Taimi Tornikoski), tammikuu
Koko maailman valloittaneen Eragon-sarjan viides osa, jossa lukijoiden suosikkihahmo Murtagh joutuu valitsemaan puolensa. Maailma on muuttunut vaaralliseksi Murtaghille ja hänen lohikäärmeelleen Thornille. Julma kuningas on syösty vallasta, mutta Murtagh ja Thorn joutuvat kärsimään seuraukset vastentahtoisesta osallisuudestaan kuninkaan tuhoisaan valtakauteen. Nyt he elävät vihattuina ja eristyksissä yhteiskunnan ulkopuolella. Kun Murtagh kuulee huhuja Alagaësian varjoissa lymyilevästä pahasta, alkaa huikean jännittävä matka, joka vie kaksikon tutuille ja tuntemattomille seuduille. Murtaghin ja Thornin on pantava peliin kaikkensa, jotta he löytäisivät ja päihittäisivät mystisen noidan. Noidan, joka on paljon muutakin kuin aluksi luullaan.
 
Pettersson, Marjut: Manalan mylly (Myllylahti), helmikuu
Kevät tuo Sarajasmeren rannalla kohoavalle Pohjolan linnavuorelle pahoin ruhjoutuneen Väinämöisen, jonka Louhi hoitaa vanhimpien tyttäriensä avulla kuntoon. Palkkioksi kotimatkastaan Kalevalan valtias lupaa pohjalaisille ihmeellisen myllyn, joka jauhaa loputtomasti jauhoja, suolaa ja kultaa. Mitä ihmettä hän oikein juonii? Louhen nuorin tytär, ilkikurinen 14-vuotias Tiku, aavistaa pahaa. Samalla kun hän etsii noitavoimiaan ja ystävystyy eriskummallisen merihirviön kanssa, hän huomaa, että on olemassa jotakin vielä kurjempaa kuin kaksi täydellisyyttä hipovaa sisarta. Keskisen elämä uhkaa tuhoutua, kun kulta muuttaa pedoiksi nekin, jotka eivät kykene muodonmuutoksiin. On siis ihan pakko tarttua toimeen.
 
Sanaksenaho, Pinja ja Sari Luhtanen: Aurora (Otava), tammikuu
Tiivistunnelmaisessa trillerissä nuoren vaikuttajan kulissielämä murenee. ​Lukiolaisella Auroralla on kaikki: virheettömät aamurutiinit ja koko ajan kasvava seuraajakunta. Kadehdittava sometili ei kuitenkaan paljasta todellisuutta, johon kuuluvat välinpitämättömät vanhemmat ja salainen lääkevarasto. ​Täydellinen elämä säröilee entisestään, kun anonyymi kommentoija ja häiritsevät lapsuudenmuistot alkavat piinata Auroraa. Kuinka pitkälle pimeyteen hän on valmis kulkemaan pitääkseen kiinni kiiltokuvastaan? 
 
 
Silvan, Heidi: Kuinka särkeä sydän? (Myllylahti), huhtikuu
Frida on aina rakastanut Aapoa. Ensihetkestä lähtien hän on tiennyt, että he kaksi kuuluvat yhteen, ja romanttisesti haaveillut yhteisestä elämästä. Mutta Frida on ensin kovin nuori ja ikäero suuri, joten katse hakeutuu muihin poikiin. Vie vuosia, ennen kuin Frida ja Aapo saavat toisensa ja elämä on ihanaa. Kunnes ei enää olekaan. 17-vuotiaalle Fridalle tapahtuu asia, joka suistaa hänet rakkauden raiteelta rymisten sivuun. Frida saa tietää, kuinka sydän särjetään, miten se paikataan, kuinka kaikki rikotaan – ja lopulta myös, miten kaiken saa korjattua.​
 
 
Silvera, Adam: Ensimmäinen viimeinen päivä (Wsoy, suom. Outi Järvinen), maaliskuu

Kutkuttava esiosa rakastetulle tarinalle ja valtavalle Booktok-ilmiölle. Kuinka ihmisten kuolinpäivän ennakolta tietävä Kuolinhetki-palvelu syntyi – ja ketkä kohtalokkaan viestin ensimmäisenä saivat? New Yorkin Times Squarella vietetään ihmeellisen sovelluksen julkistusjuhlaa. Kuolinhetki-palvelu väittää pystyvänsä kertomaan päivän, jonka aikana sen käyttäjät tulevat kuolemaan. Epäuskoisten juhlijoiden joukossa ovat Orion ja Valentino, kaksi elämänsä alussa olevaa nuorta, joiden elämänpolut Kuolinhetki yllättäen yhdistää – vain erottaakseen ne hetkeä myöhemmin. Orion tietää olevansa sairas ja kuolemanvaarassa, terveyttä uhkuva Valentino taas on matkustanut New Yorkiin jahtaamaan unelmiaan. Mutta onko tulevaisuus pelkkiä todennäköisyyksiä? Kumpi pelottavan puhelun saa ja miten se vaikuttaa alkavaan päivään? 
 
 
Sirén, Mirjami: Huone ilman ovea (Myllylahti), helmikuu
Kuusitoistavuotias Kipinä asuu ensimmäistä kertaa kodissa. On kulunut vuosi siitä, kun hän pakeni perheensä kanssa suljetusta Airepoliksesta, kaupungista, jossa ei ole koteja. Uudessa kotimaassaan Balukavissa Kipinä saa vihdoin elää rauhassa, vapaana. Rauha kuitenkin rikkoutuu, kun entisiä airepolislaisia alkaa kadota kodeistaan ja meren yli kantautuu huolestuttavia uutisia. Kun Kipinän perhe kohtaa kauhean tragedian, heillä on edessään vaikeita päätöksiä. Samaan aikaan Airepoliksen eliittiin kuuluvan viisitoistavuotiaan Anian maailmankuvaa ravistellaan. Etuoikeutettu Ania ei ole tiennyt, mitä tavalliset asukkaat joutuvat kestämään, mutta kun hän kohtaa hallintoa vastustavat kapinalliset, alkaa sisäinen kamppailu. Kuka puhuu totta? Mitä kaikkea Airepoliksen pinnan alla oikein tapahtuu?

 

 
Terentjeva, Dess: Zeno (Wsoy), maaliskuu
Sateenkaariaiheista kirjoittavan Dess Terentjevan uusi säeromaani pohtii, onko pakko olla vähemmistöaktivisti, jos kuuluu vähemmistöön.

Kasiluokkalainen Nella asuu pienellä paikkakunnalla, missä helpointa on sulautua joukkoon. Luonto on hänelle rakas ja Joutsenossa on kaikki, mistä Nella haaveilee. Kun poikaystävä möläyttää koulussa Nellan olevan biseksuaali, se näyttää kuitenkin olevan ympäristölle liikaa. Nella haluaisi olla vain oma itsensä ja elää ihan tavallista elämää eikä taistella vähemmistöjen asialla. Mutta onko se mahdollista?

---

Listauksen kokosi kustantajien katalogeista:
Henriika Tulivirta / Sivupiiri 

Julkaisupäivä: 
13.12.2023
Ajankohtaista
13.12.2023

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Savonia-palkinto Maritta Lintuselle

Kuopion kaupungin Savonia-kirjallisuuspalkinto jaettiin 35. kerran tiistaina 12. joulukuuta 2023. Palkinto annetaan tunnustuksena vuonna 2023 ilmestyneestä merkittävästä savolaisesta kaunokirjallisesta teoksesta. Tänä vuonna palkinnon sai Maritta Lintunen romaanistaan Sata auringonkiertoa (WSOY 2023).

Palkintoperusteissa kerrotaan: "Teos on vahva ylistyslaulu oman kotiseudun, omien juurien ja oman äidinkielen arvostamisen tärkeydelle. Tämän kaiken kuvaamisessa Lintunen onnistuu osuvasti ja myötäeläen."

Palkintoraatiin kuuluivat puheenjohtaja Varpu Puskala, varapuheenjohtaja Martti Ruokolainen, ja jäseninä Matti Kaarlejärvi, Arja Kekoni, Risto Lappalainen, Aku Latvaniemi, Essi Löytynoja, Miika Raudaskoski ja Anna Vilkuna. Raadin sihteereinä olivat Tuija Korhonen ja Anniina Tikkanen.

Palkinto on suuruudeltaan 12 000 euroa.

Varjo-Savonia-palkinnon eli Kuopion kaupungin kirjaston lukijaäänestyksen voitti Sirpa Kähkösen romaani 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia (Siltala 2023).

Jukka Uotila / Kirjasampo

Lisätietoa:
Kuopion kaupunki 12.12.2023
S
avonia-ehdokkaat 2023 Kirjasammossa


Kuva: © Mika Wist / WSOY

Julkaisupäivä: 
13.12.2023

Skuggorna ruva

En lucia försvinner spårlöst i Jämtland. Nathalie Svensson, Johan Axberg och de andra medlemmarna i Rikskriminalens gärningsmannaprofilgrupp skickas till den lilla byn Svartviken nära den norska gränsen för att lösa fallet. Vad var det som hände i Svartviken elva nätter före jul? Vilka mörka hemligheter ruvar byborna på? Ha en spännande luciadag!

Julkaisupäivä: 
13.12.2023
Sidospårets Tips
12.12.2023

Teostiedot: Kalle som lucia

Kaikki täyt

Kalle som lucia

Det är dags att plocka fram luciakronor och vita klänningar ur skåpen. Den här veckan tipsar jag om en luciabok. 

Kalle vill vara Lucia i skolan. Han tycker Lucia är så vacker med sina ljus och sin krona. Han blir glad när han vinner lottningen om vem som ska vara Lucia. Men läraren och rektorn tycker att det ska vara en flicka som är Lucia, för det brukar det ju vara. Kalle får vara stjärngosse istället med en strut på huvudet! Men det vill inte Kalle! Kalle måste smida en listig plan så att han kan vara Lucia i skolan.

Det här är en bilderbok av Anette Skåhlberg. Den är vackert illustrerad av Katarina Dahlquist. 29 sidor. 3-6 år. Det finns fler böcker om Kalle. Kalle med klänning och Kalle blir kär. Jag rekommenderar också andra böcker av Skåhlberg, t.ex. Giraffserien, som handlar om två giraffer som har en annorlunda famij. Jösta och Johan, Junior börjar förskolan och Juli slår knut. Boken "Junior vill ha syskon!" finns inte på Boksampo, men det är också en del av Giraffserien. Jag tror det är del två.

Julkaisupäivä: 
12.12.2023

Joulukuvakirjoja

Sini Helminen
11.12.2023
Nurkissa hiippailee tonttusia. Joulukuusen oksilla kimaltaa ja helisee joulun taikaa. Parhaaseen joulutunnelmaan pääsee rauhoittumalla hetkeksi kiireiden keskellä ja istumalla alas lukemaan yhdessä hyvää kirjaa.

Hyllyssä 20 kirjaa

Tutustu hyllyyn Joulukuvakirjoja

Sivupiiri
11.12.2023

Toimitukselta: Ajankohtaista Sivupiirissä

Sadan vuoden yksinäisyys (uudella vuosituhannella)

Aleksis Salusjärvi

Mikä merkitys kirjallisuudella on ihmiselle, joka elää tarinoiden ulkopuolista elämää? Olen opettanut 10 000 lukemiseen kielteisesti suhtautuvaa nuorta ja aikuista ja löytänyt kirjallisuuden ulkopuolisesta kirjallisuudesta kadonneiden tarinoiden maailman.

 

Muistatko miltä tuntui, kun tulit juhliin, joista et tuntenut ketään muuta kuin juhlien järjestäjän? Hänellä oli muiden vieraiden kanssa niin paljon puuhaa, että päädyit yksin sohvannurkkaan istumaan. Et oikeastaan tuntenut muusta juhlaväestä ketään. Kädessäsi oli lasillinen kuohuvaa, jota juodessasi katsoit, kun muut juhlavieraat puhuivat iloisesti, nauroivat toistensa jutuille, kysyivät toistensa kuulumisia, halasivat toisiaan. Kukaan ei puhunut sinulle. Kaikki ympärilläsi alleviivasi ulkopuolisuuden tunnettasi, ja huomasit olevasi paljon yksinäisempi tässä joukossa kuin olisit ollut keskellä erämaata, kuin olit karanteenivuosina kotonasi – kuin olisit ollut oikeastaan missään muualla, koska neljän ruuhkan keskelläkin olisit edes jakanut yksinäisyyden kokemuksen toisten ihmisten kanssa, mutta täällä olit ainoana yksin.

Sinulla oli samanaikaisesti ylikävelty ja mitätöity olo, ja sitä alleviivasi tilanteen vaivattomuus muille ihmisille. Et kyennyt tekemään itseäsi ymmärretyksi muille ja ulkopuolisuutesi sai ihon ympärilläsi tuntumaan kireältä. Kukaan ei kysynyt sinulta mitään, tai ottanut sinua millään lailla huomioon – olit heille merkityksetön, yhdentekevä, arvoton olento, jossa ei ollut mitään kiinnostavaa.


Kuva: Grae Dickason / Pixabay
 

Olen varma, että jokainen ihminen on tuntenut tällaisen tunteen. Suurimmalle osalle meistä se on ohimenevä tilanne, josta keplottelemme ulos jatkaaksemme elämäämme toisaalla, jossain missä läsnäolomme ilahduttaa muita.

Joillekin ihmisille tällaiset tilanteet toistuvat usein. Sitten on vielä sellaisia ihmisiä, joilla ei ole oikein muunlaista suhdetta toisiin ihmisiin kuin tämänkaltainen ulkopuolisuus. Minne ikinä he menevät, he tuntevat olonsa ulkopuolisiksi. Heidän kosketuksensa toisiin ihmisiin johtaa hyljeksityksi ja mitätöidyksi tulemisen kokemukseen. Jokainen kadulle päätynyt päihteidenkäyttäjä elää tällaisessa tunteessa joka päivä ja kaikkialla. Tämä on syrjäytyneen ihmisen kokemus toisista ihmistä.

On kiehtovaa, että juuri tämä tunne on yksi kirjallisuuden perustavia, liikkeelle sysääviä voimia. Kirjallisuuden polttoainetta on ulkopuolisuuden tunne, kelpaamattomuuden tunne, mihinkään mahtumattomuuden tunne. Siitä ovat kirjoittaneet kerta toisensa jälkeen 1800- ja 1900-lukujen suurimmat kirjalliset kyvyt.

Modernin kirjallisuuden näkyvimpiä henkilöhahmoja on nuori maailmasta paikkaansa etsivä mies, joka näkee vain mahdottomia etäisyyksiä itsensä ja maailman välillä. Sellaiset henkilöt kuin Lucien De Rubembré, Mersault tai Rodion Romanovitš Raskolnikov – he ovat juuri sellaisia hahmoja, jotka missä tahansa juhlissa istuisivat nurkassa ja ulkopuolisina.

 

Tästä samasta tunteesta omassa elämässään on myös moni kirjailija puhunut suoraan. Virpi Hämeen-Anttila on kertonut nuoruudessaan tunteneensa niin voimakasta ulkopuolisuutta toisia ihmisiä kohtaan, että elämä tuntui hänelle ylitsepääsemättömältä yksinäisyyden haasteelta. Kirjallisuuden myötä hän löysi yhteyden toisiin ihmisiin, kirjallisuus sai hänet tunnistamaan itsensä kaltaiset ihmiset maailmanhistoriasta. Se oli ainoa väylä, joka synnytti hänessä ymmärretyksi tulemisen tunteen. Ventovieras ihminen vuosikymmenten tai -satojen takaa näki hänet ja kykeni pukemaan sanoiksi, miltä hänestä tuntuu; kykeni poistamaan sen ulkopuolisuuden tunteen, joka oli hänen vallitseva tunteensa ulkomaailmaa kohtaan.

Lähes samalla tavalla kirjoittamisesta puhuu Marguerite Duras kirjassaan Kirjoitan (Like, 2005):

Olla kuopassa, kuopan pohjalla lähes täydellisessä yksinäisyydessä ja huomata, että vain kirjoittaminen voi pelastaa. (s. 23)

 

Kyse on elämästä ja kuolemasta. Mitään suurempaa kuin kirjallisuus ei tällaisille ihmisille – ehkä koko ihmisyydelle – ole olemassa. Se voittaa ajan ja etäisyydet, se voittaa ulkopuolisuuden meissä. Se voittaa olemassaolon edellytykset. Se kykenee puolustamaan ihmisyyttä meissä sellaisinakin hetkinä, kun jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin sydämenlyönnit ja hengitys.

Tämä on se joukko, johon myös minä itse kuulun. Tämän kokemuksen takia kutsun lukutaitoa eloonjäämistaidoksi. Jotain on kuitenkin viimeisten vuosikymmenten myötä mennyt Suomessa rikki: yhä suuremmalle joukolle nuoria ihmisiä kirjallisuus pysyy mykkänä. He eivät löydä sieltä itseään ja tarinaansa, ja siksi kirjallisuus jää heistä samanlaisen välimatkan päähän kuin vieraat ihmiset juhlissa.

Minkälaiset polut päätyvät vankilaan?

 

Suomen kaltaisessa maassa alle 18-vuotias nuori ei päädy vankilaan oikeastaan mitenkään muuten kuin tahallaan: toistamalla samoja rikoksia kerta toisensa jälkeen. Suurin osa alaikäisistä vangeistamme on poliisin vanhoja tuttuja. He ovat jääneet kiinni samoista rikoksista niin monta kertaa, että huostaanoton ja lastenkotikierteen jälkeen heille ei ole jäänyt muuta sijoituspaikkaa kuin vankila. Vankilaan passittamista halutaan välttää viimeiseen asti, koska on tiedossa sen olevan kriminalisoiva laitos. Vankilaan päätyvän ihmisen ennuste on huono, tällaiset nuoret ovat yhteiskunnan silmissä tältä osin toivottomia tapauksia.

Nämä nuoret eivät ole tyhmiä. Heille on tietysti kerrottu, että he päätyvät vankilaan, jos he jatkavat rikosten tekemistä. Heille on kerrottu, että pitkä lista rötöstelyä tulee kumuloitumaan tuomioistuimissa, mikä tarkoittaa ehdotonta vankeustuomiota. He ovat tienneet tämän kaiken jo kauan ennen sitä viimeistä rikosta, joka katkaisee kamelin selän. Moni tapaamistani nuorista kertoo tietäneensä jo 13-vuotiaana tulevan kohtalonsa.

Heidät on suljettu poliisivankilaan ja sen jälkeen tutkintavankilaan syyttäjän kerätessä aineistoa oikeudenkäyntiin, minkä jälkeen he ovat päätyneet istumaan jäljelle jäänyttä tuomiotaan kuka minnekin. Mikä on johtanut rikoskierteeseen? Minkä takia ihminen, joka tietää hänelle käyvän huonosti, jatkaa samaa polkua?

Lähes jokainen vanki, jonka kanssa olen tehnyt työtä, on kertonut saman peruskokemuksen elämästään: heillä ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta, että he olisivat onnistuneet tekemään itsensä ymmärretyksi, että he olisivat onnistuneet pukemaan sanoiksi sen, mitä ja keitä he ovat. He eivät ole kokeneet tulleensa hyväksytyksi, he eivät ole saaneet rakkautta sellaisina kuin he ovat – he eivät ole tunteneet edes vilpitöntä ystävyyttä.

He ovat perustavasti yksin.

Heidän peruskokemuksensa toisista ihmisistä on se sama tunne, jota me koemme juhlissa, joissa kukaan ei puhu meille mitään. He ovat jokaisessa tilanteessa elämässään ulkopuolisia, muita huonompia, toisten sivuuttamia.

He eivät pärjää koulussa tai harrastuksissa ja siksi heiltä puuttuu onnistumisen kokemuksia. He ovat päinvastoin epäonnistumisen veteraaneja. Heillä ei ole syvien ihmissuhteiden tuottamaa turvallisuuden tunnetta, he eivät ole saaneet tukea vanhemmiltaan, naapureiltaan, kavereiltaan tai opettajiltaan. He ovat aina olleet niitä, jotka jäävät viimeisiksi. He ovat niitä, joita ei haluta, jotka eivät mahdu minnekään.

Ihminen, joka elää tällä tavalla, alkaa ajatella – ansaitusti ja aivan ymmärrettävästi – että hänellä ei ole mitään hävittävää. Tällainen ihminen tekee rikoksen piittaamatta juurikaan siitä, jääkö hän kiinni – ja jos jää, on melko yhdentekevää, mitä seuraamuksia siitä tulee. Jos ihminen tuntee itsensä mitätöidyksi, perustunne maailmaa kohtaan on vihamielisyys, sekin aivan ymmärrettävästi. Se purkautuu mielivaltaisesti ja itsekkäästi. Syntyy juuri sellaista jälkeä, kuin voi olettaa ihmiseltä, jolla ei ole mitään hävittävää.

Tärkeintä, mitä voimme toiselle ihmiselle antaa, on säilyttämisen arvoiset asiat. Sellainen ihminen, jolla on vaikkapa rakkaussuhde tai työpaikka hävittävänään, tuskin tekee mitään piittaamatonta. Vankilaan päätyminen olisi hänelle katastrofi.


Kuva: Lukas_Rychvalsky / Pixabay

 

Meriselitykset ja eloonjäämiskirjallisuus

 

Olen etsinyt kadonneita tarinoita melkein 10 000 nuoren ja aikuisen parissa. Nämä ihmiset ovat voittopuolisesti sellaisia, joilla ei ole itsenäistä suhdetta tekstien tekemiseen tai lukemiseen. He saattavat tuntea kirjallisuutta tai lyriikkaa, mutta eivät juurikaan työstä kirjallisuuden avulla ajatuksiaan tai elämäänsä.

Juuri kukaan heistä ei kuitenkaan suhtaudu kielteisesti oman tarinansa kertomiseen tai kokemustensa kirjalliseen työstämiseen. Joillain ihmisillä on kirjoittamisen sijaan muita itseilmaisun tapoja, mutta ylivoimainen enemmistö ihmisistä tuntee tarvetta oman tarinansa sanalliseen kertomiseen. Se voi tapahtua kirjoittamisen sijaan myös lukemalla: Jos vanha luokkakaverisi, tai serkkusi kirjoittaisi autofiktiivisen romaanin, tuntisit todennäköisesti suurta halua lukea, mistä hän kirjoittaa. Koska olet osa tarinaa, kirja koskisi sinua henkilökohtaisesti. Se pukisi myös sinun elämääsi sanoiksi.

Tai ehkä olet tutkimusretken viimeinen eloonjäänyt, ainoa joka tietää, mitä muille retkikunnan jäsenille kävi. Kaiken tapahtuneen kertominen voi silloin tuntua jopa velvollisuudelta. Jotta voi päästä kokemuksesta eteenpäin, jotta voi aloittaa jotain uutta, on kaikki tapahtunut saatava jonkinlaiseen päätepisteeseen. On tehtävä jonkinlainen testamentti kaikelle tapahtuneelle, jonkinlainen selvitys. Sana ”meriselitys” kantaa nykyään sepittämisen ja vääristelemisen kaikuja, mutta sanan alkuperä viittaa juuri tällaiseen tilanteeseen: Jos merellä tapahtui haveri, siitä ei yleensä jäänyt muita todisteita kuin onnettomuudesta selvinneiden kertomus. Meriselitys oli siis miehistön yhteenveto, joka tehtiin varustamolle sen omaisuuden vahingoista. Meriselitys saattoi tietysti pitää sisällään mitä tahansa, ja miehistön jäsenillä oli usein pelastumistaan odottaessa viikkokausia aikaa laatia kertomustaan. Karilleajot ja laivojen kaatumiset johtuivat siksi hyvin harvoin inhimillisestä erehdyksestä ja vielä harvemmin kapteenin tekemästä virheestä. Tärkeämpi rooli meriselityksellä olikin henkilökohtainen: onnettomuudesta selvinneiden mahdollisuus kertoa yhteinen tarinansa, pukea se kirjaimiksi ja sanoiksi.

Meillä kaikilla on tällaisia elämäntapahtumia, mutta vankilassa niitä on vielä paljon enemmän kuin muualla. Monet vangeista ovat viimeisiä selviytyjiä. Joku on joskus uhrautunut heidän puolestaan, joku on antanut omastaan ja jäänyt ilman. Joku on saanut veitsestä, joku toinen on vienyt kengät ystävänsä jalasta. Näitä kadonneita tarinoita ei yleensä kerrota kirjallisuudessa, koska niille ei yksinkertaisesti ole kertojia.

Ulkopuolisuuden tunne synnyttää myös lamaannuksen, jonka voittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Syrjäytynyt ihminen on syrjäytynyt juuri siksi, että ketään ei kiinnosta, mitä hänelle tapahtuu. Hän näkee vain oman haitallisuutensa. Hän kuulee, kun valtiovarainministeri puhuu hänestä haitallisena kulueränä, hän näkee kaiken, mistä on osaton – kaiken, mikä ei kuulu hänelle. Kenelle hän kertoisi tarinansa? Miksi sillä olisi mitään arvoa muille? Miksi hänen tarinansa kiinnostaisi ketään, jos hänen koko elämänsä on ollut yhtäjaksoinen ulkopuolisuuden tunteen ja epäonnistumisen kokemus?

On kiehtovaa, että 2000-luvun vahvimpia tekstejä on kirjoitettu juuri näistä kokemuksista. Koko räppi-ilmiö kantaa kyljessään suomalaista rataräpin poetiikkaa, jota ei juuri esiinny muissa maissa. Ne ovat päihteiden ongelmakäytön ja mielenterveyden horjumisen ja arvottomuuden tunteen kertomuksia, joiden polttoaineena on eriarvoistuva yhteiskunta, jonka kyytiin kiipeämisen askelmat alkavat vuosi vuodelta yhä korkeammilta portailta. Jos synnyit pohjalle, tätä yhteiskuntaa ei vain ole tarkoitettu sinulle.

Kirjallisuuden suhteen on kiinnostavaa, että tätä kokonaista lyriikan todellisuutta ei ole ymmärretty kirjallisen kulttuurin osaksi tai kirjallisuutena, vaikka muita kaunokirjallisia tekstimuotoisia todistuksia näiden ihmisten ulkopuolisuudesta on vain harvoin missään nähtävillä.

Kun pyörii nuorten keskuudessa, tämä todellisuus on yhtä kaikki osa yleissivistystä. Nuoret siis viittaavat Kirkkonummeen ja Malminkartanoon samalla tavalla kuin me muumiot puhumme Impivaarasta tai Tuonelasta. Ne ovat niin syvään uurtunutta kirjallista kulttuuria, että ilman räppilyriikan lähdetekstejä suomalaista hyvinvointivaltion syrjäyttämää ihmistä tuskin voi enää edes yrittää ymmärtää.

Kaiken takana on ihmisyyden lävistävä yksinkertainen oman tarinan kertomisen halu. Halu tulla kuulluksi – ja se mekanismi, jonka tekstin julkinen vastaanotto synnyttää: Kun joku osaa pukea kokemuksensa sanoiksi poikkeuksellisen hyvin, sana alkaa levitä. Sitä toistetaan ympäriinsä, kunnes koko kielialue on siitä tietoinen ja siitä lohkotaan termejä arkikieleen. Sellaisia kuin ”pöhinä” tai ”sampo” tai ”juusto katolla”.

 

Kyky muistaa ja nähdä maailma toisen silmin

Tätä kirjoittaessa Suomen paras romaani on vielä Iida Rauman Hävitys. Romaani voitti vuoden 2022 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja sai ylistävän vastaanoton lukijoiltaan. Se kertoo autofiktiivisesti Rauman kokemuksista pienen kyläkoulun kiusattuna tyttönä. Hän vietti lapsuutensa poljettuna ja mitätöitynä, nujerrettuna. Kun luin kirjan, tunsin sisälläni raivoa. Näin maailman teinitytön silmin, näin pienen kyläkoulun, näin sen kaiken taakan, jota hän joutui aikuisuuteen saakka kantamaan ilman mitään omaa syytä, viattomana tuomittuna. Lapsena, jonka piti kasvaa aikuiseksi ohi niiden aikuisten, jotka häntä piinasivat.

Hävitys totta vieköön, nimensä mukaisesti, kertoo, mitä kiusaaminen ihmiselle tekee. Kokemus on kipeä ja häpeällinen. Rauma epäilemättä on tuntenut sen myös omissa nahoissaan: ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden, tunteen arvottomuudesta – jotakin sellaista, jonka ihminen haluaa ehdottomasti ja täydellisesti unohtaa menneisyydestään.

Kirjallisuuden ihme on, että se voi tehdä näistä kokemuksista arvokkaita. Kirjallisuus voi muuttaa arvottomat asiat elämästämme arvokkaiksi ja säilyttämisen arvoisiksi. Kun luen Hävitystä, ihailen sitä kaikkea, mitä Rauma on pystynyt kertomaan kokemuksistaan. Se otti aikansa, hänen lapsuudestaan on vuosikymmeniä, ja ajallinen etäisyys on epäilemättä tuottanut satuttaviin kokemuksiin näkökulmia, joiden myötä romaani on niin tyhjentävä.

Se, mikä elämässä tuntuu arvottomalta ja kipeältä, voi juuri kirjallisuudessa synnyttää jotakin arvokasta. Kuten Duras kirjoittaa: olla kuopan pohjalla ja tietää, että vain kirjoittaminen voi pelastaa.

Runoilija ei ole ihminen, joka julkaisee runoja. Runoilija ei ole ihminen, jolla on runoilijan pätevyys ja tutkinto (kuten minulla) – runoilija on ihminen, jolta tullaan pyytämään runoja, jolta pyydetään uusia runoja. Runoilija onnistuu pukemaan sanoiksi kokemuksensa sellaisella tavalla, että hänen yleisönsä tunnistaa sen itsessään ja elämässään, sisällään ja mielessään, ja se vähentää yksinäisyyden tunnetta meissä.

Kirjallisuuden ihme on sen kyky voittaa kaikki etäisyydet. Kirjallisuus on ihmisen harvoja keinoja voittaa kuolema. Se, mikä on tehnyt meistä osattomia ja arvottomia, mikä on työntänyt meidät yksinäisyyteen ja eroon toisista ihmisistä, on juuri kirjallisuudessa mahdollista muuttaa kollektiiviseksi kokemukseksi. Sadan vuoden yksinäisyydestä tulee silloin yhteinen yksinäisyyden kokemus, yksittäisen ihmisen alhosta tulee osa ihmisyyttä, jonka me kaikki jaamme ja tunnistamme. Sivistys on viime kädessä tätä. Se on kykyämme nähdä maailmaa toisten silmin ja kykyämme muistaa.

Nykyisen suomenkielisen maailman suurin epäonnistuminen on sivistyksen ohuudessa, siinä että keskellämme kävelee jopa 100 000 sellaista nuorta, jotka eivät koe kuuluvansa meihin, jotka katsovat maailmaa sivullisen silmin ja joiden tarinoista ei kuulla kuin kaikuja. Kun ihmisten väliset erot kasvavat niin suuriksi, että sivistykseen repeää railoja, kadulla vierekkäin seisovan kahden ihmisen välillä ei enää vallitse minkäänlaista yhteisymmärrystä, vaikka he olisivat saman ikäisiä, puhuisivat samaa äidinkieltä ja olisivat käyneet samaa peruskoulua. Tämä on asia, joka horjuttaa Suomea eniten, ja se tapahtuu juuri nyt.


Kuva: Melk Hagelslag / Pixabay
 

Kirjallisuuden ulkopuolinen kirjallisuus

Kun aloin opettaa lukutaitoa ja kirjallisuutta siihen kielteisesti suhtautuville nuorille, en osannut odottaa, miten paljon se muuttaisi minua. Kuvittelin että työni olisi rinnakkaista kaikille äidinkielen opettajille ja kirjastonhoitajille ja kirjailijoille: että voisin jakaa nuorille kirjallisuuden sisältöjä tavoilla, joista he saisivat kopin.

Oma suhteeni kirjallisuuteen on aina ollut eloonjääminen, aivan konkreettisesti. Olen koko elämäni etsinyt kirjallisuudesta syitä jatkaa elämääni, löytää sille edes jotain merkitystä. Olen ollut kuin ihminen katolla, joka etsii kirjallisuudesta kuumeisesti syitä olla hyppäämättä alas. Jokainen masennusta sairastanut tunnistaa tämän: Triviaalien arkisten ponnisteluidemme tyhjyyden ja haitallisuuden. Jokainen meistä kykenee näkemään sen haitan, joka pelkästä elämisestämme syntyy. Jokaisella vessareissulla tuhlaamme juomavettä. Jokainen syömämme kalori köyhdyttää biosfääriä. Joka kerta, kun käytämme rahaa, teemme sen maapallon kestokyvyn kustannuksella. Pelkästään hengittäminen tuottaa gramman hiilidioksidia minuutissa.

Elämisen jatkaminen pelkästään itsekkäistä syistä tuntuu turhalta. Jos hengitän ja syön vain itseäni varten, en ymmärrä, mitä hyötyä olemassaolostani on. Ekosysteemin jokainen organismi on osa kokonaisuutta, joka perustuu yhteistoimintaan, mutta mitä yhteistoimintaa se on, jos minä menestyn vain itseni vuoksi? Vien enemmän tilaa ja resursseja ja menestyn poltetun maan taktiikalla, kuten itseensä sairastuneet nousukkaat.

En ole koskaan valinnut kirjallisuutta ”ammatikseni”, en vain ole löytänyt mitään muuta yhtä merkittävää. Olisin hypännyt katolta ilman sitä.

Nuorille nämä asiat kuitenkin näyttäytyvät eri valossa. Heille ulkopuolisuus on lähtökohta, eikä päätepiste. Heille ulkopuolisuus on automaatio, sillä maailma näyttää kilpajuoksulta, jossa hitaimmat karkotetaan aavikolle ja voittajaksi synnytään. Nuorten ulkopuolisuuden tunteet toki vaihtelevat tapauskohtaisesti, mutta 2020-luvun kertomuksissa yhä useampi löytää itsensä ulkopuolisen roolista. Tällaisille ihmisille kirjallisuus on hieno ilmiö, mutta se on muiden kuin meidän kirjallisuutta. Se on voittajien ja oikeassa olijoiden koottuja kertomuksia.

Ja onhan se totta: suomalaisista kirjailijoista enimmällä osalla on korkeakoulututkinto. Jos vaikeuksia onkin elämässä ollut, ne on voitettu ja niistä on noustu entistä vahvempina. Kirjallisuus ei onnistu manifestoimaan ulkopuolisuutta muuten kuin taustakertomuksena. Tämä on amerikkalaisesta kulttuurista tuttu kehys, jossa elähdyttävimmät menestystarinat ovat aina toisintoja Tuhkimosta. Ryysyistä rikkauksiin, ei milloinkaan toisinpäin.

Juuri tämän takia syntyi kirjallisuuden ulkopuolinen kirjallisuus, kuten rataräppi ja sen sisarilmiöt. Ne ovat realismin mukaisia kertomuksia osattomuudesta, josta puolet on ihan omaakin syytä. Maailma näyttäytyy valossa, jossa subjekti säilyttää toimijuuttaan uskottavissa rajoissa. Hän on sekä syyllinen että uhri, sekä ylikävelty että mokannut, lyhyen korren vetänyt ja mielenterveydeltään liian heikko sitä kestämään.

Kun olen katsonut näiden kertomusten valossa omaa elämääni ja tätä suomenkielistä maailmaa, jonka kulttuuria me kaikki rakennamme, olen ymmärtänyt yhtenäiskulttuurin murroksen todelliset vaikutukset. Kun kenellekään ei pakkosyötetä yhteisiä kokemuksia ja identifikaation reittipisteitä löytyy yhä laajemmissa konteksteissa, ulkopuolisten määrä lisääntyy hallitsemattomasti. Kun luokattomia lukioita ja avoimia oppimisympäristöjä ja kurssitarjottimia ja opintopolkuja lisätään, eksyneiden ja väliinputoajien määrä lisääntyy hallitsemattomasti.

Kaiken tämän sirkuksen keskellä juuri väliinputoajista näyttää syntyneen Suomen suurin vähemmistö. Heidän onnettomuuttaan lisää sekä syyllisyys että etäisyyksien kasvaminen. Opetussuunnitelmien ja hyvinvointialueiden remontit lisäävät byrokratiaa, jossa ihmisen on yhä hankalampi orientoitua.

Minun ei ole tarvinnut opettaa tapaamilleni nuorille sitä, miten kirjallisuus voi auttaa itseensä sairastunutta ihmistä olemaan hyppäämättä katolta. Heidän onnettomuutensa ei ole eksistentiaalinen tyhjyys. Heidän onnettomuutensa on paljon konkreettisemmin näköalattomuus ja ulkopuolisuus luokkayhteiskuntamme kastijärjestelmässä, jossa he samastuvat paarialuokkaan.

En väitä, että eläisimme luokkayhteiskunnassa tai kastijärjestelmässä. Suomi on edelleenkin toimiva meritokratia. Runouden työtä on kuitenkin toimia tuntosarvien tavoin ja pukea sanoiksi sitä kaikkea, mihin olemme menossa. Tämän vertauksen tehnyt Ezra Pound kirjoittaa Lukemisen aakkosissa, että olennolta, joka ei kuuntele tuntosarviaan, vaaditaan hyvin suurta kestävyyttä.

Juuri tässä pisteessä me olemme. Tuntosarvet viestivät, että suuntamme on epätasa-arvoisempi ja kovempi yhteiskunta. Nuoret fiksuina ihmisinä tuntuvat sopeutuvan tähän ajatukseen mieluummin omaan tahtiinsa ja siihen kasvaen kuin pakotettuna parin vuoden kuluttua.

Tässä onkin kenties tärkein asia, jonka olen nuorilta oppinut: minkään asian opettaminen ei onnistu indoktrinaationa. Jos olen onnistunut muuttamaan muutamia tapaamistani tuhansista nuorista, he ovat vähintään yhtä paljon onnistuneet muuttamaan minua.

Muutos tarkoittaa sitä, että koko sosiaalinen elämämme muljahtaa ja kääntyy uuteen asentoon – ja siinä samassa jokainen sen kappale on muutoksen jälkeen aivan toinen kuin ennen. Se, minkä ihminen muussa elämässä ajattelee henkilökohtaisena asiana yksikön ensimmäisessä, on kirjallisuutena yhteistä ja aina monikon ensimmäisessä. Keitä me olemme? Mistä me tulemme? Minne me olemme menossa? Jokainen meistä vastaa näihin kysymyksiin itsenäisesti. Yhtä lailla jokainen meistä jää vastaustensa kanssa yksin, jos hänen tarinansa ei tule kuulluksi ja osaksi toisten ihmisten tarinoita.

---
Aleksis Salusjärvi, lukutaidon opettaja ja kirjallisuuden ammattilainen

 
Julkaisupäivä: 
11.12.2023

Joulukirjoja lapsille

Sini Helminen
11.12.2023
Joululoma on täydellinen hetki kääriytyä viltin alle napsimaan suklaakonvehteja ja lukemaan hyvää kirjaa. Korvatunturin kirjastotonttu tarjoaa tässä hyllyssä vinkkejä etenkin alakoululaisille.

Hyllyssä 16 kirjaa

Tutustu hyllyyn Joulukirjoja lapsille

Runeberg-palkintoehdokkaat 2024

Jukka Uotila
7.12.2023
Vuoden 2024 Runeberg-palkintoehdokkaat on julkistettu 7. joulukuuta Porvoossa. Ehdokkaita on yhteensä kymmenen ja mukana on suomen- ja ruotsinkielisiä romaaneja ja runokokoelmia. 

Hyllyssä 10 kirjaa

Tutustu hyllyyn Runeberg-palkintoehdokkaat 2024

Nya mysdeckare med jultema

Mord tar inte jullov. Det får amatördetektiverna drottning Elizabeth II och Ester Karlsson erfara. Drottningens julfirande avbryts av en hand som hittas på en strand nära Sandringham House. Ester blir i sin tur inblandad i utredningen av mordet på en av medlemmarna i damkören Herrens Bönor. Hur ska det bli med julen i Lund och Norfolk när en mördare går lös? Arnes julhelvete av Christina Olséni och Micke Hansen och Ett majestätiskt mord av S. J. Bennett är två underbara nya mysdeckare med jultema. Läs även de andra delarna i deckarserierna!

Julkaisupäivä: 
7.12.2023

Marsipaanisotilas

Ulla-Lena Lundbergin romaani Marsipaanisotilas (Gummerus 2001, suom. Leena Vallisaari) kertoo kuusihenkisen Kummellin perheen elämästä talvi- ja jatkosodan aikaisessa Suomessa. Perheen pojista kaksi nuorinta on joutunut rintamalle ja vanhin teologiaa opiskeleva poika Petter jää kotiin sairautensa vuoksi. Romaanissa keskitytään sotakuvausten rinnalla erityisesti kotirintaman asioihin. Painopiste on tapahtumien historiallisesti tarkan kuvaamisen sijasta päähenkilöiden kokemuksissa ja heidän välisissä suhteissaan. Lumiomena-blogin Katja Jalkanen kirjoittaa: ”Sodan, menetysten ja elämän ankaruuden keskelläkin ihminen haaveilee perusasioista, kaipaa monenlaista hyvää: lämpöä, valoa, ruokaa, hiivaleipää.”

”Sodan syttyminen juuri juhannuksen alla tekee juhlimisesta sekavaa ja hysteeristä. Kohtelias Göran Kummel jonottaa Lottalan edessä puoli tuntia, ennen kuin hänelle armosta annetaan mukillinen kaljaa, jolla hän huuhtelee harminsa alas. Sitten hän lampsii kylälle ja jonottaa kolme varttia elokuvalippua puoli- tai täyshumalassa olevien heilallisten tai heilattomien sotilaiden kanssa ja istuu sitten kaksi tuntia hikoillen villiintyneiden ja karskeja huomautuksia tekevien aseveljien keskellä ennen kuin kävelee itsekseen takaisin kasarmille. Mikä juhannusaatto, mikä saatanallinen surkeus.”

Julkaisupäivä: 
5.12.2023

Sivut