Isländska deckare fortsätter att fascinera läsare, och just nu är det Satu Rämös romaner om polisen Hildur Rúnarsdóttir som toppar listorna över mest utlånade böcker i Finland. Den isländska kriminalromanen fick sitt internationella genombrott i början av 2000-talet med deckaren Glasbruket av Arnaldur Indriðason. Sedan dess har Indriðason skrivit närmare trettio böcker och han har tilldelats flera litteraturpris, bland annat Glasnyckeln-priset för Nordens bästa kriminalroman. Den senaste av Indriðasons böcker som har kommit ut i svensk översättning heter Tyst som muren, den fjärde delen i serien om den pensionerade kriminalinspektören Konráð som utreder gamla ouppklarade mordfall. – Arnaldur Indriðason fyller år i dag den 28. januari.

Den lekfulla Skugg-Runebergsomröstningen ordnas igen. Avsikten är att hitta publikens favorit bland de kandidater som är uppställda för Runebergspriset.

Följande tio verk, som har valts ut av en professionell jury – författaren Sami Hilvo, litteraturredaktören och kritikern Outi Hytönen och litteraturvetaren och kritikern Freja Rudels – är med på slutrakan till Runebergspriset: Eva-Stina Byggmästar: Vill du kyssa en rebell?, Antti Hurskainen: Suntio, Anu Kaaja: Rusetti, Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa, Miira Luhtavaara: Tuhkaksi tekemisen taika, Katja Meriluoto: Mehiläisen paino, Peter Mickwitz: Misslyckad i en uggla, Sofia Parland: Skrivet på revbenen, Harry Salmenniemi: Varjotajunta och Hanna Weselius: Nimetön – Nanette Kottaraisen muotokuva.

Vilken är din egen favorit? Ge din röst på adressen: https://www.uusimaa.fi/paikalliset/6402752,
du har tid att rösta t.o.m. den 31 januari 2024. Vinnaren i Skugg-Runebergstävlingen offentliggörs på Runebergsdagen den 5 februari.

Bland dem som deltagit i omröstningen lottar vi ut bokpriser som donerats av tidningen Uusimaa, Borgå stadsbibliotek och Suomalainen kirjakauppa. Borgå stadsbibliotek belönar den som vunnit publikomröstningen med ett pris med Borgåmotiv.

Juha Mannerkorpi (1915-1980) julkaisi mittavan tuotannon runoutta, proosaa, näytelmiä ja suomennoksia. Jälkikuva (Otava 1965) on viiltävä romaani vaimonsa kuoleman jälkeen yksin jääneestä miehestä. Monologin kaltainen kerronta kulkee tajunnanvirran kaltaisesti välillä menneisyydessä, välillä nykyisyydessä. Mies yrittää jatkaa elämäänsä ja tekee arkisia askareita kuten asentaa kattokruunua. Teoksen taustalla on kirjailijan oma kokemus leskeydestä, sillä hänen vaimonsa oli kuollut vuonna 1961. Kari Saviniemi kirjoittaa Kansan Uutisissa romaanista näin: ”Satunnainen ja merkitsevä aines sekoittuvat siinä niin kuin arkielämässäkin. Hanna, päähenkilön rakastettu, on kuollut – sellainen jättää jälkensä ihmiseen kuin ihmiseen. Kuolemasta ja pikkuisista detaljeista Mannerkorpi rakentaa virtuoosimaista, soljuvaa proosakudelmaa.”

”Keittokirjan pitäisi olla hyllyllä silityspöydän yläpuolella vasemman savensinisen liukuoven takana; siellä se onkin, revennyt selkänahka roikkuu. Lantio pöydänreunaa vasten kurkotan hiukan mutta käteni pysähtyy. Otanko? Hannan sormenjäljet; kunpa osuisin samoihin. Kirja on pinossaan päällimmäisenä: vasemmalla kädellä ja keskeltä sitä tietysti on täytynyt tarttua. Työnnän peukaloni sen alle ja muut sormet päälle ja rupean vetämään sitä pinon ja ylemmän hyllyn välistä ulos. Niin vain se ei tule, se nuljuu ja lipsuu, ja kun sen viimein saan käteni varaan se on hajota.”

Annikas sämsta dag i veckan är onsdag. För då har hon simskola med hela klassen i simhallen, eller badhuset som det kallas i boken. Hon kan simma, men bara på den grundare delen där hon kan nå botten med fötterna. Stora simbassängen är uppdelad så att en del är grund och den andra är djup. Väldigt djup. Lika djup som Marianergraven. Så känns det för Annika åtminstone. 

Annika tänker tillbaka på det hemska som hände, som gjorde att hon blev rädd för att inte kunna bottna. Hur ska hon kunna undvika den djupa sidan av bassängen hela terminen? Kompisen Naima har lovat att rädda Annika om hon hamnar under vattnet. Hon skulle vilja gå tillbaka till den mindre bassängen, men hur pinsamt skulle inte det vara när simskoleläraren har sagt att hon kan simma tillräckligt bra för den djupa bassängen. Men om hon ska kunna ta simmärken måste hon våga simma över hela bassängen. Hon kan inte vända varje gång hon kommer till mitten, som markeras med en blå boll.

Att inte våga simma på djupt vatten känner många barn igen sig i. Boken av Alma Thörn rekommenderas för 6-9 år och har drygt 100 sidor. Jag tror den är illustrerad av författaren själv.

De här böckerna tävlar om Runeberg Junior priset 2024 som delas ut i februari på Runebergsdagen. Vinnaren får 10.000 euro.

Ilona Ahti: Stop secret. Hikisukka Hirmunen

Lena Frölander-Ulf: Rafsa Vildpäls

Riina Katajavuori: Einarin elokuu

Petra Lillsund Botéus: Mitt idiotiska liv

Hanna Lundström: Ljusligheter

Maria Vilja: Villikissareppu

Följande titlar tävlar om Runebergspriset 2024, som delas ut på Runebergsdagen 5 februari. Prissumman är 20.000 euro.

Eva-Stina Byggmästar: Vill du kyssa en rebell?

Antti Hurskainen: Suntio

Anu Kaaja: Rusetti

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa

Miira Luhtavaara: Tuhkaksi tekemisen taika

Katja Meriluoto: Mehiläisen paino

Peter Mickwitz: Misslyckad i en uggla

Sofia Parland: Skrivet på revbenen

Harry Salmenniemi: Varjotajunta

Hanna Weselius: Nimetön

Venäläinen Ivan Turgenev (1818-1883) muistetaan erityisesti Metsämiehen muistelmista ja romaanista Isät ja lapset. Hän kirjoitti romaanien rinnalla myös runoja, näytelmiä, novelleja ja pienoisromaanin Tarpeettoman ihmisen päiväkirja (Karisto 1980, suom. Eila Salminen). Päiväkirjamainen teos kertoo kuolemansairaasta aatelismiehestä Tšulkaturinista, joka kahden keväisen viikon aikana kirjaa ylös elämänsä pettymyksiä ja toteutumattomia haaveita. Teoksen nimessä mainitusta tarpeettomasta ihmisestä tuli yksi aikakauden venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmoista. He olivat usein itsesääliin taipuvaisia ja saamattomia aatelistaustaisia älymystön edustajia, jotka eivät löydä idealistisille ajatuksilleen vastakaikua.

Ivan Turgenev oli venäläisissä kirjailijapiireissä arvostettu, mutta kiistelty hahmo. Hänen mielestään venäläisten olisi pitänyt hakea vahvemmin vaikutteita läntisestä Euroopasta, ja hän joutui asenteidensa vuoksi esimerkiksi Dostojevskin ja Tolstoin hampaisiin. Dostojevski kuvasi kirjeessään Turgenevia vastenmieliseksi aristokraatiksi ja ateistiksi, joka rakastaa Saksaa, mutta "tarvitsee kaukoputken nähdäkseen mitä Venäjällä todellisuudessa tapahtuu".
- Ekonen & Turoma: "Venäläisen kirjallisuuden historia" (Gaudeamus 2015) 

”Tarpeeton, tarpeeton… Kylläpä keksin erinomaisen sanan. Mistä syvemmälle tunkeudun itseeni, mitä huolellisemmin tarkastelen entistä elämääni, sitä vakuuttuneemmaksi tulen tuon ilmaisun ankarasta totuudesta. Tarpeeton – niin juuri. Muihin ihmisiin ei tuota sanaa voi soveltaa… Ihmiset voivat olla pahoja, hyviä, viisaita, tyhmiä, miellyttäviä ja epämiellyttäviä, mutta eivät tarpeettomia… Toisin sanoen, koettakaa ymmärtää minua, maailma tulisi luonnollisesti toimeen ilman noita ihmisiä, mutta hyödyttömyys ei ole heidän pääominaisuutensa, se ei ole heidän huomattavin tuntomerkkinsä eikä sana ”tarpeeton” tule ensimmäiseksi kielellenne, kun puhuttu heistä. Mutta minä… minusta ei voi sanoa mitään muuta: tarpeeton – se riittää. Ylimääräinen ihminen – siinä kaikki.”

Jan Guillou fyller 80 år i dag! Guillou debuterade som författare redan på 1970-talet och är idag kanske mest känd för romanserien Det stora århundradet och för böckerna om den hemliga agenten Carl Hamilton. Hamilton har huvudrollen också i Guillous senaste bok Eventuellt uppsåt som kom ut ifjol. Hamilton har nu gått i pension, men bekämpar ändå organiserad brottslighet tillsammans med en gammal vän, Erik Ponti. Eventuellt uppsåt är en blandning av thriller och dagbok – ”oemotståndligt fräckt, spirituellt sardoniskt och förbannat underhållande”, skriver Aftonbladet i sin recension.