Abbas Khider (s. 3.3.1973) on Irakissa syntynyt, nykyisin Saksassa elävä kirjailija, joka kirjoittanut tuotantonsa saksaksi. Khider on saanut useita kirjallisia tunnustuksia, mm. Nelly Sachs -palkinnon 2013. Hänen romaaninsa Kirje Munakoisotasavaltaan (Lurra Editions 2015, suom. Olli Sarrivaara) sijoittuu vuoteen 1999 ja kertoo Libyaan maanpakoon lähteneestä Salimista, joka ei ole lähtönsä jälkeen kuullut perheestään, ystävistään tai rakastamastaan Samiasta. Salim saa kuulla koko arabimaailman kattavasta laittomasta kirjeiden kuljettajien verkostosta, ja hän uskaltautuu lähettämään rakastetulleen kirjeen Irakiin, maahan jossa vain munakoisoja kasvaa yli oman tarpeen. "Sananvapaus nousee kirjassa keskeiseksi teemaksi. Teema konkretisoituu kirjeen liikkeissä ja henkilöissä, jotka kirjettä käsittelevät. Sana ei liiku vapaasti, vaan kohtaa monenlaisia hankaluuksia rajoja ylittäessään. Viaton rakkauskirje kiertyy erilaisiin vallankäytön muotoihin", kuvataan teosta Kiiltomato-lehden arvostelussa. "Mitä tämä kirottu maailma saakaan sinut ajattelemaan? Onko nyt tultu jo siihen, että uskon mafiosojen olevan välttämättömiä? Ehkä he sitten ovatkin, eivät sitä kaikkien elämässä, mutta kenties maanpakolaisen elämässä. Kirje on housuntaskussani, ja se lähtee matkaan vielä tänään."
Kisa on kisattu ja Celaena Sardothien työ Kuninkaan Miekkana on alkanut. Ja tämä työhän tarkoittaa sitä, että on tapettava ja raahattava mädäntyneitä päitä ja ruumiinosia kuninkaalle todisteeksi tehdyistä salamurhista. Celaenan onneksi matkat ovat pitkiä ja sopivia ruumiita löytyy, sillä kuninkaan tappokäskyn saaneet ihmiset eivät yleensä Celaenan mielestä ansaitse kuolemaa. Niinpä hän salassa lavastaa tapot liki tunnistamattomien ruumiiden ja murhattavien henkilökohtaisten tavaroiden avulla. Kapinaliike nostaa päätänsä kuningasta vastaan ja seuraavan tappokäskyn saa Celaenalle tuttu henkilö. Lasipalatsissa kuohuu monella tapaa, Celaenan välit lämpenevät erään palatsin komistuksen kanssa, Nehemia pyytää Celaenaa avukseen omaan kapinaansa ja palatsin väestä paljastuu yllättäviä asiota. Mutta keneen Celaena voi luottaa, mikä paha voima nostaa päätään, minkä puolen hän valitsee ja miten hän ylipäätään selviää kaikista sydäntä raastavista tapahtumista? Sarah J. MaasinKeskiyön kruunu on vauhdikas toinen osa Throne of glass -sarjaan.
On jälleen se aika vuodesta, kun julkistetaan Lasten LukuVarkaus 2018 -palkinnon ehdokkaat. Palkinnosta kisaa kuusi kirjaa, jotka aikuisten esiraati valitsi viime vuonna ilmestyneiden lastenromaanien joukosta.
Två intressanta kvinnoliv, med hundra år emellan. En roman full av berättarglädje om kampen för kvinnlig rösträtt i Sverige. Författaren Sara Lövestam gästar Mariehamns litteraturdagar 17–18 mars.
Suomen dekkariseura on jakanut vuosittaiset palkintonsa Vuoden johtolangan, Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan ja ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan.
Vuoden johtolanka -palkinnon 2018 sai Timo Saarto romaanistaan Kuoleman kuukausi (Karisto). Palkintoperusteluissa Kuoleman kuukauden todetaan olevan taitavasti rakennettu historiallinen dekkari, joka luo elävän ajankuvan vuoden 1917 Helsingistä. Suomen dekkariseuran mukaan Saarto osoittaa teoksellaan kuuluvansa suomalaisen historiallisen dekkarin kärkikaartiin.
Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan sai Heikki Valkama romaanistaan Pallokala (Tammi). Perustelujen mukaan Valkaman Pallokala on esikoisteokseksi harvinaisen kypsä näyte viihdyttävän kirjoittamisen taidosta.
Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan sai unkarilainen salanimi Vilmos Kondor, joka tunnetaan Budapest noir -sarjastaan. Suomen dekkariseuran mukaan Kondor kuvaa Unkarin tärkeitä historiallisia vaiheita tavalla, jollaiseen maassa ei ole aiemmin rohjettu tarttua.
Monika Fagergholmin (s. 26.2.1961) romaani Lola ylösalaisin (Teos 2012, suom. Liisa Ryömä) vie lukijansa pikkukaupungin salaisuuksiin, kipeisiin muistoihin ja julkisivun taakse. Tarina kietoutuu kahden väkivaltaisen kuolemantapauksen ympärille. Jana Morton palaa kotikaupunkiinsa seitsemäntoista vuoden jälkeen, sillä hänen on tarkoitus osallistua ystäväpiirin kutsuille, mutta yllättäviä käänteitä on tiedossa. Tunteet, tapahtumat ja kerronnan kieli kietoutuvat yhteen pienen yhteisön kuvauksessa, jota on verrattu niin Twin Peaksiin kuin Peyton Placeen. "Fagerholmin kuvaustapaan, visuaalisesti toimivaan kielelliseen energiaan sisältyy demonisia piirteitä. Arkirealismin yksityiskohdat ikään kuin tempautuvat yhtäkkiä maagisiin kuviin ja asetelmiin, jotka eivät ole lopulta kenenkään hallittavissa", kuvattiin Savon Sanomien arviossa. Teoksesta on tehty myös tv-sarja. "Taiteilija siinä patsaspuistossa joka näyttää väenkokoukselta – kivi-ihmisiä, valkeita ihmisiä. Ja kivipatsaiden seassa istui taiteilija itse pahalla päällä ja valitti pikkukaupungin pikkumaisuutta, näkemysten, perspektiivin puutetta – ja omaa kaipuutaan esimerkiksi sille Indonesian saariston ihanalle saarelle jossa hän viettää osan talvikaudesta vaimonsa Suritin kanssa; tämä on yhtä hapan kuin hänkin. Ainakin näyttää siltä – piskuinen ja rutikuiva, erityisharrastuksena 'design ja sisustaminen'."
Karhu herää talviuniltaan kesken kaiken ja huomaa, että kaikki sen herkut on varastettu. On lumimyrsky ja varasta ei näy missään. Karhu on aina halunnut tehdä lumiukon ja kun se nyt on hereillä, päättää se vihdoin toteuttaa haaveensa. Lumipalloja pyöritellessään karhu tapaa äksyn kaniinin, jonka mielestä karhu tekee lumiukkoa aivan väärin. Karhu kuitenkin nauttii puuhasta ja kun äksy kaniini seurailee hyväntuulista karhua, päättää sekin tehdä lumiukon. Mutta kuinka käy, kun nälkäinen susi saa kaniinipaistin kiikariinsa kesken pallojen pyörittelyn? Ja kuka on se katala ruokavaras, jolla on muitakin äklön kamalia tapoja? Julian Goughin & Jim Fieldin hauska ja ihanasti kuvitettu Karhu ja kaniini – Kaverin kamalat tavat.
Pasifismi valittiin Kirjastot.fi:n palveluiden kirjallisuusupokkeen teemaksi maaliskuussa 2018. Millä tavoin kirjallisuus voi olla sodanvastaista, ja miten pasifismia lähestytään aatteena kirjoissa?
Viron itsenäisyyspäivä on 24. helmikuuta, ja tänä vuonna Viro juhlii myös 100-vuotispäiväänsä. Tunnetuimpiin virolaisiin kirjailijoihin kuuluu erityisesti historiallisia kertomuksia kirjoittanut Jaan Kross (19.2.1920 – 27.12.2007). Krossin romaani Kuningasajatus (WSOY 1994, suom. Juhani Salokannel) on kuvaus kolmesta erilaisesta miehestä eri aikakausina, ja näiden tarinoiden lomaan Kross on punonut kaksinkertaisen rakkausjuonen. Jüri Vilms taisteli vuonna 1918 Virolle itsenäisyyttä saksalaisia ja bolshevikkeja vastaan. Vilmsin vaiheita tutkii myöhemmin nuori historioitsija, kirjan minäkertoja. Vilmsiä ja hänen tutkijaansa on pienestä pitäen kiehtonut S. A. Andréen kohtalokas yritys lentää kuumailmapallolla Huippuvuorilta Pohjoisnavalle. "Ironia ja äly toimivat, kun Kross kertoo. Modernin ja postmoderninkin romaanin häilynnät ja siirtymät sujuvat suvereenisti, kuten Nobel-ehdokkuustasolla ainakin. Juhani Salokanteleen käännöksen välityssuhde tuntuu optimaaliselta, suomennos on erinomaisen luettava", kehuttiin kirjaa Helsingin Sanonien arviossa suomennoksen ilmestyttyä. "Enkä minä ollut omassa asiassani enkä asenteessani vielä ollenkaan varma. Päinvastoin, värähdin joka kerran kun minulle tuli mieleen, joka kerran kun pidätysten tihetessä minulle tuli mieleen: mutta mitä tapahtuu sitten kun he alkavat tutkia minun Vilms-muistokomiteani aineistoja? Ja sitä millaisen miehen muistoa minä siellä olin edesauttanut säilymään...?"
