Kanto, Anneli

 
Nimi
Kanto, Anneli
Kirjailijan muu nimi
Kanto, Anneli Helena
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Kirjailijan omat sanat
MAKUASIOITA:

Taide-elämykset:
Elin lapsuuteni ja teini-ikäni 50-60 –luvuilla, jotka olivat aika niukat. Suurempaa kärsimystä en tuntenut. Lapsuudenkotini ei ollut varakas, mutta eivätpä varakkaita olleet muutkaan. Elokuviin tai teatteriin en päässyt; ne olivat liian kalliita. Sen vuoksi kuvittelin mielessäni teatteriesitykset ja elokuvat, joista oppikoulun parempiosaiset luokkakaverit olivat vaipuneet hurmioon.
Lukiossa minä ja ystäväni löysimme hämmästyttävän instituution, elokuvakerhon. Maksamalla aika halvan jäsenkortin pääsi joka sunnuntai katsomaan oikeita elokuvia, ja kyllä me katsoimmekin. Elokuvakerhot ovat vaikuttaneet minuun valtavasti. Luultavasti opin sekä Filmipiirissä että Monroessa enemmän kuin yliopistossa. Näimme Ranskan uuden aallon elokuvia, mykkäelokuvan klassikkoja, neuvostoelokuvaa (kyllä! sitä paitsi monet olivat todella hyviä), ruotsalaista elokuvaa ja pienten kulttuurialueiden elokuvia.
Sittemmin pääsin myös teatteriin opiskelijahinnalla. Kahden teatterin Tampereella tarjonta oli runsasta ja usein hyvää.
Minulle ovat läheisiä taidemuotoja ovat teatteri, elokuva ja kuvataide. Elävää musiikkia kuuntelen mielelläni ja olen koukussa oopperoihin, mutta en ole erityisen musikaalinen. Suurimpia ilojani on ravaaminen taidemuseoissa ulkomailla. Rembrandt, Vermeer, van Gogh ja impressionistit ovat sydäntäni lähellä. Olen muutenkin ihastunut alankomaalaiseen öljyvärimaalaukseen. Isä ja poika Bruegelin maalaukset ovat inhimillisiä ja draamallisia – ne kertovat tarinoita.

Keneen fiktiiviseen henkilöön voisin samaistua:
Voimakkaimmat taide-elämykset saadaan lapsena ja nuorena. Samaistuin vahvasti Lucy Montgomeryn Pieneen runotyttöön ja erityisesti Betty Smithin Francieen kirjassa Puu kasvaa Brooklynissa.

Mieluisa paikka:
Olen järvenrannan asukas, mutta tykkään istua merenrannalla ja katsella ulapalle. Ulapalle en erityisesti hingu. Enemmän arvostan huojumatonta maata jalkojeni alla. Ahvenanmaan saaristo on jumalaisen kaunis. Siellä olen useamman kerran viettänytkin aikaa. Toinen paratiisimaisen kaunis paikka on Adrianmeren rannikko Splitistä Dubrovnikiin.

Kiehtova historiallinen aikakausi:
1600-luvun Suomi kiehtoo. Tästä ajasta on jo olemassa dokumentteja, joten siitä on saatavissa enemmän tietoa kuin vaikkapa keskiajasta. Silloin yhteiskunta kehittyi nopeasti. Syntyivät hallintokoneisto, posti, kievarilaitos, tieverkosto, koululaitos, oikeuslaitos, yliopisto ja ensimmäiset taiteelliset saavutukset. Vahinko etten osaa latinaa. Onneksi esimerkiksi ensimmäisen suomalaisen väitöskirjan, Mikael Wexioniuksen Discursus politicus de prudentian on Iiro Kajanto kääntänyt suomeksi. Väitöskirjan nimi on Järkevyydestä. Miten suomalaista!

Ärsyttävät asiat ja ilmiöt:
Jos jätämme maailmanpolitiikan ja kerskakulutuksen sivuun, minua ärsyttävät myöhästelijät. Melkein heitäkin enemmän ärsyttävät tilaisuuksien vetäjät tai puheenjohtajat, jotka palkitsevat myöhästelijöitä erityishuomiolla ja rankaisevat tyhjänpanttina istuttamisella niitä, jotka ovat tulleet ajoissa. Kiukustun sisäisesti joka kerran, kun vetäjä/puheenjohtaja sanoo: ”Kaikki eivät ole vielä tulleet, odotetaanpa. Sen ja Sen pitäisi olla vielä tulossa.” Sittenpä me tunnolliset istumme haaskaamassa aikaamme yhden huolimattoman vuoksi, jolle ehkä vieläpä soitetaan ja kysellään, mahtaisiko hän olla niin suopea, että suvaitsisi saapua. Hyvässä lykyssä myöhästyjän lopulta ilmestyessä paikalle tilaisuuden vetäjä alkaa selostaa hänelle, mitä siihen mennessä on puhuttu. Ja taas ajoissa tulleille osoitetaan, etteivät he ole juuri minkään arvoisia. Kun kuusi ihmistä odottaa yhtä myöhästyjää viisitoista minuuttia, se tarkoittaa puolentoista tunnin ajanhaaskuuta, että repikää siitä.

Oma kysymys: kirjoitat aikuisten romaaneja, lastenkirjoja, kuvakirjoja, näytelmiä ja tv-käsikirjoituksia. Etkö hyvä ihminen osaa päättää, mikä on lajisi?
Välillä tunnen häpeää siitä, että hyppelehdin lajista toiseen. Se on kuitenkin minulle hyvin tyydyttävä tapa kirjoittaa ja lohdutan itseäni sillä, onhan meitä muitakin, Mika Waltarista Kari Hotakaiseen. Teatterissa on ihanaa ryhmätyö; se että jokainen lisää teokseen ikään kuin oman kerroksensa tekstin päälle. Ohjaaja lisää, näyttelijät lisäävät, lavastaja, pukusuunnittelija, valosuunnittelija. Television hieno puoli on sen valtavan suuri katsojamäärä. Jos kirjaa myydään 3000 kappaletta, se on paljon. Jos tv-draamaa katsoo 300.000 katsojaa, se on vähän. Kirjan kirjoittamisen syvä tyydytys on siinä, että saa tehdä kaiken itse ja tuloksen saa valmiiksi asti itse. Sekä näytelmät että tv-käsikirjoituksethan ovat vasta eräänlaisia rakennuspiirrustuksia, joista ei oikein tiedä, mitä niistä tulee. Lastenkirjat taas ovat puhtaita ilokirjoja. Niiden kirjoittaminen tekee sydämelle hyvää ja mielen iloiseksi.
Yleensä minulle käy niin, että kun kirjoitan näytelmää, ajattelen: Tämä se vasta on parasta. En enää ikinä tee muuta. Mutta kun ensi-ilta koittaa, ajattelen: Ei koskaan enää! Tämä on niin raskasta! Sitten ryhdynkin kirjoittamaan proosaa ja ajattelen: Tämä se vasta on mukavaa ja kaikkein parasta. Ja kun saan kirjan lämpimäiskappaleen käsiini, olen niin puhkikulunut, etten osaa edes iloita. Ajattelen vain: Ei koskaan enää…


YSTÄVÄKIRJA

Nimeni on Anneli

Lempiruokani on kaalipata

Kenenkään ei koskaan pitäisi syödä ruismarjapuuroa

Lempijuomani on mineraalivesi jossa on makua

Lempivärini on sähkönsininen

Lempiötökkäni on perhosen toukka

Lempiaineeni koulussa oli kirkkohistoria

Parhaiten osaan kirjoittaa…

Haluaisin oppia soittamaan jotain instrumenttia

Turhin tavarani on keittiön monitoimikone, koska kuitenkin teen kaiken käsin

Pelkään omalta osaltani en juuri mitään, korkeintaan dementiaa, sen sijaan pelkään, että lapsilleni tapahtuu jotain

Minusta tulee isona viisas ja kärsivällinen, ainakin toivon niin
Vain lahjattomat opiskelevat

Kirjailijaksi tullaan elämällä kirjailijan elämä. Tämä Erno Paasilinnan hieno lause on saanut aikaan paljon pahaa. Sekä suunnalla, missä on tuopinjäljistä yritetty lukea kirjailijan elämän suuntaviivoja että toisella suunnalla, joka halveksii kirjoittamisen opintoja ja uskoo synnynnäiseen lahjakkuuteen. Minä kuuluin jälkimmäiseen lahkoon.
Menetin vuosia ellen vuosikymmeniä uskomalla, että kirjoittamista opiskelevat ne, jotka eivät osaa kirjoittaa. Olinhan sentään koulutettu toimittaja ja kirjoitin ammatikseni. Osasyy asenteeseeni oli myös kokemus kirjoittajapiiristä, jonka osallistujilla oli hyvin vähän taitoa mutta paljon itsevarmuutta eikä vetäjäkään hommaansa hallinnut.
Tunnustan avoimesti, että minut pelasti Viita-akatemia, joka toimii Tampereen työväenopiston yhteydessä.
Olin kirjoittanut aina draamaa, paljonkin. Halusin kirjoittaa myös proosaa, mutta minulla oli rimakauhu. Pidin itseäni dramatistina. Lopulta pakottamalla pakotin itseni kynnyksen yli ja häpeästä hehkuen kirjoitin hakemuksen Viita-akatemiaan. Miksi sain tämän tehdyksi? Kaksi syytä: ensimmäinen oli Vilja-Tuulia Huotarinen, joka oli julkaissut runokokoelman ja joka reilusti ilmoitti opiskelleensa Viita-akatemiassa. Vakuutuin, että tuosta akatemiasta siis todellakin voi tulla ulos kirjailijoita. Toinen syy oli vetäjä, Vuokko Tolonen, joka oli oikea kirjailija. Luotin siihen, että hän tietää jotain kirjojen kirjoittamisesta. Toisaalta Vuokon kirjojen ja haastattelujen kautta minulle oli välittynyt vaikutelma, ettei hän ollut aivan paha ihminen. Hänelle ehkä uskaltaisi kirjoituksiaan näyttää. Muistan miltä Viidan aloittaminen tuntui. Levolliselta, toiveikkaalta ja iloiselta: lopultakin olen tässä. Tästä se lähtee.
Sittemmin olen lähes addiktoitunut kirjoittajakoulutukseen ja olen sitä mieltä, että kirjailijan on syytä pitää itsensä ja taitonsa kunnossa. Olen myös Oriveden Opiston kirjoittajakoulutukselle ja Harri István Mäelle suuressa kiitollisuuden velassa.
Mikä Viita-akatemiassa on niin ainutlaatuista, että se on tuottanut paljon julkaisseita kirjailijoita ja sai minunkin tulppani auki? Löydän taas ainakin kaksi syytä. Ensimmäinen on pituus. Kolme vuotta on pitkä aika, riittävän pitkä, että opiskelija ehtii kehittyä kirjoittajana ja löytää vahvuutensa. Toinen on läsnäolo. Opiskelutilanteessa on kummallista luovaa energiaa, kun kirjoittamiseen vakavasti suhtautuvat ihmiset viikonloppu toisensa jälkeen kokoontuvat samaan huoneeseen saman pöydän ääreen. Siinä nimenomaisessa Sampolan sivurakennuksen kirjallisuutta tihkuvassa huoneessa kirjoittaminen ei ollut eikä ole häpeällinen, salattava harrastus, vaan suuri ja kunnioitettava asia. Toisten kirjoittajien tekstien lukeminen ja heidän kanssaan keskusteleminen antoi suhteellisuuden tajua. Ymmärsin, että kirjoittamisen tielläni olen tässä kohden – tuo on minua parempi ja tuokin, mutta en ole huono. Tätä läsnäolon ihmettä ei synny virtuaalisesti. Ne viikonloput olivat elämän kohokohtia.
Opiskelin Viidassa 2004-2006. Sen jälkeen olen julkaissut kaksi romaania ja kahdeksan lasten ja nuorten kirjaa, myös näytelmiä ja tv-käsikirjoituksia on toteutettu. ”Tuottelias” on adjektiivi, joka minuun usein liitetään, mutta kysymys on siitä, että olen ollut vuosikymmenet kuin suljettu pullo. Kun tulppa lopulta aukeaa, sisältö suihkuaa ulos ja kastelee läsnäolijat.
Ihmettelen, miksi taiteenaloista juuri kirjallisuus on se, jossa yhä elää myytti yksinäisestä pystymetsäläisestä, joka ponkaisee neroudellaan julkisuuteen tietämättä mitään kirjallisuudesta saati sitten kirjoittajakoulutuksesta. Musiikin, teatterin, elokuvan tai kuvataiteen alueella saatu koulutus on luonnollinen asia eikä kukaan ajattele, että lahjakkuus menisi pilalle koulutuksessa. Sitä pystymetsäläistä ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Aleksis Kivikin oli kirjallisesti sivistynyt.
Kaikista kirjoittamiskoulutuksessa opiskelleista ei tule julkaisseita kirjailijoita. Ovatko silloin ponnistelut valuneet hukkaan? Eivät tietenkään. Joku voi havaita, ettei kirjoittaminen kuitenkaan ole se elämän suuri intohimo. Joku ei jaksa satsata sitä valtavaa työmäärää, jonka julkaiseminen vaatii. Jonkun on elämäntilanteensa vuoksi lykättävä haaveensa toteuttamista. Joku saa tekstinsä valmiiksi ja tekee omakustanteen. Joku saa runojaan julki kirjallisessa aikakauslehdessä. Joku saa kustantajalta kirjeen, joka ei ole kaksirivinen kiitos, mutta ei kiitos -moniste, vaan yksityiskohtainen palaute. Se ei ole kyllä eikä ei, mutta se on ehkä. Oleellisinta minusta on, että ihmiset ottavat askeleita oikeaan suuntaan kutsumuksensa tiellä.
Elämäkertatietoa
- Piru, kreivi, noita ja näyttelijä on iloista, oman maailmansa ehjäksi rakentavaa tarinankerrontaa. Tarinoista nauttivia kirjailijoita on viime vuosina ollut Suomessa vähemmän kuin niillä mieluusti herkuttelevia lukijoita. (Saara Kesävuori, Aamulehti 16.5.2007)

synt. 20.9.1950 Pirkkalassa
vanhemmat: äiti opettaja Aila Kanto, isä senkkamies Jaakko Kanto
asuu Tampereella
kaksi teini-ikäistä lasta
opinnot: YM Tampereen yliopisto 1976, pääaineena lehdistö- ja tiedotusoppi; Teatterikorkeakoulun käsikirjoittajien pitkä koulutusohjelma 1996-1997, Tampereen kieli-instituutissa venäjän kielen opintoja yksi vuosi yliopisto-opintojen ohessa
ammatti: toiminut pitkään toimittajana (suunnilleen 1978-2003), tällä hetkellä (toukokuu 2010) senior script editor TV2:n päivittäissarjassa
sivutoimet: "kirjailijuus lienee sivutoimi, leipä tulee toimittajan ja käsikirjoittajan töistä"

palkinnot: Ylen Koura-palkinto 2006, Vuoden freelancer 2007 (myöntäjä Suomen Freelancer-yhdistys), Runeberg-palkintoehdokas romaanilla Piru, kreivi, noita ja näyttelijä (2007), Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2007, 2. sija Martti Joenpolvi –novellikilpailussa Apu-lehden erikoispalkinto, Kaarlen palkinto 2009

harrastukset: "Harrastuksen pitäisi kai olla vapaaehtoista ja iloa tuottavaa, joten tässä mielessä en harrasta mitään. Pakotan itseni Rantaperkiön Iskun jumppaan, jotta pysyisin työkunnossa. Talvella käyn avannossakin. Teatteria seuraan, mutta se liittyy työhön, joskin on mieluista."


Anneli Kanto on tamperelainen toimittaja, käsikirjoittaja ja kirjailija, jonka esikoisromaani Piru, kreivi, noita ja näyttelijä ilmestyi vuonna 2007. Anneli Kanto on kirjoittanut myös nuorille ja lapsille. Hän on myös näytelmäkirjailija ja dramaturgi, jonka näytelmäteksteihin kuuluu mm. Fredrika Runebergista kertova näytelmä Fredrika R., joka kantaesitettiin Teatteri Avoimissa Ovissa syyskuussa 2007 ja uusimpana Martti Talvelasta kertova näytelmä Talvela, jonka ensi-ilta oli Savonlinnan teatterissa 4.2.2010.


Kirjailijuuttaan Anneli Kanto taustoittaa: "En ole tietoisesti valinnut kirjailijan työtä samalla tavalla kuin olen valinnut lehdistötyön ja sen opiskelun yliopistossa. Kirjoittaminen on sisäinen pakko, ja olen kirjoittanut aina, heti siitä asti kuin olen kirjaimet oppinut. Tosin ajan löytäminen omalle kirjoittamiselle on ollut toimittajan työn ohessa hyvin vaikeaa. Kirjoittamaan ajaa idea tai aihe, joka haluaa tulla kirjoitetuksi."

Kanto kertoo tavastaan kirjoittaa: "On järjettömän hauskaa, kun idea posahtaa päähän. Se onkin muuten kuvaavaa: sain idean. Siis nimenomaan sain. Ei niitä väellä ja vängällä kehitellä. Tällaisia ideansirpaleita pyörittelen päässäni hyvin kauan, vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Siinä ajassa niistä suuri osa osoittautuu suutareiksi, jotka eivät kanna sen pidemmälle. Mutta osa jää kiusaamaan mieltä.
Näistä mielen riivaajista elättelen neljää, viittä kerrallaan ja järjestelen niitä kirjoittamisjärjestykseen. Kirjoittamiseni on vähän niin kuin paperikone: osa tavarasta humisee vielä honkina vapaassa luonnossa, osa on propseja, osa massaa ja joku on parhaillaan koneessa muuttumassa paperiksi.
Minulle on tärkeää pitää kone koko ajan käynnissä. Jos tulee seisokki, kestää aika pitkään ennen kuin koneen toisesta päästä alkaa työntyä valmista tavaraa.
Teen kaikkeen kirjoittamiseen aika paljon taustatyötä. Paitsi että ehkä etsin faktoja, taustojen tutkiminen pitää oman pään liikkeessä ja aivot puuhaamassa aiheen parissa.
Olen tarinakeskeinen kirjoittaja. Oivallan ensimmäiseksi tarinan, vasta myöhemmin näen, mikä teema tai aihe sen sisällä on."

Piru, kreivi, noita ja näyttelijä on Anneli Kannon esikoisteos ja se oli ehdokkaana Runeberg-palkinnon saajaksi vuonna 2008. Romaani on 1600-luvun Suomen Turkuun, kreivi Pietari Brahen aikaan sijoittuva historiallinen romaani. Kanto käsittelee aikakauden uskonelämää, elämäntapaa, noituutta, Turun opiskelijaelämää ja kiertelevää teatteriseuruetta Turun Akatemian syntyaikoihin. "Kanto maalaa [romaanissaan] ilveilevän, viisaan ja humanistisen kuvan ihmisestä identiteettikysymysten äärellä. Mistä minä olen kotoisin? Mihin minä olen menossa? Kuka minä olen? Romaani on taitavasti kirjoitettu ja ehyt esikoisteos." (Satu Taskinen, kiiltomato.net 11.1.2008) - kiiltomato.net

Teos sai hyvän vastaanoton. Sitä on kiitetty mm. sen luomasta suomalaisen sääty-yhteiskunnan monipuolisesta ja tarkasta ajankuvasta ja sävykkäästä ihmiskuvauksesta. Kannon esikoisteos on monitasoinen veijariromaani, jonka pohjaksi Kanto on tehnyt mittavan taustatyön perehtyessään historialliseen lähdemateriaaliin. "Huumori, historiallinen tarinankerronta ja naiskirjallisuus on harvinainen yhdistelmä" (Saara Kesävuori, Aamulehti 6.2.2008)

Anneli Kannon toinen teos on lapsille kirjoitettu Hirmuinen vedenpaisumus (2007). Se sisältää myyttisiä kertomuksia antiikin ajoilta, Raamatusta ja Kalevalasta uudelleen kerrottuna nykylapselle, nykysuomeksi. Kanto käyttää paljon puhekielisiä ja murteellisia ilmauksia sekä dialogia.

Merkittävintä teosta omasta tuotannostaan kysyttäessä Kanto vastaa: "Proosaa en ole kirjoittanut kuin kahden kirjan verran [vuoteen 2008 mennessä], joten tuotannosta puhuminen tuntuu ylimitoitetulta. Toki näytelmiä ja käsikirjoituksia olen tehnyt kohtuullisen paljon. Niistä merkittävin on varmaankin televisiosarja Presidentit, johon tein televisiokäsikirjoituksen Eero Silvastin alkuperäiskäsikirjoituksesta. Presidenteillä oli iso katsojakunta ja uskon sarjan kertoneen jotain olennaista historiasta ja ihmisestä historian tekijänä.
Esikoisteokseni Piru, kreivi, noita ja näyttelijä on minulle henkilökohtaisesti merkittävin, koska kirjan kirjoittamisesta vastaa yksin kirjoittaja, siinä ei ole välissä ohjaajaa tai näyttelijöitä.
Olen niitä kirjoittajia, jotka sukkuloivat monen lajin välillä. Kirjoitan draamaa, tv-käsikirjoituksia, lastenkirjoja ja toivottavasti aikuisillekin enemmän kuin tämän esikoisteoksen."

"Lajeja en osaa asettaa tärkeysjärjestykseen. Niillä on kullakin oma paikkansa. Teatterille kirjoittamisessa on ihanaa ryhmätyö - se että ohjaaja, näyttelijät, lavastaja ja puvustaja kantavat oman osaamisensa yhteiseen kekoon. Television erityinen hurma on sen yhteiskunnallinen merkittävyys. Televisiolla on valtavan suuri yleisö ja televisiotyö on äärettömän huolellista ja tarkkaa.
Lapsille kirjoittaminen taas tuottaa suurta iloa. Pitkän proosan kirjoittamiseen houkuttelee se, että saa tehdä kaiken itse ja yksin ja että vastaa lopputuloksesta aivan yksin. Suppean draama- tai tv-muodon rinnalla proosa antaa mahdollisuuden runsauteen.
Runous on kuitenkin poissuljettu lajivalikoimastani. Sitä en osaa. Olen hyvä riimittelemään ja olenkin tehnyt laulutekstejä, mutta eiväthän ne runoutta ole."

Tärkeistä lukukokemuksistaan ja hengenheimolaisistaan Kanto kertoo: "Nuorena, kun ensimmäisen kerran pääsin Tammerkosken rannalla olevan kirjastotalon alakerrasta yläkertaan, aikuisten puolelle, luin John Steinbeckin koko tuotannon. Myös William Faulkner on minulle tärkeä. Jollakin tapaa merkittäviä ovat olleet Tsingiz Aitmatov ja Isaac Singer.
Hengenheimolaisiksi koen Halldor Killjan Laxnessin, ehkä myös Günther Grassin ja Michel Tournierin. Kotimaisista kirjailijoista pidän paljon Matti Hällistä, Aino Kallaksesta ja tietenkin Mika Waltarista. Tunnen kovasti viehtymystä ruotsalaisiin P. O. Enquistiin, Kerstin Ekmaniin, Sven Delblanciin ja Per Lagerkvistiin. Pidän muistelmista ja kirjekokoelmista.
Lisäksi tykkään hirmuisesti dekkareista. Olen lukenut Agatha Christien koko tuotannon, pidin myös Sjöwall-Wahlöö sarjasta, Sue Graftonin aakkosdekkareista tykkään, Henning Mankell on hyvä, mutta kirjoittaa liian paksuja kirjoja.
Luen paljon runoja. Niistä ovat minulle erityisen merkittäviä olleet Pertti Niemisen käännökset vanhasta kiinalaisesta runoudesta sekä Samseddin Muhammed Hafiz."

Suhteestaan Pirkanmaahan ja Tampereeseen Kanto kertoo: "Tamperelaisuus on tärkeää. Asuin työn vuoksi 12 vuotta Helsingissä, ja pääkaupungin häly salpasi kirjoittamiseni lähes kokonaan. Pari näytelmää sain sentään aikaiseksi noina vuosina. Tietenkin syynä olivat myös elämän ruuhkavuodet, vaativa ja mielenkiintoinen työ, vilkas sosiaalinen elämä, yhdistykset, maailmanparantaminen, rakastumiset, pari avoliittoa ja lapsi."

"Muutin Tampereelle 90-luvun alussa takaisin. Asun noin 400 metrin päässä talosta, jonka isoisäni rakensi 20-luvulla, äitini lapsuudenkodista siis, muutaman kilometrin päässä lapsuudenkodistani ja kilometrin päässä mummolastani, jossa nykyisin asuu serkkuni. Tästä lienee nähtävissä, että hakeudun tutulle paikalle.
Tampereelle paluu avasi kirjoittamista. Luulen sen johtuvan siitä, että tämä ympäristö on se, jossa olen ensimmäiset havaintoni tehnyt ja tunnekokemukseni saanut. Tampereeseen liittyy niin paljon tunnekylläisiä muistoja, sekä hyviä että pahoja ja katkeria. Toisaalta tunnen myös, että olen turvassa Tampereella ja saan olla se mikä olen. Kotona olemisen tunne on hieno."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Anneli Kannon tuotanto

Romaanit:
Piru, kreivi, noita ja näyttelijä (2007)
Hirmuinen vedenpaisumus ja muita myyttisiä tarinoita (2007)
Veriruusut (2008)

Nuortenkirjat:
Kasi kentälle! (2009)
Tulikärpäset (2009)
FC Tytsyt (2010)
Tehtävä Maassa (2010)
Huippuvalmentaja (2011)
Tähystäjäneito (2011)
Korkea puoliso (2012)
Pusu ja pokaali (2012)
Vilma ja Ilari (2012)

Lastenkirjat:
Kuollut kulkee - Tarinoita kalman majoilta (2008, kokoelma kummitusjuttuja)
Jakke ja Simo (2009, kuvakirja lapsille)
Vilma Virtanen ja uimataito (2011)
Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat (2011)
Kastehelmi Virtanen ja oma tahto (2012)
Perttu Virtanen ja kauhea kateus (2012)

Näytelmät:
Sikka Korppu paratiisin portilla (ensi-ilta Rovaniemen kaupunginteatterissa 1983)
Tango sateessa (ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterissa 2004)
La Laila (ensi-ilta Lähiöteatterissa 2005)
Fredrika R. (ensi-ilta Teatteri Avoimissa Ovissa 2007)
Talvela (2010)

vapaa teatteriryhmä Prima-teatteri on esittänyt tekstit
La-Lai-La 2001
Jatsityttö 2004
Ministerille morsian 2007

televisiosarjat:
Klubi 1997, TV2, käsikirjoittajatiimin jäsen
Presidentit 2005 TV1
Piru ja peijooni 2008 TV1
Uusi päivä 2010- TV2, käsikirjoittajatiimin jäsen

Antologiat:
Novellit 2006 : Martti Joenpolven novellikilpailu [antologia, 2006] sis. mm. Anneli Kannon novellin Minne neidot kulkeekaan

Toimitetut teokset:
Elokuvatoimintaa lapsille (1975) sis. mm. Anneli Kannon artikkeleita
Taas eespäin : Kiilan 50-vuotisalbumi / toim. Matti Rinne, Kai Linnilä (1986) sis. Kannon artikkelin
100 – lastennäytelmäluettelo
100 näytelmää (näytelmäluettelo TNL:lle ja Harrastajateatteriliitolle)


Muuta:
Presidentit : dokumenttidraama Suomen presidenteistä kansakuntamme kohtalonhetkissä [videotallenne] / kirjoittanut Anneli Kanto Eero Silvastin käsikirjoituksen pohjalta (YLE Draama 2005).
Kirjoitettu tekstejä Sirpa Hirvikosken verkkojulkaisuun Kalevalan naisia sekä blogikirjoituksia mm. Sivupiiri-sivustossa.
Tekstinäyte
8. Ministeri avautuu

Ministeri avautuu television keskusteluohjelmassa.

MINISTERI
Se oli mun elämäni pahin tragedia. Mä myönnän avoimesti, että Merle oli virhe.

SYVÄLÄINEN
Luotit siis väärään ihmiseen.

MINISTERI
Mä uskoin ihmiseen ja petyin. Mut hei eiks me olla täällä siks, et me voidaan oppia meidän virheistä? Kun kolme kertaa saat parkkisakon samasta paikasta, niin neljännellä kerralla sä et enää parkkeeraa siihen. Eiks niin? Tällä lailla me kehitytään ihmisinä.

SYVÄLÄINEN
Toi oli todella syvällisesti sanottu.

MINISTERI
Mä luulen, että nää viimeaikaiset tapahtumat on kasvattaneet mua ihmisenä. Ihminen kehittyy kriisien kautta. Kyllä tässä on oltu perimmäisten kysymysten äärellä viime päivät. On tullu mietittyä, että minkä takia täällä loppuviimeks ollaan ja mikä on elämän tarkoitus.

SYVÄLÄINEN
Ja mikä on sinun reseptisi elämän tarkoitukseen?

MINISTERI
Ja jos mä oon nyt ihan avoimena tälleen, niin voin kertoo, että kyllä se on rakkaus, joka on tärkeintä elämässä.

SYVÄLÄINEN
Rakkaus.

MINISTERI
Mä voin sanoa sen ihan ääneen. Rakkautta me kaikki etsitään −

SYVÄLÄINEN
Rakkautta.

MINISTERI
Ja mä luulen, että me voidaan löytää se kanssa.

SYVÄLÄINEN
Löytää se kanssa.

Ministeri niistää liikuttuneena. Syväläinen liikuttuu ja niistää myös. Lausuu itku kurkussa loppusanat.

SYVÄLÄINEN
Ja näihin koskettaviin mietteisiin päätämme. Oikein ihanaa yötä, rakkaat katsojat. Ensi viikolla seurassamme ovat tuhopolttaja ja taskuvaras.

Syväläinen ja ministeri kättelevät.

SYVÄLÄINEN
Kiitos. Mä uskon, että tää antoi meidän katsojille valtavasti elämänuskoa ja voimia.

Syväläinen menee.

(ote musiikkikomediasta Ministerille morsian, 2007)
Ote teoksesta Piru, kreivi, noita ja näyttelijä, s. 15 (2007)

Lasken käden tämän valkian paperin päälle ja tartun hanhensulkaan aloittaakseni tarinani, josta luulen monen voivan oppia ja jota vielä useampi hämmästyy. Itse asiassa kirjoitan nämä rivit kanansulalla, sillä hanhia ei kievarissa ole, mutta mies ei toki voi kirjoittaa ihmeellisen elämäntarinansa ensimmäiselle riville: tartun kanansulkakynääni.

Jos en nyt kirjoita, minusta ei säily kuin se konsistorin päätös, jolla studiosus Laurentius Bircalensis määrätään caulasta hirtettäwäxi, ennen cuoljoa alas otettawaxi, teilipyörällä niwelens murscattawaxi ia iäcön hän nähtäwäxi sen pwörän pääll cuin rahwas taida siind opixi otta ia Iumalan puolen taipu.

Iäisyyttä silmälläpitäen lienee paha tekoni vai sanoisinko kokemattomuudesta johtuva ajattelemattomuus melko vähäinen, näin olen useasti ajatellut, varsinkin aamuöisin, jolloin elämäni tapahtumat pulpahtavat mieleeni enkä saa enää unta. Olinhan teon tehdessäni kovin nuori, ja se, jonka vahingoksi seuraukset lankesivat, oli jo iäkäs ja siten paremmin varaustautunut kohtaamaan julman kohtalonsa kuin minä, jolla koko elämä oli vasta edessä. Eikä hän ollut itsekään viaton siihen onnettomaan tapahtumakulkuun, joka saattoi nuoren elämäni kuolemanvaaraan.

Kukaan ei ole minua teostani syyttänyt.

Ei se oikeastaan valhe ollut, vaan puhuin, niin kuin asia oli, olkoonkin, että sanojeni tarkoituksena oli säilyttää nuoren ruumiini elämä.
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia 7 / toim. Anna Pihlajaniemi, Katri Riihivaara (2008)
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 7 / Ismo Loivamaa (2010)
Lehtileikkeet : Kanto, Anneli (Tampereen kaupunginkirjasto)

Aamulehti 16.5.2007, Saara Kesävuori: Hilpeä tarina kreivin ajasta Suomessa (arv.)
Aamulehti 16.5.2007, Riitta Kurkijärvi: Minna Canthin jäljillä (haastattelu ja arv.)
Aamulehti 15.9.2007, Soila Lehtonen: Nainen ja hänen runoilijansa (näytelmäarv.)
Helsingin Sanomat 31.8.2007, Jukka Petäjä: Kuultokuva kertoo kreivin ajasta (arv.)
Parnasso 2007:4 s. 71, Lasse Koskela: Piru, kreivi, noita ja näyttelijä (arv.)
Suomen kuvalehti 2007:31 s. 64, Kaisa Neimala: Mitä demonit haluavat (arv.)
Automaattisesti tuotettuja vinkkejä hakusanoihin perustuen. Nuolisymbolia klikkaamalla näet vinkkauksen perusteet.
Teosvinkki: otsikko on linkki teoksen tietoihin
Kirjailijavinkki: otsikko on linkki kirjailijan tietoihin
Hakusanavinkki: lisää hakusanalla kuvailtuja teoksia
Katso myös
Rannela, Terhi(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Sukupuoli
    nainen
  • Ammatti
    nuortenkirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Lisätietoa muualla verkossa
    Grafomania
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    toimittajat
  • Nopola, Sinikka(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Sukupuoli
    nainen
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Tekijän saamat palkinnot
    Plättä-palkinto: 2012
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Ammatti
    toimittajat
  • Asiasana tai oma avainsana
    kuvakirjat
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Simukka, Salla(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    nuortenkirjailijat
  • Lisätietoa muualla verkossa
    Grafomania
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Sukupuoli
    nainen
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Synnyinpaikkakunta
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Hakalahti, Niina(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Ammatti
    toimittajat
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Sukupuoli
    nainen
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • On sama kuin
    Vaara, Amanda
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Jalonen, Riitta(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Asiasana tai oma avainsana
    kuvakirjat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Ammatti
    nuortenkirjailijat
  • Sukupuoli
    nainen
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Lukkarila, Päivi(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Sukupuoli
    nainen
  • Tekijän saamat palkinnot
    Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto: 2007
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Ammatti
    nuortenkirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Nousiainen, Inka(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Ammatti
    nuortenkirjailijat
  • Sukupuoli
    nainen
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Alasalmi, Päivi(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Ammatti
    nuortenkirjailijat
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Sukupuoli
    nainen
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • Teräs, Mila(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Ammatti
    toimittajat
  • Sukupuoli
    nainen
  • Ammatti
    nuortenkirjailijat
  • Huovi, Hannele(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Sukupuoli
    nainen
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Asiasana tai oma avainsana
    kuvakirjat
  • Ammatti
    nuortenkirjailijat
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • Ammatti
    toimittajat
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Ammatti
    kirjailijat
  •