Punainen kunniamerkki

Nuorena kuolleen amerikkalaisen Stephen Cranen (1871-1900) romaani Punainen kunniamerkki (WSOY 1956, suom. Kaija Kauppi) on sotakirjallisuuden elävä klassikko. Alun perin vuonna 1895 ilmestynyt teos sijoittuu Yhdysvaltain sisällissotaan ja kertoo tapahtumista nuoren miehen Henry Flemingin näkökulmasta. Teoksen kerronnassa etusijalla on taistelukuvausten sijasta Henryn sisäinen maailma: pelot, epäilykset ja muistot. Romaani kuvaa hienovaraisen psykologisesti tuleviin taisteluihin liittyvää jännitystä ja epäilyksiä oman psyyken kestävyydestä. Arvostelevan Kirjaluettelon Kerttu Manninen kirjoittaa: ”Stephen Cranen nyt jo klassilliseksi mainittu sotaromaani on merkillinen taidonnäyte, kun ajattelee, että sen kirjoittaja oli vain 24-vuotias ja lisäksi täysin vailla omia sotakokemuksia, sillä ne hän sai vasta myöhemmin sotakirjeenvaihtajana toimiessaan.”

”Hän toivoi sydämensä pohjasta, että olisi jälleen kotona, kulkisi loputonta kierrostaan talosta vilja-aittaan, vilja-aitasta pelloille, pelloilta vilja-aittaan, vilja-aitasta taloon takaisin. Hän muisti usein kironneensa kirjavaa lehmää sekä sen kumppaneita ja paiskineensa toisinaan lypsyjakkaroita. Mutta nykyiseen olotilaan verrattuna onnen sädekehä tuntui loistavan jokaisen lehmän pään ympärillä, ja hän olisi uhrannut koko mantereen kaikki messinkinapit, jos olisi voinut palata niiden luokse. Hän selitti itselleen, ettei häntä ollut luotu sotilaaksi, pohti vakavana sitä suurta eroa, joka oli hänen ja velhomaisina tulien ympärillä puikkelehtivien miesten välillä.”