Lukeminen onnistuu kyllä – Selkokirja auttaa alkuun!

Haluaisitko lukea kirjan,
mutta pelkäät,
että se on liian vaikea?
Et ole ainoa.
Moni ajattelee samalla tavalla,
mutta onneksi on olemassa selkokirjoja.

Selkokirjat on kirjoitettu ihmisille,
joille lukeminen on vaikeaa.
Niissä on vähemmän tekstiä kuin muissa kirjoissa
ja niissä käytetään helppoja sanoja.
Selkokirjoja on monenlaisia –
jännittäviä, hauskoja ja koskettavia.
Ne ovat yhtä kiinnostavia kuin muutkin kirjat.

Kun luet selkokirjoja,
opit paljon uusia sanoja
ja sinun on helpompi kertoa,
mitä ajattelet.
Lukeminen kehittää muistiasi,
ja sinun on helpompi keskittyä vaikeisiin asioihin.

Kun luet selkokirjoja,
opit uutta itsestäsi, muista ihmisistä
ja koko maailmasta.
Kirjat auttavat sinua myös rauhoittumaan,
jos sinulla on stressiä.
Ja jos tunnet olosi yksinäiseksi,
kirja voi olla ystäväsi.

Kaikkein tärkein asia on kuitenkin tämä:
Lukeminen on hauskaa!

Tiesitkö,
että Suomessa julkaistaan joka vuosi
noin 35 selkokirjaa.
Yhteensä niitä on siis jo yli 600!

Mikä selkokirja on sinun suosikkisi?

Leo Ylitalo: Banaanitalo (Verbal 2025,
selkomukautus Hanna Männikkölahti)

Monet suomalaiset matkustivat Ruotsiin töihin 1970-luvulla,
koska Suomessa oli silloin paljon työttömyyttä.
Ruotsiin oli helppo muuttaa,
koska se oli lähellä
ja siellä asui jo paljon suomalaisia.

Tässä kirjassa on vuosi 1977.
Kirjan päähenkilö on Raimo.
Hän työskentelee suklaatehtaalla
muiden suomalaisten kanssa.
Tehtaan työntekijät asuvat Banaanitalossa,
joka on banaanin muotoinen iso kerrostalo.
Suomalaisilla on oma tiivis porukka.
He pitävät hauskaa yhdessä ja juhlivat paljon.

Kaikki muuttuu yhdessä silmänräpäyksessä,
kun Lauri, yksi talon asukkaista,
hyppää ulos kerrostalon ikkunasta ja kuolee.
Kukaan ei aavistanut etukäteen,
että Lauri halusi tappaa itsensä.

Laurin kohtalo jää vaivaamaan Raimoa.
Myös Raimo tuntee itsensä välillä yksinäiseksi
ja miettii usein kotimaataan Suomea.
Lisäksi Raimo ei tiedä,
haluaako hän työskennellä tehtaassa koko elämänsä.
Ehkä hän voisi ryhtyä opiskelemaan.
Miksi elämä tuntuu välillä niin vaikealta?

Kun luet tämän kirjan,
ymmärrät paremmin,
millaista on lähteä pois omasta maasta.
Vaikka Ruotsi on Suomen naapurimaa,
tavat ovat erilaiset,
ja ruotsin kieltä on vaikea oppia.

Tämän kirjan loppu on erityisen koskettava,
koska silloin selviää,
miksi Lauri ei enää halunnut elää.

Kirjassa on myös tärkeä viesti jokaiselle:
Kun tapaat ystäväsi kadulla,
älä oleta, että kaikki on hyvin.
Kysy mieluummin, mitä kuuluu,
ja kuuntele tarkasti,
mitä toinen vastaa.

Olisiko Lauri vielä hengissä,
jos Raimo olisi tehnyt tai sanonut jotain toisin?

Titta Kemppainen: Sotalotan kivi (Avain 2025)

Kun Suomessa oli sota 1940-luvulla
myös naiset auttoivat sodassa monella tavalla.
Tällaisia naisia kutsuttiin nimellä lotta.
Tämä kirja kertoo yhdestä lotasta,
19-vuotiaasta Ellistä.

Elli on rohkea ja tarmokas nuori nainen.
Hänen tehtävänsä on tarkkailla,
näkyykö taivaalla vihollisen pommikoneita.
Sota ahdistaa ja pelottaa Elliä,
mutta siitä huolimatta hän jatkaa rohkeasti tehtävässään.

Kaikki Ellin ystävät ovat myös joutuneet sotaan.
Yksi heistä on Ellin paras ystävä Niilo.
Niilo on rakastunut Elliin,
mutta Elli ei ole varma omista tunteistaan.

Kun Elli kohtaa toisen sotalotan, Taimin,
hän ymmärtää,
ettei voisi koskaan rakastaa Niiloa.
Taimia hän voisi rakastaa.
Mutta he ovat molemmat naisia.
Voivatko kaksi naista rakastaa toisiaan?

Tämä kirja on koskettava tarina sodasta ja rakkaudesta.
Sodan keskellä rakkaus voi olla voima,
joka auttaa selviytymään.
Kun ajat ovat kovat,
ihmiset tarvitsevat toisiaan entistä enemmän.

Elli oppii sodan aikana yhden asian:
On tärkeää kuunnella omaa sydäntään,
eikä tehdä niin kuin muut haluavat.
Entä sinä?
Uskallatko sinä elää sellaista elämää,
joka tuntuu sinun elämältäsi?

Tuija Takala: Aamusta yöhön: selkonovelleja (2025 Avain)

Tässä kirjassa on 29 lyhyttä kertomusta eli novellia.
Novellit kertovat erään kerrostalon asukkaista.
Nämä tarinat ovat kuin pieniä, lyhyitä välähdyksiä,
yhden ihmisen elämästä.

Talossa asuu monenlaista väkeä:
lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhoja.
Toisilla on perhe,
toiset ovat yksinäisiä.
Joskus asukkaiden elämässä tapahtuu hyvää,
mutta välillä elämä on täynnä surua ja murhetta.
Sellaista elämä on.

Yksi asukkaista on esimerkiksi Hirsi,
joka nukkuu aamuisin niin pitkään,
että hän myöhästyy aina koulusta.
Toinen asukas on Vega,
joka ei uskalla kertoa puolisolleen,
että hän on saanut potkut töistä.

Talossa asuvat myös Uma ja Aale,
jotka eivät taida enää rakastaa toisiaan.
Yksinäinen Amma taas rakastaa vain kasvejaan.
Ja Sirkku rakastaa lintujaan.
Ja yksi äreä asukas ei koskaan tervehdi ketään.

Tässä kirjassa on ihanan lämmin tunnelma.
Jokainen kertomus on erilainen ja
jokainen hahmo on mielenkiintoinen.
Näistä henkilöistä olisi ollut hauska tietää lisää.

Vaikka kaikki tämän kirjan henkilöt ovat erilaisia,
heissä on silti paljon yhteistä.
Kaikilla on elämässä samat ilot, surut ja haaveet.

Kun luet tämän kirjan,
voit ehkä huomata,
kuinka paljon pieni kohtaaminen rappukäytävässä voi joskus merkitä.
Ehkä sinunkin naapurissasi asuu joku,
johon sinä voisit tutustua?
Oletko koskaan ajatellut,
että usein vain ohut seinä erottaa meidät toisistamme?

Marko Hautala: Pimeän arkkitehti
(Avain 2020, selkomukautus Sanna-Leena Knuuttila)

Joni on 25-vuotias opiskelija.
Hän muuttaa uuteen asuntoon,
joka on isossa kerrostalossa.
Joni huomaa heti,
että talossa on outo tunnelma.
Kiinteistönvälittäjä kertoo Jonille,
että talon pesutuvassa on tapahtunut murha.
Eräs vanha mies on tappanut siellä oman lapsensa.

Joni ei saa unta uudessa kodissaan.
Hän tuntee olonsa levottomaksi.
Kun hän menee seuraavana päivänä pesutupaan,
hän kuulee askelten äänen.
Sitten hän löytää asunnostaan valokuvan vanhasta miehestä.
Mies on alasti ja
tuijottaa suoraan kameraan.
Kuva on otettu Jonin asunnossa.
Kuka tuo mies on?
Mitä talossa oikein on tapahtunut?

Tässä kauhuromaanissa jännitys tiivistyy hitaasti.
Aluksi tapahtuu vain pieniä, outoja asioita,
mutta vähitellen tunnelma muuttuu pelottavammaksi.
Kerrostalon tapahtumat tuntuvat aidoilta,
vaikka järki sanoo,
että kaikki on keksittyä.
Paha vaanii Jonia.
Lukija aavistaa, ettei Jonille käy hyvin.

Tämä tarina on koukuttava,
koska se paljastaa pahuutta juuri sopivan määrän kerrallaan.
Lukemista ei voi lopettaa.
On pakko tietää,
mistä tässä kaikessa oikein on kyse.
Sydän hakkaa,
mutta silti on pakko lukea vielä yksi luku lisää.

Kirjan kauhistuttava loppu jää mieleen pitkäksi aikaa.
En usko, että kukaan osaa arvata sitä etukäteen.
Sekin on hyvän kirjan merkki!

Johanna Veistinen: Kesätuuli kuivaa kyyneleet (Oppian selkokirja 2024)

Mimmin mies Niilo kuoli 3 vuotta sitten.
Nyt Mimmi asuu kahdestaan poikansa Anttonin kanssa.
Mimmi itkee usein.
Hän on varmasti tehnyt ennätyksen itkemisessä.
Hänen elämänsä on rankkaa.
Pienen lapsen hoitaminen yksin.
Suru, joka ei hellitä.

Onneksi Mimmillä on sentään työ kahvilassa.
Mutta sitten kahvilassa tapahtuu vesivahinko.
Mimmi jää ilman työtä.
Häneen iskee paniikki.
Miksi kaikki hänen elämässään menee pieleen?

Mimmi löytää uuden työn kahvilasta,
joka sijaitsee käsityökylässä Turun saaristossa.
Työ kestää yhden kesän,
ja Mimmi ja Anttoni saavat asua kahvilan yläkerrassa.
Mimmin pomo, Elina, on outo ja pelottava.
Mimmistä tuntuu, ettei Elina pidä hänestä.
Oliko uusi työ kaukana kodista sittenkin ollut virhe?

Mimmi tapaa uudessa työssään kaksi miestä,
Santerin ja Peetun.
Peetu on mukava ja aina valmis auttamaan.
Santerissa on jotain kiehtovaa.
Hän on itsevarma ja kovaääninen.
Mimmi tuntee olonsa epävarmaksi.
Onko hän valmis uuteen rakkauteen?
Ja jos on, kumpi mies on oikea:
Peetu vai Santeri?

Kesätuuli kuivaa kyyneleet.
Se on hieno nimi tälle lämminhenkiselle tarinalle.
Kirjassa kerrotaan,
miten suru vähitellen hälvenee,
ja miten ilo voittaa.
Kesän aikana päähenkilö Mimmi oppii pikkuhiljaa,
että elämä voi jatkua myös menetyksen jälkeen.

Tämä kirja lohduttaa ja antaa toivoa kaikille,
jotka ovat menettäneet jotain tärkeää.
Mimmin tarina muistuttaa siitä,
että uudet alut ovat mahdollisia.

Surusta selviäminen on hidasta
ja se tapahtuu askel kerrallaan.
Mutta jonain päivänä voi huomata,
että elämä näyttää valoisammalta.
Kesätuuli on kuivannut kyyneleet.

Teksti: Marika Helovuo
Kuva: Nathan Aguirre on Unsplash
Kansikuvat: Kustantajat