Punajuupeli rakkaus

Kirjailija Unto Seppäsen (1904–1955) syntymästä tulee 15.5. kuluneeksi 115 vuotta. Hänen romaaninsa Punajuupeli rakkaus (Otava 1953) on kiinnostava löytö – karjalaista fantasiakirjallisuutta. Kannaksella elänyt Esi Meiläinen on päättänyt maallisen vaelluksensa ja siirtynyt tuonen virran yli ikuisuuden esikartanoihin. Siellä Esi huomaa olevansa suuren pisaran sisällä, lukemattomien samanlaisten ympäröimänä, ja hän haluaa löytää aiemmin edesmenneen vaimonsa Marin. On jäänyt paljon puhuttavaa. Esi käy matkallaan vierailemassa muiden "pisaratuvissa", ja kohtaamiset piirtävät kuvaa monenlaisesta elämänmenosta. Romaani tuntuu kommentoivan myös murteiden käyttämisen mahdollisuutta kirjassa pelkän kirjakielen lisäksi. "Kokonaisuus polveilee tarun ja toden välillä, yksityiskohdat kiteytyvät runoksi ja kimaltelevat fantasian tähtisateena. Huumori pulppuaa punajuupelina ja lainehtii leveänä nauruna, mutta pohjimmainen tunne on harras ja syvän vakava", kuvataan kustantajan esittelytekstissä.

"Niinkuin ikkunalasiin iskeytyneet sadepisarat valahtelevat liukuessaan toisiinsa ja jatkavat valumistaan yhä uusia pisaroita itseensä ahnehtien sekä kerttyvät lopulta noroseksi, samoin tuo ylhäältä lähtenyt yksinäinen tippa törmäsi Esin kuplaan. Rajusti nytkähtäen ne sulautuivat samaksi ja muuttuivat isommaksi äskeistään."