Uudet nuorten selkokirjat auttavat lukujumissa ja lukuilon löytymisessä

Uudet nuorten selkokirjat auttavat lukujumissa ja lukuilon löytymisessä – Selkokieli tuo lukemiseen tasa-arvoa

Päivi Heikkilä-Halttunen

Jo yli 10 prosenttia suomalaisista hyötyy selkokielestä, joka on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä yksinkertaisempaa.

Selkokielen tarve vaihtelee eri ikäkausina. Selkokieli auttaa monia pysyvästi (neurobiologisen syyn vuoksi, esim. ADHD, autismikirjo, oppimis- ja erityisvaikeudet), jotkut hyötyvät siitä osittain (ikääntymisen tai muistisairauden takia) tai vain väliaikaisesti (uutta kieltä opettelevat ja S2-oppilaat).

Uusimman vuoden 2019 selkokielen tarvearvion (Juusola 2019) mukaan lapsista ja nuorista jopa 11–18 % hyötyy selkokielestä.

Osalle oppilaista tuottaa vaikeuksia siirtyä alaluokkien helpoista ja konkreettisista sisällöistä abstraktia kielitaitoa vaativiin teksteihin. Selkokieltä tutkinut Leealaura Leskelä (2019, 60) korostaa, että tähän siirtymävaiheeseen tulisi tarjota heikosti selviytyville nuorille erilaisia kielellisiä tukitoimia. Tukiopetuksen lisäksi monet kielellisesti heikommat oppilaat, mukaan lukien myös suomea äidinkielenään puhuvat, tarvitsevat oppimateriaalia ja opetusta, jossa kieltä on muokattu helpommaksi. Yksi tukitoimi ovat selkokieliset kirjat.   

Kuka tahansa penseästi lukemiseen suhtautuva lapsi ja nuori saa selkokirjoista apua ”lukujumiinsa”, sillä selkokirja antaa tottumattomalle lukijalle palkitsevan lukuelämyksen alusta loppuun itse luetusta kirjasta. Lukutaidossaan vielä hieman kangerteleva voi lukea kirjan ensin selkoversiona ja myöhemmin alkuteoksena.

Lapsille ja nuorille ilmestyy nykyisin jo ilahduttavan paljon selkomukautuksia suosituista kotimaisista lasten- ja nuortenkirjoista. Selkokirjat tuovatkin lukemiseen tasa-arvoa, kun oppilas voi valita lukutaitonsa tasolle sopivan selkoversion teoksesta, joka luetaan yhdessä koulussa. Selkotekstistä hyötyvä lukija ei saa kehnon lukijan leimaa, kun hän pystyy tasavertaisesti osallistumaan keskusteluun selkomukautetun teoksen pohjalta.

Vapaaehtoiseen lukudiplomiin tai lukuvuoden aikana yhdessä luettaviin ”pakollisiin” kirjoihin kannattaa aina nostaa mukaan myös selkokirjoja!

Vuotuinen lapsille, nuorille ja aikuisille suunnattu kotimainen selkokirjatarjonta, vain 20–30 kappaletta, on määrältään sen verran rajattu, että uutuuksia on helppo seurata. 

Kielen selkeyden takaa selkologo

Selkokirjoja ryhdyttiin julkaisemaan Suomessa jo 1980-luvulla, mutta lasten ja nuorten selkokirjojen määrä on lähtenyt nousuun vasta vuosituhannen taitteessa. Kirjoja kustantavat pienet ja erikoiskustantamot, mm. Avain, Opike / Kehitysvammaliitto, Pieni Karhu ja Oppian.

Selkokielen laatua valvoo Selkokeskuksen alainen selkokirjatyöryhmä. Se myöntää selkologon kirjoille, jotka täyttävät selkokielen kriteerit. Selkokirjallisuuden julkaisukynnys on Suomessa melko korkea, sillä niiden julkaiseminen, kirjoittaminen, kuvittaminen ja markkinointi vaatii erityisosaamista. Toisinaan julkaistaan omakustanteina selkokielisinä markkinoituja lastenkirjoja, jotka aina täytä kaikkia selkokielen kaikkia kriteerejä. Näistä kirjoista selkologo puuttuu.

Myös selkokieleen keskittyneiden kustantamoiden lasten ja nuorten selkokirjojen laatu on edelleen melko kirjavaa niin ulkoasun (kansi, typografia, kuvitus) kuin kirjallisten ansioidenkin osalta. Selkokirjan tulisi antaa ”tavallisen kirjan” tapaan lapselle ja nuorelle täysipainoinen, myös tunnetasolla koskettava lukuelämys. Lyhyempi mitta ja helpompi kieli ei saa tehdä kokonaisuudesta torsoa. Hyvä lasten ja nuorten selkokirja on kokonaistaideteos ilman vähätteleviä etuliitteitä.

Opetussuunnitelmissa näkyvästi esillä oleva kielitietoisuus on osaltaan vahvistanut selkokirjallisuuden asemaa. Lukijaksi kasvamiseen ja kirjallisuuskasvatukseen kuuluu olennaisesti ymmärrys erilaisista teksteistä, genreistä ja tyylilajeista.

Selkokirjat ovat muodoltaan ja sisällöltään usein helposti lähestyttäviä: niinpä sujuvan lukutaidon hankkinut ja lukemiseen myönteisesti suhtautuva nuorikin voi viihtyä välillä selkokielisen kirjan äärellä.

Selkokirjoja voidaan käyttää äidinkielen ja kirjallisuuden tunnilla tekstianalyysin työkaluna: löytyykö alkuteoksesta ja selkokirjasta sama tarinan punainen lanka? Mitä kohtia tai sivuhenkilöitä selkoversiosta on jätetty pois? Ovatko kaikki karsinnat oppilaiden mielestä perusteltuja?

Moni selkokirja sopii mainiosti pienryhmässä tai luokassa ääneen luettavaksi.

Selkokirjoissa on usein alussa hahmotusta helpottava listaus keskeisistä henkilöistä ja tapahtumapaikoista. Selkokielelle ominaiset lyhyet kappaleet, runsas vuoropuhelun käyttö ja selkeä lauserakenne auttavat kokonaisuuden hahmotusta ja siksi selkokirjat sopivat monille, joilla on keskittymisvaikeuksia.  

Tutkimusten mukaan (Leskelä 2019, 197) selkokielestä eniten hyötyvät valitsevat kirjan nimenomaan sen kansikuvan ja kuvituksen perusteella. Silti valitettavan harvoissa nuorille suunnatuissa selkokirjoissa on kuvitusta. Kuvituksen ilmeinen hyöty liittyy kuvan kykyyn selittää tekstiä, tukea luetun ymmärtämistä ja toimia myös levähdyspaikkana, jos lukeminen etenee vielä hitaasti. Selkokirjojen kuvituksen voi ajatella eräänlaisena ankkurina, joka kiinnittää lukijan mielenkiinnon teokseen.

Nuorten selkokirjoilla on jo oma brändi

Tietoisuus selkokirjallisuuden hyödyistä kouluopetuksen osana sekä yleinen arvostus on viime vuosina lisääntynyt. Suomen Kulttuurirahaston ja Lastenkirjainstituutin Lukuklaani-hankkeen (2028–2019) https://lukemo.fi/tyokaluja-lukemiseen/lukuklaani/ylakoulu/ kautta kaikkiin Suomen yläkouluihin toimitetuista kirjapaketeista löytyy selkokirja.

Artikkelissa esittelen uusimpia yläkoululaisille sopivia selkokirjoja ja annan vinkkejä selkokirjallisuuden käyttöön osana eri oppiaineiden opetusta ja lukupiiritoimintaa. 

Suomi on sen verran pieni kielialue, että meillä ei juurikaan ilmesty tietylle erityisryhmälle suunnattuja selkokirjoja. Suomessa ei liioin Ruotsin tapaan ole katsottu tarpeelliseksi luokitella selkokielistä tarjontaa helppousasteen mukaan (lätt, lättare, lättast). Usein jo kirjan aihe itsessään antaa riittävästi viitettä otollisimmasta kohderyhmästä.

Kiinnostava poikkeus on Marianne Kulmalan Saku, spesiaali nuori (Aivoliitto 2019, 2015, kuv. Kirsi Tapani, nuorten osioiden selkomuk. Ari Sainio). Se kertoo 15-vuotiaasta ADHD-pojasta, Sakusta, joka muiden ikäistensä nuorten tapaan lähtee kotibileisiin, haaveilee opiskelusta ja seurustelusta. ”Spesiaalien nuorten” lisäksi kirja sopii heidän sisaruksilleen ja ystävilleen ja se antaa vertaistukea myös nuorten vanhemmille ja muille lähipiirin aikuisille.

Selkokielisiä nuortenkirjoja julkaistaan aiempaa enemmän. Tarjolla on sekä suoraan selkokielelle kirjoitettuja romaaneja että selkomukautuksia. Mukautuksessa joudutaan aina typistämään alkuteoksen juonta, yksityiskohtia ja keskittymään vain olennaiseen. Usein alkuteoksesta joudutaan karsimaan jopa 75 prosenttia alkuteoksen sivumäärästä ja juonen yksityiskohdista.

Aloitteen kirjan selkokielistämisestä tekee tavallisesti selkomukauttaja. Ammattikasvattajat voivat myös tehdä aloitteita suoraan Selkokeskukseen teoksista, joita he toivoisivat julkaistavan selkokielisinä versioina.

Moniarvoisuutta ja -kulttuurisuutta

Moni tunnettu lasten- ja nuortenkirjailija on ryhtynyt kirjoittamaan selkokirjoja, tehnyt itse aiemmin julkaistuista teoksista selkomukautuksia tai antanut luvan alkuteoksen  selkokielistämiseen. 

Yksi tuotteliaimmista nuorten selkokirjojen tekijöistä on Marja-Leena Tiainen. Aateveljet (Avain 2020) havainnollistaa hyvin sitä, että myös selkokielinen nuortenromaani pystyy käsittelemään haastavia, yhteiskunnallisesti ajankohtaisia aiheita. Romaani kertoo 14- ja 18-vuotiaista veljeksistä, Aaposta ja Petestä. Isoveli Pete ajautuu maahanmuuttajiin vihamielisesti suhtautuvan järjestön vaikutuspiiriin. Aapo kantaa veljestään huolta, mutta tuomitsee tämän aatteen. Hänen tyttöystävällään on turkkilais-suomalaiset juuret.

Tiaisen Tyttö lukitussa huoneessa (Avain 2019, selkomukautus romaanista Kahden maailman tyttö, Tammi 2011) kertoo kurdilaisesta maahanmuuttajatytöstä, Tarasta, kahden kulttuurin puristuksessa. Tästä selkokirjastaan Tiainen on saanut paljon kiittävää palautetta maahanmuuttajataustaisilta tytöiltä, jotka ovat samastuneet romaanin päähenkilöön. Monikulttuurisuuden työstämisen osalta kiinnostava on myös Mirjami Häkkisen selkomukautus Juuli Niemen nuortenromaanista Et kävele yksin (Avain 2020, alkuteos WSOY 2016), joka kertoo 15-vuotiaan Adan ja maahanmuuttajapojan Egzonin rakkaustarinan.

Marja-Leena Tiaisen Hiekalle jätetyt muistot (Avain 2018, selkomukautus romaanista Khao Lakin sydämet, Tammi 2013) on hyvä esimerkki selkomukautukseen liittyvistä haasteista, jotka taitava tekijä pystyy kuitenkin ratkaisemaan. Romaani kertoo teini-ikäisestä Emmasta, joka on selviytynyt ainoana perheestään hengissä Thaimaan tsunamista. Eri aikatasot – romaanin nykyhetki Emmasta jo aikuistuvana nuorena sekä traagiset tapahtumat Emman lapsuudessa perheen lomamatkalla Thaimaassa – erottuvat erilaisten kirjasimien ja sisennysten avulla.  

Selkomukautetun kirjan nimi poikkeaa toisinaan ja kansikuva lähes säännönmukaisesti alkuteoksesta. Hiekalle jätetyt muistot tiivistää kirjan aiheen paremmin kuin alkuteoksen vaikeaselkoisempaa paikannimeä korostava nimi. Myös selkokirjan valokuvakansi kertoo enemmän romaanin tunnelmasta. Usein kansikuvaan liittyvät muutokset johtuvat tekijänoikeuksista sekä etenkin siitä, että selkomukautus ilmestyy pienemmän kustantajan kautta. Harvinainen ja ilahduttava poikkeus on Hanna Männikkölahden selkomukautus Kari Hotakaisen teoksesta Tuntematon Kimi Räikkönen (Avain 2019), sillä sen kansikuva poikkeaa alkuperäisestä, Siltalan kustantamasta teoksesta ainoastaan selkologon osalta!

Kuva: Adam Winger / Unsplash

Pojille kaivataan selkeästi lisää luettavaa

Pojille täsmäkohdennettua selkokielistä nuortenkirjallisuutta ei vielä ilmesty kovinkaan paljon. Yksi harvoista on Leena Kaivosojan selkomukautus Harri Veistisen Kotitekoisen poikabändin alkeet –romaanista (Opike 2017, alkuteos S&S 2016), joka kertoo ysiluokkalaisen Renen poikabändihaaveista.

Mimmu Tihisellä on taito pelkistää aitoja tunteita ja tilanteita. Kahdeksasluokkalainen Jesse työstää selkoromaanissa Kello tuhat (Pieni Karhu 2016) isäsuhteensa lisäksi runouteen liittyviä ennakkoluulojaan. Tihisen romaani sopii mainiosti äidinkielen ja kirjallisuuden tunnille, kun otetaan tuntumaa lyriikkaan ja sen monipuoliseen ilmaisurekisteriin!   

Tapani Baggen selkonuortenromaanit, bändiunelmista kertova Polttava rakkaus (Avain 2019) ja roadtrip Jäätävää kyytiä (Avain 2020), yhdistävät veijariromaania, huumoria ja perinteistä nuoruuden kuvausta. Niissä on paljon elävää dialogia, ja varsinkin uusimmassa on selkokirjalle jopa poikkeuksellisen toiminnallinen juoni takaa-ajokohtauksineen ja vaarallisine tilanteineen.

Selkokirjallisuuden genrevalikoimassa löytyy jo luettavaa fantasian ja jopa kauhun ystäville. Fantasia ei selkokielen kannalta genrenä ole niitä kaikkein helpoimpia, koska lajityypin kerronnassa ei omintakeisten ja monikerroksisten fantasiaelementtien takia välttämättä ole mitään muuttumattomia ja ”loogisia” peruspilareita.

Satu Leiskon trilogia (Unohtunut maa, Unohtunut poika, Unohtunut kansa, Opike 2014, 2017 ja 2018) on ensimmäinen suomalainen selkokielinen fantasiasarja. Siinä nuoret päähenkilöt työstävät perhedynamiikan ongelmia ”harsomaailmassa”. Opiken sivuilta https://www.opike.fi/?mod=products&pid=474 löytyy kirjoihin liittyviä tehtäviä.

Maria Turtschaninoffin paksuista ja monipolvisista fantasiaromaaneista Helsingin alla (selk. Leena Kaivosoja-Ukkola, Opike 2016, alkuteos Underfors, Söderströms 2020) ja Maresi (selk. Johan Slotte, suom. Laura Lepistö, Opike 2018; myös ruotsiksi, selk. Johan Slotte, Lärum 2016, alkuteos Maresi, Schildts & Söderströms 2014 ) on tehty selkomukautukset. Salla Simukan Lumikki-trilogia (selk. Hanna Männikkölahti, Avain 2017–2018, alkuteokset Tammi 2013–2014) on tällä erää ainoa nuorten suosimaa YA-kirjallisuuden genreä edustava selkomukautus.

Maailmankirjallisuuden klassikoiden selkotarjonta karttuu jatkuvasti. Kauhuklassikoista erityisen ”katu-uskottavia” ovat jo kansikuviltaan Johanna Kartion selkomukautus Arthur Conan Doylen Baskervillen koirasta (Opike 2020) ja Johan Werkmästerin mukautus Bram Stokerin Draculasta (Opike 2017). Selkokirjoja löytyy myös Jules Vernen, Robert Louis Stevensonin, Daniel Defoen ja Alexander Dumas'n tuotannosta. Tove Janssonin Muumi-romaaneja on jo ilmestynyt selkokirjoina useampia ja niissä on mukana Janssonin alkuperäiskuvitusta, uusimpina Muumipeikko ja pyrstötähti ja Vaarallinen juhannus (muk. Johan Slotte, suom. Ari Sainio, Opike 2019). Pieni Oppian-kustantamo on julkaissut monia ulkomaisten lastenkirjaklassikkojen selkomukautuksia, mm. Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaailmassa ja Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi, selk. Tuomas Kilpi).

Iskevää lyhytproosaa selkoversioina

Tarinoita, novelleja ja kertomuksiakin on jo saatavilla selkomukautuksina. Ne sopivat hyvin lukupiirien lähilukuun. Lyhyt tekstiformaatti voi parhaimmillaan toimia inspiraationa vaikkapa draamaharjoituksissa.

Magdalena Hain Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita (selk. Riikka Tuohimetsä, Avain 2020) sisältää yhdeksän kauhutarinaa samannimisestä Kariston vuonna 2016 kustantamasta kokoelmasta.  

Panttivanki ja muita kertomuksia (Opetushallitus 2015, selk. Ari Saanio, toim. Päivi Heikkilä-Halttunen) sisältää 34 selkomukautettua suomalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden aiemmin julkaisemaa lyhytproosatekstiä, joiden yhdistävänä nimittäjänä on nuoruus. Tekstien valinnassa on ajateltu erityisesti yläkouluikäisiä, tukea tarvitsevia oppilaita sekä S2-oppilaita. Jokaisessa tarinassa on Jussi Kaakisen yksi kokosivun nelivärikuva, joka houkuttelee lukijaa tekstin maailmaan. Opettajan aineisto https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/panttivanki-ja-muita-kertomuksia/ sisältää kirjallisuusaiheisia tehtäviä ja kertomukset ääneen luettuina. Aineistossa on myös esim. taustatietoa teokseen valituista kaunokirjallisista tekstikatkelmista ja niiden kirjoittajista. Kertomuskohtaisia tehtäviä voi hyödyntää osana oppitunteja ja kirjallisuuden opetusta. Lisäksi aineistosta löytyy yleisiä, kaikkiin teksteihin sovellettavia analysointitehtäviä sekä erityisesti suomea toisena kielenä opiskeleville suunnattuja tehtäviä.

Tietokirjoissa laaja aihevalikoima

Valtaosa tarjolla olevasta selkokirjallisuudesta on perinteistä kaunokirjallisuutta. Selkokielisiä tietokirjoja ilmestyy monista kiinnostavista aiheista, ja valikoimaa kannattaa hyödyntää eri oppiaineissa. Tittamari Marttisen Seksistä selkoa (Avain 2019, kuv. Jussi Jääskeläinen) on tietokirja ihastumisesta, seksuaalisuudesta, seksistä ja parisuhteesta ja sopii erinomaisesti terveystiedon oheislukemistoksi. Vaikka teoksen tyyli on kepeä, niin faktat ovat silti kohdillaan.

Satu Leiskon Koti Suomesta. Nuorten maahanmuuttajien tarinoita uudesta kotimaastaan (Avain 2020) soveltuu moniin oppiaineisiin pohjaksi moniarvoisuuskeskusteluun. Laura Tasan tietokirja Kirjasto selkokielellä (Oppian 2020) on hyvä johdatus suomalaisen kirjaston peruspalveluihin.

Sabira Ståhlberg lienee tällä hetkellä ainoa suomenruotsalainen selkokirjailija. Lecti Book Studio- ja Bokpil -omakustantamoiden kautta on ilmestynyt 2000-luvulla lukuisia opetussuunnitelmiin nivottuja faktaa ja fiktiota yhdistäviä ruotsinkielisiä selkokirjoja eri aihepiireistä. Kustantamon sivuilta löytyy tietoa https://edu.bokpil.eu/sv/ kirjojen käyttöön eri oppiaineiden oheislukemistona, etäopiskelussa tai ryhmätyössä. Ruotsalaisen selkokirjakäytännön mukaan Ståhlbergin selkokirjoista löytyy myös luokitus lätt-lättare-lättast.

Kaikki Suomessa julkaistut selkokirjat on luetteloitu Selkokeskuksen ylläpitämään Selkokirjatietokantaan https://selkokeskus.fi/selkokirjallisuus/selkokirjat/selkokirjatietokanta/. Myös aikuisille suunnatun selkokirjallisuuden ja erityisesti selkotietokirjojen joukossa on paljon aiheiltaan ja lähestymistavoiltaan yläkouluun sopivaa luettavaa.

Lisää selkokirjoja yläkouluun

Laura Ertimo & Markus Hotakainen: Maapallo – planeettamme selkokielellä, kuv. Sole Lätti, Opike 2020

Mervi Heikkilä: Kissatalon asukit. Tosia tarinoita hylätyistä kissoista, kuv. Marjo Nygård, Avain 2017

Mervi Heikkilä: Koiran kanssa. Tosia tarinoita harrastuskoirista ja taitavista työkoirista, kuv. Marjo Nygård, Avain 2019

Markus Hotakainen: Avaruus: tähtitaivaan ihmeitä selkokielellä, Kehitysvammaliitto 2015

Satu Hyttinen: Haaveita ja haluja: selkokielisiä tarinoita seksuaalisuudesta, kuv. Päivi Niinikangas, Opike 2009

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase, selkomuk. Johanna Kartio, Opike 2013

Satu Itkonen: Hillitty vimma. Helene Schjerfbeckin maalauksia, omakustanne 2012

Satu Itkonen: Muuttuvat kuvat, polkuja suomalaiseen taiteeseen, Kirjapaja 2004

Satu Itkonen: Selkoa nykytaiteesta, Kirjapaja 2008

Marvi Jalo: Ratsutyttö ja rakkaus, Opike 2005, samanniminen alkuteos, Tammi 1994

Tuula Korolainen: Taivas punastuu, runoja luonnosta ja nuoresta rakkaudesta, BTJ Kirjastopalvelu 1997

Marianne Kulmala: Tuttu tunne: tunneopas, selkomuk. Ari Sainio, kuv. Yasu Madmoune
Aivoliitto 2017

Kari Levola: Tahdon, Pieni Karhu 2011, muk. Jaana Levola, samanniminen alkuteos, Tammi 1999

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Metsän pieni kansa. Puunhaltijoiden opintoretki, Maahenki 2016, samanniminen alkuteos Teos 2016

Kari Levola: Kaksi palkkia latausta, selk. Jaana Levola, Saarni kirjat 2013

Pasi Lönn: Milja ja Santtu: Lavastettu. Nuortendekkari selkokielellä, Saarni Kirjat 2013   

Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää, Avain 2020, samanniminen alkuteos Tammi 2019

Maiju Mäki: Salainen ihailija, kuv. Saara Tuomela, Kehitysvammaliitto 2019

Maiju Mäki: Sanna ja varas, kuv. Saara Tuomela, Kehitysvammaliitto 2019

Tuula Puranen: Oma reppu. Selkokielinen opas retkeilyyn, Suomen Partiolaiset 2016

William Shakespeare: Romeo ja Julia, selkomuk. Mari Elomäki, kuv. Marjo Nygård, Opike 2013

Nadja Sumanen: Rambo, selkomukautus Riikka Tuohimetsä Avain, samanniminen alkuteos, Otava 2017

Marja-Leena Tiainen: Kyttäyskeikka, Avain 2014

Marja-Leena Tiainen: Poika joka katosi, Avain 2015, alkuteos Poistui kotoaan, Tammi 2005

Marja-Leena Tiainen: Tatu, Iiris ja Pääkallomies, Avain 2016

Tietoa selkokirjoista ja artikkelin lähteet:

Markku Juusola: Selkokielen tarvearvio, Kehitysvammaliitto 2019

Leealaura Leskelä: Selkokieli. Saavutettavan kielen opas, Kehitysvammaliitto 2019

Leealaura Leskelä & Auli Kulkki-Nieminen: Selkokirjoittajan tekstilajit, Kehitysvammaliitto 2015

Toim. Ari Sainio: Teksti, joka rakastaa lukijaansa, BTJ Kirjastopalvelu 2000

Selkokirjat in review -blogissa https://www.selkokirjatinreview.com englanninkielisiä selkokirjojen arvioita, mukana myös nuortenkirjoja

Tuija Takalan blogissa https://tuijata.com/tag/tuija-takala/ julkaistaan myös selkokielellä kirjoitettuja arvioita nuorille suunnatuista selkokirjoista

Teksti: Päivi Heikkilä-Halttunen, lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkija, kriitikko, tietokirjailija ja kouluttaja. Kokemusta selkokirjallisuudesta Panttivanki ja muita kertomuksia -kokoelman (Opetushallitus 2015) toimittajana. Parhaillaan työn alla on vastaavat kokoelmat alakoulun 3–4-luokille ja 5–6-luokille.