Maarit Verronen

Maarit Verronen aloitti fantasiakirjailijana, mutta myöhemmin tyyli on muuttunut maanläheisemmäksi. Kontrolloivat yhteisöt, sopeutumisen ja erilaisuuden väliset ristiriidat, ääriolosuhteet, vaeltaminen ja selviytyminen ovat silti kantavia teemoja Verrosen koko tuotannossa.

Teosten päähenkilö on useimmiten vaeltaja, joka soluttautuu itselleen vieraaseen yhteisöön. Pysähdyspaikat ovat taas eristäytyneitä kyliä ja saaria, joiden asukkailla on omat jäykistyneet tapansa. Tällainen kylä oli olemassa jo esikoisteoksessa Älä maksa lautturille. Kulkureita ja unohtajia -teoksen novelleissa vaeltaja tekee heti alkuun etikettivirheitä ja myös yhteisön sisältä löytyvät omat kummajaisensa. Toisaalta juonikas vaeltaja voi onnistua kääntämään yhteisön kontrollin sitä itseään vastaan. Finlandia-ehdokkaana ollut

Pimeästä maasta on kauttaaltaan syväluotaus erilaisuuden ja sopeutumisen teemoihin. Monikerroksisessa romaanissa sopeutumista vaativat mm. jäykät sukupuoliroolit (metsästäjät ja huolehtijat) ja ammattiin valmistautuminen. Erilaisiin muotteihin sovittautuminen on toisaalta uhka identiteetille, toisaalta selviytymisen ehto. Päähenkilö vaeltaa asteittain kohti vapautta; ahdasmielinen kotikylä vaihtuu Valon kaupungiksi. Täydellinen vapaus on kuitenkin viime kädessä mahdollista vasta yksin tundralla. Luolavuodet -romaanissa tehdään tutkimusretkeä ihmisen omaan sisimpään. Tätä symbolisoi luola, johon päähenkilönä oleva luolatutkija tunkeutuu yhä syvemmälle. Samalla päähenkilö selvittää oman sukunsa ja perheensä taustoja. Myös Kylmien saarten soturi -romaanin lähtökohtana ovat arvoitukset, joihin päähenkilö etsii vastauksia. Verrosen tuotannossa ongelmat kuvataan usein konkreettisina. Pimeästä maasta -teoksessa sopeutumista symboloivat metallimuotit, joihin ihmiset joutuivat puristautumaan. Teosten äärioloissa kidutus tai luonnonvoimat uhkaavat henkeä. Esimerkiksi Kulkureita ja unohtajia -teoksessa paimentolaiset vaeltavat aavikolla äärimmäisessä niukkuudessa. He syövät aina pensaiden juurista rottiin pysyäkseen hengissä. Varhemmissa teoksissa selviytyminen vaati myös yliluonnollisia voimia. Peter Urd on kuolematon sankari, jota mitkään fyysiset onnettomuudet eivät vahingoita (mm. Yksinäinen vuori). Siinä missä luonnonkatastrofit uhkaavat muita laaksolaisia, Urdille luonto on suojelija. Hän saa maanjäristyksen voimasta jopa oman syöksylaskurinteen.

Teosten "selviytymiskokeissa" päähenkilöt joutuvat usein laittamaan kaiken neuvokkuutensa ja sietokykynsä koetteelle. Sota, luonnonvoimat, tuhoava yhteisöllisyys tai kasvatus jättävät jälkensä, mutta eivät sittenkään riitä tuhoamaan heitä. Usein selviytyminen on kuitenkin mahdollista vain, kun päähenkilöt ymmärtävät irtautua entisestä ja lähteä vaeltamaan, etsimään uutta.
 

Maria Autio Viimeksi päivitetty 22.8.2009

Siirretty Kirjasampoon: 10.7.2013