Marko Kitti

Kirjailijaesittely
20.2.2013

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Marko Kitti on kaksi teosta julkaissut turkulainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa oli 12 novellia sisältävä kokoelma Kottarainen (2001). Kitti kirjoittaa elämästä - rosoisesta, harmaasta ja arkisesta duunarien ja konttorirottien elämästä. Kirjailijan kieli on elävää ja karheaa, ja hän viljelee meheviä kielikuvia. Kitti tuo lukijan nähtäville myös erilaisten ihmisten kirjon. Novelleissa nähdään lähiön teinejä, nuoria miehiä tekemässä pilaa ja rötöstelemässä, siivoojia makaaberienkin töiden äärellä, kuten Pendoliinohirvi-novellissa, jossa keikkasiivoojat raapivat hirvenosia junan etupaneelista.

Huumoriakin novelleista löytyy ja erityisen hulvaton on novelli Jummala, jossa konttoristi Kallio tapaa metsässä Jummalan matkallaan keväisiin opettajakunnan juhliin.  Jummalassa on jopa fantasian tai maagisen realismin piirteitä. Erityisen hienosti nivoutunut novelli on Keltainen pipo, jossa pienet katkelmalliset carvermaiset tarinanpätkät liittyvät lopussa yhteen tuoden esiin traagisen tapahtuman, joka muuttavaa kaikkien elämän. Novellissa Kerrostalo Kitti tavoittaa hienosti pienen lapsen sisäisen maailma, kun tämä lähtee pikkuveljen ja uuden pikkusiskon tieltä pois tutustumaan ison tien takana näkyvään kerrostaloon.

          - Kai meidän pitäisi kääntyä takaisin, Juvanen sanoi hiljaa.
          - Minä tahdon nähdä kerrostalon. Ei se ole kovin kaukana. Kävellään vähän matkaa. Niin että nähdään kerrostalo ja käännytään sitten takaisin.
          - Se näkyy täältäkin.
          - Se näkyy paremmin vähän lähempää. Kään­nytään ihan pian takaisin.
          Tiesin valehtelevani. Kun näkisimme kerrostalon vähän lähempää houkuttelisin Juvasen kanssani vieläkin lähemmäs. Ja kun olisimme vieläkin lä­hempänä minä haluaisin nähdä millainen on se piha, joka ei ole kenenkään oma vaan kaikki ker­rostalon asukkaat saavat leikkiä ja ajaa pyörällä siellä. Ja kun olisimme pihalla, haluaisin... Ehkä sitten olisi hyvä kääntyä takaisin. Voitaisiin vaikka juosta niityn yli.
          Tietysti Juvanen suostui tuumaan ja niin me läh­dimme kävelemään nilkankorkuisessa heinikossa kohti kaukana siintävää kerrostaloa. Lyhyemmän heinikon seassa heinäsirkkojen siritys oli hiljai­sempaa. Jostain kuului linnun laulua. Kauempana oikealla puolella näimme valkoisten lokkien kaar­televan kivilohkareiden yllä. Muutama kookas lin­tu seisoa möllötti kivikon päällä. Ne nyökyttelivät kotitalon suuntaan. Ajattelin, että minuahan eivät älyttömät linnut ohjaile. Siskon takia me olimme matkalla maailmalle, se oli hieno tunne.

Kerrostalo (kokoelmassa Kottarainen

Romaani Viidakko (2003) sijoittuu turkulaiseen lähiöön. Se on traaginen ja hätkähdyttävä tarina Markku Kärjestä, kolmekymppisestä miehestä, joka palaa lapsuuden maisemiinsa selvittämään isänsä kuolemaa. Hän ei ole pitänyt mitään yhteyttä äitiinsä tai muihinkaan sukulaisiinsa. Kitti paljastaa karun ja ahdistavan perhe-elämän, jota päähenkilö on jo lapsena paennut parhaimman ystävänsä perheeseen. Perheen äiti syyttää poikaansa kaikista perheen ongelmista, juuri siksi, että tämä on hylännyt perheensä ja lähtenyt muualle, ensin parhaan ystävänsä Ikosen kotiin, sitten pois koko kaupungista.

Elämä ei ole kohdellut ketään Kärjen perheessä helläkätisesti ja romaani esittelee perheen lisäksi myös muita lähiön Viidakon henkilöhahmoja, joiden elämä on ollut ja on vieläkin, yhtä selviytymistaistelua. Romaani etenee kahdessa aikatasossa: välillä ollaan Markun lapsuudessa ja nuoruudessa ja välillä taas nykyajassa, ajassa noin 17 vuotta lähdön jälkeen. Pikkuhiljaa paljastuu koko Kärjen perheessä vallinnut pahuus koko kaameudessaan. Ainoa, joka siitä on selvinnyt jotenkuten, on juuri Markku, jolla on vaimo ja poika toisessa kaupungissa. Tarina on synkkä ja ahdistava, ja nimenomaan siksi että se on niin todellinen, ja romaani asettuukin traagisten lapsuustarinoiden jatkumoon suomalaisessa kirjallisuudessa. Lopussa Kärjen perheen salaisuus paljastuu, ja ehkä juuri totuudessa voi nähdä vapautuksen, vaikkei totuutta olekaan helppo kestää.

Marko Kitti on mielenkiintoinen nuori kirjailija, jonka vahvuudet ovat erityisesti nuorten miesten ja poikien elämän sekä sisäisen maailman kuvaamisessa. 

- Laura Pitkonen - Viimeksi päivitetty 26.11.2010

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 20.2.2013