Karikko

”Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä, kertoa siitä tarina.”

Karikon kertojana on 14-vuotias Mitja, jonka paras ystävä on syöksynyt katolta asfalttiin poikien ollessa luvattomasti hylätyssä rakennuksessa. Mitja ei muista tapahtumista mitään, eikä kukaan suostu kertomaan niistä hänelle. Kesäloman alkaessa Mitja, hänen hiljainen isoveljensä Vladimir ja poikien äiti suuntaavat asuntoautolla tien päälle. Matka päättyy Lands End -leirintäalueelle, josta auto ei suostu enää hievahtamaan monista yrityksistä huolimatta. Jo ensimmäisenä iltana Mitja kohtaa valkomekkoisen tytön, joka vetää häntä selittämättömällä tavalla puoleensa. Alkaa kiehtova tarina, joka punoo vangitsevasti yhteen satujen, myyttien ja kansanperinteiden aineksia. 

Seita Vuorelan kirjoittama ja Jani Ikosen kuvittama Karikko on palkittu teos, joka pääsee yllättämään lukijansa täydellisesti. Se on kirja, jota ei voi kuvailla – se täytyy lukea.

”Jos en tapaisi tyttöä enää,
jos en tapaisi tyttöä,
en saisi tietää – kuka olen.”