Kesävuori, Saara

Kesävuori on hionut tekstiään kunnianhimoisesti ja päätynyt taidokkaaseen lopputulokseen. Viiltävän kipeästä kasvaa lopulta kaunista ja rauhaisaa.
(AL 24.7.2010, Sanna Sevänen)


- - -


synt. 1959 Savonlinnassa
asuu Tampereella

perhesuhteet:
Isä: Ilmari Peltonen.
Äiti: Kaisu Peltonen
Puoliso: Seppo Salmi
Lapset: Aleksi ja Tuomas

opinnot:
FT Tampereen yliopistosta 2003

päätoiminen kirjailija
sivutoimet: freelance-kriitikko, erilaisia opetustehtäviä,
Kiiltomato-verkkolehden päätoimittaja 2003-2006,
Oriveden Opiston tuntiopettaja vuodesta 1995,
Kirjallisuuskritiikkejä mm. Aamulehteen

luottamustoimia: Suomen Näytelmäkirjaijaliiton hallituksen puheenjohtaja 1999-2005, hallituksen varapuheenjohtaja 2005-2006,
Sorin Nuorisosirkuksen hallituksen jäsen 2005-2006

palkinnot: Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1987, 1990 ja 2008
Valtion kirjallisuuspalkinto 1989
Kalle Kaiharin kulttuurisäätiön palkinto paikallisesta kulttuuriteosta ja Teatterikesän kunniakirja esikoisnäytelmästä Tämän jälkeen ylösnousemus (1990)
Vuonna 2010 Kouvolan dekkarinovellikilpailun voitto Syntymäpäivän jälkeen (ilm. antologiassa Murhattu mieli)

Topeliuspalkintoehdokas 1987 kirjalla Töitä mun faijalle

harrastukset:
uiminen järvessä, avannossa ja hallissa, kuvataiteet, elokuvat, kirjallisuus, teatteri, ruoanlaitto, yrttien kasvattaminen, kahviloissa istuskelu


- - -

Saara Kesävuori on tamperelainen näytelmäkirjailija, jonka tuotanto käsittää mm. romaaneja aikuisille ja nuorille, näytelmiä ja kuunnelmia, Pirkkalaiskirjailijat ry:n historiikin sekä tekstejä antologioissa. Saara Kesävuori on väitellyt Tampereen yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden alalta.

Ensimmäinen teos, romaani Mä en (1985) kuvasi nuoren naisen elämän tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteita vimmaisesti ja kapinallisesti. "Tietenkään kirja ei ratkaise ongelmia; sehän on kriisin kuvaus, ajan ja tilanteen sairaskertomus. Sellaisena se on tavattoman selkeä. Sarkkisen toimittajakokemus näkyy kyvyssä kirjoittaa suoraa ja kirkasta, vastaansanomattoman järkevää tekstiä." (HS 13.10.85, Suvi Ahola)

Mä en -teosta seurasi vielä kaksi muuta nuortenkirjaa, joista Töitä mun faijalle! (1987) sai kiitosta nuortenkirjalle harvinaisen realistisen otteen vuoksi. Kirja oli vuoden Topelius-palkintoehdokkaana. "Kaikesta huolimatta Sarkkisen tekstissä on sanomisen vimmaa, tervettä kiukkua, jolle saa ´sopusointuisena´ aikanamme etsiä vertaista. Lisäksi aihe on mitä tärkein: kirjoittaja on oivaltanut, että nuorten tyttöjen elämään kuuluu muutakin kuin ponitalli ja poikahuolet." (HS 27.11.87, Katriina Kauppila)
"Saara Sarkkinen on tuonut suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen uuden sukupolven tunnot: aatteiden väliinputoajien, 1970-luvun lopun ja 1980-luvun nuorison ajatusmaailman. Samalla hän on kätilöinyt siihen uutta yhteiskuntakriittisyyttä." (Katriina Kauppila teoksessa Heitä luetaan! (1990) s .89)

1980-luvun loppupuolella Kesävuori alkoi kirjoittaa näytelmiä. Tampereen Työväen Teatterissa kantaesitetyt yhteiskunnalliset näytelmät Tämän jälkeen ylösnousemus (1989) ja Torakkamessu (1990) saivat hyvän vastaanoton. Ehkä huomatuin näytelmä tähän asti on ollut Tampereen Työväen Teatterissa esitetty Tuntematon Väinö Linna (1995). Haastattelussa Kesävuori totesi: "Kun maine ja asema ovat saavutetut, ei niihin sisälly kovin dramaattisia aineksia, ainakaan teatterin kannalta. Mutta kiinnostavaa on ihmisen kehitys ja kamppailu sellaiseksi, mitä hänestä tuli." (AL 3.3.1994)

Historiallisiin raameihin on sijoitettu Tampereen Työväen Teatterissa kantaesitetty näytelmä Clarissa (1998). Matti Wacklinin arvion mukaan Clarissa vetoaa katsojaan kiehtovalla ja rohkealla kielellään. "Sen dialogi yhdistää shakespearelaista runoutta, tahallisen klisheistä ihmissuhdemömmöä, mutta myös uusia näkökulmia vallan ja rakkauden ikiaikaisiin perusteemoihin. Lisäksi Kesävuori on kirjoittanut ennenkuulemattomia ja oivaltavia vertauskuvia. -- Rivien välistä saattaa lukea myös historiallisten näytelmien parodiaa. -- Teatterin muotokieli on hallinnassa ja nyt Kesävuorella on jo varaa hioa omaa persoonallista sanottavaansa. Sitä hänellä tuntuu riittävän." (AL 30.4.1998, Matti Wacklin)

1500-luvun Suomeen ajoittuu Saara Kesävuoren näytelmä Kaarina Hannuntytär (1999). Siinä käsitellään vallankäyttöä ja naisen asemaa, hänen valintojaan ja oikeuttaan itsenäisyyteen ja rakkauteen.

2010 Kesävuori voitti Kouvolan Dekkaripäivien kilpailun novellillaan Syntymäpäivän jälkeen. 2012 ilmestyi Kesävuoren ensimmäinen dekkari, Saarroksissa. Romaani "kuvaa täynnä vihaa olevan pojan kieroutunutta maailmaa hyytävästi", kirjoittaa Tiina Vuorimäki arvostelussaan (AL 26.11.2012). Seuraavana vuonna ilmestynyt Tarkasti vartioitu on Saarroksissa-romaanin itsenäinen jatko-osa.

Kesävuori ei paikallista itseään pirkanmaalaiseksi, vaikka onkin kirjoittanut Pirkkalaiskirjailijat ry:n historiikin Minä ja me (1993). Hän sanoo, että vaikka ei löydä itsestään erityistä pirkanmaalaisuutta, Tampereelta hän ei aio muuttaa mihinkään. "Rauhaniemen uimarantaa, Viinikanpuistoa, Pyynikin polkuja, Nekalan sivukirjastoa ja keskustan koskenrantoja punatiilirakennuksineen ei ole muualla kuin Tampereeella."

Oman luovan työnsä lähtökohdista Kesävuori kertoo: "Fiktion ja tieteellisen tutkimuksen rajapinnat kiinnostavat. Myös naiselämä ja arjen vaatimukset suhteessa fiktioon ja tutkimukseen." Myös "oikullinen löytöretkeily" on Kesävuoren luovan työn jatkuvana lähtökohtana.
Kirjailijaksi ryhtymistään Kesävuori selvittää näin: "25-vuotias nainen voi valita kaksi elämää, mutta ei kolmea. Yhden kirjan julkaistuani valitsin päätoimisen ja kuukausipalkattoman kirjailijanelämän ja elämän äitinä. Kuukausipalkkaisesta työelämästä jättäydyin pois sillä ajatuksella, että voin palata siihen, jos lapsille tai itselle tulee nälkä."

Kirjailijantyön alussa monella tavalla rohkaisevana esikuvana Kesävuorelle oli Eila Pennanen. Kesävuoren väitöskirja käsittelee Eila Pennasta ja hänen kirjallista tuotantoansa. Väitöskirja on nimeltään Oidipus oli mies: psykohistoriallinen elämäkerta Eila Pennasesta vuoteen 1952 saakka (2003).

Itselleen tärkeitä kirjailijoita ja teoksia Kesävuori mainitsee Pennasen lisäksi lukuisan joukon: L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö, A. A. Milnen Nalle Puh, Edgar Rice Burroughsin Tarzan-sarja, Zane Greyn Purppurarinteiden ratsastaja ja Betty Zane, Jack Londonin Korpien kutsu, Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat, Victor Hugon Kurjat, Juhani Ahon Papin tytär, Kaari Utrion Sunneva jaarlintytär, Margaret Atwoodin Orjattaresi, P. D. Jamesin The Black tower, John Le Carrén Mies kylmästä sekä Sankari ja vakooja, Fernando Pessoan runot, F. M. Dostojevskin Riivaajat ja Karamazovin veljekset, Eeva Joenpellon Johannes vain, Kari Aronpuron ja Edith Södergranin runot, Eeva Kilven Naisen päiväkirja, Eila Kostamon Haava, Peter Englundin Pultava, Nikolai Gogolin Kuolleet sielut, Minna Canthin näytelmät, Maria Jotunin Huojuva talo, Carol Shieldsin, Anita Brooknerin ja Anne Tylerin koko tuotanto.


MAKUASIOITA:

unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:
Giorgio Morandin, Rafael Wardin, Laila Pullisen, Auguste Rodinin ja Joseph Beuysin
teokset. Andrei Tarkovskin elokuvat. Walt Disneyn Kaunotar ja kulkuri. Körttivirret. TV-sarja Sopranos.

fiktiivinen henkilö, johon voisit samaistua?
Kamut-sarjakuvan Katti

mieluisa paikka: maailmalla, kotimaassa, fantasiamaailmassa?
Rauhaniemen ranta ja elokuvateatteri Niagara Tampereella.

kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi?
Eurooppalainen keskiaika

asiat ja ilmiöt, joista pidät tai jotka ärsyttävät?
Järvet, meret ja joet tekevät minut iloiseksi. Kaupungissa liikkuminen autoilijoiden
ehdoilla ärsyttää suunnattomasti.