Kylän ainoa kirjasto
Venla Haapaniemi
Kuva: Gerd Altmann / Pixabay
Kasvoin pienessä maalaiskunnassa. Kunnasta löytyivät ja löytyvät edelleen vain välttämättömimmät palvelut ja lähimpään kaupunkiinkin on matkaa. Niinpä kunnan pieni kirjasto oli henkireikäni. Viikosta toiseen kannoin kotiin aina uuden pinon Neiti Etsiviä. Kirjaston hyllyiltä löytyi mitä upeampia seikkailuja, joiden kautta ympäröivä maailma avautui minullekin. Harmikseni nuortenosasto oli valikoimaltaan kovin pieni, joten hyppäsin melko varhain käytävän toiselle puolelle aikuisten kaunokirjallisuuden kimppuun. Noita hyllyjä kolusin läpi aina kaupunkiin muuttoon asti.
Muutettuani hämmästyin, kuinka erilainen kirjastokokemus olikaan. Lähikirjastoni oli kaupungin pääkirjasto ja pelkästään tietokirjoja oli monen monta hyllyriviä. Hehkutin äidille puhelimessa, miten kirjastossa oli vaikka ja mitä: kahvila, satutunteja, luentoja... Kirjasto oli yhtäkkiä niin paljon enemmän kuin vain paikka, josta kantaa kirjoja kotiin. Miksi tällaista ei ollut kotikunnassani?
Kirjasto muuttuu
Tuo kaupunginkirjasto edustaa uudenlaista, muuttuvaa kirjastoa. Virpi Launonen kirjoittaa artikkelissaan Sosiaalisuuden muutos kirjastoissa (2015) kirjastojen muutoksesta niin rooleiltaan kuin tiloiltaan. Kun ennen kirjastoissa on keskitytty lainapalveluihin ja tiedon säilyttämiseen, on näiden toimintojen rinnalle noussut nyt uusia palveluita. Kirjastoissa voi 3D-tulostaa, osallistua lukupiiriin, kuunnella konserttia, hakea neuvoa älypuhelimen käyttöön, tai vaikkapa piipahtaa kahville. Yhteiskunta muuttuu, ja niin muuttuu kirjastokin. Täyttääkseen tehtävänsä kirjaston on siis täytynyt pohtia tapoja laajentaa palveluitansa: enää ei riitä, että hyllystä saa lainattavaa, vaan sivistyksen saavuttaminen tarkoittaa muutakin.
Muuttuvaa kirjastoa voisi kuvata sosiaaliseksi kirjastoksi. Laura Hokkanen esittelee käsitettä artikkelissaan Kun kirjat alkavat elää - Sosiaalisen kirjaston ideasta (2015): sosiaalinen kirjasto tarkoittaa yhteisöllisyyttä, sosiaalisuutta ja kohtaamista korostavaa tilaa ja työmuotoa. Sosiaalinen kirjasto siis nostaa jalustalle sekä vuorovaikutuksen että kohtaamisen ja ammentaa niistä. Kirjaston luonne on aina ollut sosiaalinen, mutta nykyisen muutoksen myötä sen merkitys on korostunut entisestään. Kehityssuuntana onkin entistä monipuolisempi sosiaalinen kirjasto. Tämä avaa uudenlaisia, määrättömiä mahdollisuuksia kirjastolle.
Kirjastosta kylän keskus
Lapsena olin suunnattoman innoissani kaikista niistä seikkailuista, joita kirjaston kirjojen kannet kätkevät sisälleen. Kaikki ikätoverini eivät tätä intoa jakaneet: heille kirjasto oli tylsyyttä täynnä, sillä siellä ei ollut mitään tekemistä ja kaiken kukkuraksi piti olla hiljaakin. Olisivatko he innostuneet viettämään enemmän aikaa kirjojen keskellä, jos kirjasto olisi muistuttanut enemmän myöhempää lähikirjastoani tapahtumineen ja satunurkkauksineen? Olisiko heidän käsityksensä kirjaston tarjoamasta tekemisestä erilainen, jos kirjastossa olisi järjestetty pelihetkiä, läksyparkkia tai elokuvapäiviä? Kun kunnassa on vain yksi kirjasto, on sen tarjoamilla palveluilla mitä suurin merkitys.
Maaseudusta puhuttaessa tarkoitetaan usein syrjäseutuja, joissa väestö ikääntyy ja muuttoliike suuntautuu pääosin kunnista poispäin. Maaseudun vastakohta on kaupunki: vilskeen ja vilinän keskus, jossa tarjolla olevista palveluista voi vain valikoida itselleen sopivimmat. Maaseudulla taas saattaa olla vain se kylän ainoa kirjasto. Maaseutuun liitetään usein tiivis yhteisö ja juuri tämän vuoksi sosiaalisella kirjastolla voisi olla paljon annettavaa maaseudun elämälle: alueen luonne kun on otollinen yhteisöllisyyden rakentamiselle. Sosiaalisen kirjaston mahdollisuudet ovat loputtomat, ja näkisinkin näillä mahdollisuuksilla olevan erityisesti tilaa ja merkitystä nimenomaisesti maaseudun kirjastoissa. Kirjastolla on potentiaalia olla maaseudun yhteisöllisyyden edistäjä ja kehittäjä, aktiivinen toimija. Yhteistyön voimin kirjaston sosiaalisesta luonteesta on mahdollista saada kaikki irti.
Yhteistyöllä tarkoitan sitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse ja yksin. Kirjasto voisi olla ikään kuin koordinoija, joka aktiivisesti organisoi toimintaa ja tukee sitä järjestäviä yhteisön toimijoita. Syrjäseuduilla toimii aktiivisesti monia pieniä yhdistyksiä. Esimerkiksi Martat, Punainen risti, erilaiset kulttuuriyhdistykset, seurakunnat, harrastejärjestöt ja kotiseutuyhdistykset ovat loistavia yhteistyökumppaneita. Yhteistyössä vain taivas on rajana: kirjaston katon alle mahtuu vaikka mitä.
Käsitöitä ja äänikirjoja -piiri, keskusteluryhmä Shakespearesta, maanviljelijöiden vertaistukiryhmä, lautapelikerho, teemahartaudet tai esirukouspyyntöjen kerääminen, kuukausittainen kotiseutuvisa, tai vaikkapa askarteluillat ovat kaikki esimerkkejä varsin toteutettavissa olevista yhteisistä projekteista. Mahdollisuuksia on niin monia kuin on kirjastojakin!
Kirjasto on myös otollinen paikka osallisuuden edistämiselle. Tiedotustilaisuudet, kuulemiset, paneelikeskustelut, tai vaikkapa kuntalaisaloitteen kannatusten kerääminen tuovat yhteisten asioiden hoitamisen lähemmäs yhteisöä. Tämä madaltaa kynnystä aktiiviseen, vaikuttavaan kansalaisuuteen. Maaseudulla kirjastoilla on pieni, rajattu käyttäjäkunta. Siksi olisi tärkeää myös osallistaa näitä käyttäjiä kirjaston palveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa: mitä toimintaa asiakkaat haluaisivat kirjastoon? Myös toiveet kokoelmasta ovat arvokasta informaatiota kirjaston kehittämisessä: kirjasto kun elää ja toimii yhteisönsä mukana, sen ehdoilla.
Lukupiirit ovat olleet osa kirjastojen toimintaa jo pitkään. Jopa kotikuntani kirjastossa järjestettiin lukupiirejä jo lapsuudessani. Sosiaalisen lukemisen malli onkin kasvava ilmiö myös kirjastoissa. Yhä useammat lukevat sosiaalisesti: luetuista kirjoista halutaan keskustella, jakaa kokemus jonkun kanssa. Tähän kaipuuseen lukupiirit vastaavat. Lukupiireissä voi olla erilaisia teemoja ja se antaakin paljon mahdollisuuksia niiden järjestämiseen: eri piireissä voi käsitellä vaikkapa klassikoita, sateenkaarikirjallisuutta, chick-lit-romaaneita, dekkareita tai nuorten kirjoja. Jokaiselle siis jotakin!
Erilaiset tilataideteokset sekä tilalähtöiset esitykset tuovat taiteen ja kulttuurin konkreettisesti kirjastoon. Esimerkiksi yhteisötaideteokset, interaktiiviset näyttelyt tai vaikkapa tilaan sovitettu, jatkuva näytelmä voisivat olla hauskoja projekteja. Miksipä kirjastossa ei voisi pitää kummituskävelyä tai kesäteatteriakin? Suomalaisen kirjan museossa Pukstaavissa on pyörinyt jo tovin museon teemoja toistava pakohuone. Samanlaista konseptia voisi toteuttaa myös kirjastossa. Siinäkin olisi oivallinen paikka yhteistyölle esimerkiksi opiskelijoiden tai teatteriharrastajien kanssa. Taiteella ja kulttuurilla on jo nyt vahva jalansija kirjastoissa: konsertit, taidenäyttelyt, runonlausunta tai spoken word -runous ja muun muassa elokuvanäytökset ovat jo arkipäivää monessa kirjastossa. Tätäkin voisi kehitellä vielä laajemmalle: esimerkiksi jääkiekon MM-kisoja seurattiin lukuisissa ravintoloissa ja baareissa. Miksei myös kirjastoissa? Yhteinen tila luo yhteisöllisyyttä ja kiekkojuhlan huumaa, mutta sopii samalla kaikenikäisille. Maaseudulta ei tarvitsisi lähteä isommalle kirkolle peliä katsomaan, jos jännitysnäytelmälle löytyy tilaa omalta kylältä.
Kirjastojen kehityksen suunta sopii siis mainiosti maaseudun pienten kirjastojen kontekstiin. Maaseudulla kantava voima on yhteisöllisyys: pientä kylää pyöritetään yhteisin voimin. Kirjastot niin tiloina kuin toimijoina tuovat arvokkaan lisän tähän yhtälöön. Kuten sanottu, sosiaalisen kirjaston mahdollisuudet ovat loputtomat ja nämä mahdollisuudet ulottuvat myös muille kunnan palvelualoille.
Kaikki saman katon alle
Kunnallisella sektorilla on jo tovin vaikuttanut ajatus palveluiden yhdistämisestä ja keskittämisestä. Malliesimerkkejä tällaisesta integraatiosta ovat esimerkiksi paraikaa toteutuva sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus sekä kuntiin rakentuvat peruspalvelukeskukset, joissa saman katon alle on koottu niin koulut, päiväkodit kuin kirjastotkin. Erityisesti maaseutujen pienissä kunnissa ajatus kaikista kunnan vähäisistä palveluista samassa paikassa on mielekäs: välimatkat ovat usein pitkiä ja jokaista palvelua varten liikkeelle lähteminen nostaa kynnystä tarttua näihin palveluihin.
Myös kirjastojen tulevaisuuden paikkaa ja merkitystä määrittää integraation ihanne. Kirjaston monet mahdollisuudet vaativat keskeistä paikkaa kunnassa, esimerkiksi mainitussa kuntakeskuksessa. Kirjastojen muuttuvilla työtavoilla on myös paljon annettavaa muille kunnan palveluille - kirjaston palvelut solahtavatkin sujuvasti samaan palettiin muiden kunnan palveluiden kanssa. Kuntalainen voi samalla käynnillä saattaa lapset kouluun, käydä sosiaalitoimistossa ja osallistua lukupiiriin kirjastossa. Koulujen kanssa yhteistyössä voisi toteuttaa erilaisia lukuhaasteita, projekteja, teemaviikkoja, näyttelyitä, tai vaikkapa satupiirejä. Alakoululaiset voisivat arvostella lukemiaan kirjoja tai osallistua satutunneille. Yläkoululaiset taas voisivat järjestää näitä satutunteja tai esimerkiksi tehdä tilataideteoksia, organisoida lautapeli-iltoja tai vaikkapa e-sports-turnauksia.
Sivistystoimen varsin lennokkaiden mahdollisuuksien lisäksi sosiaalisen kirjaston ominaisuudet luovat monia mahdollisuuksien paikkoja sosiaalipalveluiden järjestämiselle. Sosiaalipalveluissa kasvavana trendinä on niin sanottu jalkautuva sosiaalityö, joka ottaa asiakseen irtautua kankeista virastotiloista ja lähteä sinne, missä ihmiset elävät arkipäiväistä elämäänsä. Kirjasto on yksi näistä paikoista ja näin ollen otollinen kumppani uusien toimintatapojen kehittämiseen. Kirsi Purhonen (2015) käsittelee kirjastoissa tapahtuvaa nuorisotyötä, eli kolmatta työtä. Kolmas työ toimii kirjastotyön ja nuorisotyön rajapinnoilla, vastaten tiettyyn ongelmaan ja kehittyen omaksi toimivaksi käytännökseen. Jamie Johnston (2015) taas kirjoittaa monikulttuurisesta kirjastosta ja kirjaston roolista maahanmuuttajien kotoutumisen edistäjänä. Kielikahvilat ovatkin jo toiminnassa monessa kirjastossa, ja niillä on suuri merkitys kotoutumisessa. Helena Timonen (2015) kirjoittaa kirjallisuuden merkityksestä vankien elämälle ja kuntoutumiselle, ja Laura Hokkanen (2015) Kirjastoklubista, jossa mukana olleet raportoivat uusista kokemuksista ja aktivoitumisesta. Kaikki nämä tekstit puhuvat yhden ja saman asian puolesta: kirjasto tarjoaa mitä innostavampia mahdollisuuksia uusiin toimintatapoihin ja kehityssuuntiin. Kaikista hedelmällisintä tämä on tietysti maaseudulla, jossa resurssit hupenevat entisestään, palveluita yhdistetään kovaa vauhtia, ja samalla luodaan kysyntää uusille innovaatioille.
Integraation edetessä ja kuntien resurssien kaventuessa entisestään, on monialainen yhteistyö yhä yleistyvämpi ilmiö. Miksipä se ei ulottuisi myös kirjastoon? Vaikka kirjastolle ei voi sälyttää vastuuta sosiaalipalveluista, on sen rooli matalan kynnyksen tilana sekä yhteisöllisyyden ja yhdenvertaisuuden luojana otollinen kehittämisprojekteille. Luulenpa, että kirjastolla on tulevaisuudessa yhä vankempi asema yhteistyössä innovatiivisten sosiaalipalveluiden järjestämisessä sekä toimijana että tilana.
Mutkia matkassa
Kirjastojen kehityssuunnalle löytyy myös vastusta. Hukkuuko kirjastojen perimmäinen ajatus ja tehtävä kaiken uuden alle? Jos kirjastoista tulee monenlaisia tarpeita palveleva monitoimitila ja toimija, katoaako niiden perimmäinen tarkoitus?
Kirjaston tehtävänä on kirjastolain mukaan turvata kansalaisille yhtäläinen mahdollisuus sivistykseen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Nykyisessä maailmantilassa tämä tavoite tarkoittaa erilaisia asioita kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. On luontevaa, ja jopa tarpeellista, että kirjastot muuttuvat niiltä vaadittavien tehtävien mukaan. Jämähtäminen kirjavarastoksi, jossa hiirenhiljaa käännellään sivuja ei palvele nykypäivän tai tulevaisuuden syrjäseutujen asiakaskuntia.
Tulevaisuuden maaseudun kirjastot tarvitsevat intoa ja innovatiivisuutta päästäkseen täyteen potentiaaliinsa ja täyttääkseen tehtävänsä nykypäivän yhteiskuntaan sopivalla tavalla. Julkisen sektorin resurssit kuitenkin hupenevat entisestään. Kirjasto ei silti ole se taho, josta voi nipistää: sen merkitys kuntalaisten sivistyksen, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden mahdollistajana on maaseudulla tärkeä ja säilytettävä asia. Valitettavasti kirjastotkaan eivät oletettavasti tule säästymään leikkauksilta, ja siksi sosiaalisen kirjaston kehityssuunta näyttääkin mielekkäältä. Kirjastoon liittyy monia kehittämisen mahdollisuuksia, jotka onnistuessaan luovat hyvinvointia vähäisten resurssien vetämissä rajoissa. Yhteistyö erilaisten tahojen kanssa mahdollistaa siis paljon sellaista toimintaa, joka tukee kirjaston tavoitteita, mutta joita ei välttämättä pelkästään kunnallisilla resursseilla pystyttäisi järjestämään: kylän ainoa kirjastovirkailija kun ei voi millään yksin pyörittää niin Pokemon-kerhoa kuin käsityöpiiriä samaan aikaan. On kuitenkin oltava varovainen, ettei vetovastuu kirjaston palveluista pikkuhiljaa siirry kolmannelle sektorille, se kun on huolenaiheena sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Katse tulevaisuuteen
Kirjastolla oli lapsuudessani merkittävä vaikutus elämääni maaseudulla: se oli paikka, joka tarjosi tekemistä ja merkitystä peltojen keskelle. Haluan uskoa maaseutujen kirjastojen pystyvän tähän samaan myös tulevaisuudessa. Haluaisin kuvitella kirjastojen pystyvän täyttämään kuntalaisten muuttuvat tarpeet ja innostamaan toiminnallaan aktiivisuuteen, yhteisöllisyyteen, sivistykseen ja ylipäätään elämään. Näen kirjaston mahdollisuuksien paikkana: sen katon alle mahtuu toimintaa lukupiireistä, taideprojekteista ja pelikatsomoista aina uusiin tapoihin tehdä nuorisotyötä ja toteuttaa sosiaalipalveluita. Kirjasto on avainasemassa niin yhteisön keskuksena, kokoontumispaikkana kuin palveluntarjoajana.
Vaikka tielle mahtuu esteitä, yhteistyön voimin kirjastot voivat päästä täyteen potentiaaliinsa maaseudun elämän elävöittäjänä ja edistäjänä. Maaseudun kirjastot ovatkin tulevaisuudessa paljon enemmän kuin paikkoja, joista kantaa kirjoja kotiin: ne ovat kylien sydämiä, jotka sykkivät elämää joka kolkkaan.
Lähteet:
Sosiaalinen kirjasto - Lukemattomien mahdollisuuksien maailma, toimittanut Laura Hokkanen, 2015
---
Kirjoittaja on 20-vuotias tamperelainen Venla Haapaniemi, jonka artikkeli valittiin julkaistavaksi Sivupiirin tekstihausta.
