Haastattelussa Mikko Viljanen

Kirjailijaesittely
15.12.2011

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Viikon kirjailija –esittelyssä on tällä kertaa Mikko Viljanen (s. 1976).Viljanen on julkaissut kaksi romaania ja runokokoelman sekä kirjoittanut kuunnelmia ja TV-käsikirjoituksia. Vuonna 2010 ilmestyneen runokokoelman Kesken hengityksen kaiken teemat liikkuvat lapsuudesta parisuhteeseen ja rakkauteen, suruun, menetykseen ja kirjoittamiseen. Romaaneissa Todennäkyjä (2004) ja Maan paino (2009) on keskushenkilönä omaa identiteettiään etsivä nuori mies.

Todennäkyjen Mikaelilla on valoherkkien silmiensä vuoksi erityinen suhde näköaistimuksiin. Niin ulkoisen kuin sisäisen maailman kuvien ja ärsykkeiden näkeminen on keskeistä Mikaelin elämän ja identiteetin rakentumisessa. Viljanen lähestyy teoksessaan näkemistä monin eri tavoin, liikkuu sujuvasti pienen ja suuren, arjen, myyttien ja kulttuuristen merkkien välillä. Maan painon päähenkilö puolestaan on venäläinen Oleg Onetškin, joka haluaa muuttua suomalaiseksi. Olegin mukana kulkee kolme kaupunkia: lapsuuden Helsinki, teini-iän Magadan Kaukoidässä ja nuoruuden Pietari. Kaupunkien lisäksi nuorukainen kantaa sisällään häilyviä muistoja mielisairaalasta, vakoilijaisästä sekä kahdesta naisesta, Almasta ja Dariasta. Viljanen kuvaa myötäeläen Olegin yrityksiä sopeutua vaihtuviin maisemiin ja elämäntilanteisiin, halua vihdoinkin asettua paikoilleen, olla joku – esimerkiksi oma itse, Oleg.

Tämä lyhyen taustoituksen jälkeen on syytä päästää ääneen itse kirjailija, joka seuraavassa haastattelussa kertoo kirjailijantyöstään ja teoksistaan.

1. Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?

Keskeneräisyyden kanssa elämistä ja loputtomuuden tunnetta.

2. Kumpi kirjallisuudessa kiinnostaa enemmän – tarinan kertominen vai maailman jäsentäminen?

Ehkä kuulun enemmän maailman jäsentäjiin, vaikka en kaihda hyvää tarinaakaan. Usein tarinani muodostuvat toisista tarinoista. Tällainen tapa hahmottaa todellisuutta on minulle ominainen.

3. Esikoisromaanisi Todennäkyjä käsittelee näkemistä monimuotoisesti. Mistä kimmoke aihevalintaan?

Se ei ollut niitä aiheita, jotka valitaan tietoisesti. Jossain vaiheessa vain huomasin kirjoittavani tästä aiheesta: miten sisäiset ja ulkoiset kuvat limittyvät toisiinsa.

4. Maan painon keskushenkilö on Oleg, venäläisen vakoojan poika, joka haluaa muuttua suomalaiseksi. Onko romaanissa pohjimmiltaan kyse yksinäisyydestä ja sivullisuudesta?

Varmasti nuo tunteet tulevat kirjasta läpi. Se tutkii myös ihmisen identiteettiä, valinnanvapauden rajoja ja yrityksiä selviytyä erilaisissa historiallisissa tilanteissa.

5. Miksi päähenkilöksi valikoitui nimenomaan venäläinen?

Tunnen paljon venäläistaustaisia maahanmuuttajia, joista jokaisella on omanlaisensa tarina. Heidän kokemustensa ja vaiheidensa kautta pystyin katsomaan omaa maailmaani vierain silmin.

6. Proosailmaisusi on paikoin hyvin lyyristä. Veikö kieli runoihin?

Olen aina tuntenut olevani pohjimmiltani runoilija, joka vain ei kirjoita runoja. Nyt en voi käyttää sitäkään puolustelua.

7. ”Muutossa kadottaa aina jotain” on säe kokoelmasi ensimmäisestä runosta. Mikä muuttuu matkalla proosasta lyriikkaan?

Hyvää lausetta on yhtä vaikea löytää molemmissa. Ehkä suurimmat erot ovat aiheiden rajauksessa. Tosielämän tahmeus ja hikisyys ovat proosan ydinmehua, runo tuntuu vaativan enemmän tislausta ja tiivistämistä.

8. Olet kirjoittanut lyriikan ja proosan lisäksi myös draamaa (Levoton rauha ja Jackpot 3). Onko mikään laji läheisempi kuin muut?

Kaikissa lajeissa on kruuna- ja klaavapuolensa. Draaman kirjoittaja toimii ennen kaikkea yhteistyössä muiden kanssa. Tällä hetkellä kaikki kirjoittamisen lajit ovat yhtä lähellä, tai kaukana.

9. Mikä kirja on sinulle tärkein?

Tärkein on aina se, josta haaveilee.

- Tuija Lassila -

 

Viimeksi päivitetty 10.1.2011
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 15.12.2011