Sirkka Turkka

RUNOJA KOIRILLE, LINNUILLE JA SURUMIELILLE

Olet lehtikuusi puiston puiden keskellä,
         sinun levollinen ryhtisi
      kantaa näkymätöntä valoa.
Niinkuin minun sydämeni näkymätöntä murhetta.

Runoilija Sirkka Turkka sai Finlandia-palkinnon vuonna 1986 teoksesta Tule takaisin, pikku Sheba. Kokoelman nimessä kaivattu pikku Sheba on koira, ja voittoisan kokoelman runoja voi lukea ikävän ja surun täyttäminä rakkausrunoina koiralle.

Koiria, hevosia, pilviä, puita, maata on surumielisesti rakastaen katsottu ja niille puhuttu läpi Turkan muunkin tuotannon. Tosin kokoelman Niin kovaa se tuuli löi (2004) arvostelussa (Outi Oja, Kiiltomato 2.2.2005) varoitetaan, että vaikka Turkan lyriikan kestoteemoja ovat kuoleman pohdinta, yksinäisyys sekä pienten ja osattomien puolustaminen, on äärimmäisen yksioikoista sanoa että Turkan runot keskittyisivät vain eläimiin.
Esikoisteoksessa Huone avaruudessa (1973) katsellaan kuitenkin taivaalle:

Naurettavaa

Kuin kannattelisi koko taivasta
siivillään

yksi ainoa
larus ridiculus

Katselijan ääni on hellän pisteliäs. Linnun mahtipontista lentoa tarkastellaan kuin ylpeyttään peittelevän äidin silmin. Larus ridibundus, naurulokki, on runoilijan käsittelyssä saanut muodon larus ridiculus, naurettava lokki.

Miksi runoilija kirjoittaa siten miten kirjoittaa? Jos koira on lehtikuusi puiston puiden keskellä minkälainen koira silloin on? Lehtikuusi, toisin kuin muut havupuut, pudottaa neulasensa talvisin. Se on iso, mutta vaalea havupuu, sen oksat harottavat hieman kulmikkaasti sinne tänne.
Jos runoilija olisi verrannut koiraa rauduskoivuun tai mäntyyn, koiran olemus näyttäytyisi aivan toisenlaisena. Ehkä kannattaa katsoa seuraavaa vastaantulevaa lehtikuusta tarkemmin. Onko sillä levollinen ryhti harottavuudestaan huolimatta? Entä voinko minä aistia näkymättömän valon ai näkeekö sen vain runon kirjoittaja joka näkee puussa kaivattunsa.

(Esittely on julkaistu aiemmin vuonna 2006.)

- Saara Ihamäki -

Viimeksi päivitetty 28.7.2008
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 7.11.2011