Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Tommi Melender

Kirjailijaesittely
27.6.2013

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Yksinäni illassa
minä katson kasvojeni
heijastumaa ikkunassa.
Ja kun ulkopuolellani
mittasuhteiden loputtomuus
ja Linnunradan viiltävä kylmyys,
on olevan ja olemattoman raja
enää vain hento, käteni piirtämä
viiva huurteisessa ikkunassa,
ja vähitellen
     se häviää
         kokonaan näkyvistä.

(Tässäoloa tai unta, 1989)

Runoilija Tommi Melenderin kolmessa runokokoelmassa maailmaa katselee yksinäinen ja muista eristäytynyt tarkkailija, mikä luo teoksiin yhtenäisen yleistunnelman. Esikoisteoksessa Tässäoloa tai unta (1989) asioita tarkastellaan kaukaa. Yksinäisyyden ja erillisyyden vertauskuvia ovat meri, puut ja saari, jotka muistojen tavoin ovat saavuttamattomissa: "Saari on kevään peilissä/ vain tyhjä piste meren kalvolla.// Menneen kevään peilissä lähes näkymätön.//Kuin muiston aavistus."

Myöhemmissä proosarunokokoelmissa luontokuvien tilalle tulevat kaupunkikuvat, lähiöt, urbaanin maiseman ja luonnon välinen eroavuus. Lähiö on kuin välitila tai kokonaisin maisema, siellä luonto - metsä ja pelto - kohtaa rakennetun maiseman tornitalot ja leikkipihat. Kaupungin urbaanin kivisen katumaiseman rinnalla lähiössä yhdistyvät luonto ja kaupunki.

Maanosa minussa (2003) kuvaa Eurooppaa, maanosan menneisyyttä, nykyisyyttä ja historiallista muistia, niiden suhdetta ja rinnastumista. Maailmantalous ja muistaminen ovat myös keskeisiä pohdinnan kohteita: "Ulkoa virtaa vähän valoa, paljon ääniä./ Kuppi tyhjenee ja täyttyy kuin omasta tahdostaan,/ mietin voittojani ja tappioitani, ostamista ja myymistä.// En tiedä, päätinkö minä vai päättikö joku muu/ että eksyisin juuri tänne, tähän kaupunkiin.// Sovitan ylleni todellisuutta kuin vääränkokoista paitaa."

Kokoelman Metallisiivet selässä (2004) maisemana on Helsinki, Turku, Praha, Pariisi ja Lontoo, mutta runojen terävä havainnoitsija pysyy yksinäisenä ja eristyneenä. Vuodenaikoja ovat talvi ja alkukevät, kesä näkyy muistojen himmeissä välähdyksissä. Suurten kaupunkien rinnalla runoissa elää vahvasti lähiömaisema parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Lähiöelämä ei supista puhujan ajatuksia, vaan iltakävely voi avautua magneettimyrskyistä Lontoon Cityyn ja reilun kaupan pohdintaan (runo Iltakävely sivilisaatiossa):

Avaruuden rajuilmat
eivät häiritse iltakävelyäni. Seisahdan
purolle, missä pikkupojat purjehtivat
styroksilautoilla vieraisiin maihin. Maapalloa
kieputtaa magneettimyrsky. Kompassit pillastuvat,
neulat hyppivät vimmatusti
sinne tänne. Maata kiertävällä radalla
satelliitit poksahtelevat avaruusromuksi
ja astronautit sinkoavat kirosanoja
painottomuuden kitaan. Täällä merenpinnan tasolla
maa heittää eteeni haljua lumetonta kajoa, päässäni risteilee
iltakävelijän rauhattomia ajatuksia.
Sivistynyt maailmamme:
kourallinen valtioita, muutama valtiomies.
Tyranneilla on yhä tyrannin luonto. Heidän hyvä tuulensa
saa hallintopalatsit pulppuamaan naurua, heidän alakulonsa
saa pikkulapset kuolemaan kaduilla.
Maailmanselityksemme:
pimeneviä puita metsässä, jonka valaisemiseksi
tarvitaan yhä vahvemmat valonheittimet.
Mustavalkoisten valokuvien sankarit
on pantu viralta, palautettu ensyklopedioiden hiljaisuuteen.
Lontoon Cityn vihmaiseen sateeseen katoaa John Maynard Keynes
kulttuurinrakastaja ja pörssikeinottelija,
kapitalismin pelastaja. Hän hallitsi korttipelin taidot
herraseurassa, kallis sikari suupielessä,
mutta huijauksen muodot ovat kehittyneet harppauksin:
Nykyään on osattava rakentaa pelikorteista
uusia kaksoistorneja tuhoutuneiden tilalle.
Maailmankartalle ei tule
uusia mantereita enää, löytöretkien aika on ohi.
Me kuljemme säihkyvissä ruokamarketeissa
muzakin soidessa, hyllyillä siirtomaatavaroita:
kahvia, currya ja banaaneja.
Reilua kauppaa. Ihmiskasvoista kolonialismia.
Tehokkaasti toimivat hyvän omantunnon markkinat
ja jos edistyksen pitää johonkin sammua niin sammukoon
vaikka tähän. Taivas on kadottanut siniset värinsä kun
saavun kotiin. Auringosta rymistävät myrskypilvet
huimaa vauhtia, mutta minä näen vain
tavattoman kirkkaat revontulet.
Suuret asiat tapahtuvat katseelta piilossa,
suuret asiat eivät tapahdu, ovat tapahtuneet jo.

(Metallisiivet selässä 2004)

- Tuija Lassila - Viimeksi päivitetty 18.9.2011
 

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 27.6.2013