Kirjasampo haastattelee: Li Andersson

Kerrohan itsestäsi yleisesti lukijoillemme.

Olen 25-vuotias opiskelija ja Turun kaupunginvaltuutettu. Tällä hetkellä toimin Vasemmistonuorten puheenjohtajana, johon käytän suurimman osan ajastani. Silloin kun en politikoi, pidän lukemisesta, urheilusta ja leffojen katsomisesta.

Minkä tyylisiä tekstejä olet itse julkaissut kirjoissa, lehdissä yms. Mitä haluat niistä kertoa? Oletko kaunokirjallisuutta ajatellut koskaan omaksi ilmaisumuodoksi, esimerkiksi runot tai proosa vaikkapa.

Olen julkaissut paljon blogikirjoituksia ja kolumneja, sekä ollut yhtenä kolmesta kirjoittajasta tietokirjassa Äärioikeisto Suomessa. Tämän lisäksi olen myös kirjoittanut lehtiartikkeleita. Useimmat kirjoitukseni käsittelevät jotain yhteiskunnallista aihetta, mutta tuon kyllä usein myös esille omia pohdintojani aiheesta tai lähestyn jotain aihetta tarinan kautta. Kirjoittaminen ja kirjallinen ilmaisu on hirvittävän tärkeä väline politiikassa toimiville. Pienenä halusin kirjailijaksi, mutta tässä vaiheessa en ole harkinnut kaunokirjallisuutta ilmaisumuodoksi, mutta eihän tulevaisuudesta ikinä tiedä.

Suosikkikirjailijoitasi? Miksi he ovat ja mikä innostaa sinua kaunokirjallisuudessa?

Mun on vaikeaa eritellä jotain yksittäisiä suosikkikirjailjaa. Luen aika monipuolisesti ja eniten tietokirjallisuutta. Nuorempana pidin erityisesti Jostein Gaarderin kirjoista, viime aikoina olen tykännyt esimerkiksi nuoren suomenruotsalaisen kirjailijan Kaj Korkea-ahon kirjasta "Gräset är alltid mörkare på andra sidan" (suom. Tummempaa tuolla puolen).

Olet ollut mukana mm. Äärioikeisto Suomessa (Into, 2012) teoksen tekijänä, haluaisitko valaista kirjan taustoja enemmän?

Kirjassa käydän läpi erilaisia radikaalioikeistolaisia liikkeitä, niiden taustoja, toimintamalleja ja ideologiaa. Kirjan idea on tuoda esille erilaisten radikaalioikeistolaisten liikkeiden kehitystä ja myös niiden eroja, jotta ihmisillä olisi parempi käsitys siitä, mistä puhutaan jos puhutaan äärioikeistosta nykyään.

Useat runoilijat ja prosaistit nykyäänkin tarttuvat tiukasti poliittisiin ratkaisuihin ja yhteiskunnan epäkohtiin, millaisena koet tämän vaikuttamisen keinon?

Mä koen sen erittäin tärkeäksi, se voi jopa olla vakuuttavampi keino kuin poliitikkojen palopuheet tai kirjoitukset. Kulttuurin, kaunokirjallisuuden ja erityisesti proosan ja runouden avulla on mahdollista herättää ihmisissä uusia ajatuksia ja myös saada meitä kyseenalaistamaan tiettyjä ajatusmalleja. Se jättää vastaanottajalle tilaa muodostaa omia ajatuksia ja analyyseja.

Tulevaisuuden suunnitelmia? Aktiivista politiikkaa ja kannanottoa, vai voisiko sinusta syntyä jopa Claes Anderssonin tyyliin runoilija jonain päivänä?

Tulevaisuuden suunnitelmissa tällä hetkellä enemmänkin aktiivista politiikkaa ja kannanottoa, sekä opiskeluiden jatkaminen. Toisaalta tulevaisuudestahan ei ikinä tiedä.

Haastattelu: Kimmo Leijala

Kuva: Li Andersson