Laura Honkasalon Chick lit -romaani.

Teosesittely
18.10.2011

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Laura Honkasalo on helsinkiläinen toimittaja, kirjailija ja kääntäjä mutta tällä hetkellä omien sanojensa mukaan kirjoittava kotirouva ja kahden lapsen äiti. Hän on kirjoittanut kaksi nuorten kirjaa, novellikokoelman, kaksi romaania ja joukon yksittäisiä novelleja. Vuonna 2005 häneltä ilmestyi romaani Tyttökerho.

Kirjassa nuoret kolmeakymppiä lähestyvät naiset istuvat trendikkäissä kaupunkikodeissa tai keskustan muodikkaissa baareissa, ravintoloissa ja kahviloissa puimassa miessuhteitaan. Naisilla on muodikkaat ammatit, he ovat kauniita ja lahjakkaita. Heillä on paljon kaltaisiaan ystäviä. Elämän kuumin kesä on juuri nyt ja tässä, ja silti, aina kun he tapaavat, vähintään yksi on pahasti alamaissa, elämä solmussa. Tyttökerho: Katri, Tuuli ja Nuppu ovat synkkinä sinkkuudesta; he valehtelevat kun sanovat toisin. Jokaisella heistä tulevaisuuden visiossa kajastaa suloisesti tuhiseva vauva, joka herättää aamuisin kolistelemalla tuttipulloa sängyn pinnoja vasten. Mies ja lapsi - joku johon turvata ja joku joka tarvitsee turvaa. Toisinaan, yleensä kiville karahtaneen suhteen jälkeen, ainoa oikea vaihtoehto loppuelämälle on yrittää totutella yksinoloon ja sen onnellisiin puoliin: täydelliseen vapauteen, omaan rauhaan, päätöksiin ja tilaan. Sitten mennään taas baariin, tavataan joku ja aletaan haaveilla punaviini-kynttiläillallisista, yhteisestä osakkeesta ja kesämökistä. Useimmiten baari-illat päättyvät kuitenkin kankkusaamuun tyttökaverin sohvalle ja epäusko valtaa mielen.

Kirja kertoo tämän ajan hyvin toimeentulevista noin kolmekymppisistä ihmisistä. Siitä, miten tämä sukupolvi on elänyt nuoruutensa huuman matkustellen, opiskellen ja palvoen omia intohimojaan. Jotkut jäävät tässä tilanteessa ikuisiksi "huppariaikuisiksi" toiset saavat egoismista tarpeekseen ja aikuistuvat oikeasti. Kirjassa pohditaan ystävyyttä, hyviä ja huonoja parisuhteita, avioliittoa, lasten hankkimista, lapsettomuutta, yksinhuoltajuutta, yksineloa ja millaisia ihmissuhteita ja elämäntapaa tämä aika suosii ja vaatii.

Ehkäpä tämä on juuri se sinkkuromaani, jota kirjailija itse peräänkuulutti kirjoittamassaan Nuoren Voiman artikkelissa 1/2003: ”lukijana toivoisin saavani käsiini sinkkuromaanin, joka olisi surullinen ja synkkä, täynnä aitoa kaipausta ja ihmisten välisiä ristiriitoja”. Sellaisiakin elementtejä romaanissa Tyttökerho on. Kirjassa on vavahduttava todellisuuden tuntu, näitä kuvioita on nähty ja koettu, ja kuten eräässä arvostelussa sanotaan ”kirjaa voi omasta elämäntilanteestaan riippuen lukea kuin nykyisyyttään tai menneisyyttään ainakin”.

Tyttökerho ei tosiaankaan mene sinkkuromaanina Bridget Jones–kategoriaan. Loppuratkaisuna ei ole onnen parisuhdeauvola, joskaan päähenkilö ei myöskään päädy psykiatriselle osastolle depression takia, koska tuntee itsensä täysin hyödyttömäksi.

Nyky-yhteiskunnassa on jotenkin tavatonta ajatella, että yksin eläminen voisi olla se olomuoto, jossa on oikeasti hyvä olla, elämäntapa, jonka ihminen itse valitsee vapaaehtoisesti. Tilastojen mukaan yksin eläjiä on valtavasti, mutta ovatko nämä kaikki epäonnistuneita reppanoita, joita kukaan ei huoli? Voihan myös olla, että he eivät huoli ketään. Yksin eläminen ei myöskään ole tarttuva tauti mutta ohimenevä vaihe se kyllä voi olla. Sinkkuviihdekirjallisuudessa yksin elävää onnellista sankaritarta saa turhaan hakea.

Toisaalta yksinäisyys on todellinen yhteiskunnallinen ongelma ja perhettä haluavat nuoret ihmiset tekevät hartiavoimin töitä löytääkseen ”sen oikean”. Jos ja kun kaikki perussettiin kuuluvat statussymbolit saadaan hankittua, tuleekin avioero ja miten niille hartaudella hankituille lapsille sitten käy? Näitä teemoja Laura Honkasalo käsittelee teoksissaan realistisella otteella.

”Inhoan kyynisyyttä ja ironista kirjallisuutta, haluan kirjoittaa lämmintä proosaa” kirjailija on todennut. Siinä tavoitteessaan hän onnistuu, olipa aiheena sitten ajan ja aikakauden kuvaus, lapsuuden vaikeat ja ristiriitaiset kokemukset, avioeron vaikutukset perheeseen, parisuhdeviidakko tai nuoruuden epävarmuus.

-  Mä rakastan sua Katri.
-  Siinähän rakastat. Sä olet myöhässä. Sä et saa uutta mahdollisuutta, ne kaikki meni jo. Mä olin aina täällä, mä odotin sua, ja sä kävit vaan pyyhkimässä paskaset kenkäsi muhun ja porhalsit pitämään hauskaa Helsingin yöhön.
- Sulla on se toinen, Milo sanoi. Hänellä oli kaunein surullinen ilmeensä, se joka sanoi: Pelasta minut, korjaa minut, hoivaa minua.
-  En mä seurustele sen kanssa, mä vaan panen sen kanssa ihan niin kuin sä panit niiden sun eroottisten ystävien kanssa. Mä en aio seurustella, mä en halua ketään toista. Mä haluan olla mä.

(Tyttökerho, 2005)

Esittelyn innoittajana romaanin lisäksi on käytetty Laura Honkasalon kirjoittamaa artikkelia ”Sinkkusankaritar sovinismin asialla” (Nuori Voima nro 1 / 2003).

- Satu Vähämaa -

Esittely on julkaistu aiemmin vuonna 2005.

 

Viimeksi päivitetty 1.4.2008
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 18.10.2011