J. Pekka Mäkelä

J. Pekka Mäkelä (s. 1962) kuuluu uuden suomalaisen science fiction -kirjallisuuden kärkikaartiin. Hän on ehtinyt tähän mennessä julkaista 3 romaania, tietokirjoja sekä suuren määrän suomennoksia. Mäkelä tunnetaan myös musiikin monitoimimiehenä ja toimittajana.

Mäkelän romaanituotannon kohdalla lajityyppiin liittyvä kysymykset nousevat väistämättä esille. Perinteisen luokittelun mukaan ne ovat scifiä, mutta laajemmin ajateltuna ne voisi liittää laajemman spekulatiivisen fiktion yläkäsitteen alle. Spekulatiivisella fiktiollahan viitataan kirjallisuuteen, jossa sotketaan realistista ja mielikuvituksellista ilmaisua keskenään. Mäkelä on tietoisesti halunnut korostaa lajityyppien sekoittumisen tärkeyttä uutta luovan kirjallisuuden synnyttämisessä. Hän onkin reaalifantastikoiksi kutsutun kirjailijaryhmän perustajajäsen yhdessä Pasi-Ilmari Jääskeläisen, Anne Leinosen ja Juha-Pekka Koskisen kanssa. Jääskeläinen määrittelee ryhmän mainoksessa reaalifantasian seuraavasti: ” …kirjallisuutta aidoimmillaan - kerronnan vapautta, mimesiksen ja fantasian kudosta, jossa käsitellään todellisuuden ilmiöitä kaikin tarvittavin kirjallisuudellisin keinoin.” Tässä lauseessa ollaan myös Mäkelän tuotannon ytimessä: jopa inhorealistisuutta lähentelevän ihmiskuvauksen ja utopististen tapahtumaketjujen yhdistelmässä.

Mäkelän kaikkien teosten päähenkilönä on tukevasti keski-ikäinen mies, jolta alkaa vaihtoehdot olla vähissä. Heillä on kaikilla takanaan useita kariutuneita ihmissuhteita sekä epäonnistuneita uraputkia ja unelmia. He ajelehtivat nykyhetkessä epämääräisesti ilman selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia aivan kuten monet tämän päivän pätkätyöläiset ja työttömät. Alshain (2006) ja Nedut (2007) teosten päähenkilöillä on onneksi intohimonaan musiikki, jonka kautta heillä on mahdollisuus kokea yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten ja jopa kosmisten voimien kanssa. Musiikin olemusta Mäkelä pohtii teoksissaan usein ja aina oivaltavasti. Alshainissa tulee esille musiikkimakujen liitännät vallitsevaan yhteiskuntarakenteeseen: jäykässä ja ylhäältä päin johdetussa järjestelmässä improvisoidulla tai muuten vapaalla ilmaisulla ei ole ymmärtäjiä, kun taas muodoltaan tiukka taidemusiikki on suosittua. Nedut on itse puolestaan scifi-aineksilla maustettu fiktiivisen rockbändin historiikki, jossa musiikki on sekä vapautunutta irrottelua että kahlitseva pakkomielle.

Mäkelän kaunokirjallisessa esikoisteoksessa 391 (2004) henkilökuvauksen sijasta toiminnan suoraviivainen vauhdikkuus on etusijalla. Teos on lähes toimintaelokuvan tavoin rakentunut kertomus aikamatkailusta 2. maailmansodan, antiikin Aleksandrian ja vuoden 1989 välillä. Päähenkilönä on kanadansuomalainen sotakuvaaja, joka päätyy hävittäjäkoneen kyydissä vuoteen 391 jKr. pelastamaan Aleksandrian kirjaston aarteita hävitykseltä. Mäkelä on tutkinut perusteellisesti aikakauden historiaa ja on kyennyt kuvaamaan uskottavasti muinaisen suurkaupungin kaoottista ihmisvilinää ja eri ryhmien välisiä ristiriitoja. Historiallisten mullistusten vähittäinen eteneminen ja kulttuuririkosten taustalla vaikuttavat poliittiset ja ideologiset tekijät korostuvat kuvauksessa, varsinkin kun Aleksandrian tapahtumat rinnastuvat ajallisesti nykypäivään. Yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien etujen ajaminen on historian kuluessa johtanut lukuisiin katastrofeihin ja mullistuksiin, vaikka itse tapahtumien keskipisteessä tilanne on ollut näennäisen staattinen. Teos käsittelee rivien välissä näin myös nykypäivän välinpitämättömyyttä ja ihmisten silmitöntä tuhovimmaa.

Alshain (2006) on Mäkelän teoksista ehkä perinteisin scifi-romaani. Kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvassa romaanissa kerrotaan Alshain syrjäisestä siirtokunnasta, jota Maasta lähteneet ihmiset asuttavat. Planeettaa peittää valtava meri ja muutama pieni manner tai saari. Meri käyttäytyy oudosti elävän organismin tavoin, joidenkin herkkien ihmisten on sanottu jopa keskustelleen sen kanssa. Siirtokunnan yhteiskunta on kehittynyt kieroutuneeseen suuntaan: demokraattinen järjestelmä on korvautunut pelkästään yritysten etuja ajavien edustajien vallalla, ihmisten toimintaa valvotaan jatkuvasti ja ilo on kadonnut asukkaiden elämästä. Mäkelä kuvaa viiden eri henkilöhahmon näkökulman kautta monimutkaisen juonikuvion, johon liittyy salamurhia, vallankumoussuunnitelmia, terrorismia, tutkimusmatkailua ja ihmissuhdekiemuroita. Teoksesta välittyvä tulevaisuudenkuva on pessimistinen dystopia siitä, mihin mekin olemme kovaa vauhtia menossa. Elävä meri viitannee Stanisław Lemin romaaniin Solaris, josta Andrei Tarkovski teki maineikkaan elokuvan. Meren funktio on Mäkelän kertomuksessa kuitenkin aivan toisenlainen.

Nedut (2007) on Mäkelän viimeisin teos, joka keskittyy lähivuosien tapahtumiin Vantaan Korsossa ja Helsingissä. Neandertalilaiset ovat palanneet Maahan vaatimaan muinoin menettämiään alueita takaisin itselleen. He asuttavat Keski-Euroopan ja häätävät kaikki ihmiset pois mailtaan. Tätä valtavaa ihmisjoukkojen siirtoa ja muita mullistuksia Mäkelä kuvaa vain ohimennen, uutisten ja ihmisten välisten keskustelujen kautta tulevana hajatietona. Kerronta keskittyy vain ja ainoastaan ex-rokkarin Jolle Peltolan havaintoihin ja tietoihin. Hän on umpikujaan ajautunut keski-ikäinen mies, joka ei jaksa enää elätellä nuoruutensa unelmia muusikon tai sarjakuvapiirtäjän urasta. Peltolan 1980-luvulla perustetun bändin Dystokion uraa käydään yksityiskohtaisesti läpi ja teos päättyy ryhmän esiintymiseen Ankkarockissa. Neandertalilaisetkin sotkeutuvat mukaan kuvioihin, mutta teoksen keskuksena pysyy alusta loppuun Jollen yritys löytää mieltä elämäänsä. Jollen lukkiutuneen persoonan ja ahdingon kuvaus on välillä jopa inhorealistisen ahdistavaa, mutta Mäkelä pyrkii hänen kauttaan kuvaamaan aikaamme piinaavaa yltiöindividualistista asennetta. Mäkelä tuo esille myös spekulatiivisia tieteellisiä pohdintoja neandertalilaisten ja nykyihmisten välisestä erosta. Hävisivätkö neandertalinihmiset aikoinaan, koska he eivät kyenneet yhteisölliseen toimintaan samalla tavoin kuin nykyihmiset? Onko meistä tullut ajan myötä samanlaisia kuin neandertalilaiset? Teoksessa hahmotetaan nykypäivän ongelmia reaalifantasian keinoin tavalla, johon pelkästään realistisella kerronnalla ei ole mahdollisuuksia.

    - Jukka Uotila -

Viimeksi päivitetty 26.11.2007
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 17.10.2011