Filigraanityttö

Yläkouluikäisellä Ennillä on salaisuus. Hän kuulee päässään Varoittajan äänen, joka kertoo tulevista vaaroista. Enni uskoo voivansa estää kauhukuvien toteutumisen pitämällä lapsuusvuosien pehmolelut aina tietyssä järjestyksessä ja pyörittämällä sormessaan olevaa filigraanisormusta: kolme kertaa vasemmalle, kolme kertaa oikealle. Silloin Varoittaja vaikenee. Sormusta käyttämällä Enni uskoo pitävänsä itsensä, ja myös läheisensä turvassa. Enni ei voi kertoa Varoittajasta kenellekään – kuka häntä uskoisi? Jatkuva valppaana olo vaatii kuitenkin veronsa, eikä Enni ei koskaan voi rentoutua täysin. Jos Enni unohtaa, voi mitä tahansa pahaa tapahtua…

Pian Enni saa kuitenkin huomata, että sormuksesta ja pehmoleluista huolimatta kaikki ei olekaan hänen vallassaan. Vanhemmat puolestaan kiinnittävät huomiota Ennin vaitonaiseen olemukseen ja jatkuvaan käsien pesemiseen. He huolestuvat: mikä Enniä vaivaa?

Kun naapuriin muuttaa uusi poika, on Enni näkevinään kohtalotoverin. Voiko olla, että hän ei ole ainoa, joka kuulee Varoittajan äänen?

Anu Holopaisen nuortenromaani Filigraanityttö kuvaa ahdistuneisuutta ja pakko-oireita herkästi, mutta uskottavasti. Kirja tekee selväksi sen, että ahdistusta ja muita mielenterveyden haasteita voi olla kenellä tahansa, iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. Filigraanityttö on sujuvasti kirjoitettu kirja pelkäämisestä ja huolesta – myös siitä, että ongelmien kanssa ei tarvitse jäädä yksin.