Romppainen, Katariina

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Irmeli Jung / Otava

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Olen kirjailija. Kahteen sanaan sisältyy paljon – päällimmäisenä ilon ja onnen tunteita. Siis on onni saada tehdä työtä, joka tuntuu leikiltä. Työtä, josta unelmoin jo lapsena. Välillä pitää melkein nipistää itseäni, että onko tämä ihan oikeasti totta? Että toiveet voivat toteutua. Että kaikki on mahdollista. No, ammattikirjailijan työhön ja elämään kuuluu toki kaikenlaisia fiiliksiä, vähemmän hohdokkaitakin, mutta pääsääntöisesti tykkään tolkuttomasti tästä hommasta.
Silloin kirjoittaminen sujuu, kun sormet juoksevat näppäimillä enkä itsekään tiedä, mitä sieltä oikein on tulossa. Ja mitä tarinan vallanneet henkilöt seuraavaksi mahtavat keksiä?
Kirjan kirjoittaminen on kuin palapelin kasaamista. Palat ovat olemassa, jossain, mutta minun täytyy maanitella ne esiin. Tätä prosessia sävyttävät uteliaisuus, ihmetys ja usein nauru.
On kirjoittaminen välillä rankkaakin. Joskus se koskettaa syvältä ja nostaa mielen syvyyksistä sinne hautautuneita tunteita, muistoja ja kokemuksia. Parhaimmillaan niistä siivilöityy jotain tarinaan. Jotain minkä olen kokenut, tuntenut tai läheltä nähnyt. Jotain, mikä tekee keksitystäkin tarinasta sisäisesti toden.

Olen kirjoittanut pikkutytöstä asti. Ensimmäisen kirjoitukseni lähetin lehteen kuusivuotiaana. Kirjoitan ja haluan ehdottomasti, että tekstejäni luetaan. Että ne tuottavat lukijassa iloa, helpotusta ja ahaa-elämyksiä. Saavat kirjani myös ravistella ja jättää ajatuksien siemeniä kytemään lukijan päähän, mutta mieluusti hyvässä mielessä. Elämä on loppujen lopuksi aika hieno juttu, ajatuksilla on räjähtävä voima ja ihmeitä todella tapahtuu.

Elämäkertatietoa

- Sadun ja toden rajamailla kulkeva tarina ei alleviivaa, vaan opastaa suvaitsevaisuuteen niin, että vaikeudet voi voittaa, kunhan uskoo itseensä. (Satakunnan kansa 6.4.2003 kirjasta Leppäkerttu ja huuliharppu otsikolla Ripaus taikaa auttaa aina)

synt. 7.6.1964 Kemijärvellä, asuu Akaan Toijalassa
perhesuhteet: mies, kaksi lasta
vanhemmat: Martta Romppainen, os. Salmela, (1917-2009) ja Viljami Romppainen (1911-2006)
opinnot: ylioppilas, sosiologian, tiedotusopin ja draaman opintoja Tampereen yliopistossa, luovan kirjoittamisen opiskelua Viita-akatemiassa, useita käsikirjoituskursseja
ammatti: vapaa toimittaja, kirjailija

palkinnot: kunniakirja lasten lyhytelokuvien käsikirjoituskilpailussa v. 1996
Tampereen kaupungin luovan kirjallisuuden työn palkinto 2006, 2011
muuta: Esikoiskirja Leppäkerttu ja huuliharppu valittiin Suomen edustajaksi kansainvälisen nuortenkirjaneuvoston IBBY:n dokumentaatiokeskuksen kirjanäyttelyyn Norjaan 2004.
Arvid Lydecken –palkintoehdokkuus 2006 (Sääskentapporock)
LukuVarkaus –palkintoehdokkuus kirjalle Sääskentapporock 2007
Arvid Lydecken -palkintoehdokkuus 2008 (Rokkisokki)


jäsenyyksiä:
Suomen Kirjailijaliitto 2008 –
Suomen Nuorisokirjailijat 2004 –
Pirkkalaiskirjailijat 2003 –
Suomen Journalistiliitto 2001 –
Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja 2009 -

harrastukset: jooga, oleilu luonnossa, sauvakävely, avantouinti, lukeminen, muutamat tv-sarjat

Katariina Romppainen on Akaan Toijalassa asuva toimittaja, kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on julkaissut esikoisteoksensa, lastenromaanin Leppäkerttu ja huuliharppu, vuonna 2003. Lastenkirjallisuuden lisäksi Katariina Romppainen on tehnyt romaaneja aikuisille, käsikirjoituksia näytelmään, elokuviin ja tv-sarjaan.

"Halu kirjoittaa kirjoja heräsi jo pikkutyttönä. Mitä enemmän luin, sen enemmän halusin itsekin kirjoittaa. Selkeäksi päämääräksi kirjailijan työ tuli vasta monien vuosien etsinnän jälkeen, kun olin jo liki kolmikymppinen ja pääsin opiskelemaan tamperelaiseen kirjoittajakouluun Viita-akatemiaan.

Ensimmäinen kirjani tulee aina olemaan rakkain, koska se avasi ovet kirjojen tekemisen maailmaan. Toisaalta viimeisin kirjani on aina merkittävin, koska se kuvaa omaa sielunmaisemaani ja ammattitaitoani tuoreimmillaan."

Esikoisteosta Leppäkerttu ja huuliharppu on luonnehdittu lämminhenkiseksi tarinaksi yksinäisyyden voittamisesta ja erilaisuuden kunnioittamisesta. Kirja valittiin v. 2004 Suomen edustajaksi kansainvälisen nuortenkirjaneuvoston IBBYn dokumentaatiokeskuksen kirjanäyttelyyn Norjaan.

Katariina Romppaisen toinen lastenromaani Salainen sähkökitara ilmestyi vuonna 2004. Kirjan 11-vuotias päähenkilö haaveilee kitaransoitosta ja pääseekin lopulta tavoitteeseensa punk-yhtyeen kitaristiksi. Päivi Heikkilä-Halttunen arvioi, että rockmusiikkiharrastusta on kuvattu vähän noin 10-vuotiaille suunnatuissa kotimaisisssa varhaisnuortenkirjoissa: "Siksipä Salainen sähkökitara on aiheensa vuoksi napakymppi! - - Romppainen karrikoi roimasti aikuisia sivuhenkilöitään ja liioittelee sankarinsa ahdinkoa ja epäonnisuutta. Ratkaisu voi olla hyvinkin harkittu: tällainen asioiden paisuttelu ja vähempiosaisen päähenkilön surkuttelu antaa varmasti pontta esimurrosikäisen lukijakunnan uholle ja unelmille." (Onnimanni 2005, 1 liite s. 13-14)

Katariina Romppaisen lastenromaanit ovat ilmestyneet Otavan tasokkaassa Pultti-sarjassa.

Luovan työnsä lähtökohtia Katariina selvittää: "Tarina. Halu kertoa tarinoita. Kyseinen piirre tai ominaisuus minussa pahenee vuosi vuodelta. Onneksi olen nyt löytänyt kanavan tälle alituiselle tarinoimiselle, joka varmasti rasittaa jo lähipiiriäni."

Vuosien varrella itselleen tärkeistä kirjailijoista ja mahdollisista hengenheimolaisista Romppainen kertoo: "Tällaista listaa on hieman vaikea tehdä, mutta kirjaan joitakuita lempikirjailijoitani, aloittaen lapsuudesta ja nuoruudesta:
Astrid Lindgren, Rauha S. Virtanen, Anni Polva, L. M. Montgomery, Anni Swan, Väinö Linna, Maria Jotuni, Daniel Katz, Juhani Peltonen, Veikko Huovinen, Timo K. Mukka, Mika Waltari, L. Onerva, Herman Hesse, Kurt Vonnegut, Charles Bukowski, Henry Miller, Philip Roth, Roald Dahl, Milan Kundera, John Irving, Fay Weldon, Isabel Allende, Nick Hornby, Helen Fielding ..."

Katariina Romppainen kommentoi suhdettaan pirkanmaalaisuuteen: "Pirkanmaalaisuus on minulle tätä päivää. Arkea, hyvää elämää. Olen asunut Pirkanmaalla jo yli puolet elämästäni. Tuskin muutan koskaan pois. Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle siitä, mitä täkäläisten ihmisten pääkopassa liikkuu. Siinä auttaa suuresti se, että kotonani asuu kolme syntyperäistä pirkanmaalaista, ihan mukavaa sakkia."


Makuasioita:

Varhaisin taide-elämykseni on tainnut olla television tuottama. Meille hankittiin jalallinen mustavalkoista ohjelmaa lähettänyt maaginen laatikko pirtin nurkkaan, kun olin parivuotias. Muistan sieltä koukkunenäisen Kasperin ja Eulaalia Kenkkusen. Sitten rakastuin Rodney Harringtoniin ja halusin oppia lukemaan, jotta tietäisin käännösteksteistä, mitä tämä ihanuus puhuu. Näin Peyton Placen ansiosta kirjoitettu kieli avautui minulle viisivuotiaana ja pian sen myötä sukelsin kirjojen maailmaan.
Noilta vuosilta on perua kiintymykseni Rauha S. Virtasen Selja-sarjaan. Seljan perheestä tuli lapsuudessani melkein todellisempi kuin oma perheeni. Toinen vaikuttava sukukronikka oli Mazo de la Rochen Jalna-sarja.
Eri elämänvaiheissa minulla on ollut lukuisia lempikirjailijoita, laidasta laitaan: nuorena luin samaan aikaan mm. Charles Bukowskia ja Hermann Hesseä. Fay Weldon ja Isabel Allende ovat joskus innostaneet kovasti. Tällä hetkellä pidän paljon Nick Hornbyn kirjoista. Ja Sattumuksia Brooklynissä teki minustakin vihdoin Paul Auster –fanin. John Irvingin varhaisemman tuotannon helmet ovat yhä rakkaita. Suomalaisista kirjailijoista ehkä Mika Waltari on ollut innoittavin, pitkässä juoksussa, ihailen Waltarin notkeaa kieltä ja hänen tapaansa tuottaa raskaistakin aiheista elävää ja lennokasta proosaa. Waltarin henkilöt ovat usein henkisiä etsijöitä, mikä on suomalaisessa kirjallisuudessa virkistävää. Eniten pidän Turms, kuolemattomasta, ja sen vahvasta mystiikasta. Samaa henkistä etsintää tuntuu olleen Suomen kuvataiteen Kultakauden taiteilijoissa. Ehkä siksi tuolloin vaikuttaneiden taiteilijoiden teokset vetoavat minuun. Jos saisin hypätä aikakoneeseen, matkaisin 1800-luvun viimeisille vuosikymmenille tai 1900-luvun alkuun tapaamaan Akseli Gallen-Kallelaa, Eero Järnefeltiä, Pekka Halosta, Hugo Simbergiä, Ellen Thesleffiä, Schjerfbeckin Heleneä…
Musiikissa diggaan rokkia. Tykkään 1980-luvulla uransa aloittaneiden ja yhdessä minun kanssani ikääntyneiden suomirokkareiden musiikista. Kauko Röyhkä, Tuomari Nurmio, Lännen Jukka J. Karjalainen, Maritta Kuula… Siinä sivussa kuuntelen sekalaisia kotimaisia ja ulkomaisia bändejä. Joskus kuuntelen bluesia, joskus vanhan liiton heviä, joskus progea.
Elokuvista pidän rehevistä draamakomedioista. Sellaisista, joita katsoessa saa itkeä ja nauraa. Pedro Almodovar on yksi suosikkiohjaajani. Lisäksi mieleeni nousee pari ruotsalaista esimerkkiä 2000-luvulta: Lukas Moodyssonin Kimpassa ja Maria Blomin Takaisin maalle.
Tv-sarjoista minua ovat koukuttaneet mm. Mullan alla, Rimakauhua ja rakkautta, Sinkkuelämää, Todella upeeta, koko Dennis Potterin tuotanto, Villi Pohjola ja Twin Peaks. Tykkään myös pelleilyohjelmista, ja olen ikuinen Kummeli-fani.
Aikakausista minua on aina kiehtonut 1920-luku ragtime-rytmeineen. Olen varmaan jossain edellisessä elämässäni tanssinut polkkatukassa ja suoralinjaisessa mekossa charlestonia ja poltellut savuketta pitkällä imukkeella.
Mieluisin paikka maailmalla vaihtelee mielialojen mukaan. Metsäläinen minussa rauhoittuu ja virkistyy korven kätköissä kallion päällä veden äärellä. Mielellään Lapissa. Pienempikin metsäaukea riittää, tärkeintä, että siellä kuulee vain hiljaisuutta. Toisaalta minussa asuu myös cityihminen, joka nauttii ison kaupungin katujen vilinästä ja vanhasta arkkitehtuurista, puistoista, kahviloista ja pubeista.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat:

Runoja Kemijärven kirjoittajien antologiassa Seinälehtiä 5 (Kemijärven kaupunginkirjasto 1986)
Stoppi (novelli) sisältyy kokoelmaan Että iloni olisi tuuli joka kantaa / toim. Terttu Härkönen (Mummon kammari 2004)
Patologisia potenssilääkkeitä ; luku sisältyy teokseen Liian monta olutta : Dekkarimaraton 97 (1997)

Näytelmät, käsikirjoitukset:

Ihan näin meidän kesken (pienoisnäytelmä, 2006)
Kevätpäivän seisaus (näytelmä, 2004)
Saaren vangit (elokuvakäsikirjoitus, 2002, ohjaaja Markku Puustinen)
Siskokullat : sketsejä perhe-elämästä (TV 2:n 12-osaisessa Terveisiä perheestä -ohjelmasarjassa, 2001, yhdessä ohjaaja Hilkka Yli-Arvon kanssa)
Lennä, lennä Leppäkerttu (lasten lyhytelokuvakäsikirjoitus, 1996, yhdessä Tiina Siiran kanssa)
Suomi-äidin tyttäret (tv-komediakäsikirjoitus) 1998

Lehdissä julkaistuja novelleja:

Etelän yö toi hänen elämäänsä muutoksen, Aviisi 8.3.1989
Ota minut vastaan…, Aviisi 27.3.1991
Vimpe ja vihreät silmät, Vinski 3/2006
Milla Magia muuttaa mielensä, Villivarsa 2/2007
Kesän paras pyöräretki, Koululainen -lehden Räppäri-liite, 6/2007
Kerro totuus, Juuli, Koululainen 8/2007
Ihan oikea kesätyöpäivä, Koululainen 7/2007

Tekstinäyte

Ote teoksesta Leppäkerttu ja huuliharppu (2003)

Maria näytti yhtäkkiä pieneltä ja surkealta. Kerttu tajusi, ettei hän tiennyt Marian kotiasioista yhtään mitään. Hän tiesi vain, että tämä oli hoidossa sairaalassa ja rakasti shoppailemista ja karkkia. - Voitko sinä ikinä parantua ja päästä kotiin lastenosastolta?
- En, Maria sanoi. - Tai ehkä voisinkin, jos haluaisin. Mutta ei paljon kiinnosta. Olen vammainen. Turha jämä.
- Älä sano noin, Kerttu huudahti. - Olet kaikkea muuta kuin jämä.
- Perustele, Maria tivasi.
- Sinähän olet hauska, rohkea ja kekseliäs! Sinun kanssasi ei ole hetkeäkään tylsää. Sitä paitsi olet auttanut minua hirveästi - ilman sinua en ikinä olisi esiintynyt enkä voittanut kykykilpailua.
Maria nyökkäsi hitaasti. - Totta. Taisin tehdä sinulle hyvän työn, vaikka tarkoitus oli paha.

Lähteitä ja viittauksia

Virikkeitä 2003, 3 s. 52, Teresia Volotinen - arv. teoksesta Leppäkerttu ja huuliharppu
Aamulehti 6.4.2003: Seitsemän tähden huuliharppu pelastaa päivän - arv. teoksesta Leppäkerttu ja huuliharppu
Satakunnan kansa 6.4.2003: Ripaus taikaa auttaa aina - arv. teoksesta Leppäkerttu ja huuliharppu
Onnimanni 2005, 1 liite s. 13-14, Päivi Heikkilä-Halttunen - arv. teoksesta Salainen sähkökitara
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 6. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2009.