Teräs, Mila

Kirjoittaminen tapa hahmottaa maailmaa

"Kirjoittaminen on minun tapani hahmottaa maailmaa ja sitä, mitä on olla ihminen. Pyrin kuvaamaan ihmisen mieltä ja ihmisten välisiä suhteita. Kirjoitan myös rakkaudesta suomen kieleen. Kielellä on suuri sija kirjoissani. Tähtään tarkkaan, tuoreeseen ilmaisuun. Kirjoissani saattaa myös äkkiä huomata joutuneensa oudolle polulle; niistä voi löytää isomman tai pienemmän ripauksen maagista."

"Kirjailijana koen olevani vasta alussa. Tahtoisin jatkuvasti kehittyä. Haaveeni onkin kirjoittaa erityyppisiä tekstejä - niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Kaksi ensimmäistä romaaniani on suunnattu nuorille aikuisille, mutta niitä voivat hyvin lukea myös aikuiset lukijat."

"Kirjoitan maailmaani järjestykseen. Rikon maailmani järjestyksen kirjoittamalla.
Tulkitsen sanoilla ihmisenä olemista.

Lauseillani koetan antaa ajatuksilleni ja tunteilleni muodon. Sanoja pitkin hapuilen kohti rauhan tunnetta. Kirjoittaminen on myös pyyntö tulla kuulluksi.

Kirjoittaminen on tärkeää kuin hengittäminen."

Tie kirjailijaksi

"Tieni kirjailijaksi alkoi varmasti heti, kun äitini ryhtyi lukemaan minulle satuja. Harvoista asioista olen elämässäni niin paljon nauttinut kuin sanoista. Olen kirjoittanut aina. Jo lapsena haaveilin kirjailijan ammatista.
Myöhemmin lähdin opiskelemaan kirjallisuutta ja kirjoittamista. Käsikirjoituksen Tyttö tulevaisuudesta -romaaniin kirjoitin loppuun ja tarjosin kustantajalle saatuani siitä kannustavaa palautetta Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittajakoulutuksessa."

Päijät-Häme sanoissa ja tekstissä

"Koko lapsuuteni ja suuren osan nuoruuttanikin olen viettänyt Päijät-Hämeessä. Paikkakunta on siis minussa, minun sanoissani. Sanoissani on päijäthämäläisen olemisen rytmi ja maiseman vaihtelut vuoden aikojen mukaan. Kuvaan päijäthämäläistä luontoa, joka inspiroi minua jatkuvasti ympärilläni. Saatan myös kirjoittaa seudun ihmistyypeistä. Suuri osa muistoistani liittyy Päijät-Hämeeseen, mikä ei voi olla vaikuttamatta teksteihini."

Makuasioita:
Vaikuttavia taide-elämyksiä:
Minuun on vaikuttanut lukematon määrä kirjoja. Runoista ensimmäisinä mieleen nousevat ainakin Kirsi Kunnaksen, Eeva-Liisa Mannerin ja Rakel Liehun runot.
Kalevala on mahtava maaginen sanalipas.
Tyttökirjaklassikoista unohtumattomia ovat Emilia- ja Anna-sarjat. Brontën sisarusten Kotiopettajattaren romaani ja Humiseva harju kuuluvat myös tunnelmallisiin klassikkosuosikkeihini.
Uudemmasta proosasta hienoja kokemuksia ovat olleet muun muassa Jens Christian Grondahlin Lokakuun hiljaisuus, Ranya Elramlyn Auringon asema, Anja Snellmanin Ihon aika, Eira Stenbergin Häikäisy, Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, Johanna Thydellin Katon kokoinen tähtitaivas, Sari Mikkosen Naistenpyörä, Asko Sahlbergin Pimeän ääni ja Rakel Liehun Helene.

Kuvataiteen puolelta ihailen Helene Schjerfbeckin upeaa ja herkkävireistä ilmaisukykyä. Minua viehättävät myös esimerkiksi monet Hugo Simbergin maalaukset. Akseli Gallen-Kallelan Ad Astra -taulu on löytänyt paikan seinältäni - tosin itse taiteilemanani jäljennöksentapaisena.

Pidän enemmän eurooppalaisista kuin amerikkalaisista elokuvista. Elokuvia tunnen vähemmän, mutta ainakin Pedro Almodovarin tuotanto kiehtoo.

CMX:n Minun sydämeni on särkynyt kappale on jäänyt mieleeni kiehtovan sanoituksensa vuoksi. Kuuntelen mielelläni myös klassista musiikkia.

Fiktiivinen henkilö, johon voisin edelleen samastua on Uuden Kuun Emilia. Runotyttö-kirjoilla on ollut vaikutuksensa siihen, että aloin itsekin lapsena kirjoittaa ja haaveilla kirjailijan ammatista.

Mielipaikkoja:
Viihdyn kirjojen maailmoissa, luonnon keskellä, omassa sängyssäni, kotonani, kirjastoissa, itselleni tuntemattomissa maailmankolkissa, vanhoissa keskiaikaisissa kaupungeissa, valkoisen paperin ääressä, hyvissä lauseissa, haaveissa, herkullisissa ruokaravintoloissa, perheeni ja hyvien ystävieni seurassa, valoisissa kesäpäivissä.

Vierailisin mieluusti 1800-luvulla tai keskiajalla. Tosin näissä aikakausissa olen jo päässyt käymäänkin omia reittejäni pitkin - kirjoittaessani. Menneissä vuosisadoissa kiehtoo tietynlainen yksinkertaisuus, luonnon voima, erilaiset uskomukset ja omat sukulaiseni, joita tahtoisin tavata.

Ärsyttävää ja mukavaa:
Minua harmittavat esimerkiksi turha tavara, sen haaliminen, kiire, moottoritiellä ajaminen, tupakoiminen, epäoikeudenmukaisuus, turhantärkeily, kiusaaminen, selän takana ilkeily, lapsiin kohdistuva pahuus, suvaitsemattomuus ja rasismi.

Pidän onnellisista lopuista. Iäkkäät ihmiset elämänkokemuksineen saavat minusta ystävän ja ihailijan. Pidän myös lapsista, koska heissä on viisauden lisäksi paljon rakkautta, valoa ja toivoa. Käsinkirjoitetut viestit tekevät vaikutuksen. Pidän kielestä. Väreistä. Hiljaisuudesta. Valosta. Luonnosta. Lasillisesta hyvää punaviiniä. Tanssimisesta.

Minua ilahduttavat myös myötäelämisen kyky, myönteisyys, ystävällisyys ja rehellisyys.

Elämäkertatietoa

Mila Teräs on lahtelaissyntyinen kirjailija, joka asuu nykyään Orimattilassa. Päijät-Hämeessä hän on asunut koko ikänsä opiskeluaikaa ja kolmea Mäntsälässä vietettyä vuotta lukuun ottamatta.

vanhemmat: Pirjo ja Veikko Kauppinen

opinnot ja ammatit:
yo, Tiirismaan lukio 1995

FM, Tampereen yliopisto 2002
luovan kirjoittamisen opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa
kesätoimittajan, toimittajan ja freelancetoimittajan töitä 1998-2004
vapaa kirjailija vuodesta 2005

kirjalliset palkinnot ja kunniamaininnat:
kunniamaininta J. H. Erkon novellikilpailussa 2002
toinen sija HumArt -kustannuksen runokokoelmakilpailussa 2001
kunniamaininta Pirkanmaan kirjoituskilpailun runosarjassa 2001
2. palkinto Pirkanmaan kirjoituskilpailun novellisarjassa 2000
3. palkinto J. H. Erkon novellikilpailussa 2000
Topelius-palkintoehdokkuus v. 2006 (Sininen huone) IBBY:n kansainvälinen lasten ja nuortenkirjallisuuden kunnialista v. 2007 (Sininen huone).

harrastukset:
lukeminen, aikuisbaletti, seuratanssit, puutarhan hoito sekä öljyvärimaalaus.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Romaanit
Tyttö tulevaisuudesta. Otava 2004.
Sininen huone. Otava 2006.
Telma ja tarinoiden talo, Otava 2010
Telma ja salaisuuksien saari, Otava 2011

Antologiat
Kielivuori, tarinoita kielen oppimisesta. Olavi Jama (toim.) Kansanvalistusseura 2002.

Tekstinäyte

Päivä päivältä se katsoo enemmän kohti. Vauvan silmät avautuvat yhä suuremmiksi, muuttuvat entistä tarkkaavaisemmiksi.
Sen katseeseen ei ole vielä ajelehtinut kaikkea sitä roinaa, mikä saa aikuiset pälyilemään, kääntämään päänsä. Sen katse on puhdas kuin vastapesty lasi. Hellyys näkyy siinä juuri niin pehmeänä kuin se onkin.

Kukaan ei katso Sigridiä silmiin yhtä pitkään, yhtä estottoman suoraan, yhtä rakastuneesti kuin vauva. Kenenkään silmistä hän ei ole nähnyt näin läheltä omaa itseään. Kun he katselevat toisiaan, Sigridin mielen pimeä maisema vähitellen katoaa.
He ovat kohdanneet. He ovat vihdoin heränneet yhteisestä, tummasta unesta, jossa he ovat sokeasti hapuilleet toisiaan kohti. Kahdestaan he eivät enää koskaan pelkäisi pimeää. Sen tajutessaan Sigrid tuntee yhtäkkisinä, vavahduttavina kipuina ruumiissaan kaikkien niiden äitien tuskan, jotka ovat menettäneet lapsensa.
Kun vauva makaa kuuma pää vasten Sigridin vatsaa, hänestä tuntuu siltä, kuin juuri olisi havahtunut kohdalleen, painautunut puuta vasten syvällä maan sisässä.
Odottamisen ilo, kypsänä ja täytenä olemisen ilo, kaksinkertaisen olemassaolon ilo, pimeyden ilo, näkemisen ilo, kaikki nämä ilot ovat hänessä ja tuikkivat läpi väsymyksenkin.
Lapsi hänessä ja hänen lapsensa, toisinaan ne ovat yhtä. Jokin kuva on vähitellen alkanut hahmottua siihen hämärään peiliin, josta hän on jo pitkään etsinyt kasvojaan.

Sininen huone, 2006.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 5. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2009.