Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Peura, Maria

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Heini Lehväslaiho / Teos
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Koulutus tai tutkinto
Luottamustehtävät ja jäsenyydet
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
tietokirjat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Muut teokset
Tyyppi
fyysinen teos
Kirjailijan omat sanat
Käytävä

Soitan ovikelloa. Hoitaja avaa oven ja toivottaa tervetulleeksi. Näen pitkän hämärästi valaistun käytävän. On myöhäinen ilta ja käytävä on autio. Haluan nähdä, minne se johtaa.
Odotushuoneessa riisuudun omista vaatteistani, ihosta, persoonallisuudesta. Pukeudun ruskeaan flanelliyöpaitaan, löysiin puuvillasukkiin, verkkoalushousuihin ja piuhoihin, jotka mittaavat merihevosen sydänääniä ja supistuksia.

Lapsivesi meni aamulla.
- Jos haluat synnyttää veteen, parasta synnyttää yöllä. Aamulla sinua ei enää altaaseen päästetä, kätilö tokaisee.
Kone piirtää matalia vuorenhuippuja. Merihevonen lähtee uimaan vastavirtaan. Supistukset, jotka kotona olivat voimallisia, vetäytyvät laskuveden mukana pois.
Palaamme käytävää pitkin pieneen huoneeseen. Käymme levolle vesisänkyyn. Kolmen tunnin unen jälkeen herään virkeänä.
- Nyt minä tulen, merihevonen kuiskaa.
Astun ulos huoneesta. Astun pitkin tyhjää käytävää. Tämä on tärkeä hetki. Minä synnytän pian. Käytävän toisessa päässä avautuu ovi. Joku kävelee kiireisin askelin minua kohti. Liu'un puuvillasukilla häntä vastaan. Ojennan käteni, hymyilen. Hän irvistää.
- Mene nukkumaan.
Esittelen itseni. En ole tavannut häntä aikaisemmin. Hän ei sano nimeään. Hän sanoo:
- Ne supistukset, jotka saat aikaan kävelemällä, ovat hyödyttömiä. Mene nukkumaan.

Kiirehdin häpeissäni huoneeseen. Tuijotan hetken vesipatjalla kelluvaa miestä. Hänen unensa ei tartu minuun. Palaan käytävälle. Pujahdan huoneeseen, jossa on kirjahylly. Merihevonen on taas hiljaa, eikä supistuksia tule. Otan Joni Skiftesvikin romaanin Isäni, sankari ja alan lukea. Kun olen puolivälissä, kuulen huutoa.
Se on se huuto, jonka voimalla vauvat syntyvät.
Miksi ei kuulu mitään muuta? Onko nainen yksin?
Haluan juosta apuun mutta pelkään nimetöntä naista, joka käskee nukkua, vaikka ei väsytä. Jatkan lukemista, kunnes kirja on lopussa. Kieltäydyn kuulemasta huutoa, koska se jatkuu liian pitkään, eikä minun ole lupa mennä.

Haluan pois. Haluan kotiin, eikä merihevonen uskalla heittäytyä. Synnytys käynnistetään. Kone piirtää korkeita vuoria ja äkkiä voimani palautuvat. Sortukoon koko kolkko rakennus. Minä synnytän nyt, yöpaidasta huolimatta.
Merihevonen on rinnoillani. Sen koti valuu verenä maahan. Viivymme sairaalassa vielä kaksi yötä. Hoitajia tulee ja menee. Toiset ovat sydämellisiä, toiset kireitä. Ei ole heidän vikansa, että sairaalassa on tappavat rutiinit ja liian vähän henkilökuntaa.
Terveenä sairaalassa - kuin opintomatka absurdiin. Tämän jälkeen ymmärrän ihmisiä, joiden tila sairaalassaolon aikana vain pahenee. Erään tutkimuksen mukaan potilaat kaipaavat sairaalassa ihmistä. Sairaalassa, jossa oli parantava arkkitehtuuri luonnonmaisemineen, potilaat hakeutuivat ikkunattomaan tilaan, jossa he pystyivät tarkkailemaan henkilökuntaa.

Synnyttäjä tarvitsee turvaa ja kiireettömyyttä. Tämän pitäisi toteutua myös sairaalassa. Kaipasin ihmistä, jonka puoleen kääntyä. Yhtä ihmistä. Heitä oli niin monta ja kaikilla omat tapansa. Kyselin paljon. Kaipasin opastusta ja asioiden perusteellista selvittämistä. En suostunut mihin vain sillä perusteella, että se kuuluu rutiineihin.
Hyvin pian tajusin, että omien vaatteiden lisäksi olisi pitänyt riisua myös aivot. Kysymyksiä ei arvostettu. Kyseenalaistamisen kestivät vain harvat.

Käytävän päässä on seinä, tuolla kaukana. En koskaan pääse sinne asti. Perhehuone on synnytyssalin vieressä. Jotkut siirtyvät vauvoineen toiselle puolelle, kauas huudoista, joiden voimalla vauvat syntyvät. Minun tehtäväni on kuunnella ne huudot, kuunnella tarkasti ja vastata ilman ääntä. Minun tehtäväni on olla hiljaa, kun istun aamiaispöydässä vastasyntynyttä imettäen ja uliseva nainen kiidätetään sängyllä ohitseni leikkaussaliin.
Kerran luulen, että joku kuolee. Huuto on kauhea. Kätilöt säntäilevät käytävällä. Kävelen vaistomaisesti ääntä kohti.
- Mene pois, kätilö karjaisee.
Minä menen, enkä palaa.
Elämäkertatietoa
vanhemmat: Kaija ja Paavo Peura
kahden lapsen äiti, kolmen nuoren äitipuoli, kolumnisti, reikihoitaja

opinnot: valmistunut dramaturgiksi 2008 (Teatterikorkeakoulu)
opintoja Tampereen yliopistossa (germaaninen filologia, tiedotusoppi, draama), monikulttuurisen työn kurssi, integroidun psykologian kurssi, reikimaster-koulutus

Uteliaisuus ja yksinäisyyden tunne sai minut ryhtymään kirjailijaksi. Kirjoitan tietokoneella työhuoneessa 3-4 tuntia päivässä. Tutkin itseäni ja esittelen prosessin muille kirjan muodossa, uskon lukijoiden käyvän läpi samankaltaisia asioita.

Muutin Porvooseen vuonna 2001. Haluan juurruttaa itseni tänne. Porvoo on sopivan pieni paikka, olen kotoisin pienestä kylästä ja nautin yhteisöllisyydestä. Elämässä tärkeintä on tasapaino ja kiireettömyys.

palkinnot:
Hyvä teko lapselle -palkinto 2002

harrastukset: nukkuminen, syöminen, oleileminen, työnteko, joogaaminen

Makuasioita:

Unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset
Teatteri:
Kristiina H, 44, elämäsi on unta teatteriesitys, käsikirjoitus Pirkko Saisio, ohjaus Juha Malmivaara.
Suosikkikirjailijani on F.E Sillanpää
Tuorein kirjallinen ihastus:
Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Elokuva:
Korppi sylissä

Musiikki:
Rodrigo: Concierto de Aranjuez

Tuorein ihastus:
Kalle Ahola: Pari tuntii

Fiktiivinen henkilö, johon voisin samaistua:
Ronja Ryövärintytär

Mieluisia paikkoja:
Valamon luostari, Berliini, kasvisravintola Silvoplee Helsingissä, Hakaniemen halli, Porvoon hautausmaa, futon, kylpyamme ja joogasali

Historiallinen henkilö:
Isoisäni Wiljami Peura, jota en ehtinyt koskaan tavata

Ärsyttävä asia:
Meteli (vauva nukahti juuri vaunuihin)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Antaumuksella keskeneräinen : mitä kirjoittaminen on? (Teos, 2010)

Mimmi Moun laulut ja pianokoulu (sävelmäkokoelma, [säv.] Toni Edelmann), Tammi, 2005

Kalevan ja Uusimaan kolumnisti.
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia. 9 / Mari Viertola. Avain, 2012.
Videot
Elävän arkiston upotuskoodi