Maria Peuran runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä

Sivupiiri
22.1.2016

Toimitukselta: Ajankohtaista Sivupiirissä

 
Syntymävuosi: 1970
Asuinpaikka: Porvoo
Perhe: Mies ja viisi lasta, joista itse olen synnyttänyt kaksi.
 
Kuinka runoilijan urasi alkoi?
Luulen, että se alkoi ollessani vielä kohdussa, kun kuuntelin ympärilläni puhutun kielen solinaa ja sisäelinten kohahduksia.
 
Miksi kirjoitat lastenrunoja?
Lastenrunojen kirjoittaminen on iloista ja kepeää ja hyvin erilaista kuin proosan
kirjoittaminen. Runoja kirjoittaessani en ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan.
Raapustan riimejä paperille ruokaa laittaessa, yöllä herätessäni, lasten kanssa
puuhatessa, siis milloin vain. En kylläkään kirjoita runoja aina vaan minulla on
runokausia, jolloin annan runohanan olla auki yötä päivää.
 
Runoni syntyvät…
alitajuisesti. Se on kirjoittamisessa suurin nautinto.
 
Millainen voisi olla sinun runoraittisi?
Hiekkatie, jonka keskikaistalla kasvaa ruohoa. Sellainen tie, jota on menty hevosella tai jalan, ei autolla ollenkaan. Tien varrella raivaamatonta metsää. Eläinten jälkiä kaikkialla. Tie johtaa eräjärvelle.
 
Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?
Pulppuileva, luonnollinen. Sitä lukiessa tulee riemukas olo.
 
Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?
Uteliaisuus, rohkeus, kyky tunnistaa omia pelkojaan ja heikkouksiaan
 
Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?
Helppo kysymys, kun olen julkaissut vain yhden runokokoelman. Olisin Mimmi Mou,
pakolaistyttö, joka on puoliksi lintu.
 
Runovinkki
Luin juuri Markku Kaskelan runokokoelmaa Puhu heidän kieltään (Tammi 2006).
Omaperäistä ja nautittavaa tekstiä!
 
Julkaistut lastenrunokokoelmat
Mimmi Moun ilotaika, Tammi. 2004
 
Teksti julkaistu alunperin Runoraitti-sivustolla ja Okariinossa, päivitetty viimeksi 23.8.2011. 
Siirretty Kirjasampoon 22.1.2016