Kalevi Jäntin palkinnot 2019 jaettu

Ajankohtaista
4.12.2019

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Kalevi Jäntin Säätiö on jakanut vuosittain nuorille kirjailijoille myönnettävät Kalevi Jäntin palkinnot. Palkintojen suuruus on tänä vuonna 18 000 euroa.

Palkitut ovat:

Juhani Karila (s. 1985) romaanistaan Pienen hauen pyydystys (Siltala)
Reetta Pekkanen (s. 1985) runokokoelmastaan Kärhi (Poesia)
Pontus Purokuru (s. 1987) romaanistaan Römaani (Kosmos)

Palkintolautakunnan perustelut:

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys (Siltala)

Omaperäisen lyhytproosan kirjoittajan ensimmäinen romaani vie Itä-Lapin syrjäkylälle.  Etelään muuttanut Elina palaa kotiseutunsa suolammelle joka kesä. Nuori nainen pyydystää kuin pakonomaisesti pohjattoman lätäkön pientä haukea, ja tämä tehtävä on hänelle elämän ja kuoleman kysymys. Tarinan rimpsut ulottuvat syvälle rakkauden ja elämänvoiman salaisuuksiin.
Sankarilla riittää hankaluuksia: Elinaa epäillään murhasta ja poliisi kulkee hänen jäljissään vaativissa olosuhteissa. Haasteet ovat pitkälti yliluonnollisia: peijoonit, hattara-riivaajat, raitajalat, meteli ja Näkki edellyttävät tietoa ja toimintakykyä. Asennetta tarvitaan myös suolla kulkijan kuorruttaviin sääskiin ja paarmoihin.
Karilan suurenmoinen romaani on reaalifantasiaa lappilaisella twistillä. Sen sydän on kielessä, jolla Koillis-Lapin murretta puhuvat hahmot hurmaavat lukijansa. Tarinan ekofilosofinen elämänkuva syvenee maisemaan, jonka yksityiskohtien kerronta on suomalaista proosaa kauneimmillaan.

Reetta Pekkanen: Kärhi (Poesia)

Kärhen runous tarttuu tähän hetkeen ja kurottautuu samalla kohti ikuista. Luonto, ilmastonmuutos ja menetyksen suru ovat teemoja Pekkasen painavassa ja viisaassa kokoelmassa.

"Joku itkee lohduttomasti ylimmässä ikkunassa
Kaikki hänen kysymyksensä olivat yön aikana puhjenneet
Asiat kaukana ovat olemassa saman verran kuin asiat lähellä"

Jos lohtua on, se syntyy Kärhessä kaikkeuden kuvasta, elottoman ja elollisen yhtäaikaisesta läsnäolosta. Kieli pysyttäytyy välillä minimalistisena, välillä versoo orgaanisesti köynnöksen tavoin. Teoksen fragmentaariset, toisinaan kahta sivua yhdistävät runot muotoutuvat kasvun, riuhtaisun ja kääntymisen prosessissa. Kokoelmassa vuorottelevat ihmissuhteen etäisyys ja läheisyys, luopumisen ja kiinnittymisen kuvat. Runojen liike vuorottelee ylhäältä alas, sisäänpäin, planeetan ytimeen ja ulospäin, ajallisesti hetkelliseen, muuttuvaan ja pysyvään. Kokoelmaa voi lukea menetyksen kirjoituksena, ihmissuhteen tai elonkirjon katoamisen kuvauksena. Tähän mykkään maailmanhetkeen Pekkasen pohdittu, kaunis teos tuo armottoman valon, totuuden äänen, joskus hienovaraisen toivon.

Pontus Purokuru: Römaani (Kosmos)


Kollaasiromaanin ahneeseen kitaan mahtuu mitä vain. Römaani koostuu fragmenteista, jotka ovat proosaa, runoa, esseetä, aforistisia kärjistyksiä, kuvia, merkkejä, emojeja, twiittejä. Jo teoksen mottosivulla kirjoittaja sanoutuu irti perinteisen romaanin muotomaailmasta, jonka todellisuuteen pohjaava autofiktio rikkoo sirpaleiksi. Onpa Römaanissa juonentapainenkin, mutta teoksen voima ei ole tarinallisuudessa, vaan dokumentoivassa intohimossa. Sivu sivulta lukijan eteen rakentuva sanataideteos kertoo vaikuttavasti millenniaalin ahdistuksesta ajassa ja maailmassa,  jonka internet on mykistävän täydellisesti vallannut.
Tarkimmillaan Römaani terävöityy mieleenpainuviksi kiteytyksiksi, ja sen depressiivisessä pimeydessä välähtelee kiero, aseistariisuva huumori.

Säätiön palkintolautakunnan puheenjohtaja on kanslianeuvos Satu Jäntti-Alanko ja jäsenet VTT Anna Alanko, kriitikko Mervi Kantokorpi, professori Jyrki Nummi, kustantaja, fil. tri h.c. Touko Siltala ja runoilija, taiteilijaprofessori Saila Susiluoto.

Tuomas Aitonurmi / Kirjasampo